Lue keskustelun säännöt.
"Ennen vanhaan ei ollut aikaa masennukselle ja oli vahvat naiset"
21.12.2020 |
Taas on boomerit kunnostautuneet iltapäivälehden synnytyksen jälkeistä masennusta koskevan jutun kommenteissa:
"kun lapset tekee parikymppisenä, ne menee ihan luonnostaan! Samaan aikaan synnyttämässä ollut kolmekymppinen ei osannut edes imettää!"
"50-60 vuotta sitten ei auttanut masentua ja möksähtää. Synnyttämässä käytiin saunassa ja tuskin oli puudutusta."
"laiskuutta jos ei jaksa lasta hoitaa"
"minunkin äiti synnytti kaikkiaan 16 lasta ja aamulla navettatöihin"
".... eikä äiti ikinä valittanut"
Voi että nämä marketat, sirkat ja ritvat sukupolvensa kanssa ovatkin erinomaisia ihmisiä kerta kaikkiaan.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Kuka luulee että 50v sitten synnytettiin vielä saunassa?
Oma isäni, 62v, ihan sairaalassa syntynyt. Niin taitavat olla isommatkin sisaruksensa.
Se on tätä boomer-lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja vain todella matalaälykkyysosamääräinen yrittää moista kieltää.
Olen mies joten en sinänsä ota kantaa naisten juttuihin, mutta jos tämä veltostuminen koskee miehiä, niin eiköhän se koske naisiakin.
Otan ihan omasta suvusta esimerkin - ja "haukun" siis itseäni tässä:
- isoisäni rakensi perheelleen talon omin käsin
- isäni rakensi perheelleen talon rakennuttamalla ammattilaisilla ja autotallin itse
- minä... minulla ei edes olisi rahaa rakentaa taloa vaikka olen kyllä työelämässä
Esimerkkejä olisi paljon muitakin. Sotilasarvosta, cooper-tuloksista yms. lähtien. Suunta on alaspäin. Enkä minä tarkoituksella ole heikompi kuin esi-isäni. Jotenkin vain geenit huononevat.
Ja sama juttu se on useimmilla muilla mitä olen seuraillut. Tietysti meidänkin ikäpolvessamme on omat poikkeusyksilönsä, mutta ollaanhan me nyt aika nahjuksia verrattuna vanhempiimme. Käsittämätöntä miten rankkaa elämä on ollut vielä isovanhempiemme parhaiden päivien aikoihin. Pyykkiäkin on pesty vielä käsin monin paikoin, joskaan ei toki enää kaikkialla.
Sama se on naisilla. Murtuisitte tunneissa jos joutuisitte nyt vaikka vuoteen 1930.
En ymmärrä miksi tämä on monille, erityisesti naisille, niin kova paikka myöntää. Kokemukseni mukaan miehet myöntävät asian paljon auliimmin.
Mä taas väitän että suurin osa ei murtuisi. Ihminen on hyvä sopeutumaan. Ei se sota-aikakaan ollut mitään normaalia vaan hyvinkin erilaista ja vaikeaa aikaa. Silti siitä suurin osa selvisi murtumatta, koska oli pakko. Pakkotilanteessa ihminen venyy ja selviää. Keskitysleireiltäkin selvisi ihmisiä, vaikka olot oli pelkkää kidutusta. Ihmisellä on taito selvitä tiukankin paikan tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että nämä marketat, sirkat ja ritvat sukupolvensa kanssa ovatkin erinomaisia ihmisiä kerta kaikkiaan.
Olen samaa mieltä. Nyky-nuoret-naiset on nössöjä lifestylesomeprinsessoja
Voithan etsiä arvoihin uskovan vaimokkeen. Ne sitten odottaa sun ottavan kopin perheen elannosta.
Ennen ei valitettu, koska muuten sai turpaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja vain todella matalaälykkyysosamääräinen yrittää moista kieltää.
Olen mies joten en sinänsä ota kantaa naisten juttuihin, mutta jos tämä veltostuminen koskee miehiä, niin eiköhän se koske naisiakin.
