Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidit, onko tyttärenne ulkoisesti kaunis?
19.05.2014 |
Mun omat tytöt on 15 ja 8, ja he ovat luokkansa/kaveripiirinsä/joukkueensa kauneimpmat. Hoikkia ja pitkäraajaisia, superkauniit kasvot ja luusto, ja hiukset ja ripset pitkät ja tuuheat.
Myös opettajat ja muut "tuntemattomat" ovat kehuneet heitä superkauniiksi.
Osaatteko objektiivisesti arvioida, että onko teijän tytöt luokan kauneimpia, keskivertoja vai jopa valitettavasti rumimpia...
(Joojoo sisäinen kauneus sit erikseen, nyt puhutaan vaan ulkoisista seikoista)
Kommentit (21)
Äidin silmissä tytär on tietysti aina kaunis, mutta tiedostan, että 14-vuotias tyttäreni ei ole "maailman" silmissä kaunotar. Poikani taas on erittäin kaunis ja komea, joskus on vähän harmittanut että on mennyt näin päin, koska pojat toisinaan "menee pilalle" jos naiset liikaa antaa huomiota, ja tytölle taas on kova pala se jos ei sovi mitenkään päin kauneusihanteisiin eikä saa pojilta huomiota.
Meillä poika on perinyt värityksensä minulta ja hänellä on mustanruskeat hiukset, hyvin kalpea iho ja oliivinvihreät silmät. Piirteiltään on sellainen veistoksellisen kaunis. Tytär taas on isänsä näköinen ja värinen: punakka iho, kellertävänvaaleanruskea tukka, siniharmaat silmät, pyöreä naama jossa leveät leukaperät ja iso "pottunokka". Hoikkia ovat kyllä molemmat ja keskimittaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tottakai sinun silmissäsi tyttösi ovat superkauniita, vaikka olisivatkin aivan normaaleja :)
Mun tyttö on tietysti omissa silmissäni maailman ihanin, mutta todellisuudessa hänellä on tummat ja kuivat silmänympärykset, isot silmäpussit, olemattomat huulet, nenä on siro mutta pysty. Iso otsa.
Ovat kauniita lapsia molemmat. Tyttö on 3v ja poika 2v. Tyttö on piirteiltään kaunis ja melko pitkäraajainen. Pojallani "valitettavasti" enemmän mun geenini, joten on vielä pitkäraajaisempi ja "kauniimpi" kuin tyttöni. Uskoisin, että kun tulevat aikuiseksi on poikani poikkeuksellisen komea ja tyttö keskimääräisen kaunis tai jopa luokkansa kauneimpia. Poikani varmaankin vie kyllä voiton. Hän ei tule jäämään ilman vaimoa, sillä on luonteeltaankin ulospäinsuuntautunut ja vekkulimainen.
Kyllä! 8-vuotias tyttäreni on todella kaunis! Minun mielestäni ja moni muukin ihminen on kehunut häntä kauniiksi. Ja pakko vielä kliseisesti todeta, niin mikä ihaninta, hän on erittäin kaunis myös sisäisesti. Ystävällinen, empaattinen, auttavainen, iloinen... Ihana ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella huono provo. Jos osaa kirjoittaa/käyttää termiä "objektiivisesti" niin ei samassa lauseessa kirjoita "teijän".
Treeniä, ap, treeniä - kyllä se siitä!
Mun tytöt on kauniita sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:21"]
Todella huono provo. Jos osaa kirjoittaa/käyttää termiä "objektiivisesti" niin ei samassa lauseessa kirjoita "teijän".
Treeniä, ap, treeniä - kyllä se siitä!
[/quote]
Jaa miksei? Vai meneekö arvon palstamamma sekaisin "hienosta" sanasta yhdessä murresanan kans?
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:19"]
Kyllä! 8-vuotias tyttäreni on todella kaunis! Minun mielestäni ja moni muukin ihminen on kehunut häntä kauniiksi. Ja pakko vielä kliseisesti todeta, niin mikä ihaninta, hän on erittäin kaunis myös sisäisesti. Ystävällinen, empaattinen, auttavainen, iloinen... Ihana ihminen.
[/quote]
Tästä tuli mieleen se, että ulkoinen kauneus on kyllä siinä mielessä lapselle siunaus, että sen myötä helpommin kehittää myös positiivisemman luonteen. Olen tätä seurannut, kun tosiaan toinen lapsista on olltu sellainen, joka pikkulapsesta asti on ollut huomiotaherättävän kaunis ja toinen ei.
