Oletko joutunut katkaisemaan välisi johonkin ihmiseen selviytyäksesi?

Mieheni joutui irtautumaan vanhemmistaan. Aluksi ajattelin, että asiat pitää selvittää ja välit korjata, mutta kun näin, mistä taakasta mies vapautui ja oma elämäkin hänellä siinä selveni, niin muutin mieleni. Viiteen vuoteen emme ole olleet appivanhempiin yhteydessä.

Kyllä, isääni ja myöhemmin myös äitiini. Isästä olen jo päässyt yli, äidistä en kun on tuoreempi juttu. Ovan vanhoja ja kohta varmaankin kuolevat. Eipä silti, ei niiden kanssa voi mitään tilejä tasata vaikka elävätkin. Lakkasin satuttamasta itseäni ja yrittämästä. Jokainen yritys vain satutti mua enemmän, enkä aio enää sallia sitä. En kestä enää yhtään loukkausta siltä taholta.

Kyllä, kahteen pesunkestävään narsistiin olen välini katkaissut. Ja hyvä niin, nyt henki kulkee ja saan ajatella ihan omilla aivoillani, omat rahat oma tupa oma lupa ei syyllisyyttä ihanaa.

Elämänlaatuni koheni ihan huikeasti, kun lopetin kaiken yhteydenpidon mielenterveysongelmaiseen, epävakaaseen ystävään.

Ennenkuin alatte heitellä kiviä, niin ei, en lemppaisi hyvää ystävää, jonka kanssa meillä olisi ollut jo vuosia vastavuoroinen ystävyysuhde josta itsekin olisin saanut tukea tarvitessani, elämästäni vain siksi, että hänellä hetkellisesti menisi huonosti. Mutta jos vuosiin en ole saanut jostain ihmissuhteesta mitään muuta kuin pahan mielen ja se on alusta asti ollut toisen tukemisen suhteen jokseenkin yksipuolinen eikä ole jatkossakaan odotettavissa muuta, niin ei minusta voi vaatia enää pitämään yhteyttä.

Narsisti ex-mieheen, vain pakolliset lasten asioihin liittyen hoidetaan. Valehdellut, pettänyt, varastanut.

Kyllä.

Narsistiseen isääni, joka on varmasti yksi maailmankaikkeuden ilkeimmistä ja empatiakyvyttömimmistä ihmisistä. Hän ihan oikeasti on aidosti paha ihminen, sydämensä on musta ja kuollut. Käyttää henkistä väkivaltaa ja vähintäänkin fyysisen väkivallan uhkaa. Nyt vanhetessaan henkinen väkivalta on korostunut ja saanut sairaampia muotoja, koska fyysisesti alkaa jo ikä painaa. Kuluttaa aikaa miettiäkseen, kuinka voi kulloinkin loukata ja satuttaa toista ihmistä eniten, iloitsee ja ylpeilee aiheuttamastaan pahasta.

Ihan liian monta vuotta pilasin aikuiselämääni ja perheeni elämää mokoman ihmishirviön läheisyydessä. Hän valitsi minut jo varhain roskaämpärikseen enkä koskaan osannut miellyttää ja lopulta en edes halunnut miellyttää hänen sairaita ihanteitaan. Katunut en ole välien katkaisemista yhtään, vaikka hän kuuluukin nyt "kostoksi" jakavan omaisuuttaan sille alistetulle ja läheisriippuvaiselle sisarukselleni. Yrittää loukata minua nyt tuolla tavalla, kun ei enää muuhun pysty. Onneksi en ole ollut taloudellisesti hänestä riippuvainen millään tavalla lapsi-iän jälkeen, joten eipä haittaa vaikka asioista tietämättömät sukulaiset avoimesti asiaa minulle ihmettelevätkin.

En, en vain ajattele niitä ihmisiä. Mutta jos ottavat yhteyttä, toimin aivan normaalisti.

Kristilliseen kulttiin. Pidin heistä ihmisinä, mutta en Jumalan lähettiläinä. Manipuloivat, määräilivät ja tuputtivat liikaa. Kauan kesti toipua. Nyt minusta tuntuu, että en enää ikävöi heitä. Kunhan vain pääsisin pois tästä kylästä, ettei enää tarvitsisi vahingossa törmätä heihin...

Tulevaisuudessa mahdollisesti appivanhempiin, eli mieheni vanhempiin.

He ovat vuosikausia omalla käytöksellään todistaneet, ettei pojallaan tai tämän perheellä ole oikeasti mitään väliä. 