Otan ihan omasta suvusta esimerkin - ja "haukun" siis itseäni tässä:
- isoisäni rakensi perheelleen talon omin käsin
- isäni rakensi perheelleen talon rakennuttamalla ammattilaisilla ja autotallin itse
- minä... minulla ei edes olisi rahaa rakentaa taloa vaikka olen kyllä työelämässä
Esimerkkejä olisi paljon muitakin. Sotilasarvosta, cooper-tuloksista yms. lähtien. Suunta on alaspäin. Enkä minä tarkoituksella ole heikompi kuin esi-isäni. Jotenkin vain geenit huononevat.
Ja sama juttu se on useimmilla muilla mitä olen seuraillut. Tietysti meidänkin ikäpolvessamme on omat poikkeusyksilönsä, mutta ollaanhan me nyt aika nahjuksia verrattuna vanhempiimme. Käsittämätöntä miten rankkaa elämä on ollut vielä isovanhempiemme parhaiden päivien aikoihin. Pyykkiäkin on pesty vielä käsin monin paikoin, joskaan ei toki enää kaikkialla.
Sama se on naisilla. Murtuisitte tunneissa jos joutuisitte nyt vaikka vuoteen 1930.
En ymmärrä miksi tämä on monille, erityisesti naisille, niin kova paikka myöntää. Kokemukseni mukaan miehet myöntävät asian paljon auliimmin.
Onneksi tästä asiasta ei tarvitse pelkästään mutuilla. Käytössämme on nimittäin puolet kansasta kattava valtaisa arkisto, nimenomaan noista armeijan kuntotesteistä. Surullista luettavaa - ja tästähän aina uutisoidaan puolivuosittain kun uudet rimanalitukset on ladattu tiskiin.
Myös laskevista koulutuloksista löytyy dataa. Mutta ei aivan yhtä pitkältä ajalta kuin kuntotesteistä.
Samoin viitteitä on siitä, että nykyiset nuoret sukupolvet tulevat olemaan lajin historiassa ensimmäisiä, jotka ovat edeltäjiään köyhempiä. Moni tykkää ajatella, että silloin ennen työpaikat ja raha tulivat itsestään. Eiväthän tulleet. Silloin vain osattiin hoitaa asiat paremmin.
Töitä oli ja perhe. Moniko oli oikeasti onnellinen? Kato siltä ajalta otettuja kuvia ja laske monessako hymyillään. Sitä väkinäistä irvistystä ei lasketa ;)
Ei ole vielä kovin pitkään ollut tapana esitellä koko hammasriviä joka ikisessä kuvassa. Hymyileminen oli sallittua, mutta ennen someaikaa kamera veti aika monen naaman kohtalaisen lähelle peruslukemia. Silloin, kun kameroita oli vähän ja filmi hyvin kallista, kuvissa ei hymyilty. Vielä aikaisemmin kuvaaminen kesti niin kauan, että ei edes voinut hymyillä, koska kuva olisi mennyt piloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini kehui minulle kuinka ennen vanhaan (70-luvun lopulla) ei ollut mitään puudutusaineita synnytykseen, piti vain kestää. Mummoni oli onneksi kuulolla ja sanoi, että puudutuksen sai jo hänen aikanaan (40-luvun lopulla). :D
Missähän mummo 40-luvun lopulla synnytti, kyllä puudutukset olivat vielä 80-luvulla suomalaisissa pikkukaupunkien synnytyssairaaloissa ennemmin harvinaista herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuuden vaatimukset on myös vähän toista kuin 50 vuotta sitten, silloin riitti että ainakin suurin osa lapsista jäi henkiin.
Älä puhu, ei 50v sitten eletty pimeää keski-aikaa.
