Hyvä video narsistisen vanhemman käytöksestä, jos (aikuinen) lapsi tarvitsee heiltä tukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että jos se irrottaisi jonkin reaktion hänestä....

Ap

Toimit juuri kuten jälkimmäisellä videolla selitetään uhrien usein toimivan: jatkat validoinnin hakemista kaltoinkohtelijalta.

Niinpä teen :((

Teen toki paljon muutakin, kuten haen esim. apua psykiatriasta. Luulis niillä olevan keinot auttaa näkemään tuotakin prosessia ja pilkkomaan sitä paloihin, jotta sen suuntaa voisi muuttaa, mutta eivät ainakaan vielä ole tajunneet. Uhri toimii noin, auttajan on opeteltava auttamaan uhri siitä irti uhrin hyväksymällä tavalla. Jos uhri ei hyväksy saamaansa apu-tapaa, hän palaa vanhaan heti, kun apua antava taho poistuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

No näähän tulee heti vastaan, jos teen ehdottamallasi tavalla. Siis nämä ongelmasta johtuvat asiat. Miksi luulet, että elämän eläminen juurikin onnistuisi vapaana näistä asioista, joissa narsisti rikkoi minut? Siellähän se p a s k a tuulettimeen juuri lenteleekin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

Ja siis menen jouluna lasten ja lasten isän luo, ilahdutan ostamalla paljon heidän toivomiaan lahjoja ja osan ruuista. Niin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Tosi hyvä pointti tuo, että uhri-sanan sijasta parempia ovat esim. juuri narsistin lähde tai vihan ja syyllistämisen kohde. Monesti olen itse käyttänyt uhri-sanaa, mutta se on totta että siinä saattaa eksyä antamaan mielessään valtaa sille narsistille.

On hullua ajatella, että narsistin uhri VALITSEE antaako hän narsistilla olla valtaa itseensä vai ei. Jos sen voi valita, et ole narsistin uhri. Toki voi olla tilanne, ette ole enää, mutta turhaa ulottaa sitä kaikkiin. Ainakin itse olen edelleen narsistin uhri.  sinä haluat olla uhri koska jos sinua käskee tekemään jotain niin voi voi minähän olen uhri miksi minun pitää tehdä jotain miksi narsisti ei tee , sinulle on ihan turha neuvoa mitään kun uhriviitta jo välähtää päälle , uikuta siellä uhriviittas alla ja katso kun narsistin kauas karkottaneet porskuttaa eteenpäin

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

Ja siis menen jouluna lasten ja lasten isän luo, ilahdutan ostamalla paljon heidän toivomiaan lahjoja ja osan ruuista. Niin?

Ap

Tämä on ihan täysin NORMAALIA elämää. Sen ainoastaan rikkoo aika ajoin se, että minua on kohdeltu narsistisesti ja ilkeästi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

Ja siis menen jouluna lasten ja lasten isän luo, ilahdutan ostamalla paljon heidän toivomiaan lahjoja ja osan ruuista. Niin?

Ap

Iloisempi olisin, jos en ois saanut taannoin raivaria ja potkaissut miehen kuistilleen jättämää naulalaatikkoa alas jolloin se levisi ympäriinsä. Raivarin syy ja ratkaisun vääryys on äidissäni JA siinä, etten ole saanut siihen kunnollista enkä toimivaa apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

Ja siis menen jouluna lasten ja lasten isän luo, ilahdutan ostamalla paljon heidän toivomiaan lahjoja ja osan ruuista. Niin?

Ap

Iloisempi olisin, jos en ois saanut taannoin raivaria ja potkaissut miehen kuistilleen jättämää naulalaatikkoa alas jolloin se levisi ympäriinsä. Raivarin syy ja ratkaisun vääryys on äidissäni JA siinä, etten ole saanut siihen kunnollista enkä toimivaa apua.

Ap

Olisin tietenkin voinut olla potkaisemata laatikkoa alas, mutta silloin KUKAAN ei ois nähnyt, miten paha olla mulla on eikä osaisi huolestua.

