Lue keskustelun säännöt.
"Ennen vanhaan ei ollut aikaa masennukselle ja oli vahvat naiset"
21.12.2020 |
Taas on boomerit kunnostautuneet iltapäivälehden synnytyksen jälkeistä masennusta koskevan jutun kommenteissa:
"kun lapset tekee parikymppisenä, ne menee ihan luonnostaan! Samaan aikaan synnyttämässä ollut kolmekymppinen ei osannut edes imettää!"
"50-60 vuotta sitten ei auttanut masentua ja möksähtää. Synnyttämässä käytiin saunassa ja tuskin oli puudutusta."
"laiskuutta jos ei jaksa lasta hoitaa"
"minunkin äiti synnytti kaikkiaan 16 lasta ja aamulla navettatöihin"
".... eikä äiti ikinä valittanut"
Voi että nämä marketat, sirkat ja ritvat sukupolvensa kanssa ovatkin erinomaisia ihmisiä kerta kaikkiaan.
Kommentit (183)
Masennus on sairaus, se ei ole mikään asennekysymys tai valinta. Masennus voi tulla kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeinen masennus johtunee monessa tapauksessa synteettisen oksitosiinin indusoimasta traumasta.
Pitää muistaa että lapsia kuoli tapaturmaisesti paljon enemmän kuin nykyään koska saivat pärjätä keskenään ja hoitaa siinä sivussa pienempiään.
Oma (edesmennyt) rakas mummoni on kertonut, että hänen äitillään oli yhteensä 7 lasta, kahden eri miehen kanssa. Siihen aikaan ei siitä ääneen puhuttu, mutta osa lapsista oli aivan naapurin miehen näköisiä (jotenkin pitkästä nenästä tunnisti hyvin ja aikuisena lapset asian ymmärsivät). Mummoni kertoi, että hänen äitinsä oli kamala eikä hän ikävöi äitiä koskaan. Äiti vain huusi kotona ja jossain elämänvaiheessa joutui "parantolaan". (Eli ilmeisesti mielisairaalaan?).
Mummo kertoi, että lapsilla oli toki aina siistit ja puhtaat vaatteet, koska ulospäin kaikki näytti hyvältä. Koti oli siisti ja puhdas SEN TAKIA, että LAPSET tekivät siellä kaiken.
Mummoni päätti kuulemma jo nuorena, että hän haluaa maksimissaan kaksi lasta ja lapsille olla hyvä äiti. Hän sai lopulta yhden lapsen. Äitinä en hänestä osaa sanoa, mutta maailman paras mummo hän oli <3
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei paapottu lapsia, eikä kyselty mitä ruokaa tänään laitetaan. Syötiin mukisematta äidin laittamaa ruokaa ja hyvin kelpasi aina. Lastenhoito oli jopa helppoa. Virikkeet tukivat luonnosta ja ulkoleikit olivat yleisiä. Lapsetkin olivat kuuliaisia ja tottelivat. Koulussa ei ollut koskaan kurinpidossa ongelmia. Voi niitä aikoja.
Kyllähän sitä oli pakko tukkapöllyn ja selkäsaunan uhalla syödä, kuten sanontakin sanoo "ennemmin syö kuin selkäänsä ottaa". Koulussa taas opettaja piti kuria karttakeppinsä kanssa. Oi niitä aikoja ja punoittavia pakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummi sanoi paria viikkoa ennen poisnukkumistaan näin: "älä sie ota ukkoa ja jää tänne kylille"
Niin.. Mummo puheli mulle jo silloin lapsena halunneensa muuttaa Helsinkiin. Katui ettei uskaltanut lähteä :(
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen 50v. takaa jolloin äiti sairastui synnytyksen jälkeen psyykkisesti ja isovanhemmat hoitivat vauvaa niin kauan että äiti rauhassa toipui. Toinen tapaus oli sellainen jossa äiti joutui suoraan synnäriltä psykiatriseen sairaalaan.
Eräs boomeri kertoi miettineensä itsemurhaa vauvan ollessa pieni mutta painotti ettei hänellä mitään synnytyksenjälkeistä masennusta ollut. Eipä juu. Käsitys mielenterveysongelmista on tuolla sukupolvella vähintäänkin omituinen.
No niinpä! Käsitys mt-ongelmista ja "normaalista" elämästä on tosi outo niillä, jotka ovat kasvaneet epäterveissä oloissa eivätkä halua myöntää, että kaikki ei ole ollut kunnossa. Äitini oli aivan tyrmistynyt, kun kerroin sairastuneeni mt-ongelmiin. Että miten voi olla, kun on ollut niin tavallinen lapsuus ja aina on huolehdittu ruoat, vaatteet ja harrastukset! Niin no, tämä äitini määritelmä "tavallisesta" lapsuudesta pitää sisällään henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Eli ihan turhasta sairastuin, ja onhan kaikki aiemmatkin sukupolvet saman kestäneet. Joo. Minä olen ensimmäinen, joka haki apua ja haluan varmistaa, etten tästä p*skaa siirrä eteenpäin lapsilleni. Siitä hinnasta olen ilomielin edellisen sukupolven syntipukki ja elävä todiste "pullamössösukupolven" kelvottomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tekemistä, sellaista että väsyy kunnolla ajoittain, niin eipä pääse masentumaan. Kun kunnolla rehkii ensin ja lepää päälle yhtä kunnolla niin ei masenna. Tekeminen on kaiken a ja o tässäkin asiassa. Silloin ei ole aikaa masentua turhia ajattelemalla.