Nykyajan vanhemmat tekevät itse ne vaatimukset itselleen, tunnen hyvin vähän ihmisiä jotka oikeasti 'tekevät uraa' suurin osa käy töissä ja streessaa sitä, koska pitää myös harrastaa sitä tätä ja tuota samoin kuin lasten ja puolison, kodin pitää olla sellainen ja tällainen, lasten vaatteiden älyttömän kalliita vain koska merkki, loma, silloin sitä vasta pitää mennäkin ja kuvata joka en grillijuusti. Kaikki pallot yhtä aikaa ilmassa ja kauheaa, perseet on revenneet vuosituhannet, nykyisin sentään saa kivun lievitystä.
"Perseet on revenneet vuosituhannet." Voi luoja, miten voi ihmisellä olla noin huono käsitys siitä, mitä elämä on menneinä aikoina naisille ollut?
Kun ennen vanhaan "perse repesi" synnytyksessä, niin ei silloin menty valittamatta seuraavana päivänä pellolle. Silloin kuoltiin. Noin joka sadas synnytys päättyi äidin kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussani ainakin kaksi naista tehnyt itsemurhan.
Ensimmäinen tappoi itsensä menetettyään lapsensa.
Jos olisi elänyt nykyaikana, olisi (toivottavasti) saanut kriisiapua, terapiaa yms.
Toinen tappoi itsensä, kun piikana ollessaan tuli raskaaksi talon isännälle. Tytön perhe yritti hakea oikeutta ja laittaa mies vastuuseen teostaan, mutta hävisivät oikeusjutun. Tämä teinityttö synnytti vauvan ja oikeuskäsittelyn tuloksen jälkeen tappoi itsensä.
Nykyaikana hänen tilanteensa olisi ollut ihan toinen. Toisin kuin historiassa, nykyään yh-äideillä on mahdollisuus kaikin tavoin hyvään elämään ja avioliiton ulkopuolella syntyviä lapsia ei haukuta enää äpäriksi.
Tässä nyt hieman naishistoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Omat mummot ja heidän äitinsä olivat rautaa, eivät pienistä hätkähtäneet. Lapsuuden tuki ja turva. ❤️
Joo munki äiti oli tuki ja turva, hänen äitinsä kans oikea supernainen. Mitä sitä ongelmiin apua hakemaan, yksin on pärjättävä alkoholistimiehen kanssa. Niitä hedelmiä sitten kannetaan tässä.
Entä ne miehet, isät, jotka eivät nostaneet tikkua ristiin. Miksi heistä ei koskaan puhuta? Äidit tehneet kyllä kirjaimellisesti kaikkensa elättääkseen sekä lapset, että omassa lapsuudessaan traumatisoituneen miehen.
Nyt sitten on tyhjästä valittavia nuoria, jotka eivät kestä "normaalia elämää". Eivät jaksa tehdä töitä yhteiskunnassa, jossa töitä ei kaikille ole. Eivät usko tulevaisuuteen, kun kaikki tuet viedään eikä omat ponnistelut riitä. Kehtaavatkin vielä hakea apua mt-ongelmiin, töihin vaan, sillä kaikki ratkeaa!
Kyllä ennen oli kaikki paremmin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja vain todella matalaälykkyysosamääräinen yrittää moista kieltää.
Olen mies joten en sinänsä ota kantaa naisten juttuihin, mutta jos tämä veltostuminen koskee miehiä, niin eiköhän se koske naisiakin.
Otan ihan omasta suvusta esimerkin - ja "haukun" siis itseäni tässä:
- isoisäni rakensi perheelleen talon omin käsin
- isäni rakensi perheelleen talon rakennuttamalla ammattilaisilla ja autotallin itse
- minä... minulla ei edes olisi rahaa rakentaa taloa vaikka olen kyllä työelämässä
Esimerkkejä olisi paljon muitakin. Sotilasarvosta, cooper-tuloksista yms. lähtien. Suunta on alaspäin. Enkä minä tarkoituksella ole heikompi kuin esi-isäni. Jotenkin vain geenit huononevat.
Ja sama juttu se on useimmilla muilla mitä olen seuraillut. Tietysti meidänkin ikäpolvessamme on omat poikkeusyksilönsä, mutta ollaanhan me nyt aika nahjuksia verrattuna vanhempiimme. Käsittämätöntä miten rankkaa elämä on ollut vielä isovanhempiemme parhaiden päivien aikoihin. Pyykkiäkin on pesty vielä käsin monin paikoin, joskaan ei toki enää kaikkialla.
