¤¤¤¤Helmet viikkoon 32¤¤¤¤

Verenpaine oli matalahko (ilmankos välillä huippaa!), hb oli 131, paino oli vähän pudonnu (kummako tuo, kun oksettaa...) ja pissi oli puhdas. Vauvan sydämen syke oli 150-160, ja kovasti se pikkuinen siellä pyörähteli, välillä aina karkas dopplerin alta. Eli kaikki näyttäis olevan oikein hyvällä mallilla... Tuli ihan hyvä mieli, kun tuo meidän neuvolantätikin on tosi kiva! :) Nyt varmaan uskallan jo kertoa vähän laajemmaltikin tulevasta perheenjäsenestä (vasta ihan lähipiiri tietää).



Mimmi ja Yrjö-Kyllikki rv.12+5

Eilen oli toinen neuvola ja täti sai sydänäänet kuuluviin. Todella ihanaa kuulla ne ja päästä epävarmuudesta. Np-ultra onkin sitten maanantaina, joten pian pääsee näkemään pikkuisen.

Pahoinvointikin alkaa vissiin pikkuhiljaa helpottamaan, mutta päänsärkyä kyllä mullakin on useimpina päivinä. Väsymys ei myöskään ole vielä helpottanut, vaan illat menee sohvalla.

Monet täällä miettii, koska kertovat töissä raskaudesta. Mulla on sellainen työpaikka, että jouduin töiden takia kertomaan samana päivänä kun raskaustesti näytti positiivista (siis meillä on töitä, joita ei raskaana ollessa saa tehdä). Ensiksi kerroin pomolle, tiimin vetäjälle ja lähimmälle työkaverille. Nyt varmaan melkein 20 henkeä töissä tietää. Sukulaisista ei tiedä vielä, kun mun vanhemmat.

Jaksamisia kaikille helmivauvan odottajille

-Sindi rv 12+1

istahdin ekaa kertaa sohvalle neulomaan jo vauvalle ja siinä istuessani alkoi masussa muksimaan kovasti. Päätin että nyt kuuntelen sydänäänet josko saisi kaiken tuon potkimisenkin nauhoitettua :D



Tässä tulos kaikille kuunneltavaksi:





lastwish 13+6 [http://koti.mbnet.fi/djdreviz/villahousu/13+5_0...|http://koti.mbnet.fi/djdreviz/villahousu/13+5_070808.wma]

Etoo... Tein tossa lindströminpihvejä ja kun otin ne uunista niin todella sai nieleskellä ettei oksenna. Miten voi olla näin että tavallinen ruoka pistää vieläkin yököttämään? Tänään ei ole taas menny alas ku hapankorppuja ja maha tykkää niistä jo kyttyrää. Mitään ei oikeastaan tee edes mieli, sekin on kummallista. No, eipä ole ihme, että paino on pudonnut 5 kg. Vaikka ei sillä, mulla on mistä lähteä. Illalla ois sukulais pojan synttärit, saa nähä maistuuko herkut paremmin...



Muutamalla jo toinen neuvolakäynti takana. Mulla se on tosiaan vasta 20. päivä, sillon viikkoja 16+ 5. Mietin jo, että soitan neuvolaan ja pyydän että kuuntelevat sydänäänet, kun meinaan taas hermoilla liikaa... En sitten kuitenkaan viittiny, yritän malttaa odottaa.



lastwish, harmi, ku meillä on niin huonot (rikkinäiset) kaiuttimet, niin ei voi jumputusta kuunnella.



Ei kat tässä suurempia, kuulumisiin!