Eletään sitten sen mukaan molemmin puolin.

Tai sitten ollaan tulevaisuudessa heidän kanssaan tekemisissä vain omilla ehdoillamme. Saas nähdä. Ikävää toisaalta, toisaalta helpottavaa. Ja aloite tähän kaikkeen on lähtenyt yksinomaan mieheltä, ettei kukaan palsta-anoppi pääse arvostelemaan huonoa miniää.

Olen joutunut irtaantumaan eksästäni ja entisestä parhaasta ystävästäni.

Molempiin tapauksiin liittyy läheisriippuvuus ja tukahduttaminen. Eksä tekeytyi surkeaksi ja uhkaili itsemurhalla jos lähden hänen elämästään kokonaan ja sen vuoksi suostuin roikkumaan tässä todella, todella kummallisesssa ja erittäin kuluttavassa ihmissuhteessa vielä pitkään eron jälkeenkin. Mielenterveyteni oli todella uhattuna tämän kuvion vuoksi. Sitten onneksi sain rohkeutta katkaista suhteen kokonaan.

Entiesen parhaan kaverin kohdalla tapahtunutta kuviota on liian hankala avata, se oli aivan uskomattoman monimutkainen ja monitahoinen ihmissuhde niin hyvässä kuin pahassa. Antoi paljon mutta otti vielä enemmän.

Osittain äitiini, täysin appiukkoon; molemmat ovat erittäin hallitsevia ja vaikeita ihmisiä (diagnoosin puutteessa en viitsi sanoa narsisteja, mutta sinnepäin...) jos asioita ei tehdä JUURI kuten he haluavat, mukaanlukien esim. lastenkasvatus ja moni muu asia joka ei heille kuulu ollenkaan, ja monesti jopa silloin jos asiat tehdäänkin kuten he haluavat... Erääseen ennen läheiseen työkaveriin, jossa on myös samaa vikaa. Helpompi hengittää ilman näitä ihmisiä ympärillä. 

No tavallaanhan olen katkaissut välit kaikkiin, joiden kanssa en syystä tai toisesta välitä olla tekemisissä. Tähän porukkaan lukeutuu mm. koko sukuni vanhempiani ja sisaruksiani lukuunottamatta. Ei ole mitään erityistä riitaa mutta ei toisaalta mitään syytäkään pitää yhteyttä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:40"]

Elämänlaatuni koheni ihan huikeasti, kun lopetin kaiken yhteydenpidon mielenterveysongelmaiseen, epävakaaseen ystävään.

Ennenkuin alatte heitellä kiviä, niin ei, en lemppaisi hyvää ystävää, jonka kanssa meillä olisi ollut jo vuosia vastavuoroinen ystävyysuhde josta itsekin olisin saanut tukea tarvitessani, elämästäni vain siksi, että hänellä hetkellisesti menisi huonosti. Mutta jos vuosiin en ole saanut jostain ihmissuhteesta mitään muuta kuin pahan mielen ja se on alusta asti ollut toisen tukemisen suhteen jokseenkin yksipuolinen eikä ole jatkossakaan odotettavissa muuta, niin ei minusta voi vaatia enää pitämään yhteyttä.

[/quote]

Mä ymmärrän tämän täysin. Mulla oli aina ollut sellainen "kaveria ei jätetä"-asenne, mutta kun pari vuotta on suhteessa jossa toinen ongelmainen vähän väliä kaataa paskaa niskaan niin ei sitä jaksa. Kummallekaan ei ole hyötyä siitä että itse alan oireilemaan ja voimaan pahoin mukana. 

Kun kaveri vielä koki säännöllisin väliajoin tarpeelliseksi haukkua minut ja kertoa että juuri minä olen syypää hänen ongelmiinsa oli aika selkeä ratkaisu poistua hänen elämästään. Toivottavasti nyt menee helvetin hyvin kun "ongelma" poistui lähipiiristä. 

Vanhempiini, paska lapsuus ja huono kohtelu jatkui sitten omaankin lapseeni.

Pari ystävää, toinen mielenterveysongelmasta kärsinyt. En jaksanut itse raskaassa elämäntilanteessa ottaa vastaan hänen sairaudesta johtuvia epäoikeudenmukaisia kiukkuilujaan. Hänessä kuitenkin paljon ok piirteitäkin ja hänen seurassaan oli mukavaakin, mutta kohdisti minuun kiukkua joka ei minulle kuulunut.