Sama se on naisilla. Murtuisitte tunneissa jos joutuisitte nyt vaikka vuoteen 1930.
En ymmärrä miksi tämä on monille, erityisesti naisille, niin kova paikka myöntää. Kokemukseni mukaan miehet myöntävät asian paljon auliimmin.
Onneksi tästä asiasta ei tarvitse pelkästään mutuilla. Käytössämme on nimittäin puolet kansasta kattava valtaisa arkisto, nimenomaan noista armeijan kuntotesteistä. Surullista luettavaa - ja tästähän aina uutisoidaan puolivuosittain kun uudet rimanalitukset on ladattu tiskiin.
Myös laskevista koulutuloksista löytyy dataa. Mutta ei aivan yhtä pitkältä ajalta kuin kuntotesteistä.
Samoin viitteitä on siitä, että nykyiset nuoret sukupolvet tulevat olemaan lajin historiassa ensimmäisiä, jotka ovat edeltäjiään köyhempiä. Moni tykkää ajatella, että silloin ennen työpaikat ja raha tulivat itsestään. Eiväthän tulleet. Silloin vain osattiin hoitaa asiat paremmin.
Töitä oli ja perhe. Moniko oli oikeasti onnellinen? Kato siltä ajalta otettuja kuvia ja laske monessako hymyillään. Sitä väkinäistä irvistystä ei lasketa ;)
Ei ole vielä kovin pitkään ollut tapana esitellä koko hammasriviä joka ikisessä kuvassa. Hymyileminen oli sallittua, mutta ennen someaikaa kamera veti aika monen naaman kohtalaisen lähelle peruslukemia. Silloin, kun kameroita oli vähän ja filmi hyvin kallista, kuvissa ei hymyilty. Vielä aikaisemmin kuvaaminen kesti niin kauan, että ei edes voinut hymyillä, koska kuva olisi mennyt piloille.
Lisäksi entisaikana monella oli huonot hampaat. Siksikin sitä hammasriviä ei edes haluttu esitellä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä boomerit, jotka ylpeänä selittävät, miten eivät jääneet vatvomaan asioita, elävät kuin ikuista karkumatkaa.
Kokoajan pitää häärätä ja määrätä, ettei vaan vahingosakaan pysähtyisi ja kohtaisi tunteitaan. Tällaiset ihmiset kehittävät kaikesta kiirettä, vailla aitoa läsnäoloa ja hetkessä elämistä.
Säälin heitä, mutta inhoan tapaa, miten tyrkyttävät omaa muka tehokasta säntäilyään kuuntelematta muita.
Siinä, että ei uskalla kohdata menneisyyden tai nykyisyyden haavoja ei ole mitään vahvaa tai tavoiteltavaa. Se tekee ihmisistä epäaitoja ongelmiaan karkuun kipittäviä tättähääriä, joiden kanssa ei koskaan voi aidosti keskustella mistään eikä kohdata toista.
He ovet oman aikansa lapsia, monet tottuneet/joutuneet puskemaan töitä aamusta iltaan lapsesta lähtien. Tunteille ei ole ollut aikaa eikä kuuntelijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja vain todella matalaälykkyysosamääräinen yrittää moista kieltää.
Olen mies joten en sinänsä ota kantaa naisten juttuihin, mutta jos tämä veltostuminen koskee miehiä, niin eiköhän se koske naisiakin.
Otan ihan omasta suvusta esimerkin - ja "haukun" siis itseäni tässä:
- isoisäni rakensi perheelleen talon omin käsin
- isäni rakensi perheelleen talon rakennuttamalla ammattilaisilla ja autotallin itse
- minä... minulla ei edes olisi rahaa rakentaa taloa vaikka olen kyllä työelämässä
Esimerkkejä olisi paljon muitakin. Sotilasarvosta, cooper-tuloksista yms. lähtien. Suunta on alaspäin. Enkä minä tarkoituksella ole heikompi kuin esi-isäni. Jotenkin vain geenit huononevat.
