"Ennen vanhaan ei ollut aikaa masennukselle ja oli vahvat naiset"

Muistan Vaahteramäen Eemelistä kohdan, kun se renki puhuu Eemelille, että "työ on niin raskasta. Ja se ei lopu koskaan" Ihan hyvä meininkihän niillä siinä on ja periaatteessa yksinkertaista elämää. Mutta miettikää, että ei ole välttämättä mitään muuta mahdollisuutta elämässä kuin olla renki koko ikänsä ja jos selkä kosahtaa tai tapahtuu mitä nyt ikinä, niin saa tehdä työt kivusta huolimatta tai olla pelkän muiden armon varassa. Pahimmassa tapauksessa vaivaistaloon vaan. Monissa noissa Lindgrenin kirjoissa kuvataan köyhäintaloja, joissa on likaisia ja laihoja ihmisiä, joille viedään jotain almuja joulun alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.

Voi hyvänen aika. Suomessa on ollut valtava määrä pientilallisia ja rintamamiestaloissa asuvia, penniä venyttäviä työläisperheitä, joissa ei ole piioista ja rengeistä unelmoitukaan. Mistä ihmeen Suomi-Filmeistä te olette saaneet käsityksenne menneistä vuosikymmenistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Onko mielestäsi sitten hyväksyttävää, että marketta, sirkka ja ritva tulevat ilkkumaan kommenteillaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle ihmiselle? Siellä on ihan järkyttävää kommentointia heiltä, käy vaikka katsomassa jos et usko.

Noi on just niitä Kansanradioon soittelevia 😅

Niin, te nykyiset nuoret äidit ette saa edes sen vertaa aikaan, että soittelisitte. Kuuntelette vain.

Minun mummo ei tullut oikein toimeen anopin kanssa, vaan teki muutaman kerran katoamistempun ja jätti lapset ja miehen ja sen anopin ja vaan häipyi. Tuli kyllä aina takaisin, mutta ei varmaan helppoa ollut. Anoppi kuulemma mulkoili pahasti, kun mummo yritti imettää lapsiaan, semmoinen paikallaan istuskelu oli laiskuuden merkki. No maito sitten yllättäen loppui ja joutui antamaan muuta maitoa aika pian. Ja juu, anoppi asui saman katon alla, samoin puolikuuro ja puoliksi sokea appi, jota sitten käytettiin lapsenvahtina, lapset oli leikkikehässä pihalla ja muut aikuiset tilan töissä. Ihmeen täyspäisiä aikuisia kaikista lapsista tuli.

Minä sitten lapsena asuin puoliksi perhepäivähoitajalla, kun vanhemmat teki töissä pitkää päivää, oltiin siellä siis joskus yötäkin, ja oma mummo oli eläkkeellä, ja sen saattoi aina soittaa hoitamaan meitä, jos oli tarvetta. Oli kesäisin usein viikkoja meillä. Naapurissakin oli sukulaisia, joiden luokse menin eka luokilla koulun jälkeen.

Nyt kun minun lapset on pieniä, kaikki isovanhemmat on edelleen työelämässä ja asuu toisessa kaupungissa. Ei heistä ole arjessa käytännön apua. Lapset on hoidossa päiväkodissa, ja hoitoaikojen kanssa on tarkkaa. Maailma on aika paljon erilainen kuin silloin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ehdi kirjoittaa kovin pitkästi, mutta sanonpa kuitenkin oman kokemukseni.

Minulla on ollut taipumusta alakuloon ja ahdistukseen koko aikuiselämäni, ja se on ollut pahimmillaan kun olen elänyt oikein kunnollista elämää opiskellen ja töitä tehden siistissä, helpossa kaupunkilaiskodissani.

Yhtenä vuonna päätin, että haluan muutoksen, ja ostin vanhan maalaistalon maaseudulta. Ilman juoksevaa vettä, puulämmityksellä, ulkosaunalla. Ajattelin itsekin, että olen vähän hullu, mutta samalla ajattelin, että elämänlaatuni oli niin huono, että mitään menetettävää ei ollut, paitsi rahaa, ja sekin on vain rahaa.

Voitteko uskoa, että maalle muutettua masennukseni hävisi nopeasti? En ollenkaan yksinkertaistaisi sitä siihen, että ei ole "aikaa" masentua. Varmasti olisi enemmänkin aikaa. Jotenkin vaan on ihan käsittämättömän tyydyttävää, kun joka päivä saa omalla työllään kodin lämpimäksi. Käy ulkohuussissa, ja autojen vihaisen pärinän sijaan näkee vaikka lintuja tai tähtitaivaan. Tuoksuu raikkaalta, kukaan ei painosta. On aivan ihanaa, kun sisältä tulee se tunne, että seuraavaksi haluan hakata halkoja ja hakea vettä, sitten korjaan katon. Illalla tietää, että on tehnyt jotain hengissä säilymisen eteen. Vaikka on väsynyt, se ei ole sitä ahdistavaa pakokauhuista väsymystä, jota koin ennen.