sittis rv 15

En ole tänne vielä juurikaan kirjoitellut. Enemmän on tullut kirjoiteltua tuonne suurperheellisten pinoon, neljättä kun täällä jo odottelen. Tänään kävin np-ultrassa ja kaikki näytti tämän tutkimuksen valossa hyvältä. Pikkuinen siellä jo kovasti heilutteli käsiä ja jalkoja. Pienet sormet ja varpaat jo erottuivat somasti. Niskaturvotusta oli millin verran ja nenäluukin löytyi. Tuo nenäluukin kuulema on jotenkin yhteydessä kehityshäiriöihin jotenkin niin, että jos sitä ei vielä eroteta on riski suurempi esim. Downin syndroomaan. Itselläni tosin on vähän ristiriitainen olo näiden seulontojen suhteen, kun perheessämme on jo entuudestaan kehitysvammainen lapsi, jolla on harvinainen kromosomipoikkeama. Raskausaikana 25-vuotiaana ei hänen vammansa tullut missään vaiheessa esiin ja siitä olemme mieheni kanssa olleet onnellisia, koska hän on aivan ihana persoona ja nyt jo hurmaava murrosikäinen. Vaikka jo ekaa odottaessani olimme päättäneet, että jos sikiöllä todetaan downin syndrooma emme raskautta keskeyttäisi. Poikamme kromosomipoikkeama on kuitenkin niin harvinainen, että siitä ei lääkäreillä ollut 90-luvulla mitään tietoa. Pojan synnyttyä meille sanottiin, että hän ei ehkä koskaan kävele eikä puhu. Kuitenkin hänen kehitys on edennyt omaa tahtiaan tasaisesti. Poika sanoi ensimmäisen sanan jo 9 kk:n iässä ja kävelemäänkin on oppinut eli hänen tapauksessaan ehkä tietämättömyys oli raskausaikana hyvä juttu, koska sen aikaisen lääketieteellisen tiedon varassa olisimme ehkä saattaneet keskeytystäkin harkita. No, kylläpäs minä nyt aloin vuodattamaan, kun tänne aloin kirjoittamaan... Taisi tuo tämänpäiväinen ultra saada taas ajatukset pohtimaan näitä seulontoja ja niiden tuomaa hyötyä ja piinaa enemmänkin.



Ultran perusteella minun la hieman aikaistui ja on nyt 19.2.. Tosin meidän vaavi syntynee ehkä viikon jo aikaisemmin siitä syystä, että hän tulee syntymään suunnitellusti sektiolla. Meillä kun on kolme edellistäkin syntynyt sektiolla lantion ahtauden vuoksi. Neljännen sektion odottelu tuo myös oman jännityksensä tähän raskauteen. Mitään ohentumia minulla ei onneksi kohdussa pitäisi olla, että sen suhteen raskauden pitäisi sujua ongelmitta mutta jokainen leikkaus kuitenkin lisää kiinnikkeiden määrää ja se vähän jännittää miten sinne kohtuun taas päästään ja kuinka paljon verenvuotoa tällä kertaa tulee.



Olen luvannut itselleni, että np-ultran jälkeen ostan muutaman äitiysvaatteen ja yritän nauttia parhaan taitoni mukaan raskaudesta, kun se nyt suurella todennäköisyydellä tulee olemaan viimeiseni. Netistä löysin ihanan äitiyspaidan, missä oli vatsan kohdalla sikiön kuva, mikä muodostui eri kielillä kirjoitetuista minä rakastan sinua-sanoista. Näytti tosi hauskalta.



Yritän nyt aina välillä kirjoitella tänne helmikuisiinkin. On kiva seurata samassa vaiheessa olevien tilanteitakin. Niille teistä, jotka piinailevat noiden seulontatutkimusten tuloksia odotellen lähetän lämpimiä ajatuksia!



oliviaana rv 12+1



Ps. Yritän seuraavalla kerralla kirjoittaa hieman lyhemmän viestin, jotta ette pitkästy kuoliaaksi.

En enää jaksanut farkkujen puristusta ja niinpä kaivoin vanhat mammahousut esiin. Ihana tunne kun maha saa pömpöttää rauhassa! :) Vaan eipä nuo miestyökaverit huomaa yhtään mitään, heh! Paidalla saa vielä mahan joten kuten peittoon..



Olisipa ihanaa tuntea jo potkuja! Viimeeksi muistaakseni tunsin viikolla 16+, joten vielä jonkin aikaa pitää odotella. Tänään nippaili kivuliaasti alavatsalla, ja välillä heikottaa, mutta muuten on aika oireetonta.



Joku kysyi mammajoogasta. Olin esikoista odottaessa Manipuran kurssilla ja tykkäsin. Ihan kivaa olla siellä muiden isomahaisten kanssa ja keskittyä vaan omiin napoihin. :)



Kivaa kun on kohta taas viikonloppu!