Ja sama juttu se on useimmilla muilla mitä olen seuraillut. Tietysti meidänkin ikäpolvessamme on omat poikkeusyksilönsä, mutta ollaanhan me nyt aika nahjuksia verrattuna vanhempiimme. Käsittämätöntä miten rankkaa elämä on ollut vielä isovanhempiemme parhaiden päivien aikoihin. Pyykkiäkin on pesty vielä käsin monin paikoin, joskaan ei toki enää kaikkialla.
Sama se on naisilla. Murtuisitte tunneissa jos joutuisitte nyt vaikka vuoteen 1930.
En ymmärrä miksi tämä on monille, erityisesti naisille, niin kova paikka myöntää. Kokemukseni mukaan miehet myöntävät asian paljon auliimmin.
Nojoo, myönnetään. Mutta pitää muistaa, että entisaikaan ei tiedetty paremmasta.
Esim. naisten kuukautiskipuihin ei usein ollut muuta apua kuin konjakki tai viina, joka ei ole kovin tehokas apu, kuten moni tietää. Äitini oli nuori 50-luvulla ja kärsi kivuliaista kuukautisista, siksi tiedän tämän. Puhumattakaan siitä, ettei esim. 60-luvulla ollut kunnollista kivunlievitystä synnytyksissä. Äitini sairasti paljon, hänellä oli monia vaivoja, mutta silti hän oli minua sinnikkäämpi ja tarmokkaampi, opiskeli työn ohessa yliopistotutkinnon lukemalla iltaisin työpäivien jälkeen 70-luvulla. Harva jaksaa tehdä täyden päivätyön ja opiskella ohessa. En toisaalta tiedä, paljonko tuo vaikutti siihen, että hän sairastui syöpään: ne yövalvomiset kirjojen parissa.
Itselläni lapsuudessa ei ollut masennusta, kun joutui aina koulusta kotiin tullessa siivoamaan, tekemään pihatöitä, kastelemaan, kitkemään. Joskus, kun olisin halunnut lukea jotain kirjaa, niin äiti tuli huutamaan, että mitä siinä laiskana makaat; mene töihin siitä. Kirjojen lukeminen oli laiskuutta. Aina piti olla tekemässä jotain. Kun muutin omaan kotiini, niin tuntui laiskalta lukea kirjoja. Tuntui, että aina pitäisi touhuta jotain, eikä vain lukea. En ole koskaan oppinut olemaan paikallani, aina on olo, että pitäisi tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni lapsuudessa ei ollut masennusta, kun joutui aina koulusta kotiin tullessa siivoamaan, tekemään pihatöitä, kastelemaan, kitkemään. Joskus, kun olisin halunnut lukea jotain kirjaa, niin äiti tuli huutamaan, että mitä siinä laiskana makaat; mene töihin siitä. Kirjojen lukeminen oli laiskuutta. Aina piti olla tekemässä jotain. Kun muutin omaan kotiini, niin tuntui laiskalta lukea kirjoja. Tuntui, että aina pitäisi touhuta jotain, eikä vain lukea. En ole koskaan oppinut olemaan paikallani, aina on olo, että pitäisi tehdä jotain.
Tätä oli tyttölasten arki 70-luvulle asti, pojat saivat tehdä mitä lystäsivät. Kuten tuolla aiemmin joku kertoikin, että äitinsä oli joutunut 5-vuotiaasta asti huolehtimaan kodista ja perheen muista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei paapottu lapsia, eikä kyselty mitä ruokaa tänään laitetaan. Syötiin mukisematta äidin laittamaa ruokaa ja hyvin kelpasi aina. Lastenhoito oli jopa helppoa. Virikkeet tukivat luonnosta ja ulkoleikit olivat yleisiä. Lapsetkin olivat kuuliaisia ja tottelivat. Koulussa ei ollut koskaan kurinpidossa ongelmia. Voi niitä aikoja.
