Milloin tajusit, että nuoruus on jäänyt taakse?

Kyllä se aina muistuu mieleen, kun joku uusi käsittämätön muotivillitys täyttää kadut. Vanhaks on tullut kun napapaita ja pakarat paljastavat mikroshortsit näyttää ainoastaan mauttomilta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:18"] [/quote]

27-vuotiaana, kun lähdin reilaamaan 20 ja 21-vuotiaiden opiskelukavereideni kanssa ja minuun iski kokemuksen seurauksena matkan jälkeen ikäkriisi. Matkan aikana tajusin että en ole enää itse kovinkaan nuori ja että muutamalla vuodellakin on tuossa iässä ratkaiseva merkitys henkisen kypsyyden suhteen. Ikäkriisini aikana yritin seurustella yli nelikymppisen miehen kanssa ja silloin ymmärsin olevani kuitenkin vielä nuori, en jakanut eronneen keski-ikäisen miehen mukavuudenhaluista ja vähän omahyväistä maailmaa, enkä jaksanut lapsettomana kuunnella ongelmiaan varhaisteini-ikäisten lasten kanssa.

30-vuotiaana en voi enää mitenkään ajateltuna olla parikymppinen...

11-vuotiaana, kun elämä potki pahasti päin naamaa. Nuoruus ei kerennyt edes alkaa, kun se jo oli ohi...

Ei kai se vielä ole ohi vai onko se tullut takaisin?

51v

Vanhana. 

37-vuotiaana, kun mieheni 18 vuoden yhdessäolon jälkeen tajusikin ettei halua elää loppuelämää kanssani, vaan oli rakastunut aivan päinvastaiseen naiseen kuin minä. Ero ei ollut riitaisa, koska emme muutenkaan riidelleet varsinaisesti milloinkaan. Suhteemme oli mielestäni hyvä.

Luovutin heti kun kuulin että miehen uusi on vain 19-vuotias. Mieheni oli jo 40. Olin ollut hänen kanssaan teinistä saakka ja miestäni alkoi vaivata kokemusten puute, minua se ei vaivannut, vaikka hän on ollut elämäni ainoa seksisuhde.

Miehen uusi suhde päättyi nopeasti, mutta hän alkoi sen jälkeen harrastaa yhden illan juttuja opiskelijatyttöjen kanssa ja on sillä tiellä edelleen. Olen ollut yksin monta vuotta koska ei nelikymppisistä naisista enää kukaan ole kiinnostunut. Loppuelämäni on rakkaudeton, eikä minulla ole lapsiakaan. Välillä tuntuu ettei elämälläni ole enää tarkoitusta.

Jäädessäni eläkkeelle 65v.

Eilen kun katselin uusinta passikuvaani. Itku tuli. T: 40 v.

Ekan kerran 25-vuotiaana ja vihdoin yli 30-vuotiaana tajusin, että en ole enää nuori.

Siinä vaiheessa kun eka lapsi kasvoi minua pitemmäksi..

Opiskelemaan 25-v. ja kastajaisissa se iski päin naamaa, kun jokainen ihmetteli että sinäkinkö osallistut. Siinä iässä myös alkoi lihominen jos ei liikkunut ja syönyt kohtuudella.

Tänä vuonna 22v

olen 32 ja olen alkanut vanheta :( naamassa näkyy ryppyjä ja noidannuoli vaivaa vähän väliä. luulen, että aloin vanheta kun täytin 30. samoin kävi isosiskolleni, kun hän täytti 30, tajusin heti että hän on vanha ja alkoi ryppyyntyä.

Kun olin täyttämässä 27. Aloin todissaan miettiä, voinko vielä kasvattaa pitkät hiukset tai meikata, vai näytänkö säälittävältä, mukanuorekkaalta pubiruusulta. Olin niin vakavissani että guuglin oman ikäisiä julkkiksia ja katsoin millainen tyyli niillä on. Uskaltauduin kasvattamaan pitkät hiukset. Nyt täällä on kohta 30-vee täyttävä ankea, rillipäinen mamma joka leikkas ruman lesboletin kun lapsi oli syntynyt. Vanhat ennen raskautta hankitut housut ei mee jalkaan. Nyt on nuoruus ohi.

Noin 37-vuotiaana, kun ihastuin itseäni  nuorempaan mieheen. Tapaamisen sopimisesta ei tullut mitään, mies lähetteli kännitekstareita ja soitteli öisin kun olin jo nukkumassa (enkä siis enää radalla itsekin) ja ymmärsin ettei hän pysty koskaan sopimaan näkemistä ns. aikuismaisesti. Silloin havahduin ja ajattelin etten enää toimi itse samalla tavalla (joskus olin).

Tässä kun olin juoksukilpailuissa ja näin upeita 19-vuotiaita miehenalkuja..Jotka näyttivät ihan pojanklopeilta. Tunsin itseni vanhaksi!!!! Ja oon 31 iha just. Tuli houkutus ryhtyä puumanaiseksi ;D

Yritin vältellä ikäkriisiä ja olla ajattelematta koko asiaa, mutta ensi vuonna tulee 30 täyteen. Opiskelukaverini eivät tiedä ikääni ja olettavat minut samanikäiseksi (20-24 v) heidän kanssaan. Huomaan heidän seurassaan etten jaksa niitä juttuja, kaipaan jotain aikuisempaa.
Virastoissa en ole enää nuori ja vaihto-opiskelemaan en stipendeillä pääse... sellasta. Sitä isketään kyllä päin pläsiä joka suunnasta, että "sinä et enää ole nuori". Jaahas... tunnen itseni suht nuoreksi ja vetreäksi kuitenkin.

Kun sain juuri serkultani kutsun hänen ylioppilasjuhliinsa. Hän syntyi silloin, kun "elin villiä nuoruutta" teininä. Kylläpä ylioppilaat onkin nykyään ihan pikkulikkoja... ;)

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:49"]

Yritin vältellä ikäkriisiä ja olla ajattelematta koko asiaa, mutta ensi vuonna tulee 30 täyteen. Opiskelukaverini eivät tiedä ikääni ja olettavat minut samanikäiseksi (20-24 v) heidän kanssaan. Huomaan heidän seurassaan etten jaksa niitä juttuja, kaipaan jotain aikuisempaa.

[/quote]

Minulla oli siinä mielessä sama tilanne, että minua luultiin opiskeluporukassa suht samanikäiseksi kuin muitakin. Kunnes paljastin ikäni... Nuorten asenne muuttui ja itsekin huomasin pian sen jälkeen, että en tietyillä tavoilla enää jaksanut kuunnella nuorempien juttuja, vaikka olin siihen asti luullut olevani suorastaan "ikiteini" :D

Johtopäätös: nuorempi seura saa sinut tuntemaan itsesi vanhemmaksi :P Se sitten riippuu ihmisestä, onko asiasta iloinen vai surullinen :)