Sunny 12+3

Kyllä minuakin nämä monet helmet vähän hämää ja hämmentää... Lähinnä kun omaa pinkkaa hankalampi bongata heti tuosta etusivun listalta. Helmet kun vielä meidän kohdalla vielä niiden pikku-aarteiden lisäksi viittaa lasten syntymäkuuhun:)



oliviaana, sulla oli aikaistunut la... olikohan 5 päivää? Ihmettelen, etä onko tässä paikkakuntaisia eroja. "Virallinen" laskettu aikako sulla ihan muutettiin? Ei mua haittaa mitä papereissa lukee, vauva syntyy kun on valmis:) Mutta ihmetteln silti, kun meilläkin sikiö oli juuri 5 pvää "vanhempi" eikä la:lle tehty mitään, ultraava lääkäri sanoi että pitää olla isompi (olikohan 8pvää) heitto aikojen välillä.



Ja ei haittaa vaikka pitkästi avaudutkin! Kirjoituksesi oli ihana lukea. Alkoi itkettää... On varmasti totta mitä sanoit, että tietämättömyys voi joskus olla hyväkin. Ja se, miten puhuit lapsenne kehityksestä, hänen persoonastaan... Se vaan koskettaa meikäläistä ainakin. Tuntuu pahalta, että jos vastaavat asiat tiedettäisiin jo raskausaikana, saatettaisiin tehdä raskaudenkeskeytyksiä. Siis en nyt tyrmää sitäkään vaihtoehtoa, sitä en tarkoita. Jokainen kehityshäiriö on erilainen. Vaan että jokainen elämä on arvokas. En saa tunteitani kirjoitetuksi, mutta todellakin liikutuin kirjoituksestasi:)



Mammahousuihin on muuten täälläkin siirrytty:) Ja ostin myös kivan masutuubin, se on tosi kätevä omienkin housujen kanssa, ja pitojen myös! Ja piilottaa äippäfarkkujen jousto-vyötärön. Ovela vaate:)



Sittis, sun kanssa sikäli samoja tuntemuksia, että mulla myös pitkä aika ekan ja tokan neuvolakäynnin välissä. Eka oli rv 8+1, seuraava 16+0! Ihmetyttää vain kun on niin erilaista, ja tosiaan kun ultra oli näiden aikojen välillä ihan kuin "korvaamassa" yhden neuvolan, vaikka ei siellä tosiaan mitään muuta tehty kuin ultrattu. Eli kun ultran ja seuraavan neuvolan välillä on vielä kuukausi... Ehtii kyllä hätääntyä pienen puolesta.



Mitäs omaan napaan... Päänsärky on piinaava. Ja ekan arkiviikon nyt päättyessä olo on aivan puolikuollut! Ihana päästä kotiin ja nostaa jalat ylös, lukea hetki kirjaa... Ruuista muuten, lihaa mun on äärettömän vaikea syödä!! Ja kun sitä proteiiniakin tarvitsisi... En tajua miten lihasta on voinut tulla tällainen raskausajan inhokki. Yleensä rakastan esim. hyvää pihviä:)



Mukavaa viikonloppua helmiksille!



tikru ja Möykky rv 14+4

mutta niitä oikeastaan olen käyttänyt koko vuoden, mikä oli ensimmäisen syntymän ja toisen odotuksen alun välillä.. Ne on niin käteviä ja pehmeitä, kun kääntää sen vyötärön kaksin kerroin.



Mäki oon jo tuntenu ekoja liikkeitä! rv 11+0 Tuntu ensimmäisen kerran sellanen tönäisy, kun istuin sohvalla jalat kippuralla sylissä. :) Seuraavana aamuyönä, kun mies oli jo lähtenyt töihin, en saanut sitte oikeen nukuttua mahallaan ollessa, kun masussa oli niin kova pyörinä päällä. Tässäkin nyt kun rauhassa olen tietokoneella ollut ehkä puolisen tuntia, niin välillä on pieniä kutkutuksia tuntunut. Neuvolassa ekaa odottaessa täti ei ollenkaan ihmetellyt, kun sanoin tunteneeni ensimmäisen liikkeet rv 16+0, koska olin tuntenut aina muutaman minuutin tarkkuudella munasolun irtoamisenkin.. ;) Ja nyt kun tietää, mitä odottaa, niin ainahan se vain sitten aikastuu.. Paitsi ei välttämättä kyllä mulla enää paljoa tästä aikasemmaks voi liikehavainnot tulla.. ;)



