Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa eroista johtuu ihmisten omasta pahasta olosta
22.12.2020 |
Tässä kun on keski-ikäisenä seurannut, miten yksi ja toinenkin pari vierellä eroaa, niin yksi piirre on pistänyt silmään. Melkein kaikissa tapauksissa ero on johtunut siitä, että toisella tai molemmilla osapuolilla on jotenkin paha olla ennen kaikkea itsensä kanssa. Silloin sitä omaa keskeneräisyyttään kipuilee myös parisuhteessa, tulee riitoja, ”erilleen kasvamista”, uskottomuutta jne.
Moni ero on toisin sanoen turha, koska ihmiset eivät viitsi tai ymmärrä hoitaa ensin ITSEÄÄN kuntoon.
Kommentit (34)
Näinhän se on. Vaatii suurta viisautta erotta henkilökohtaiset ongelmat parisuhteen ongelmista, on joku pariterapeutti sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset menevät edelleenkin liian nuorina naimisiin, vaikka tätä ei saisi sanoa. Kuvitellaan, että parisuhteessa kasvetaan kukoistukseen, vaikka se pohjatyö on jokaisen itse tehtävä ajan kanssa. Myöskin yhteiskunta syöttää tätä parisuhteen ja avioliiton automaattista onnea edesvastuuttomasti; sitten terapeutit ja asiantuntijat selittelevät ymmärtämistä, sietämistä, kompromissejä... Eihän tuo ole rakkautta.
Eron jälkeen sitä oli kuin uudestisyntynyt. Olisi pitänyt tajuta erota jo aiemmin.
Pitää erota voidakseen pistää itsensä kuntoon, ei pidä mennä edes parisuhteeseen, jos pää ei kestä.
Joo terapia sai tajuamaan, että ero on ainut oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidin eron jälkeen itseni kuntoon kun ketään ei ollut huutamassa, nöyryyttämässä, valvomassa syömistäni, lukitsemassa kotiini, uhkailemassa väkivalla, velkaannuttamassa, antamassa omaisuuttani pois ja pettämässä. Myönnän että minulla oli paha olo koko suhteen ajan.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä sinun omassa käytöksessä sai kumppanisi muuttumaan tuollaiseksi?
Olet täysin oikeassa mutta ei ero välttämättä ole turha vaan koko suhteeseen ei olisi pitänyt alunperin lähteä. Niin moni hyppää heti suhteesta toiseen koska pelätään olla yksin. Jos pelkää olla yksin niin silloin on jo lähtökohtaisesti jotain pielessä. Itsetutkiskelun paikka tekisi jokaiselle hyvää.
Jos rakentaa oman onnellisuutensa vain toisen ihmisen ympärille, siinä ei hyvin käy.
Vanha kliseinen sanonta pitää edelleen hyvin kutinsa; rakasta itseäsi ennen kuin voit rakastaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se ihan noin yksinkertaista ole. Ihmiset muuttuvat läpi elämänsä, osa kehittyy, osa taantuu. Itse olen ihan eri ihminen kuin se, joka meni naimisiin 20 vuotta sitten. Itse kun muutut ja kumppani muuttaa, voitte yhtäkkiä olla tilanteessa, jossa kumpikin seisoo eripäissä ihmettelemässä, että kuka tuo tutun näköinen ihminen on.
Lisäksi hyvässä parisuhteessa omat ongelmat ovat yhteisiä ongelmia. Jos toisella on huono olla itsensä kanssa, hyvä kumppani on tukemassa ja auttamassa etsimään ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Eipä se ihan noin yksinkertaista ole. Ihmiset muuttuvat läpi elämänsä, osa kehittyy, osa taantuu. Itse olen ihan eri ihminen kuin se, joka meni naimisiin 20 vuotta sitten. Itse kun muutut ja kumppani muuttaa, voitte yhtäkkiä olla tilanteessa, jossa kumpikin seisoo eripäissä ihmettelemässä, että kuka tuo tutun näköinen ihminen on.