Se on just näin. Pitääkö kaikki tehdä nykyään lasten ehdoilla?? Mielestäni ei tartte. Onko ihme, jos vanhemmat ovat uupuneita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuuden vaatimukset on myös vähän toista kuin 50 vuotta sitten, silloin riitti että ainakin suurin osa lapsista jäi henkiin.
Älä puhu, ei 50v sitten eletty pimeää keski-aikaa.
Nykyajan vanhemmat tekevät itse ne vaatimukset itselleen, tunnen hyvin vähän ihmisiä jotka oikeasti 'tekevät uraa' suurin osa käy töissä ja streessaa sitä, koska pitää myös harrastaa sitä tätä ja tuota samoin kuin lasten ja puolison, kodin pitää olla sellainen ja tällainen, lasten vaatteiden älyttömän kalliita vain koska merkki, loma, silloin sitä vasta pitää mennäkin ja kuvata joka en grillijuusti. Kaikki pallot yhtä aikaa ilmassa ja kauheaa, perseet on revenneet vuosituhannet, nykyisin sentään saa kivun lievitystä."Perseet on revenneet vuosituhannet." Voi luoja, miten voi ihmisellä olla noin huono käsitys siitä, mitä elämä on menneinä aikoina naisille ollut?
Kun ennen vanhaan "perse repesi" synnytyksessä, niin ei silloin menty valittamatta seuraavana päivänä pellolle. Silloin kuoltiin. Noin joka sadas synnytys päättyi äidin kuolemaan.
Kuvitteletko, että vain joka 100. repesi, aivan varmasti useampi ja meni sinne pellolle.
Vierailija kirjoitti:
Todellisia oikeita rautaisia naisia oli joskus olemassa.
Sincc
Sellaisille nostan hattua !
Eli ylistämällä alistat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.
Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.
Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.
Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."
Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?
Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.
Voi hyvänen aika. Suomessa on ollut valtava määrä pientilallisia ja rintamamiestaloissa asuvia, penniä venyttäviä työläisperheitä, joissa ei ole piioista ja rengeistä unelmoitukaan. Mistä ihmeen Suomi-Filmeistä te olette saaneet käsityksenne menneistä vuosikymmenistä?
Tämä minuakin huvittaa tässä keskustelussa: monen täydellinen historian tuntemuksen puute. 1960-70 -luvut eivät enää olleet mitään saunasynnytyksiä ja tuohivirsuja. Kuulkaa, jopa autoja oli!
Minusta on huvittavaa, että suu vaahdossa vedotaan miten 100 vuotta sitten asiat oli ja nykyajan ihmiset ovat niin pullamössöä. Entäs jos sieltä 1920-luvun nuori aikuinen iskettäisiin nykyajan asiantuntijatyöhön koneen ääreen?
Saattaisi ihmetellä, miten mukavaa on ajella bussilla tai omalla autolla töihin, istuskella siistissä toimistossa, lähetellä kavereille kissavideoita kaiket päivät, käydä hampilääkärillä ja muilla lääkäreillä, lennellä ulkomaille lomille, saada töistä lomaa, hoitaa kaikki paperiasiat hassulla sikarilaatikon kokoisella härpäkkeellä ja katsella telkkaria. Elämä on helpompaa nyt kuin sata vuotta sitten, koska siitä on haluttu ja yritetty tehdä helpompaa.
Ehkä fyysisesti. Pointti olikin siinä, että eri aikoina tarvitaan erilaista osaamista. Nykyään ei työelämässä pärjää pelkällä lihasvoimalla. Tämän päivän lähihoitaja on varmasti osaavampi kuin 1900-luvun sairaanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa, kun ihmiset puhuvat näistä ammoisista "ennen vanhaa" ajoista 50 vuotta sitten. Olen 46 vuotias ja äitinikin monesti kertoilee lapsen eli minun hoidostani ennen vanhaa 70-luvulla aivan kuin olisi joutunut huuhtomaan pyykit avannossa ja kantamaan vedet keittiöön. Joudun muistuttelemaan, että ihan oli pyykkikone käytössä ja lämmin vesi tuli hanasta kuten nykyäänkin :D Modernissa omakotitalossa asuttiin vaikka maalta olenkin kotoisin.