Väsymys on lähes poissa, normaalia väsymystä vain, kun oon 2 viikkoa ollut aamuvuorossa ja herätys on ollut vaille 6.. Kuvotuskaan ei enää kokopäivästä.. Enää tulee vaan yhtäkkisiä yökkimisrefleksejä,.. Joka toisaalta on vielä inhottavampaa, kun oot jonkun potilaan takamusta pesemässä, kun on isoilla tarpeillaan käynyt, niin tänäänki meinasin yökätä sinne pönttöön, kun potilas seisoi siinä vieressä.. Että vähän salakavalaa.. Mutta eiköhän se tästä parin viikon päästä jo.

Tänään EN muuten suostunut siivoamaan yhden potilaan oksennuksia... ;)



Jalat on ollut tosi kipeät tässä pari päivää. Huomaa kyllä, että kyllä odotus alkaa painaa jalkojakin, vaikka paino ei ookaan vielä noussut. Jos on reilu 8 tuntia ensin töissä ja lähes koko ajan juoksee ja sen jälkeen käy ÄKKIÄ hakemassa itselleen housut kaupasta ja sitten ÄKKIÄ hakee lusikat kaiverruksesta ja ÄKKIÄ juoksee autolle, ettei kerkeä saada parkkisakkoa ja sitte vielä koittaa illalla parhaansa mukaan viihdyttää 1-v neitiä, niin jalat on aika kovilla.. (valivali..) Ü



Mitäs vielä.. oli vielä joku juttu mielessä..

Joo eilen osastolla joku kysyi, että näkyykö sun maha jo. Sanoin, että joo heti kun ottaa hoitsupuvun pois... Unohdin sitte eväiden jämät osaston jääkaappiin ja kävin hakemassa ne siviilit päällä. Kyllä sitte kommentoitiin, että ai sulla on jo noin selkee vauvamaha, että ei tota enää mikskään kestopömppikseks voi luulla. Oli se ihan mukava kuulla :)



Huomenna sitten kavereitten häät, saa nähä mahtuuko vielä juhlapuku päälle.. Viikko sitte vielä mahtu, mutta en tiiä nyt kun viikossa on maha turvonnu niin mielettömästi..



Joo eiköhän se riitä tällä erää. Vois lähteä herättelemään ukko-kultaa, jos se haluais vaikka kohta paistaa nugetit, kun musta tuntuu, että jos ite paistan, ni sitte en kyllä saata syödä niitä..



Mukavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa sateesta! Se puhdistaa ilman.. ja sitä paitsi ei oo kuuma, ni ei tuu niin turvotusta.. (sanoo nainen, jolla putos ekan raskauden jälkeen turvotuksien poistumisen myötä noin 13 kg...) :)



Leeti rv 11+2

Ei meinaa millään uskoa mutta tänään on jo 14+0 viikot \o/



Kaveri aloitti aamun pienillä tönäisyillä <3 Taidan mennä tekemään perheelle aamiaista. Oikein hyvää viikonloppua kaikille :)



Lastwish 14+0

Jospa aamutuimaan muutaman rivin kirjoittelis...



Keyes, millaista työtä teet? Mullakin on raskas työpaikka (koulun keittiö) ja ylihuomenna alkaa taas työt kesän lorvailun jälkeen, hermostuttaa vähän oma jaksaminen. Mutta pakko se on vaan yrittää, ja onneksi ei ole vielä mitään vaivaa, saa nähdä sitten jos iskee edellisitä raskauksista tutut supistukset, selkäkivut ja liitoskivut, niin mitä sitten. Neuvolassa sanottiin kyllä, että ei kun saikkua vaan siinä tapauksessa, ettei jaksa. Mutta kun ollaan pienellä työporukalla ja sijaista on vaikea saada, niin huh huh...

Mammahousuja on tänään pakko lähtee metsästämään, sellaisia mitä voi pitää töissä, suunnilleen normaalien työhousujen näköisiä. Muuten oon jo kerenny kolmet mammahousut ostamaan, en mahdu millään normaaleihin pöksyihin. Viime vuonna paino tippui töiden vuoksi melkein 10 kg ja tuli hankittua sit siihen vartalonmalliin sopivia vaatteita, jotka ei nyt taas mene...