Ehkä ajan takaa sitä, että nuo pienviljelijän elämään liittyvät työt eivät tunnu välttämältä samalta kuin pakollinen kvartaaliraportin teko. Niihin sisältyy vapaus. Minulla on sellainen käsitys, että historiallisesti Suomessa oli aika selvästi emännän ja isännän työt. Siihen sisältyi se, että esim. navetta oli naisen valtakunta, jossa työt sai järjestää miten parhaaksi näki, ja kokea sitä työn iloa kun karja selvisi taas talvesta ja poiki.

Modernin ihmisen eksistentiaaliseen kriisiin liittyvä masennus on minusta ihan erilaista kuin vaikeuksiin ja vähäisiin resursseihin liittyvä. On hirveää olla pelkkä tilastollinen yksilö, jonka puolesta kaikki on jo hoidettu, ja johon kohdistuu lähinnä abstrakteja velvollisuuksia ja odotuksia.

En kysy tätä pahalla mutta käytkö töissä? Jos et niin onhan siinä eroa lämmitteleekö vain taloa maalla vai tekeekö täyttä työpäivää kaupungissa.

Niinpä, sama tuli heti mieleen. Itse olen maalta kotoisin ja vanhemmat kävi töissä kaupungissa. Matkoihin molemmilla tunti päivässä ja illat ja viikonloput oli talon lämmittämistä, metsätyötä, puutyötä ja sen sellaista. Meillä ei ollut edes eläimiä eikä hirveän isoa määrää lapsia, ja tuntui että jo se talon pito oli melko rankkaa ja stressaavaa vanhemmille, jotka yritti pitää perheen kohtuullisen hyvässä elintasossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Onko mielestäsi sitten hyväksyttävää, että marketta, sirkka ja ritva tulevat ilkkumaan kommenteillaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle ihmiselle? Siellä on ihan järkyttävää kommentointia heiltä, käy vaikka katsomassa jos et usko.

Noi on just niitä Kansanradioon soittelevia 😅

Niin, te nykyiset nuoret äidit ette saa edes sen vertaa aikaan, että soittelisitte. Kuuntelette vain.

Meillä on netti...

Itse olen synnyttänyt

Sincc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Onko mielestäsi sitten hyväksyttävää, että marketta, sirkka ja ritva tulevat ilkkumaan kommenteillaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle ihmiselle? Siellä on ihan järkyttävää kommentointia heiltä, käy vaikka katsomassa jos et usko.

Ap ei diginatiiviudestaan huolimatta osannut panna linkkiä uutiseen tai edes mainita lehden nimeä, joten puhutaan nyt vain näin tämän ketjun perusteella. Masentuneen ilkkuminen ei tietenkään ole oikein, mutta varmaan on vaikea olla ilkkumatta ainakaan sen jälkeen, kun on lukenut nämä ällistyttävän lapselliset käsitykset nykyajan ja menneiden vuosikymmenien eroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.

Voi hyvänen aika. Suomessa on ollut valtava määrä pientilallisia ja rintamamiestaloissa asuvia, penniä venyttäviä työläisperheitä, joissa ei ole piioista ja rengeistä unelmoitukaan. Mistä ihmeen Suomi-Filmeistä te olette saaneet käsityksenne menneistä vuosikymmenistä?

Kuule ihan omasta suvusta.

Mummoni kertoi sairastaneensa synnytyksen jälkeistä masennusta. Hän uskalsi ja osasi puhua siitä vasta kun minä kerroin omasta sairastumisestani. Kertoi silloin myös muistavansa lapsuudestaan, kuinka hänen äitinsä itki lypsäessä lehmän kylkeä vasten ja muutenkin oireet täsmäsivät.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa, kun ihmiset puhuvat näistä ammoisista "ennen vanhaa" ajoista 50 vuotta sitten. Olen 46 vuotias ja äitinikin monesti kertoilee lapsen eli minun hoidostani ennen vanhaa 70-luvulla aivan kuin olisi joutunut huuhtomaan pyykit avannossa ja kantamaan vedet keittiöön. Joudun muistuttelemaan, että ihan oli pyykkikone käytössä ja lämmin vesi tuli hanasta kuten nykyäänkin :D Modernissa omakotitalossa asuttiin vaikka maalta olenkin kotoisin. 

