Lue keskustelun säännöt.
"Ennen vanhaan ei ollut aikaa masennukselle ja oli vahvat naiset"
21.12.2020 |
Taas on boomerit kunnostautuneet iltapäivälehden synnytyksen jälkeistä masennusta koskevan jutun kommenteissa:
"kun lapset tekee parikymppisenä, ne menee ihan luonnostaan! Samaan aikaan synnyttämässä ollut kolmekymppinen ei osannut edes imettää!"
"50-60 vuotta sitten ei auttanut masentua ja möksähtää. Synnyttämässä käytiin saunassa ja tuskin oli puudutusta."
"laiskuutta jos ei jaksa lasta hoitaa"
"minunkin äiti synnytti kaikkiaan 16 lasta ja aamulla navettatöihin"
".... eikä äiti ikinä valittanut"
Voi että nämä marketat, sirkat ja ritvat sukupolvensa kanssa ovatkin erinomaisia ihmisiä kerta kaikkiaan.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Mummoni lähti synnytyksen jälkeen navettaan ja hoiti lehmät yksin. Navetasta tullessaan ampui vastaan tulleen desantin. Vaari oli sodassa. Siihen aikaan pestiin vaipatkin avannossa, aina ei ollut avantojakaan ja silti pärjättiin.
Kuka pärjäsi, kuka ei, hyvin tai huonosti. Kyllähän pakon edessä voi venyä hämmästyttäviin suorituksiin. Joka ei sitä kestä, kuolee pois tai tappaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä boomerit, jotka ylpeänä selittävät, miten eivät jääneet vatvomaan asioita, elävät kuin ikuista karkumatkaa.
Kokoajan pitää häärätä ja määrätä, ettei vaan vahingosakaan pysähtyisi ja kohtaisi tunteitaan. Tällaiset ihmiset kehittävät kaikesta kiirettä, vailla aitoa läsnäoloa ja hetkessä elämistä.
Säälin heitä, mutta inhoan tapaa, miten tyrkyttävät omaa muka tehokasta säntäilyään kuuntelematta muita.
Siinä, että ei uskalla kohdata menneisyyden tai nykyisyyden haavoja ei ole mitään vahvaa tai tavoiteltavaa. Se tekee ihmisistä epäaitoja ongelmiaan karkuun kipittäviä tättähääriä, joiden kanssa ei koskaan voi aidosti keskustella mistään eikä kohdata toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.
Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.
Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.
Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."
Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?
Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.
Voi hyvänen aika. Suomessa on ollut valtava määrä pientilallisia ja rintamamiestaloissa asuvia, penniä venyttäviä työläisperheitä, joissa ei ole piioista ja rengeistä unelmoitukaan. Mistä ihmeen Suomi-Filmeistä te olette saaneet käsityksenne menneistä vuosikymmenistä?
Tämä minuakin huvittaa tässä keskustelussa: monen täydellinen historian tuntemuksen puute. 1960-70 -luvut eivät enää olleet mitään saunasynnytyksiä ja tuohivirsuja. Kuulkaa, jopa autoja oli!
Minusta on huvittavaa, että suu vaahdossa vedotaan miten 100 vuotta sitten asiat oli ja nykyajan ihmiset ovat niin pullamössöä. Entäs jos sieltä 1920-luvun nuori aikuinen iskettäisiin nykyajan asiantuntijatyöhön koneen ääreen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.
Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.
Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.
Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."
Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?
Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.
Voi hyvänen aika. Suomessa on ollut valtava määrä pientilallisia ja rintamamiestaloissa asuvia, penniä venyttäviä työläisperheitä, joissa ei ole piioista ja rengeistä unelmoitukaan. Mistä ihmeen Suomi-Filmeistä te olette saaneet käsityksenne menneistä vuosikymmenistä?
Kuule ihan omasta suvusta.
Teilläpä onkin erikoinen suku, jos pientilallisilla ja työläisperheilä on ollut pari piikaa ja renkiä ruokittavanaan. Tai ehkä tietämättömyys vain periytyy?
Tai vanhempi polvi on kaunistellut muistojaan.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on mielenkiintoista, että nämä mummot ja nykynuortennaisten äidit sai enemmän orgasmeja kuin nämä nuoret naiset. Eivät siis olleet niin jännittyneitä kuin nykyiset. Voisiko tämä - seksuaalisuuden häiriintyminen - lisätä masennusta?