Vauvelin liikkeitä odottelen jo kovasti, tosin olen muka jo tuntenut pari kertaa hentoista liikettä mahassa. Mies sanoi, että kyllä se kerkeää potkimaan vielä kiusaksi saakka :) Mutta silti, olis se niin mukavaa... Mulla on masuvauvoilla aina ollut hikka, saa nähdä onko tämä tuleva baby hikkaava tapaus :)

Niin ja unohdin tietysti allekirjoituksen, eli



Marjukka 13+0

Olen ollut laiska kirjottelemaan, mutta jos nyt rustaisi kuulumisia:



Np-ultra viime tiistaina oli ikävä kokemus, kun hätäisesti kurkattiin masuun ja todettiin vaan että turvotusta on 2.6mm. Veriseulan kävin antamassa ja ainakaan vielä ei ole asiasta soitettu. Tuli tosi kurja olo ja päätin käydä vielä yksityisellä (Turun Medisonarissa, huippuhyvä paikka!).



Siellä olin perjantaina ja lääkärin sai enimmillään turvotukseksi 1.4 joka normaali. Muutenkin kaikki oli hyvin ja tutki tarkasti rakenteet...mm.kallo,ranka,vatsanpeitteet,mahalaukku,vi-rakko,raajat ok. Nenäluukin näkyi ja sydänkäyrä normaali. Tuli niiiiin hyvä olo tuosta käynnistä, että vaikka veriseula hälyttäisi (siihen lasketaan tuo aikaisempi nt-mitta) en usko tahtovani lisätutkimuksiin.



Kuvia saatiin peräti seitsemän joista yksi on 4d kuva. Kurkkaili sinne jalkoväliin päin ja vitsailin jotain sukupuolesta, lääkäri sanoi että ei vielä ole kovinkaan varmaa mutta hetken päästä mainitsi: "Kyllä siellä jokin törröttää, että vanhemmat voivat päätellä tästä itse"...hih...eipä tuohon kannata vielä luottaa :)



Laskettua aikaa ei ole ainakaan vielä muutettu, vaikka nyt ollessani rv11+4 vastasi koko viikkoja 12+4...missäs se raja menee että muutetaan ja laittaisko ne uuden virallisen ajan neuvolasta vai?



Olo on ollut fyysisesti hyvä, aikaisemmat supistelut ovat vähentyneet ja verenpaine pysynyt ok. lääkityksellä.



Kaikille oikein hyviä vointeja!!!



Tutti 11+5 tai 12+5

Noh,mehän aletaan sit samoihih hommiin,tai melkein :D mie siivoan koulua (yksin) ja hoidan ruoanjakelun (yksin),aiemmin tein vain siivouksen,nyt myös tuli tuo ruoanjakelu ja siihen täytyy kuulema käydä jotain kurssiakin... kun ei mulla siltä alalta oo mitäään kokemusta ja jänskättää kyllä aikalailla... siis ei tarvitse tehdä ruokaa,jaella vaan ja mitälie siihen sitten kuuluukaan?? Mulle selviää maanantaina,koska silloin on perehdytys noihin keittiöhommiin,se siivouspuoli on mulle ennestään tuttua viime vuodelta. Helskutin raskasta se siivouskin on,kun yksin tekee ja ihan sama juttu ton sijaisen kanssa,mistäs revit sen... Pomo kyllä sanoi et hoituu,kunhan soitan ensin ja hankin lääkärintodistuksen,mutta just se kun työt alkaa 06 niin tuskimpa sitä aamuksi saa vaikka olis kuinka kipeä,et max seuraavana päivänä aina...



Meni vähän pitkäksi ja sekavaksi tuo sepustus mutta johtunee siitä,että jännittää oikeasti nyt jo noiden töiden alkaminen ja senlisäksi np-ultra on torstaina (IIK) jolloin käyn tekeen vaan 4h töitä ja ryntään sit sinne ultraan,jossa toivottavasti näkyy elämää,mullahan ei oo kuunneltu sydänääniä tmv sitten sen rv9 jolloin ne eivät kuuluneet... Joten sensuhteen olen melkeinpä hermoraunio :D



keyes rv11+3 (meniköhän nyt oikein...heh)

Keyes ja Marjukka: Hauskaa kun on muitakin koulussa työskenteleviä...itse en hoida kylläkään ruokajuttuja, mutta lähinnä talkkarin hommia :)

No ei kuulosta kyllä kovin kevyeltä tuo sinunkaan homma, siivous on rankkaa puuhaa ja etenkin yksin. Varmaan tuohon ruoan jakeluun kuuluu ruoan esille laitto, jakaminen ja sit tiskaushommat + keittiön siivous.