Toki ihmiset huolestumista useammin keskimäärin paheksuvat, mutta paheksujat ovatkin kakkapääidiootteja, eikä mulla ole heille mitään maksettavaa tai hyviteltävää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

Ja siis menen jouluna lasten ja lasten isän luo, ilahdutan ostamalla paljon heidän toivomiaan lahjoja ja osan ruuista. Niin?

Ap

Iloisempi olisin, jos en ois saanut taannoin raivaria ja potkaissut miehen kuistilleen jättämää naulalaatikkoa alas jolloin se levisi ympäriinsä. Raivarin syy ja ratkaisun vääryys on äidissäni JA siinä, etten ole saanut siihen kunnollista enkä toimivaa apua.

Ap

Olisin tietenkin voinut olla potkaisemata laatikkoa alas, mutta silloin KUKAAN ei ois nähnyt, miten paha olla mulla on eikä osaisi huolestua.

Toki ihmiset huolestumista useammin keskimäärin paheksuvat, mutta paheksujat ovatkin kakkapääidiootteja, eikä mulla ole heille mitään maksettavaa tai hyviteltävää.

Ap

Kun olin lapsi äitini ei koskaan HUOLESTUNUT pahasta olostani vaan aina paheksui sitä, jos laskun siitä maksavat aikanaan kaikki muut, niin syyllinen on äitini, ei uhri eli minä. Mä olen kyllä hakenut tähän apua aivan mun koko aikuiselämäni ajan. Mutta en vain ole sitä saanut, syynä se, että mua on kohdeltu jo pienestä noin, kuin tuossa videossa. Eli ei kuultu, nähty ja syytettty minua silloin kun muut toimivat jotenkin miten heidän ei tulisi. Sori, etten ole osannut siksi vastata avunantajien käsityksiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen etsimään hyvän seurakunnan ja hakeutumaan sielunhoitoon.

Tälläisen kivun äärellä harva kykenee auttamaan, paitsi Jeesus. Hän tietää tuskasi, kipusi, mistä kaikki johtuu, näki lapsuutesi.

Oli itse kipujen mies, tuli hylätyksi ja petetyksi jopa ystävän taholta- kuolemaan asti. Kukaan ei jäänyt rinnalle, ei kukaan. Oma äiti ja sisarukset epäilivät hulluksi ja sanoivat tämän julkisesti.

Terapiassa oppii ymmärtämään sioista. Kuka parantaa on yksin Jeesus. Jeesuksessa on apu, jos käännyt Hänen puoleensa ja apua pyydät. Ei pakota ja tunge itseään väkisin.

Jeesuskin kelpaisi, jos hän korjaisi satutetun sieluni. But no...

Ap

No Hän kyllä korjaa jos luvan annat. Prosessi voi olla hidas eli ei välttämättä simsalapim parantuminen sielunhaavoista.

Toki tekee sen tavalla joka on sinulle paras, Hän tietää parhaan tavan, koska on Jumala. Jos tähän suostut, saat avun. Et saa Häntä hyppimään pillisi mukaan, eli ei välttämättä tee niinkuin itse oletat tai toivot.

Lueppa Psalmi 91 ja Psalmi 23.

No ei tee tavalla, joka on mulle paras. Kärsin vuosia tässä koko ajan. Lapseni ovat sijaiskärsijöitä.

Ap

Sorry, ajan tekee nimenomaa tavalla, joka on sulle paras. Se vaatii uskallusta hypätä ja luottaa Häneen. Myöntää, että itse en tiedän parhaiten, auta sinä minua Jeesus, luovuttaa elämä ja ongelmat hänelle.

Lapsesi sotkee lankarullan. Pyytää sinulta äidiltään apua sen selvittämisessä, mutta ei halua antaa rullaa sinulle. Miten autat? Lapsi toivoo, että kerrot sanoin, mistä kohtaa lankaa pitää kulloinkin vetää. Onko tämä paras tapa? Lapsen mielestä on, aikuisen tiedät ettei se näin toimi. On mahdotonta nähdä ja selittää sivusta, mistä langasta kulloinkin on vedettävä. Lapsi ei vain tajua sitä ja jankkaa.

Sinä olet nyt tuo lapsi.