Mitenköhän tämäkin asia on saatu tietoon? Tuskin entisaikana kukaan on noita asioita kysynyt heiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä boomerit, jotka ylpeänä selittävät, miten eivät jääneet vatvomaan asioita, elävät kuin ikuista karkumatkaa.
Kokoajan pitää häärätä ja määrätä, ettei vaan vahingosakaan pysähtyisi ja kohtaisi tunteitaan. Tällaiset ihmiset kehittävät kaikesta kiirettä, vailla aitoa läsnäoloa ja hetkessä elämistä.
Säälin heitä, mutta inhoan tapaa, miten tyrkyttävät omaa muka tehokasta säntäilyään kuuntelematta muita.
Siinä, että ei uskalla kohdata menneisyyden tai nykyisyyden haavoja ei ole mitään vahvaa tai tavoiteltavaa. Se tekee ihmisistä epäaitoja ongelmiaan karkuun kipittäviä tättähääriä, joiden kanssa ei koskaan voi aidosti keskustella mistään eikä kohdata toista.
Tähän perustuu myös boomereiden itsekkyys, velkovat vaillejäämistään lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Kannattaa lukea kirja "Ahne sukupolvi" se valottaa hyvin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on mielenkiintoista, että nämä mummot ja nykynuortennaisten äidit sai enemmän orgasmeja kuin nämä nuoret naiset. Eivät siis olleet niin jännittyneitä kuin nykyiset. Voisiko tämä - seksuaalisuuden häiriintyminen - lisätä masennusta?
Mitenköhän tämäkin asia on saatu tietoon? Tuskin entisaikana kukaan on noita asioita kysynyt heiltä.
Meni pitkään ennen kuin väkisinmakaaminen saatiin laittomaksi jopa avioliitossa. Hyvin pitkään nainen nähtiin antajana ja synnyttäjänä. Hiukan epäilen noita entisajalta kerättyjä tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja vain todella matalaälykkyysosamääräinen yrittää moista kieltää.
Olen mies joten en sinänsä ota kantaa naisten juttuihin, mutta jos tämä veltostuminen koskee miehiä, niin eiköhän se koske naisiakin.
Otan ihan omasta suvusta esimerkin - ja "haukun" siis itseäni tässä:
- isoisäni rakensi perheelleen talon omin käsin
- isäni rakensi perheelleen talon rakennuttamalla ammattilaisilla ja autotallin itse
- minä... minulla ei edes olisi rahaa rakentaa taloa vaikka olen kyllä työelämässä
Esimerkkejä olisi paljon muitakin. Sotilasarvosta, cooper-tuloksista yms. lähtien. Suunta on alaspäin. Enkä minä tarkoituksella ole heikompi kuin esi-isäni. Jotenkin vain geenit huononevat.
Ja sama juttu se on useimmilla muilla mitä olen seuraillut. Tietysti meidänkin ikäpolvessamme on omat poikkeusyksilönsä, mutta ollaanhan me nyt aika nahjuksia verrattuna vanhempiimme. Käsittämätöntä miten rankkaa elämä on ollut vielä isovanhempiemme parhaiden päivien aikoihin. Pyykkiäkin on pesty vielä käsin monin paikoin, joskaan ei toki enää kaikkialla.
Sama se on naisilla. Murtuisitte tunneissa jos joutuisitte nyt vaikka vuoteen 1930.
En ymmärrä miksi tämä on monille, erityisesti naisille, niin kova paikka myöntää. Kokemukseni mukaan miehet myöntävät asian paljon auliimmin.
Mikä vika löysyydessä on? Viime vuosina ollaan viimeinkin alettu puhumaan vaihtoehtoisista elämäntavoista mikä tuntuu vapauttavalta.
Ihmisillä on oikeus löytää omat polkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja vain todella matalaälykkyysosamääräinen yrittää moista kieltää.
Olen mies joten en sinänsä ota kantaa naisten juttuihin, mutta jos tämä veltostuminen koskee miehiä, niin eiköhän se koske naisiakin.