Hyvin siellä ultrassa varmaan menee!!! Toivottavasti sattuu sama ihana kätilö mikä ultras minua, oli tosi mukava kyllä! Mulla on maanantaina eka lääkärinneuvola. Mitähän siellä tehdään... En muista enää ollenkaan :)



Marjukka 13+0

Aluksi täytyy purkaa omaa napaa, ennen kuin pystyn keskittymään muihin. Eilen petyin ja loukkaannuin todella pahasti vanhaan ystävääni, jonka kanssa tuntuu, että olemme jo pidemmän aikaa etääntyneet ja aina välillä on välejä selvitelty. Olen eilisillan ja tänään aamusta asti pyöritellyt asioita mielessäni ja miettinyt, että olenko itse kohtuuton, mutta en voi olla kummastelematta ystäväni käytöstä ja kommentteja. Tyyliin, että jos hän ei ole jotakin asiaa kokenut, hän ei voi sitä ymmärtää eikä minua siinä tukea. Hohhoijaa... No, tällaista tämä on välillä ja ehkä näin raskausaikana erityisesti tunteita kuohuttaa, mutta olen kyllä aika surullinen, mutta myös vihainen tästä käänteestä.



No, sainpas sanottua. Kiukku-energialla olenkin nyt sitten saanut vähän paikkoja pistettyä kuntoon pitkän lamakauden jälkeen ja kävin jopa kävelylenkillä, ja totesinkin, että enemmän pitäisi käydä kävelemässä, siitä saa hyvän mielen ja hyvää energiaa. Luonto on jotenkin lohduttava suuruudessaan, omat huolet alkavat tuntua pienemmiltä.



Hienosti kuului Lastwishillä jumputukset ja potkut, ihanan kuuloista! Minä en ole vieläkään saanut ääniä kuuluviin, huokaus... Viikko vielä neuvolaan, alkaa pelottaa.



Tsemppiä yökkijöille! En osaa edes kuvitella, millaista on kärsiä pahoinvoinnista näin kauan, mutta toivottelen todella voimia. Ei pitäisi enää kauaa kestää.



Oliviaana, seula-pohdiskelujasi oli minusta ainakin mielenkiintoista lukea, joten ihan rauhassa kirjoittele pitkästi, ei ole varaa tylsistymisestä! En tiedä olisiko itsellä voimia ottaa vastaan vammainen lapsi, mutta jos niin kävisi, niin varmasti ne voimat jostain löytyisivät.



Muutamat olivat siirtyneet mammahousuihin. Minullakin farkut alkavat jo kiristää, mutta muutamiin housuihin mahdun vielä kivutta. Itse asiassa tuntuu, että turvotus on loppunut ja housuissa on taas mukavampi olla.



Tutti, kurjaa että ultrakäyntisi oli noin hätäinen ja jätti pahan mielen! Onneksi menit yksityiselle ja sait parempaa palvelua. Omaakin ultraani jäin miettimään, että ei se kätilö kauhean pätevältä vaikuttanut, ihan mukava oli, mutta vähän epämääräinen. Verrattuna siihen lääkäriin yksityisellä puolella, jolla kävin alkuraskauden ultrassa. Vähän mietityttää, että miten luotettavia kaikki nämä mittaukset ovat, kun tekijät vaihtelevat...



Keysille tsemppiä töiden alkuun ja lähestyvään nt-ultraan!! Koita ottaa rauhallisesti, uskon, että on rankkaa siivota yksinään kaikki paikat. Voimia.



(.) Työviikon jälkeen huomasi kyllä, että voimat on vähissä, olin aivan poikki! Nukuin parina päivänä töiden jälkeen tunnin päikkärit, niillä sitten jaksoi. Että tähän töissäkäyntiin täytyykin alkaa suhtautua vähän eri tavalla, ei voi revitellä vanhaan tapaan.