Joku palstalla väitti ilmeisesti ihan vakavissaan yhdessä ketjussa, ettei 20 vuotta sitten ollut riisiä ja pastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.

Voi hyvänen aika. Suomessa on ollut valtava määrä pientilallisia ja rintamamiestaloissa asuvia, penniä venyttäviä työläisperheitä, joissa ei ole piioista ja rengeistä unelmoitukaan. Mistä ihmeen Suomi-Filmeistä te olette saaneet käsityksenne menneistä vuosikymmenistä?

Kuule ihan omasta suvusta.

Teilläpä onkin erikoinen suku, jos pientilallisilla ja työläisperheilä on ollut pari piikaa ja renkiä ruokittavanaan. Tai ehkä tietämättömyys vain periytyy?

Vierailija kirjoitti:

Sekin on mielenkiintoista, että nämä mummot ja nykynuortennaisten äidit sai enemmän orgasmeja kuin nämä nuoret naiset. Eivät siis olleet niin jännittyneitä kuin nykyiset. Voisiko tämä - seksuaalisuuden häiriintyminen - lisätä masennusta?

Tuota väitettä minä jaksan ihmetellä. Tytöille on jo pienestä pitäen kerrottu, että kaikki omaan sukupuoleen liittyvä on likaista ja syntiä. Alushousut oli "nimettömät" eikä kuukautisista edes kerrottu, ainoan informaation sai isommilta sisarilta. Seksivalistus oli lause "kotiin ei ole tulemista maha pystyssä tai lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Myös väite "kun nainen sanoo ei, se tarkoittaa kyllä" johtuu ihan siitä, että nainen ei saanut näyttää halua. Halukas nainen oli h***a ja siten halveksittava. Jatkuva raskauden pelko ei myöskään ole helpottanut seksielämää.

Olen yli viisikymppinen ja suunnilleen noin oma äitinikin minulle naiseksi tulemisesta puhui. Näistä asioista on juteltu kavereiden kanssa eikä muilla ole ollut sen kummempaa paria poikkeusta lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ennenkin masennusta oli.

Ehkä olikin, mutta ei ollut aikaa jäädä sitä vatvomaan. Työt piti hoitaa.

Niin, se purettiin läheisiin, turvauduttiin pulloon tai otettiin se lopullinen lääke. Jos työteho heikkeni, muut teki enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.

Sodan jälkeen kun pulsaattorikoneet ja sähkö maaseudulle tulivat oli pientilallisia maaseutu piukassa ei niillä tiloilla ollut piikoja ja renkejä.

Mummon lapsuuden kodissa maalla ei ollut sähköjä vielä50- 60- luvulla. Oli kaasuvalo. Ja sitä ennen joku Tilley- lamppu.Sähköt tulivat sitten 70- luvulla ja sen jälkeen vasta pesukoneet ja jääkaapit.ja televisio.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa, kun ihmiset puhuvat näistä ammoisista "ennen vanhaa" ajoista 50 vuotta sitten. Olen 46 vuotias ja äitinikin monesti kertoilee lapsen eli minun hoidostani ennen vanhaa 70-luvulla aivan kuin olisi joutunut huuhtomaan pyykit avannossa ja kantamaan vedet keittiöön. Joudun muistuttelemaan, että ihan oli pyykkikone käytössä ja lämmin vesi tuli hanasta kuten nykyäänkin :D Modernissa omakotitalossa asuttiin vaikka maalta olenkin kotoisin. 

Aika moni on 70-luvulla elänyt taloudessa, jossa vesi on haettu kaivosta, vaikka esimerkiksi sähköt on vedetty jo aikoja sitten. Pulsaattorikoneesta on ehkä vienyt letku ulos, mutta esimerkiksi keittiössä on saattanut olla pelkkä laskiämpäri, eikä viemäriä lähimaillakaan. Eivät kaikki ole asuneet maalla moderneissa omakotitaloissa.

Minun tätini kasvatti lapsensa 60-70-luvuilla talossa, jossa vesi kannettiin kaivosta ja joka lämmitettiin puilla. Pihan perällä oli ulkohuone ja kerran viikossa lämmitettiin sauna. Sähköt oli vedetty jo aikoja sitten, mutta uudistamiset jäivät siihen, kun tädin aviomies oli saamatonta lajia ja ihan tyytyväinen siihen, että täti hoiti lämmityksen, siivouksen ja ruoat, eikä miehen tarvinnut tehdä muuta kuin tulla työnjohtotehtävistä kotiin, istua valmiiseen pöytään ja ruoan jälkeen mennä hetekalle selälleen polttelemaan tupakkia ja lukemaan sanomalehteä. Vasta 80-luvun puolivälissä, kun lapset olivat lähteneet kotoa, täti miehineen muutti taloon, jossa nykyisellä mittapuulla olivat perusasiat kunnossa eli juokseva vesi ja sähkölämmitys. Tämä pariskunta ei ollut millään tavalla poikkeus, vaan yksi suuri joukko suomalaisia, joiden oloja ei enää muisteta eikä tunneta.