Otan ihan omasta suvusta esimerkin - ja "haukun" siis itseäni tässä:
- isoisäni rakensi perheelleen talon omin käsin
- isäni rakensi perheelleen talon rakennuttamalla ammattilaisilla ja autotallin itse
- minä... minulla ei edes olisi rahaa rakentaa taloa vaikka olen kyllä työelämässä
Esimerkkejä olisi paljon muitakin. Sotilasarvosta, cooper-tuloksista yms. lähtien. Suunta on alaspäin. Enkä minä tarkoituksella ole heikompi kuin esi-isäni. Jotenkin vain geenit huononevat.
Ja sama juttu se on useimmilla muilla mitä olen seuraillut. Tietysti meidänkin ikäpolvessamme on omat poikkeusyksilönsä, mutta ollaanhan me nyt aika nahjuksia verrattuna vanhempiimme. Käsittämätöntä miten rankkaa elämä on ollut vielä isovanhempiemme parhaiden päivien aikoihin. Pyykkiäkin on pesty vielä käsin monin paikoin, joskaan ei toki enää kaikkialla.
Sama se on naisilla. Murtuisitte tunneissa jos joutuisitte nyt vaikka vuoteen 1930.
En ymmärrä miksi tämä on monille, erityisesti naisille, niin kova paikka myöntää. Kokemukseni mukaan miehet myöntävät asian paljon auliimmin.
Onneksi tästä asiasta ei tarvitse pelkästään mutuilla. Käytössämme on nimittäin puolet kansasta kattava valtaisa arkisto, nimenomaan noista armeijan kuntotesteistä. Surullista luettavaa - ja tästähän aina uutisoidaan puolivuosittain kun uudet rimanalitukset on ladattu tiskiin.
Myös laskevista koulutuloksista löytyy dataa. Mutta ei aivan yhtä pitkältä ajalta kuin kuntotesteistä.
Samoin viitteitä on siitä, että nykyiset nuoret sukupolvet tulevat olemaan lajin historiassa ensimmäisiä, jotka ovat edeltäjiään köyhempiä. Moni tykkää ajatella, että silloin ennen työpaikat ja raha tulivat itsestään. Eiväthän tulleet. Silloin vain osattiin hoitaa asiat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on mielenkiintoista, että nämä mummot ja nykynuortennaisten äidit sai enemmän orgasmeja kuin nämä nuoret naiset. Eivät siis olleet niin jännittyneitä kuin nykyiset. Voisiko tämä - seksuaalisuuden häiriintyminen - lisätä masennusta?
Tuota väitettä minä jaksan ihmetellä. Tytöille on jo pienestä pitäen kerrottu, että kaikki omaan sukupuoleen liittyvä on likaista ja syntiä. Alushousut oli "nimettömät" eikä kuukautisista edes kerrottu, ainoan informaation sai isommilta sisarilta. Seksivalistus oli lause "kotiin ei ole tulemista maha pystyssä tai lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Myös väite "kun nainen sanoo ei, se tarkoittaa kyllä" johtuu ihan siitä, että nainen ei saanut näyttää halua. Halukas nainen oli h***a ja siten halveksittava. Jatkuva raskauden pelko ei myöskään ole helpottanut seksielämää.
Olen yli viisikymppinen ja suunnilleen noin oma äitinikin minulle naiseksi tulemisesta puhui. Näistä asioista on juteltu kavereiden kanssa eikä muilla ole ollut sen kummempaa paria poikkeusta lukuunottamatta.
Samaa ihmettelen. En tiedä miten iloista seksi on naisille ollut menneinä vuosisatoina, mutta kyllä sitä 1900-luvulla on leimannut synti ja häpeä, pelko vahinkoraskaudesta ja maineenmenetyksestä.
Ei ole väite vaan tutkimustulos laajasta Suomalaisten seksuaalisuus -tutkimuksesta:
"Paitsi että naiset saavat orgasmeja yhdynnöissään huomattavasti miehiä harvemmin, niin alle 40-vuotiailla naisilla on ollut 2000-luvulla lisääntyvässä määrin vaikeuksia kokea orgasmeja. Tämä voi tuntua yllättävältä nykypäivänä, jolloin seksiin liittyvää tietoa ja neuvontaa on saatavilla enemmän kuin koskaan ennen. Vähiten seksistä ovat nauttineet noin 20-vuotiaat naiset, joista vain joka kolmas kertoi vuonna 2015 saavansa tavallisesti orgasmin yhdynnöissään. "
Lähde: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/
Vuonna 1971 naisista, jotka oli 25-31 -vuotiaita, orgasmin sai 60 %. Nyt samanikäisistä naisista saa orgasmin 40 %. (Miehistä 93 %...)