Luulet tietäväsi parhaiten, mutta et tiedä ja siksi olet ongelmissa. Luovuta elämäsi Jeesukselle kokonaan, anna Hänen hoitaa, niin saat avun.

No kuule. Jumala on tyhmä i d i o o t t i, jos mukamas osaisi auttaa, mutta ei ota sitä rullaa lapsen kädestä, vaan suo oman lapsensa voida pahoin ja kärsiä, kun tämä ei tiedä, miten se käsi ojennetaan. Mikään Jumala ei ole minua käskenyt tai edes pyytänyt ojentamaan yhtään mitään.

Ap

Koska olet aikuinen, ei kukaan auta sinua väkivalloin. Nyt Hän minun kauttani sanoo sinulle: anna Jeesuksen auttaa itseäsi!

Ei edelleenkään ota rullaa väkisin. Se vaatii nöyrtymistä, sanoa okei, auta sinua minua, en tiedä, en osaa, en pysty. Kauhea sotku, enkä näe ulospääsyä, auta sinä Jeesus minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

Ja siis menen jouluna lasten ja lasten isän luo, ilahdutan ostamalla paljon heidän toivomiaan lahjoja ja osan ruuista. Niin?

Ap

Iloisempi olisin, jos en ois saanut taannoin raivaria ja potkaissut miehen kuistilleen jättämää naulalaatikkoa alas jolloin se levisi ympäriinsä. Raivarin syy ja ratkaisun vääryys on äidissäni JA siinä, etten ole saanut siihen kunnollista enkä toimivaa apua.

Ap

Olisin tietenkin voinut olla potkaisemata laatikkoa alas, mutta silloin KUKAAN ei ois nähnyt, miten paha olla mulla on eikä osaisi huolestua.

Toki ihmiset huolestumista useammin keskimäärin paheksuvat, mutta paheksujat ovatkin kakkapääidiootteja, eikä mulla ole heille mitään maksettavaa tai hyviteltävää.

Ap

No niin eli kuka oli syyllinen potkaisemiseen? Sinä, joka valitsit sen toimintatavaksesi. Sinulla on joka tilanteessa mahdollisuus päättää miten toimit ja valita miten reagoit. Meitä kaikkia ohjaa aiempi elämä, mutta meillä kaikilla on oikeus muuttaa toimintatapoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

Ja siis menen jouluna lasten ja lasten isän luo, ilahdutan ostamalla paljon heidän toivomiaan lahjoja ja osan ruuista. Niin?

Ap

Iloisempi olisin, jos en ois saanut taannoin raivaria ja potkaissut miehen kuistilleen jättämää naulalaatikkoa alas jolloin se levisi ympäriinsä. Raivarin syy ja ratkaisun vääryys on äidissäni JA siinä, etten ole saanut siihen kunnollista enkä toimivaa apua.

Ap

Ap potkaisi, koska ei ole saanut lapsena olla lapsi ja opetella tunne taitoja mm. Negatiivisten tunteiden ilmituomista. Opettelee niitä nyt, niinkuin aika moni suomalainen, moni ei ole saanut olla lapsi ja ne taidot opetellaan aikuisena.

Se kuitenkin vaatii sen myöntämisen, että vaikka äitini toimi ilkeästi ja ns aiheutti pahan olon ja potkun, olen itse vastuussa siitä,pitkusta. Lapsen tavoin haet sillä myös huomiota apua saadaksesi, mutta se tapa ei toimi, koska et ole enää lapsi, sinua pidetään hulluna ja häiriintyneenä.

Tämä potku voi herättää hakemaan apua ja vastuuseen, haluun oppia muita tapoja. Niin kauan kuin syytät äitiäsi potkusta, ette voi itsellesi mitään olet itseasiassa samanlainen, kuin äitisi. Eihän hänkään ota vastuuta sinun huonosta kohtelusta. Luultavasti siksi, että on itse tullut kaltoinkohdelluksi ja kokee, ettei ole siihen syypää, koska häntä kohdeltiin huonosti. ( ai niin, eihän häntä olemkohdeltu huonosti, hänellä on ollut ihana ja täydellinen elämä, eikä mitään syytä huonoon käytökseen..)