Kauniille pikkulapselle ihmiset hymyilivät, lepertelivät, osoittivat myönteistä huomiota jatkuvasti. Hän on oppinut pienestä asti, että ihmiset tykkäävät hänestä, että ihmiset on ystävällisiä ja mukavia. Niinpä hänelle on kehittynyt luottavainen ja aurinkoinen luonne. Sen sijaan ihmisten silmissä "tavallinen" lapsi ei ole juuri saanut vierailta ihmisiltä positiivista huomiota. Häntä ei ole huomattu yleensä ollenkaan, paitsi jos hän esim. käyttäytyy huonosti tai mölyää. Niinpä hän on oppinut, että ihmiset ei ole järin kiinnostavia ja ajoittain ovat jopa ikäviä. Ei hän suhtaudu samalla luottavaisuudella ja avoimuudella ihmisiin kuin toinen lapsi, ja uskon että ulkonäöllä on aika paljon sen kanssa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni on mielestäni kaunis, mutta olenkin hänen äitinsä. Ei minulle ole väliä, tulisiko hän kauniiksi vai millaiseksi tulisikaan.. Kunhan pitää itsestään huolta ja elää terveellisesti sekä opiskelee toivottavasti pitkälle. Meidän suvussa kaikki naiset ovat normaalipainoisia, keskipituisia ja ihan kivan näköisiä. Ei varmaan mitään suuria kaunottaria, mutta ihan nättejä ja tyylikkäitä. Varmaan samanlainen tytöstäkin tulee.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:19"]
Kyllä! 8-vuotias tyttäreni on todella kaunis! Minun mielestäni ja moni muukin ihminen on kehunut häntä kauniiksi. Ja pakko vielä kliseisesti todeta, niin mikä ihaninta, hän on erittäin kaunis myös sisäisesti. Ystävällinen, empaattinen, auttavainen, iloinen... Ihana ihminen.
[/quote]
Tästä tuli mieleen se, että ulkoinen kauneus on kyllä siinä mielessä lapselle siunaus, että sen myötä helpommin kehittää myös positiivisemman luonteen. Olen tätä seurannut, kun tosiaan toinen lapsista on olltu sellainen, joka pikkulapsesta asti on ollut huomiotaherättävän kaunis ja toinen ei.
Kauniille pikkulapselle ihmiset hymyilivät, lepertelivät, osoittivat myönteistä huomiota jatkuvasti. Hän on oppinut pienestä asti, että ihmiset tykkäävät hänestä, että ihmiset on ystävällisiä ja mukavia. Niinpä hänelle on kehittynyt luottavainen ja aurinkoinen luonne. Sen sijaan ihmisten silmissä "tavallinen" lapsi ei ole juuri saanut vierailta ihmisiltä positiivista huomiota. Häntä ei ole huomattu yleensä ollenkaan, paitsi jos hän esim. käyttäytyy huonosti tai mölyää. Niinpä hän on oppinut, että ihmiset ei ole järin kiinnostavia ja ajoittain ovat jopa ikäviä. Ei hän suhtaudu samalla luottavaisuudella ja avoimuudella ihmisiin kuin toinen lapsi, ja uskon että ulkonäöllä on aika paljon sen kanssa tekemistä.
[/quote]
No minä en usko, että tällä asialla on ulkonäön kanssa tekemistä. Olen itse pienestä saakka ollut hyvin luottavainen ja avoin muille ihmisille. Pikemminkin se on niin, että metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kontaktia ottava lapsi saa huomiota, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä äidit pitää tyttäriään kauniina. Poikkeuksiakin löytyy, esim oma äitini joka ei epäröinyt tuoda esiin tyytymättömyyttään mun ulkonäköön. Monta vuotta menikin hukkaan syömishäiriön kourissa. Mimmonenkohan musta olisi tullut rakastavansa, kannustavassa ympäristössä....
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:19"]
Kyllä! 8-vuotias tyttäreni on todella kaunis! Minun mielestäni ja moni muukin ihminen on kehunut häntä kauniiksi. Ja pakko vielä kliseisesti todeta, niin mikä ihaninta, hän on erittäin kaunis myös sisäisesti. Ystävällinen, empaattinen, auttavainen, iloinen... Ihana ihminen.
[/quote]
Tästä tuli mieleen se, että ulkoinen kauneus on kyllä siinä mielessä lapselle siunaus, että sen myötä helpommin kehittää myös positiivisemman luonteen. Olen tätä seurannut, kun tosiaan toinen lapsista on olltu sellainen, joka pikkulapsesta asti on ollut huomiotaherättävän kaunis ja toinen ei.