Ovatko miehet nykyään huonompia rakastajia? Fallisuus kadoksissa? Ei löydä oikeaa aurauskulmaa? Vai onko nuorilla naisilla niin suuri huoli yhdynnässä siitä, miltä näyttää ulospäin, että asiaankuuluvan pornosta tutun himokkaan ilmeen järjestäminen kasvoille vie huomion ja autenttinen läsnäolo tilanteessa katoaa? :D
Tuosta tilastosta huomaa nimenomaan nuorten naisten orgasmikyvyn heikkenemisen. Sen sijaan ikäryhmät 35-44 v saivat enemmän orgasmeja vuonna 2015 kuin samat ikäryhmät vuonna 1971. Ero ei tosin ole kovin iso: 2015 liki 60 prossaa, vuonna 1971 runsas 50 %
Minusta on huolestuttavaa, että nuoret naiset eivät enää saa seksistä irti niin paljon kuin ennen saivat.
Tämä menee nyt ihan väärille raiteille, mutta itse syyttäisin pornoa. Miehillä on harhaiset kuvitelmat siitä, miltä naisen alaston vartalo ja erityisesti alapää näyttää. Pornossa on yhä enemmä mainstreamia kaikki sellainen mikä oli vielä muutama vuosikymmen tabu. Nykyään miehet haluaa laueta kasvoille, suihinotto on sitä, että nainen kakoo ja yökkii kyyneleet valuen, anaaliseksi on suositumpaa kuin perupano yms. Lesboporno on suunnattu suoraan miehille eikä sillä ole mitään tekemistä kahden naisen rakastelun kanssa. Listaa voisi jatkaa ja jatkaa. Osa on tumputtanut vehkeensä tunnottomiksi, joten rakastelu naisen kanssa ei tunnu missään. Ei ihme, jos naiselta jää orgasmi saamatta.
Täytyypä minunkin ottaa kantaa tähän asiaan. Iltapäivälehdet antavat sukupuolisesta kanssakäymisestä käsittämättömän kuvan: vähintään pari kertaa viikossa on joku erityistason seksuaaliterapeutti selittämässä, että kaikki on luonnollista, ja antamassa ymmärtää, että kaikkea pitää maistaa ja kokeilla, ja keksimässä gallupvastauksia siitä, mitä kaikkea "lukijat" ovat vehkeillään tehneet. Viihteessä (pornosta puhumattakaan) annetaan ymmärtää, että seksi on kitapurjeeseen ulottuvia kielareita ja ohjekirjamaisesti asennosta toiseen siirtymistä. Ärsyttävintä on terapeuttien tapa kai hankkia uusia asiakkaita selittämällä, että jos jokin sattuu tai tuntuu pahalta, sitä kannattaa opetella yhdessä.
Miten joku jo kymmenvuotiaana iltapäivälehtien pikkutuhmia kuvia tuijotellut ja seksipalstaa tavannut tyttö tai poika voi ymmärtää, että seksin ei tarvitse kattaa koko temppuvalikoimaa, vaan että se voi olla myös yhdessä nuhjaamista, nenien hieromista yhteen ja lähetyssaarnaajassa pysymistä?
Osattiinhan sitä ennenkin sängyssä, ladossa, pellolla, autossa ja järvessä, mutta takuulla ei oltu ensimmäisenä vonkumassa anaalia tai pärskimässä naamalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on mielenkiintoista, että nämä mummot ja nykynuortennaisten äidit sai enemmän orgasmeja kuin nämä nuoret naiset. Eivät siis olleet niin jännittyneitä kuin nykyiset. Voisiko tämä - seksuaalisuuden häiriintyminen - lisätä masennusta?
Mitenköhän tämäkin asia on saatu tietoon? Tuskin entisaikana kukaan on noita asioita kysynyt heiltä.
Niinpä. Nainen, joka ei häpeästä uskalla sanoa sanoja kuukautiset tai yhdyntä, ei kyllä kerro saako hän orgasmeja vai ei. Luultavasti he, joilla on ollut poikkeuksellisen hyvä suhtautuminen omaan seksuaalisuuteen, ovat vastanneet. Tutkimustulos on siis vääristynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut mielenterveysongelmia ja masennusta aina, oikeaa hoitoa taas vähemmän.