Urheilun autuuden olen löytänyt uudelleen, ehkä sekin väsyttää. Olen käynyt nyt kolme kertaa viikossa punttiksella ja se tuntuu kyllä todella hyvältä. Enemmän kaipaisin vielä aerobista liikuntaa, että hengästyisi ja tulisi hiki kunnolla. Töihinkin olen yrittänyt pyöräillä, mutta lasten viemisten kanssa ei kaikkea meinaa ehtiä. Ja yritän muistutella itselleni, että ei pidä vaatia liikoja itseltään, vaan pitää kuunnella itseä ja mennä sen mukaan.



Vähän kyllä jännittää, kun en ole saanut niitä sydänääniä kuulumaan, mutta yritän uskoa siihen, mitä lääkäri sanoi ekassa ultrassa, että kun kohtu on taaksepäin kallistunut, niin ääniä voi olla neuvolassa vaikea saada kuulumaan aluksi. Että ehkä itse koitettuna vielä vaikeampi.



Auttoi muuten tämä avautuminen tänne, ei ole enää niin ahdistava olo! Että kiitos kun olette olemassa! :)



Hilpsu rv 14+1 (ihanan paljon viikkoja jo!)

Mullahan on toooodella kammo kokemukset noihin kun asuttiin Helsingissä vielä esikoisen aikaan...Oltiin menossa Kättärille synnyttämään ja ne ekat ultrat tietysti siellä. Rakenneultrasta se sitten alkoikin,ensin käytiin yhdessä ultrahuoneessa,ultraaja oli aika nuori nainen ja meni heti alkumittailuissa hyvin huolestuneen näköiseksi ja vertaili mittoja edellisen ultran mittoihin,sanoi sitten,että "Näissä on jotain häikkää,haen lääkärin" ja poistui pikaisesti... Noh,mehän mentiin samantien paniikkiin ja itkua nielten odoteltiin sitä lääkäriä joka saapui sit noin 30min odottelun jälkeen



Lääkäri oli keski-ikäinen tiukan oloinen nainen,ei edes esitellyt itseään,käski meidän seurata itseään ja mentiin toiseen huoneeseen jossa hän sitten ultrasi jälleen... Mutisi siinä jotain,pyysi toisen lääkärin paikalle,koitin kysellä,että mistä kyse,mutta sanoi vain,et odotelkaa siinä hetki,makasin siis edelleen pöydällä housut kintuissa...



Loppujen lopuksi käski nousemaan ja kun nousin ylös alkoi sanelemaan samantien (!!) ja sanoi siihen koneeseen: "Poikasikiö,todennäköinen kehityshäriö,todettu viikoilla-- lyhyistä reisiluista" ja lähetti meidän sairaanhoitajan kanssa ulos... itkin hysteerisesti (me ei siis edes haluttu tietää edes sitä sukupuolta...) ja kyselin siltä sh:lta et mitä on kyseessä.



Hän oli sitten hyvin myötätuntoinen ja mukava ja selitti kuinka lyhyt reisiluun mitta saattaa viitata ja en muista edes mihin kaikkeen ja että meidän lähetetään jatkotutkimuksiin NKL,antoivat ajan muistaakseni samantien ja se oli 3 vkon päähän...



Ne 3vkoa menivät AIVAN sumussa ja sit tuli se aika,piti olla ensin ultra ja sit lapsivesipunktio. Mentiin ultrahuoneeseen jossa 2 lääkäriä ja hoitaja. Ultrasivat ja sanoivat,että voitte lähteä kotiin,teillä on masussa aivan terve poikavauva ja lääkäri lisäsi vielä,että "Nää on näitä Kättärin lähettämiä"



En sitten siinä tajunnut enempää kysellä,ulos lähtiessä kyselin vaan et eiks mun tarvikaan mennä siihen lapsivesipunktioon niin lääkäri alkoi nauraa (siis ihan hyväntahtoisesti) ja sanoi ettei sinne terveitä lähetetä



Purin tätä juttua sit mukavalle neuvolan terkalle ja sanoin samalla et haluan vaihtaa synnärini NKL koska Kättäristä meni maku jotenkin ja terkka sanoi et voi ottaa hieman selvää,että miten tuossa noin kävi.