Monet noista ”vahvoista naisista” hoidatutti perheen pienemmät lapset vanhimmalla tyttärellä. Kyllähän ilmainen lapsityövoima saa hymyn huulille ja jaksamaan. Äitini koki tuon kohtalon ja siitä katkeruudesta, lapsuuden loppumisesta 5 vuoden iässä, on ollut vaikea päästää irti. Se on heijastunut myös minuun. oli joskus kova valittamaan ja yritti kasvattaa mua siihen, että naiseus on jotenkin huono ominaisuus.

En tiedä mikä on boomeri, olenko minä sellainen 45-vuotiaana? En ainakaan ole samaa mieltä noiden ap:n lainaamien kommenttien kanssa, en ollenkaan. Eikä ole kaikki muutkaan ikäiseni ihmiset eikä myöskään vanhemmat. Tiedän varsin hyvin, kuinka masennusta on ollut aina, ja kuinka paljon olikaan lapsentap-poja... Tuntuu kurjalta, kun ap yleistää että kaikki vanhemmat ihmiset muka ajattelevat noin. Eivät ajattele!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa, kun ihmiset puhuvat näistä ammoisista "ennen vanhaa" ajoista 50 vuotta sitten. Olen 46 vuotias ja äitinikin monesti kertoilee lapsen eli minun hoidostani ennen vanhaa 70-luvulla aivan kuin olisi joutunut huuhtomaan pyykit avannossa ja kantamaan vedet keittiöön. Joudun muistuttelemaan, että ihan oli pyykkikone käytössä ja lämmin vesi tuli hanasta kuten nykyäänkin :D Modernissa omakotitalossa asuttiin vaikka maalta olenkin kotoisin. 

Aika moni on 70-luvulla elänyt taloudessa, jossa vesi on haettu kaivosta, vaikka esimerkiksi sähköt on vedetty jo aikoja sitten. Pulsaattorikoneesta on ehkä vienyt letku ulos, mutta esimerkiksi keittiössä on saattanut olla pelkkä laskiämpäri, eikä viemäriä lähimaillakaan. Eivät kaikki ole asuneet maalla moderneissa omakotitaloissa.

Minun tätini kasvatti lapsensa 60-70-luvuilla talossa, jossa vesi kannettiin kaivosta ja joka lämmitettiin puilla. Pihan perällä oli ulkohuone ja kerran viikossa lämmitettiin sauna. Sähköt oli vedetty jo aikoja sitten, mutta uudistamiset jäivät siihen, kun tädin aviomies oli saamatonta lajia ja ihan tyytyväinen siihen, että täti hoiti lämmityksen, siivouksen ja ruoat, eikä miehen tarvinnut tehdä muuta kuin tulla työnjohtotehtävistä kotiin, istua valmiiseen pöytään ja ruoan jälkeen mennä hetekalle selälleen polttelemaan tupakkia ja lukemaan sanomalehteä. Vasta 80-luvun puolivälissä, kun lapset olivat lähteneet kotoa, täti miehineen muutti taloon, jossa nykyisellä mittapuulla olivat perusasiat kunnossa eli juokseva vesi ja sähkölämmitys. Tämä pariskunta ei ollut millään tavalla poikkeus, vaan yksi suuri joukko suomalaisia, joiden oloja ei enää muisteta eikä tunneta.

No väitinkö, että kaikki olisivat asuneet moderneissa omakotitaloissa? Sori vaan, mutta tätisi ratkaisu pysyä tuommoisissa olosuhteissa moisen helmi-miehen kanssa oli ihan hänen oma ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.

Voi hyvänen aika. Suomessa on ollut valtava määrä pientilallisia ja rintamamiestaloissa asuvia, penniä venyttäviä työläisperheitä, joissa ei ole piioista ja rengeistä unelmoitukaan. Mistä ihmeen Suomi-Filmeistä te olette saaneet käsityksenne menneistä vuosikymmenistä?

Kuule ihan omasta suvusta.

Teilläpä onkin erikoinen suku, jos pientilallisilla ja työläisperheilä on ollut pari piikaa ja renkiä ruokittavanaan. Tai ehkä tietämättömyys vain periytyy?

Kaikki tilat ei olleet pientiloja, ei meidänkään.