Vanhempani ovat kuusissakymmenissä, heidän jo kuolleet vanhempansa olisivat yli kahdeksankymppisiä.
Äitini kertoi koulukaverinsa äidistä, joka sairastui vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen 60-luvulla. Pienten lasten äiti makasi vain kaikki päivät kunnes päätyi lopulliseen ratkaisuun.
Mummoni hakkasi omaa ahdistustaan hylänneestä äidistä, tunnekylmästä avioliitosta ja vittumaisesta saman katon alla kiusaavasta anopista omiin lapsiinsa. Etenkin vanhin lapsensa (minun isääni) sai tuntea nahoissaan tämän, kuulemma vietiin säännöllisesti liiteriin vyöllä hakattavaksi oman äitinsä toimesta. Voitte arvata, että tällainen lapsuus on traumatisoinut isäni ja näkynyt myös hänen omassa vanhemmuudessaan. Itse olen se, joka on käsitellyt asioita terapiassa että en veisi noiden hirveyksien kaikuja enää neljänteen polveen.
En jaksa ymmärtää näiden "vanhojen hyvien aikojen" ihannoijia. On uskomaton onni, että elämme aikaa jolloin ihmisellä on mahdollisuus hoitaa oma pääkoppansa ja traumansa terapiassa ja saada apua. Pakko yksin kestää -mentaliteetista ei seuraa mitään muuta kuin väkivaltaa ja syvää pahoinvointia.
Ei täällä ole vanhoja aikoja ihannoitu, vaan niitä ihmisiä, jotka niissä pärjäsivät ja niistä selvisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja vain todella matalaälykkyysosamääräinen yrittää moista kieltää.
Olen mies joten en sinänsä ota kantaa naisten juttuihin, mutta jos tämä veltostuminen koskee miehiä, niin eiköhän se koske naisiakin.
Otan ihan omasta suvusta esimerkin - ja "haukun" siis itseäni tässä:
- isoisäni rakensi perheelleen talon omin käsin
- isäni rakensi perheelleen talon rakennuttamalla ammattilaisilla ja autotallin itse
- minä... minulla ei edes olisi rahaa rakentaa taloa vaikka olen kyllä työelämässä
Esimerkkejä olisi paljon muitakin. Sotilasarvosta, cooper-tuloksista yms. lähtien. Suunta on alaspäin. Enkä minä tarkoituksella ole heikompi kuin esi-isäni. Jotenkin vain geenit huononevat.
Ja sama juttu se on useimmilla muilla mitä olen seuraillut. Tietysti meidänkin ikäpolvessamme on omat poikkeusyksilönsä, mutta ollaanhan me nyt aika nahjuksia verrattuna vanhempiimme. Käsittämätöntä miten rankkaa elämä on ollut vielä isovanhempiemme parhaiden päivien aikoihin. Pyykkiäkin on pesty vielä käsin monin paikoin, joskaan ei toki enää kaikkialla.
Sama se on naisilla. Murtuisitte tunneissa jos joutuisitte nyt vaikka vuoteen 1930.
En ymmärrä miksi tämä on monille, erityisesti naisille, niin kova paikka myöntää. Kokemukseni mukaan miehet myöntävät asian paljon auliimmin.
Onneksi tästä asiasta ei tarvitse pelkästään mutuilla. Käytössämme on nimittäin puolet kansasta kattava valtaisa arkisto, nimenomaan noista armeijan kuntotesteistä. Surullista luettavaa - ja tästähän aina uutisoidaan puolivuosittain kun uudet rimanalitukset on ladattu tiskiin.
Myös laskevista koulutuloksista löytyy dataa. Mutta ei aivan yhtä pitkältä ajalta kuin kuntotesteistä.
Samoin viitteitä on siitä, että nykyiset nuoret sukupolvet tulevat olemaan lajin historiassa ensimmäisiä, jotka ovat edeltäjiään köyhempiä. Moni tykkää ajatella, että silloin ennen työpaikat ja raha tulivat itsestään. Eiväthän tulleet. Silloin vain osattiin hoitaa asiat paremmin.
Töitä oli ja perhe. Moniko oli oikeasti onnellinen? Kato siltä ajalta otettuja kuvia ja laske monessako hymyillään. Sitä väkinäistä irvistystä ei lasketa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja vain todella matalaälykkyysosamääräinen yrittää moista kieltää.