Kauniille pikkulapselle ihmiset hymyilivät, lepertelivät, osoittivat myönteistä huomiota jatkuvasti. Hän on oppinut pienestä asti, että ihmiset tykkäävät hänestä, että ihmiset on ystävällisiä ja mukavia. Niinpä hänelle on kehittynyt luottavainen ja aurinkoinen luonne. Sen sijaan ihmisten silmissä "tavallinen" lapsi ei ole juuri saanut vierailta ihmisiltä positiivista huomiota. Häntä ei ole huomattu yleensä ollenkaan, paitsi jos hän esim. käyttäytyy huonosti tai mölyää. Niinpä hän on oppinut, että ihmiset ei ole järin kiinnostavia ja ajoittain ovat jopa ikäviä. Ei hän suhtaudu samalla luottavaisuudella ja avoimuudella ihmisiin kuin toinen lapsi, ja uskon että ulkonäöllä on aika paljon sen kanssa tekemistä.
[/quote]
No minä en usko, että tällä asialla on ulkonäön kanssa tekemistä. Olen itse pienestä saakka ollut hyvin luottavainen ja avoin muille ihmisille. Pikemminkin se on niin, että metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kontaktia ottava lapsi saa huomiota, jne.
[/quote]
Perustelen tätä vielä sillä, että eiväthän aikuisena kauniina mielletyt ihmiset ole yhtään sen aurinkoisempia tai sosiaalisempia kuin tavallisen näköiset. Sosiaalisuus ja luottavaisuus ei ole kiinni ulkonäöstä. Ennen kaikkeahan ne kumpuavat lapsuuden kiintymyssuhteista ja vanhempien roolimallista sekä kannustuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 00:30"]
Yleensä äidit pitää tyttäriään kauniina. Poikkeuksiakin löytyy, esim oma äitini joka ei epäröinyt tuoda esiin tyytymättömyyttään mun ulkonäköön. Monta vuotta menikin hukkaan syömishäiriön kourissa. Mimmonenkohan musta olisi tullut rakastavansa, kannustavassa ympäristössä....
[/quote]
Mulla sama. Äitini oli ollut nuorena todella kaunis, menestynyt missikisoissakin (ei voittanut kylläkään) ja sen jälkeen ollut ns. seurapiirikaunotar joka tiettyjen julkkisnaisten kanssa kulki juhlimassa tms. Hän sitten otti mieheksikin pitkän, tumman ja komean, isäni, ja toki odotti etät lapsista tulee kauniita. Varsinkin tyttärelle hän haaveili missin tai mallin uraa.
No, mitä tuli tyttärestä. Maantienharmaa, roteva, leveälanteinen, lyhyt ja persjalkainen emäntätyyppi. Ei ole missiksi tai malliksi meikäläisestä ;-) Ja äiti ei jotenkin osannut ikinä peittää pettymystään, mikä on pahasti kolhinut minun itsetuntoani. Sekin, että olin älykäs ja olen opiskellut pitkälle oli äidin silmissä aina vain surkea korvike sille, etten pystynyt ulkonäölläni pärjäämään ja löytämään miestä elättämään.
13 jatkaa. Tekee kyllä kipeetä seurata täällä keskustelua, kun tajuaa miten äidit yleensä rakastaa lastaan ja on valmiit tekemään kaikkensa sen eteen. Itse en ole päässyt vastaavaa kokemaan.
Toivotaan ap että tyttösi ovat myös muuten mukavia :)
Toivotaan ap että tyttösi ovat myös muuten mukavia :)
Mulla myös 2 kaunista tytärtä. Itse en ole kaunis ja poika on aika arkisen näköinen. Oma äitini oli nuorena kaunotar, samoin miehen äiti. Itse koin lapsena olevani pettymys. Ja nyt kuuntelen , kun ihmiset hämmästelevät , että onko sun tytöt noin kauniita...
Empä tiedä , jotenkin kuvottaa koko ulkonäön palvonta. Olen ylpeä lapsistani , mutta ulkonäöllä ei ole siinä osaa. Olen kyllä tyytyväinen , että tytöt pääsevät vähemmällä kiusaamisella murrosiästään kun sopivat tähän nykyiseen kauneusmuottiin. Mutta koitan kyllä kovasti opettaa lapsille muitakin kuin ulkoisia arvoja.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä kun meillä kaunis pellavapää poika mitä luullaan jatkuvasti tytöksi vaikka on puettu ihan selvästi poikien vaatteisiin, isot siniharmaat silmät, pitkät vaaleat hiukset, yleensä on iloinen ja hymyilee paljon.