Kierre jatkuu, ellet katkaise sitä.

Olen tajunnut vasta nyt lähestyessäni keski-ikää, että olen narsistisia piirteitä ja käytöstapoja omaava äiti ja tuntuu, että tietty kylmyys minussa on vain kasvanut vuosien varrella.

Esim. lasten sairastaessa olen enemmänkin ollut ärsyyntynyt pieleen menneistä suunnitelmista ja pelännyt saavani tartunnan. Huoli ei ole ollut päällimmäisenä mielessä ellei nyt ole jostain vakavammasta kyse. Olen ollut myös erittäin lyhytpinnainen ja hermostuva ja huutanutkin lapsille. En useinkaan jaksa keskittyä kuuntelemaan heidän juttujaan ja tyttäreni on sanonut minulle monesti loukkaantuneena, että minua ei kiinnosta enkä kuuntele häntä. En jaksa kuunnella miehenikään pitkiä juttuja ja alan helposti puhua päälle.

Omat välini äitiini ovat etäiset ja vierailujen jälkeen koen aina painon putoavan harteilta kun lähdemme kotiin. En tiedä miksi koen näin. Muistan lapsuudestani pari ikävää kommenttia mitä äitini on minulle sanonut ja latistanut minua. Toistan nyt nähtävästi samaa omille lapsilleni jossain määrin.

Tiedostan siis asian ja haluaisin olla toisenlainen, lämmin ja empaattinen äiti, mutta en osaa enkä voi muuttaa perusluonnettani. Voi olla, että lasten muuttaessa pois kotoa, eivät enää halua olla paljoa tekemisissä kanssani, sen näkee sitten.

Aika kevyttä narsismia kuitenkin, jos aikuiselle lapselle tulee edes pieneen mieleen soittaa äidilleen tällaisesta asiasta. Pahemmalta narsistivanhemmalta on pakko salata puolison identiteetti, koska muuten tulisi vähintään haukkumispuheluita hänenkin suvulleen ja työpaikalleen saakka. Vääristää mielestäni keskustelua, jos puhutaan aivan eri tason asioista samalla nimikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin epäreilua, että onkin olemassa tuollainen terveempi tapa läheisillä reagoida omaan lapseen mutta mä en siitä lapsena tiennyt mitään ja luulin kaiken vian olevan minussa. Ja äiti komppaa sitä innoissaan, ihan kiimassa, ollessani vielä aikuinen.

Ap

Huomaatko ap, miten ajatuksesi ja viestisi kiertävät kehää pääsemättä eteenpäin? Älä päästä itseäsi ajautumaan näihin ajatuskuvioihin. Etsi ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla muutat suuntaa, kun huomaan alkavasi vatvoa äitiäsi ja menneisyyttä. 

Mitä teet jouluna? Miten ajattelit ilahduttaa lapsiasi?

Ja siis menen jouluna lasten ja lasten isän luo, ilahdutan ostamalla paljon heidän toivomiaan lahjoja ja osan ruuista. Niin?

Ap

Iloisempi olisin, jos en ois saanut taannoin raivaria ja potkaissut miehen kuistilleen jättämää naulalaatikkoa alas jolloin se levisi ympäriinsä. Raivarin syy ja ratkaisun vääryys on äidissäni JA siinä, etten ole saanut siihen kunnollista enkä toimivaa apua.

Ap

Ap potkaisi, koska ei ole saanut lapsena olla lapsi ja opetella tunne taitoja mm. Negatiivisten tunteiden ilmituomista. Opettelee niitä nyt, niinkuin aika moni suomalainen, moni ei ole saanut olla lapsi ja ne taidot opetellaan aikuisena.

Se kuitenkin vaatii sen myöntämisen, että vaikka äitini toimi ilkeästi ja ns aiheutti pahan olon ja potkun, olen itse vastuussa siitä,pitkusta. Lapsen tavoin haet sillä myös huomiota apua saadaksesi, mutta se tapa ei toimi, koska et ole enää lapsi, sinua pidetään hulluna ja häiriintyneenä.