Aika moni on 70-luvulla elänyt taloudessa, jossa vesi on haettu kaivosta, vaikka esimerkiksi sähköt on vedetty jo aikoja sitten. Pulsaattorikoneesta on ehkä vienyt letku ulos, mutta esimerkiksi keittiössä on saattanut olla pelkkä laskiämpäri, eikä viemäriä lähimaillakaan. Eivät kaikki ole asuneet maalla moderneissa omakotitaloissa.
Minun tätini kasvatti lapsensa 60-70-luvuilla talossa, jossa vesi kannettiin kaivosta ja joka lämmitettiin puilla. Pihan perällä oli ulkohuone ja kerran viikossa lämmitettiin sauna. Sähköt oli vedetty jo aikoja sitten, mutta uudistamiset jäivät siihen, kun tädin aviomies oli saamatonta lajia ja ihan tyytyväinen siihen, että täti hoiti lämmityksen, siivouksen ja ruoat, eikä miehen tarvinnut tehdä muuta kuin tulla työnjohtotehtävistä kotiin, istua valmiiseen pöytään ja ruoan jälkeen mennä hetekalle selälleen polttelemaan tupakkia ja lukemaan sanomalehteä. Vasta 80-luvun puolivälissä, kun lapset olivat lähteneet kotoa, täti miehineen muutti taloon, jossa nykyisellä mittapuulla olivat perusasiat kunnossa eli juokseva vesi ja sähkölämmitys. Tämä pariskunta ei ollut millään tavalla poikkeus, vaan yksi suuri joukko suomalaisia, joiden oloja ei enää muisteta eikä tunneta.
No väitinkö, että kaikki olisivat asuneet moderneissa omakotitaloissa? Sori vaan, mutta tätisi ratkaisu pysyä tuommoisissa olosuhteissa moisen helmi-miehen kanssa oli ihan hänen oma ratkaisunsa.
Et väittänyt, mutta naureskelit ja osoitit muutenkin hyvin kapeaa katsetta.
Jutuistasi huomaa sen, että sinä olet elänyt koko ikäsi eräänlaisessa pumpulissa. Moni ei nykyisessä holhousyhteiskunnassakaan osaa tai uskalla lähteä avioliitosta omilleen, ja muutama kymmenen vuotta sitten lähteminen oli vielä vaikeampaa, eikä jääminen ollut monellekaan mikään "oma ratkaisu". Mutta teoriassahan on helppo huudella varsinkin, kun tiedot eivät ole hääppöiset. Ja tietämättömänä on helppo olla, vaikka itse sinä et sitä ymmärräkään, vaikka kuinka tuijottaisit peiliin.
Sinusta taas paistaa ilkeys. Tiedoksesi, että kasvoin yksinhuoltajaäidin tyttärenä Lapissa, isä erosi äidistä 70-luvun lopulla ja isän lähdettyä olimme äidin kanssa kaksin. Äiti oli koulutettu, teki pitkän työuran ja palkkakin oli vähintään kohtuullinen, joten hänellä oli varaa myös mukavuuksiin. Todella tiedän mistä puhun.
Varmasti jotkut ihmiset ovat vielä 70-luvulla eläneet kuvailemissasi alkeellisissa olosuhteissa, mutta pointtini olikin, etteivät suinkaan läheskään kaikki eikä aika 50 vuotta sitten ollut missään historian alkuhämärissä vaan silloin oli lähes kaikki nykyajan mukavuudet saatavilla.
Kuten sanottu. Omista vaihtoehtoisista poluista ollaan vasta hetki sitten alettu puhumaan. Ihmisiin on saatu aika tehokkaasti upotettua tiukka luterilainen uurastus mentaliteetti. Jotkut äänekkäät some mammat jaksaa vieläkin liputtaa perinteiden puolesta vaikka samaan aikaan näiden rinnalle syntyy alternatiivi tubaajien kanavia. Tehtävää kuitenkin riittää, eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.