Lisäksi hyvässä parisuhteessa omat ongelmat ovat yhteisiä ongelmia. Jos toisella on huono olla itsensä kanssa, hyvä kumppani on tukemassa ja auttamassa etsimään ratkaisua.
Ensimmäisestä kappaleesta samaa mieltä, lopusta en ole. Se on riippuvuutta, jos omiata ongelmista tulee yhteisiä ongelmia. Eikä hyväkään kumppani jaksa ikuisesti tukea, jos toinen kiukuttelee vuosikausia keski-iän kriisissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidin eron jälkeen itseni kuntoon kun ketään ei ollut huutamassa, nöyryyttämässä, valvomassa syömistäni, lukitsemassa kotiini, uhkailemassa väkivalla, velkaannuttamassa, antamassa omaisuuttani pois ja pettämässä. Myönnän että minulla oli paha olo koko suhteen ajan.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä sinun omassa käytöksessä sai kumppanisi muuttumaan tuollaiseksi?
Varmaan liika kiltteys. Minä hiljaa hoidin kodin, maksoin laskut ja pelkäsin sanoa ei. En koskaan kieltänyt mitään ja annoin kävellä yli. Mieheni olikin ihan tyytyväinen suhteeseemme. Eli luultavasti mies oli liian tyytyväinen ja se aiheutti huonon käytöksen. Hän tottui siihen että saa aina kaiken haluamansa.
Omassa suhteessa ex muuttui. Koko suhde muuttui huonoksi. Paha olo minulla oli, kun ex käyttäytyi itsekkäästi, ei yhtään kuunnellut mitä sanoin eikä itsekkään puhunut. Hänen rakkaus oli loppunut. Loppui sitten minunkin ja lähdin. Elämä parani heti.
Eron jälkeen exän itsekkyys ja typeryys korostui. Onneksi ei tarvi olla tekemisissä. Harmittaa vain lasten puolesta maksamattomat elatusmaksut ja se lupailu, mitä ex ilmeisesti harrastaa eikä ne toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidin eron jälkeen itseni kuntoon kun ketään ei ollut huutamassa, nöyryyttämässä, valvomassa syömistäni, lukitsemassa kotiini, uhkailemassa väkivalla, velkaannuttamassa, antamassa omaisuuttani pois ja pettämässä. Myönnän että minulla oli paha olo koko suhteen ajan.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä sinun omassa käytöksessä sai kumppanisi muuttumaan tuollaiseksi?
En ole tuo aikaisempi kirjoittaja mutta veljeni käyttäytyy samoin parisuhteissaan. Hänen tapauksessaan tuo häiriintynyt kiusaaminen, pettäminen, väkivalta ja alistaminen johtuu traumaattisesta lapsuudesta ja persoonallisuushäiriöstä.
Häneltä puuttuu kyky katsoa itseään peiliin, eikä hän sen takia pysty korjaamaan ongelmiaan. Häneltä löytyy aina jokun ulkopuolinen syy millä hän perustelee käytöksensä, koskaan vika ei ole hänessä itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidin eron jälkeen itseni kuntoon kun ketään ei ollut huutamassa, nöyryyttämässä, valvomassa syömistäni, lukitsemassa kotiini, uhkailemassa väkivalla, velkaannuttamassa, antamassa omaisuuttani pois ja pettämässä. Myönnän että minulla oli paha olo koko suhteen ajan.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä sinun omassa käytöksessä sai kumppanisi muuttumaan tuollaiseksi?
Varmaan liika kiltteys. Minä hiljaa hoidin kodin, maksoin laskut ja pelkäsin sanoa ei. En koskaan kieltänyt mitään ja annoin kävellä yli. Mieheni olikin ihan tyytyväinen suhteeseemme. Eli luultavasti mies oli liian tyytyväinen ja se aiheutti huonon käytöksen. Hän tottui siihen että saa aina kaiken haluamansa.