Tämä potku voi herättää hakemaan apua ja vastuuseen, haluun oppia muita tapoja. Niin kauan kuin syytät äitiäsi potkusta, ette voi itsellesi mitään olet itseasiassa samanlainen, kuin äitisi. Eihän hänkään ota vastuuta sinun huonosta kohtelusta. Luultavasti siksi, että on itse tullut kaltoinkohdelluksi ja kokee, ettei ole siihen syypää, koska häntä kohdeltiin huonosti. ( ai niin, eihän häntä olemkohdeltu huonosti, hänellä on ollut ihana ja täydellinen elämä, eikä mitään syytä huonoon käytökseen..)

Kierre jatkuu, ellet katkaise sitä.

Minkähän takia tämä potku vasta herättää tai saa ihmisiä palstalla näkemään asioita minun silmin? En kadu sitä vieläkään, vaikka olenkin tavallaan huolissani siitä, että miksi minun piti tehdä niin, en näe siinä valintaa, mikään ei olisi mennyt mihinkään suuntaan eikä ratkennut yhtään, ellen ois potkaissut. Toisaalta olen kauhuissani, että ratkaisu oli noin pässi ja hirveä, en ainakaan itse haluaisi, että minun tavaroitani potkittaisiin. Toisaalta olen edelleen loukkaantunut miehelle siitä, että hän toimii miten häntä huvittaa, eikä YMMÄRRÄ, että sen kakaran juokseminen heillä kysymättä voiko tulla saisi mut potkimaan samaa ruuvilaatikkoa uudelleenkin. Tuntuu niin voimattomalta miehen tyhmyyden edessä, olen tottunut älyllisempään lähestymiseen. Nyt miehelle ei voi sanoa, että ta-ju-at-ko taukki, että tää satuttaa ja loukkaa minua, mitä sä teet, koska mies ei myönnä satuttavansa vaan hokee, ettei tajua itseään eli tekevänsä mitään väärin. Tajuaa kyllä mun suuttuvan, mutta se ei saa häntä tarkastelemaan omia valintojaan, niitä pitää muka pitääriittävän hyvinä! Ai että mua raivostuttaa tuollainen.

Mutta haluaisin hyväksyntää, siksi potkiminen on ongelmallista ja haluan kyllä päästä siihen, ettäosaan puhua ja kertoa, mitä odotan läheisiltäni, en potkia ruuvilaatikoita päämäärättömästi. En välttämättä tule saamaan kaipaamani laatuista hyväksyntää lasten isältä, mutta silti minun on opeteltava sanomaan, mitä haluaisin muilta. Nyt en osaa sanoa sitä, koska minun suuni on aina suljettu ja on opetettu, että sitä vain kuuluu saada, mitä joku antaa ja kaikki sen yli menevä ”haluaminen” on törkeää käytöstä.

Lasten isä hyväksyy minut kyllä, mutta se ei riitä, koska en tunne itseäni kovin tärkeäksi hänelle. Haluaisin sellaisen ihmisen, joka minut hyväksyy ja josta tulee tunne, että olen hänelle tärleä. Voi olla, ettei sellaista ihmistä enää löydy, se olisi kovin sääli. En tajua mitään syytä elää, jos maailmassa on vain minä yksin ja muut haluavat, että he ovat tärkeitä minulle, muttei toisin päin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika kevyttä narsismia kuitenkin, jos aikuiselle lapselle tulee edes pieneen mieleen soittaa äidilleen tällaisesta asiasta. Pahemmalta narsistivanhemmalta on pakko salata puolison identiteetti, koska muuten tulisi vähintään haukkumispuheluita hänenkin suvulleen ja työpaikalleen saakka. Vääristää mielestäni keskustelua, jos puhutaan aivan eri tason asioista samalla nimikkeellä.