Soitti sitten myöhemmin jaselvisi,että Kättärillä minut oli ekalla kerralla ultrattu yläkerran laitteilla (??) ja toisella kertaa alakerran,ne olivat vanha ja uusi laite ja niissä oli joku mittasekaannus joka aiheutti väärän tuloksen...



Voitte olla varma kuinka mulla kiehui!!! Yhteensä tuossa meni noin 1kk aivan paniikissa ja senlisäksi koko loppuraskautta varjosti hieman "entä jos...."-fiilis...



ENKÄ nyt sano,ettei Kättärille kannata mennä :D Itse olen kuullut todella monien kavereitteni kertomuksista,et se voi olla todella ihana paikka!! :) Ja uskon sen myös!! Mulla vaan sattu v-mainen (suoraan sanottuna) lääkäri,ilmeisesti hieman epävarma ultraaja ja tosiaan jotkut laiteuudistukset samallakertaa...



Joten niistä mittailuista,seuraaavalla kerralla varmaankin menisin yksityiselle omalla rahalla tarkistaan mitat,niin valitettavaa kuin se onkin,kun sitä maksaa siitä ajasta niin saa sitä aikaa ja yksilöllistä huomiota...



Tulipas pitkästi,SORRY :D

Hilpsu,kavereiden (ja tuttujen) kommentit ja muut voi ehkä raskausaikana pikkasen saada lisää painoa,mutta ei se silti poista sitö pahaa oloa yhtään sen vähemmäksi... Enhän tiedä mistä teillä oli kyse :) mutta ihan vaan myötätunnoksi ajattelin sanoa :)



Lastwish: Harmi ettei meilläkään oikein kuulu noi mitkään äänet,mun kannettavassa kai pitäs uusia joku äänikortti tmv (? en todellakaan ymmärrä paljoa tietokoneista,heh...)



Mun työstä: Onneksi kyseessä on pikkukoulu,ei sentään mikään monen sadan oppilaan :D mutta kyllä tiedän jo entuudestaan et toi siivousosuus on aika rankka,se ruokapuoli tässä kuitenkin vähän jännittää,koska se on ihan uutta tosiaan :)



IHANAA loppuviikonloppua (heh),me käytiin tänään viimeisten lomapäivien kunniaksi koko perhe ravintolassa syömässa (Nami!!!)

Tikru kirjoittikin, että liha etoo...sama täällä...on tosi vaikeata saada niitä sitkaita klimppejä nieltyä. Ja kolmen ihanahkon päivän jälkeen nyt on ollut taas huonompi olo. Se on vähän masentavaa. Ruoka ei todellakaan meinaa maistua, mutta onneksi paino tippunut vain 3kg tähän mennessä.



Tänään oltiin tuttavan synttäreillä. Olin syönyt lounaan klo 11 ja juhlat oli toisessa kaupungissa klo 16. Tajusin automatkalla kauhuissani, että olisi pitänyt ottaa jotain evästä mukaan! Ja aavistus oli oikea: siellä ei ollut mitään raskaille sopivaa syötävää. Eikä tietenkään tarvitsekaan olla, mutta kun unohdin ne eväät...kotona vasta klo 20 ja silloin sain murkinaa...Tästä lähtien muistan eväät :)



Ostin H&M:ltä (jossa en ollut 16:een vuoteen käynyt) ihanat mamma-farkut, jotka tosin olivat kalliit. Niissä kelpaa nyt tepastella, kun eivät kiristä.



Vielä monta piinaavaa päivää ennen kuin pääsee ensi perjantaina ultraan...



Aavisteleeko kukaan vielä lapsen sukupuolta? Minulla on vähän sellainen olo, että tyttö olisi tulossa...mutta sehän selviää vasta 9 viikon kuluttua :)



Pioni ja Pikkuinen rv 11+1

Keyes, olipas sulla vaan järkkyjä kokemuksia ultrasta!!!!!! En voi käsittää, että nuin uskomattoman tökeröä toimintaa voi olla!!! Mullakin alkoi sappi kiehumaan sun puolesta! X-(

Meinaatko käydä tutustumassa synnärille täällä? Jostakin luin, että järjestetään sellaisia tutustumiskäyntejä, mietin että olis hauska käydä, vaikka tää todellakin on jo viides vierailu siellä, heh heh...