Tunnen oloni helpottuneen huomattavasti etääntymällä ahdistusta tuottavista ihmissuhteista. Minua on ahdistanut näissä ei toivotuissa henkilöissä heidän tuomitsevaisuus, pahansuopaisuus, päteminen, jatkuva valittaminen pienistäkin asioista,  jopa ns. ystävien mollaaminen. Minä en kaipaa lähelleni ylikilpailuhenkisiä ihmisiä vaan aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät arvostele toisten elintapoja, asumismuotoa, elinkumppania, uskontoa, seksuaalista suuntautumista, koulutusta, omaisuutta, yhteiskunnalista asemaa, perhesiteitä, sanomisia ja asenteita tai vakaumusta jne...

Olen ollut tosi tyytyväinen saadessani olla rauhassa kaikelta tältä kun olen lakannut olemasta heidän kanssaan tekemisissä ja näin on hyvä.

Narsisteja 2 (mieheni täti ja äitini), eräs pariskunta jotka kadehtivat elämäämme niin että haittasi ystävyyttä. Ihmeen paljon näitä narsisteja!! 

Olen ottanut rankasti etäisyyttä isoäitiini, joka ilkeilee minulle, haukkuu minulle äitiäni eli ex-miniäänsä eikä näe omia vikojaan.

olen yrittänyt monta kertaa katkaista välini isääni, joka on niin selvä narsisti kuin olla ja voi, mutta taloudellisella tuella saa aina yliotteen. On aina tunkeutunut elämääni; kaikki sekä nais- että miespuoliset ystävät on haukkunut(epäasiallisesti esim. ulkonäköä ja sairauksia). On todella ilkeä ja kateellinen (esim. rikkaille ja itseään koulutetuimmille appivanhemmilleni): Tulee omilla avaimilla kotiini ja haukkuu asuntoani ja taloudenpitoani. Olen laiska ja jäykkä ja liian lihava. On aina pettynyt kaikkeen minussa ja puuttuu lastenikin kasvatukseen. Ei pärjää kahvipöytäkeskusteluissa ilman hovia eli hänen on tärkeää hakeutua "tärkeiden" ihmisten seuraan ja päteä niiden kautta. Piti äitiäni täydellisesti alistettuna ja henkisen väkivallan uhrina, vaikka asuimme äitini suvun omistamassa asunnossa. nöyryytti äitiäni tosi ikävällä tavalla.

Entiseen ystävääni. Hän onnistui minua syyllistämään monta vuotta sillä että "joudut minua jaksamaan vaikka olen niin rasittava", ja minä tyhmä sitten pyysin anteeksi ja vakuutin että todella haluan olla hänen ystävänsä yms. Ei, kyllä se oikeasti oli ihan sitä että minä JAKSOIN häntä. Aikuinen ihminen, jolla ei ole pienintäkään halua pärjätä elämässä. Joka haluaa vain itkeä murheensa muille, että muut sitten häntä auttaisivat. Ettei tarvitse koskaan itse osata.

Lopulta en enää jaksanut. Onneksi arvelin etukäteen, että hän sitten hylättynä yrittää itsemurhaa ja syyllistää minut siitäkin. Eipä toiminut se, en palannut hänen elämäänsä. Toimikoot joku muu prinsessan likasankona. Hänellä on onneksi runsaasti ystäviä. En tiedä olisinko voinut yksinäisen hylätä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 11:35"]olen yrittänyt monta kertaa katkaista välini isääni, joka on niin selvä narsisti kuin olla ja voi, mutta taloudellisella tuella saa aina yliotteen. On aina tunkeutunut elämääni; kaikki sekä nais- että miespuoliset ystävät on haukkunut(epäasiallisesti esim. ulkonäköä ja sairauksia). On todella ilkeä ja kateellinen (esim. rikkaille ja itseään koulutetuimmille appivanhemmilleni): Tulee omilla avaimilla kotiini ja haukkuu asuntoani ja taloudenpitoani. Olen laiska ja jäykkä ja liian lihava. On aina pettynyt kaikkeen minussa ja puuttuu lastenikin kasvatukseen. Ei pärjää kahvipöytäkeskusteluissa ilman hovia eli hänen on tärkeää hakeutua "tärkeiden" ihmisten seuraan ja päteä niiden kautta. Piti äitiäni täydellisesti alistettuna ja henkisen väkivallan uhrina, vaikka asuimme äitini suvun omistamassa asunnossa. nöyryytti äitiäni tosi ikävällä tavalla.

[/quote]

Tulee omilla avaimilla sun kotiin?? Miksi alistut ja suostut moiseen?