Ai niin. Mies ei muuttunut. Ex varoitti, hänen ystävä varoitti, exää edeltävä ex masentui ja kävi vuosia terapiassa. Joten haista paska kun väität että ihminen ansaitsee pahoinpitelyn! Piti laittaa tämä, koska muistin että sinun kaltaiselle kusipäälle pitää sanoa suorat sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se ihan noin yksinkertaista ole. Ihmiset muuttuvat läpi elämänsä, osa kehittyy, osa taantuu. Itse olen ihan eri ihminen kuin se, joka meni naimisiin 20 vuotta sitten. Itse kun muutut ja kumppani muuttaa, voitte yhtäkkiä olla tilanteessa, jossa kumpikin seisoo eripäissä ihmettelemässä, että kuka tuo tutun näköinen ihminen on.
Lisäksi hyvässä parisuhteessa omat ongelmat ovat yhteisiä ongelmia. Jos toisella on huono olla itsensä kanssa, hyvä kumppani on tukemassa ja auttamassa etsimään ratkaisua.
Ensimmäisestä kappaleesta samaa mieltä, lopusta en ole. Se on riippuvuutta, jos omiata ongelmista tulee yhteisiä ongelmia. Eikä hyväkään kumppani jaksa ikuisesti tukea, jos toinen kiukuttelee vuosikausia keski-iän kriisissään.
Ongelma = vuosikausia kestävä keski-iänkriisi?
Vastauksestasi tulee mieleen, että ihminen ei saisi hakea tukea elämänkumppaniltaan vaikeuksiinsa ilman, että se olisi riippuvuutta. Ja toisaalta, mikäli ihminen alkaa vaiheilemaan loputtomiin jotain mikä ei enää sovi suhteeseen, eikö tilanne ole ajautunut juuri ensimmäisen kappaleen skenaarioon, missä ollaan muututtu joksikin muuksi kuin liittoon lähtiessä?
Miksi ero olisi turha jos se johtuu ihmisen omasta pahasta olosta? Jos ihmisellä on jo itsensä kanssa vaikeaa, miten hän voi olla parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidin eron jälkeen itseni kuntoon kun ketään ei ollut huutamassa, nöyryyttämässä, valvomassa syömistäni, lukitsemassa kotiini, uhkailemassa väkivalla, velkaannuttamassa, antamassa omaisuuttani pois ja pettämässä. Myönnän että minulla oli paha olo koko suhteen ajan.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä sinun omassa käytöksessä sai kumppanisi muuttumaan tuollaiseksi?
Varmaan liika kiltteys. Minä hiljaa hoidin kodin, maksoin laskut ja pelkäsin sanoa ei. En koskaan kieltänyt mitään ja annoin kävellä yli. Mieheni olikin ihan tyytyväinen suhteeseemme. Eli luultavasti mies oli liian tyytyväinen ja se aiheutti huonon käytöksen. Hän tottui siihen että saa aina kaiken haluamansa.
Minulla on samanlainen tarina, ja itse olin se oikea pikkuvaimo. Meillä mies ei vain ollut tyytyväinen suhteeseen. Elämästä edelleen puuttui jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se ihan noin yksinkertaista ole. Ihmiset muuttuvat läpi elämänsä, osa kehittyy, osa taantuu. Itse olen ihan eri ihminen kuin se, joka meni naimisiin 20 vuotta sitten. Itse kun muutut ja kumppani muuttaa, voitte yhtäkkiä olla tilanteessa, jossa kumpikin seisoo eripäissä ihmettelemässä, että kuka tuo tutun näköinen ihminen on.
Lisäksi hyvässä parisuhteessa omat ongelmat ovat yhteisiä ongelmia. Jos toisella on huono olla itsensä kanssa, hyvä kumppani on tukemassa ja auttamassa etsimään ratkaisua.
Ensimmäisestä kappaleesta samaa mieltä, lopusta en ole. Se on riippuvuutta, jos omiata ongelmista tulee yhteisiä ongelmia. Eikä hyväkään kumppani jaksa ikuisesti tukea, jos toinen kiukuttelee vuosikausia keski-iän kriisissään.