Olen mies joten en sinänsä ota kantaa naisten juttuihin, mutta jos tämä veltostuminen koskee miehiä, niin eiköhän se koske naisiakin.
Otan ihan omasta suvusta esimerkin - ja "haukun" siis itseäni tässä:
- isoisäni rakensi perheelleen talon omin käsin
- isäni rakensi perheelleen talon rakennuttamalla ammattilaisilla ja autotallin itse
- minä... minulla ei edes olisi rahaa rakentaa taloa vaikka olen kyllä työelämässä
Esimerkkejä olisi paljon muitakin. Sotilasarvosta, cooper-tuloksista yms. lähtien. Suunta on alaspäin. Enkä minä tarkoituksella ole heikompi kuin esi-isäni. Jotenkin vain geenit huononevat.
Ja sama juttu se on useimmilla muilla mitä olen seuraillut. Tietysti meidänkin ikäpolvessamme on omat poikkeusyksilönsä, mutta ollaanhan me nyt aika nahjuksia verrattuna vanhempiimme. Käsittämätöntä miten rankkaa elämä on ollut vielä isovanhempiemme parhaiden päivien aikoihin. Pyykkiäkin on pesty vielä käsin monin paikoin, joskaan ei toki enää kaikkialla.
Sama se on naisilla. Murtuisitte tunneissa jos joutuisitte nyt vaikka vuoteen 1930.
En ymmärrä miksi tämä on monille, erityisesti naisille, niin kova paikka myöntää. Kokemukseni mukaan miehet myöntävät asian paljon auliimmin.
Onneksi tästä asiasta ei tarvitse pelkästään mutuilla. Käytössämme on nimittäin puolet kansasta kattava valtaisa arkisto, nimenomaan noista armeijan kuntotesteistä. Surullista luettavaa - ja tästähän aina uutisoidaan puolivuosittain kun uudet rimanalitukset on ladattu tiskiin.
Myös laskevista koulutuloksista löytyy dataa. Mutta ei aivan yhtä pitkältä ajalta kuin kuntotesteistä.
Samoin viitteitä on siitä, että nykyiset nuoret sukupolvet tulevat olemaan lajin historiassa ensimmäisiä, jotka ovat edeltäjiään köyhempiä. Moni tykkää ajatella, että silloin ennen työpaikat ja raha tulivat itsestään. Eiväthän tulleet. Silloin vain osattiin hoitaa asiat paremmin.
Töitä oli ja perhe. Moniko oli oikeasti onnellinen? Kato siltä ajalta otettuja kuvia ja laske monessako hymyillään. Sitä väkinäistä irvistystä ei lasketa ;)
Ja nykyäänkö ollaan onnellisia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.
Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.
Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.
Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."
Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?
Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.
Voi hyvänen aika. Suomessa on ollut valtava määrä pientilallisia ja rintamamiestaloissa asuvia, penniä venyttäviä työläisperheitä, joissa ei ole piioista ja rengeistä unelmoitukaan. Mistä ihmeen Suomi-Filmeistä te olette saaneet käsityksenne menneistä vuosikymmenistä?
Tämä minuakin huvittaa tässä keskustelussa: monen täydellinen historian tuntemuksen puute. 1960-70 -luvut eivät enää olleet mitään saunasynnytyksiä ja tuohivirsuja. Kuulkaa, jopa autoja oli!
Minusta on huvittavaa, että suu vaahdossa vedotaan miten 100 vuotta sitten asiat oli ja nykyajan ihmiset ovat niin pullamössöä. Entäs jos sieltä 1920-luvun nuori aikuinen iskettäisiin nykyajan asiantuntijatyöhön koneen ääreen?
Saattaisi ihmetellä, miten mukavaa on ajella bussilla tai omalla autolla töihin, istuskella siistissä toimistossa, lähetellä kavereille kissavideoita kaiket päivät, käydä hampilääkärillä ja muilla lääkäreillä, lennellä ulkomaille lomille, saada töistä lomaa, hoitaa kaikki paperiasiat hassulla sikarilaatikon kokoisella härpäkkeellä ja katsella telkkaria. Elämä on helpompaa nyt kuin sata vuotta sitten, koska siitä on haluttu ja yritetty tehdä helpompaa.