Ei se ole mitään kevyttä, jos uhri tukeutuu henkilöön, joka tekee hänlle pelkästään pahaa uhrin sitä näkemättä. Äitini kaltaisen narsistin narsismi on erittäin vakavaa, missä on uhrin mahdollisuus irtautua siitä, saada apua ja pelastua? Ei sitä ole. Monestikaan. Koska mitä voimakkaammin narsisti tarvitsee sitä toista omaksi marionettinukekseen, sitä voimakkaampia keinoja hän käyttää ”auttaakseen” uhria aka pilaa hänen elämänsä kietomalla uhrin elämän itsensä miellyttämiseen, mutta niin, että uhri itse asiassa kokee kasvavansa ihmisenä, ennen kuin uskaltaa tavata muita ihmisiä, kuin olla vain narsistin kanssa. Narsistihan opettaa uhrissa olevan niin paljon vikaa, että kukaan ei tule hänen kanssaan toimeen. Näin saadaan kaikki uhrin paha olo toisista selitettyä uhrin tekemisilä, juuri niin kuin äiti videolla toimii. Syyttää uhriaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika kevyttä narsismia kuitenkin, jos aikuiselle lapselle tulee edes pieneen mieleen soittaa äidilleen tällaisesta asiasta. Pahemmalta narsistivanhemmalta on pakko salata puolison identiteetti, koska muuten tulisi vähintään haukkumispuheluita hänenkin suvulleen ja työpaikalleen saakka. Vääristää mielestäni keskustelua, jos puhutaan aivan eri tason asioista samalla nimikkeellä.

Narsismi on narsismia, enkä ymmärrä miksi siitä ei saisi puhua muuta kuin äärimmäisten psykopaattien tasolla. On vaarallista ja toisten kokemuksia vähättelevää määritellä jostain norsunluutornista, kuinka jonkun kokemus ei mielestäsi ole puhumisen arvoista tai liian ”kevyttä narsismia”.

Tässä elämässä moni osaa ottaa vastuun tekemisistään pahojen tapausten jälkeenkin. Kurjaa, että olet noin pakkoajatuksinen. Asiat vain suurenevat kun vatvot niitä. Et voi syyttää äitiäsi mokistasi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä elämässä moni osaa ottaa vastuun tekemisistään pahojen tapausten jälkeenkin. Kurjaa, että olet noin pakkoajatuksinen. Asiat vain suurenevat kun vatvot niitä. Et voi syyttää äitiäsi mokistasi.

Voinhan syyttää, ja MÄ en suurentele asioitani, vaan se suurentelija on ollut äitini. Hän on saanut keukoraivarin, kun mä tein jotain, mikä ei ollut hänen mieleensä. Mä en ole hyväksynyt hänen käytöstään. Miksi mun ois pitänyt hyväksyä se, että HÄN ensin satuttaa minua ja kun teen jollain huonolla tavalla sen seurauksena, HÄN keuhkoraivoaa siitä minulle??? Syyttäisi ITSEÄÄN huonosta vanhemmuudesta!!!! Niin mä en ois miettinyt asiaa enää sekuntiakaan. Mutta kun hän syyttää huonosta vanhemmuudestaan minua, niin en hyväksy sitä. En hyväksy vääryyttä.

On toki väärin itseltänikin satuttaa muita, mutta niin kauan kun minua syytetään siitä, etten hyväksy äitini tekemiä vääriä tekoja aion toimia muita satuttavasti, jotta tajuavat, että munhan siis pitää heidän logiikallaan hyväksyä satuttaminen ja olen sitä VASTAAN.

Ap

Aika moni ei nyt hokannut että palstan vakkari äiti-hulluhan se täällä. Ei kannata kauheasti uhrata paukkuja tähän keskusteluun, koska voitte aloittaa tämän saman keskustelun laihoin tuloksin muutaman kerran viikossa seuraavienkin tulevien vuosien aikana.

Mä tunsin riemullista vahvuuden tunnetta, kun potkaisin naulalaatikon mäkeen. Totta kai kokisin mieluummin kyseistä tunnetta jostain _muille hyvästä_ asiasta.

Äitini syy, että piti potkaista. En itse ikinä valitsisi noin itseäni vahingoittavaa tapaamkokea riemullista voimaa, äitini on minut siihen ajanut. Juuri sillä, että hänen vääriä tekojaan piti sietää, hän ei ottanut niistä vastuuta eikä myöntänyt, että hän toimii väärin.

Ap