Ongelma = vuosikausia kestävä keski-iänkriisi?
Vastauksestasi tulee mieleen, että ihminen ei saisi hakea tukea elämänkumppaniltaan vaikeuksiinsa ilman, että se olisi riippuvuutta. Ja toisaalta, mikäli ihminen alkaa vaiheilemaan loputtomiin jotain mikä ei enää sovi suhteeseen, eikö tilanne ole ajautunut juuri ensimmäisen kappaleen skenaarioon, missä ollaan muututtu joksikin muuksi kuin liittoon lähtiessä?
Minä olen ollut riippuvuussuhteessa, jossa imin itseeni miehen pahan olon. Se ei ollut alun alkaen minun pahaa oloa, eikä se paha olo kuulunut minulle, mutta silti otin siitä vastuun. Niin ei tapahdu hyvässä suhteessa. Tuen antajan tulee olla se vahva, eikä ongelmasta saa tulla hänen ongelmansa. Jos tulee, ei hänestä enää ole tuen antajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidin eron jälkeen itseni kuntoon kun ketään ei ollut huutamassa, nöyryyttämässä, valvomassa syömistäni, lukitsemassa kotiini, uhkailemassa väkivalla, velkaannuttamassa, antamassa omaisuuttani pois ja pettämässä. Myönnän että minulla oli paha olo koko suhteen ajan.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä sinun omassa käytöksessä sai kumppanisi muuttumaan tuollaiseksi?
En ole tuo aikaisempi kirjoittaja mutta veljeni käyttäytyy samoin parisuhteissaan. Hänen tapauksessaan tuo häiriintynyt kiusaaminen, pettäminen, väkivalta ja alistaminen johtuu traumaattisesta lapsuudesta ja persoonallisuushäiriöstä.
Häneltä puuttuu kyky katsoa itseään peiliin, eikä hän sen takia pysty korjaamaan ongelmiaan. Häneltä löytyy aina jokun ulkopuolinen syy millä hän perustelee käytöksensä, koskaan vika ei ole hänessä itsessään.
Exällä oli samanlainen menneisyys. Tunnen empatiaa lasta kohtaan mikä hän on ollut ja joutunut kokemaan hirveitä asioita. Se ei silti oikeuta pahoinpitelemään ketään aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidin eron jälkeen itseni kuntoon kun ketään ei ollut huutamassa, nöyryyttämässä, valvomassa syömistäni, lukitsemassa kotiini, uhkailemassa väkivalla, velkaannuttamassa, antamassa omaisuuttani pois ja pettämässä. Myönnän että minulla oli paha olo koko suhteen ajan.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että mikä sinun omassa käytöksessä sai kumppanisi muuttumaan tuollaiseksi?
Varmaan liika kiltteys. Minä hiljaa hoidin kodin, maksoin laskut ja pelkäsin sanoa ei. En koskaan kieltänyt mitään ja annoin kävellä yli. Mieheni olikin ihan tyytyväinen suhteeseemme. Eli luultavasti mies oli liian tyytyväinen ja se aiheutti huonon käytöksen. Hän tottui siihen että saa aina kaiken haluamansa.
Minulla on samanlainen tarina, ja itse olin se oikea pikkuvaimo. Meillä mies ei vain ollut tyytyväinen suhteeseen. Elämästä edelleen puuttui jotain.
Sehän on hyvä merkki, sinulla oli kaiketi jotkin rajat? Tämä minun tapaus on joutunut kaikkien täydellisten vaimojensa jättämäksi ja kaikki jotka on pitäneet puolensa eikä ole suostuneet alistumaan on hän jättänyt itse.
Minä hoidin eron jälkeen itseni kuntoon kun ketään ei ollut huutamassa, nöyryyttämässä, valvomassa syömistäni, lukitsemassa kotiini, uhkailemassa väkivalla, velkaannuttamassa, antamassa omaisuuttani pois ja pettämässä. Myönnän että minulla oli paha olo koko suhteen ajan.