Mun boomeriäiti on ainakin valittanu ja valittaa edelleen. Ja siitä huolimatta jaksaa kitistä kuinka nuoret sitä ja nuoret tätä. Mulle ei voi synnytyksistä urputtaa, koska olen synnyttänyt kaikki kolme lastani luomuna ja imettänyt kaikkia yli vuoden. En silti koe olevani mitenkään erikoinen. Vasta kolmas lapsi syntyi luomuna siksi että minä halusin. Ei ne synnytykset tai imetys tee minusta parempaa äitiä, äitiys on vähän muuta kuin nuo. Mun vika äidin mielestä on se että asun kaupungissa. Vain maaseudulla asuu kunnon ihmisiä ja kasvatetaan kunnon lapsia. Mun lapseni on siis tuhoon tuomittuja. Ei auta luomusynnytys tai pitkä imetys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä boomerit, jotka ylpeänä selittävät, miten eivät jääneet vatvomaan asioita, elävät kuin ikuista karkumatkaa.
Kokoajan pitää häärätä ja määrätä, ettei vaan vahingosakaan pysähtyisi ja kohtaisi tunteitaan. Tällaiset ihmiset kehittävät kaikesta kiirettä, vailla aitoa läsnäoloa ja hetkessä elämistä.
Säälin heitä, mutta inhoan tapaa, miten tyrkyttävät omaa muka tehokasta säntäilyään kuuntelematta muita.
Siinä, että ei uskalla kohdata menneisyyden tai nykyisyyden haavoja ei ole mitään vahvaa tai tavoiteltavaa. Se tekee ihmisistä epäaitoja ongelmiaan karkuun kipittäviä tättähääriä, joiden kanssa ei koskaan voi aidosti keskustella mistään eikä kohdata toista.
Tähän perustuu myös boomereiden itsekkyys, velkovat vaillejäämistään lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Kannattaa lukea kirja "Ahne sukupolvi" se valottaa hyvin asiaa.
Suurin "boomerien" ikäluokan virhe oli se, että kasvattivat liian isot lapsikatraat ja hemmottelivat ne piloille. Nyt alle kolmikymppiset ovat suurelta osalta sellaista velliä, että vaikka puolet siitä poistettaisiin, kukaan ei sitä huomaisi muusta kuin siitä, että tuli aika paljon hiljaisempi maailma.
Vierailija kirjoitti:
Voi että nämä marketat, sirkat ja ritvat sukupolvensa kanssa ovatkin erinomaisia ihmisiä kerta kaikkiaan.
Olen samaa mieltä. Nyky-nuoret-naiset on nössöjä lifestylesomeprinsessoja
Juu ollut varmaan upeaa pa""at synnytyksestä revenneestä värkistä valuen huhkia heinäpellolla kun jaloissa pyörii 10 lasta, lehmät ja lampaat. Vaivanpalkaksi stressaantunut aviomies ensin vetänyt lärvit ja sitten vaimoaan köniin.
On ollut mielenterveysongelmia ja masennusta aina, oikeaa hoitoa taas vähemmän.
Vanhempani ovat kuusissakymmenissä, heidän jo kuolleet vanhempansa olisivat yli kahdeksankymppisiä.
Äitini kertoi koulukaverinsa äidistä, joka sairastui vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen 60-luvulla. Pienten lasten äiti makasi vain kaikki päivät kunnes päätyi lopulliseen ratkaisuun.
Mummoni hakkasi omaa ahdistustaan hylänneestä äidistä, tunnekylmästä avioliitosta ja vittumaisesta saman katon alla kiusaavasta anopista omiin lapsiinsa. Etenkin vanhin lapsensa (minun isääni) sai tuntea nahoissaan tämän, kuulemma vietiin säännöllisesti liiteriin vyöllä hakattavaksi oman äitinsä toimesta. Voitte arvata, että tällainen lapsuus on traumatisoinut isäni ja näkynyt myös hänen omassa vanhemmuudessaan. Itse olen se, joka on käsitellyt asioita terapiassa että en veisi noiden hirveyksien kaikuja enää neljänteen polveen.
En jaksa ymmärtää näiden "vanhojen hyvien aikojen" ihannoijia. On uskomaton onni, että elämme aikaa jolloin ihmisellä on mahdollisuus hoitaa oma pääkoppansa ja traumansa terapiassa ja saada apua. Pakko yksin kestää -mentaliteetista ei seuraa mitään muuta kuin väkivaltaa ja syvää pahoinvointia.