Roppa vaatii tietynlaisen väsytyksen jotta lepo maistuu ja uni yöllä, ilman turhia valvomisia.
Kun tuntee jotain tehneensä, niin se on paras lääke masennukseen, mitä se sitten lieneekin.
Eikös se masennus ole yleisintä sellaisilla jotka ei pahemmin mitään puuhaa, ovat vain.
Naapurin ukko aikanaan oli vuorotöissä ja ei tehnyt yhtään mitään kotonaan. Olla möllötti terassillaan sätkä huulessa ja koki ihan kaiken tekemisen 'työksi'... sitten kun pitkä 6pv. vapaa oli, niin viinaa joi.
Lainasi usein finlandiapullon ja sanoi tuovansa isommasta tilistä takaisin,niin toikin . Jos toi aamulla, niin haki taas lainaksi illalla. Se sama pullo pyöri edestakas.Sitten kun muutti pois talonsa myytyään, niin toi kyllä sen pullon.
Mutta melkoisen masentunut oli mielestäni, kun ei mitään tehnyt, ja kaiken tekeminen oli työtä.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus, se ei ole mikään asennekysymys tai valinta. Masennus voi tulla kenelle tahansa.
Riippuu siitä, miten sairaus määritellään.
Asenne- tai valintakysymys masennus ei todellakaan ole, siinä olet oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos masennus on tullakseen, se on vain ajan kysymys. Synnytys on niin suuri fyysinen rasite, veren menetystä ja kipua, ja vielä oksitosiini siihen päälle, joten todennäköisin ajankohta masennukselle.
Epiduraali lisää synteettisen oksitosiinin käyttöä, ja siten masennuksen laukaisun riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän 60-luvulla enää tuollaista ollut ainakaan mun sukulaispiirissäni. Joku taitaa muistella 1800-lukua?
Paitsi että masennusta on ollut varmaan silloinkin.
Kyllähän ennen käytettiin amfetamiinia ja heroiiniakin lääkkeenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuulkaa ennen ollut aika täysin toinen, ihan turha verrata näitä aikoja keskenään. Naiset kuitenkin pääsääntöisesti hoiti kodin ja lapset ja tietenkin myös maatilan töihin oli pakko osallistua. Mutta aika oli ihan eri, silloin ei ollut nykyajan kaltaisia vaatimuksia ja yhteisöllisyys oli aivan toista luokkaa. Nykyään nainen joutuu ottamaan liikaa myös miehen roolia, tämä on minun mielipide, turvaverkot on monesti olemattomat tai niitä ei ole ollenkaan, yhteiskunnan asettamat paineet jne. En voi sietää tällaista että mies ei tee mitä miehen kuuluu, ja olenkin valinnut elää yksin viimeisen eron jälkeen. Ainakin meidän suvussa on ollut tolkun miehiä, omakin isoisä on tehnyt kahta työtä ja ympäripyöreitä päiviä elättääkseen perheensä. Isoisoäitini oli vaikean edessä aikoinaan, kun miehensä kuoli. Olen kuullut että vaelteli siellä rantaniityillä, menehtyi sitten johonkin sairauteen ja lapsilauma jäi orvoksi.
60 vuotta sitten kukaan synnytysikäinen sukulaiseni ei tehnyt navettatöitä. Lapsia syntyi perheisiin keskimäärin kaksi.
Tietysti muissa suvuissa muualla päin maata oli toisenlaisia olosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on nykyään liikaa aikaa ruikuttaa, ennen kaikki toimintakyky meni hengissä pysymiseen. Siis vahempieni ja isovanhempieni aikaan.
Ja olivat onnellisia. Kukaan ei jaksanut valittaa mistään turhista, kuten revenneestä piparista.
Turhasta, revenneestä piparista! Voi hyvä luoja. Jos se revennyt pipari palaisi ennalleen mutta ei välttämättä.
Ja se pahin asia ei ole se ulkonäkö. Mitä sanot vaikka mahan läpi laitetusta katetrista virtsarakkoon jotta emätin ja virtsaputki saavat parantua muutaman viikon? Arvaa saako mies seksiä?
Tai siitä että ulosteenpidätyskyky on mennyt osin tai kokonaan ja niitä hoidetaan sähköllä jotta jotain hermoja saataisiin eloon ja naisen pitää loppuelämänsä toimituttaa uloste ulos jotta voi mennä töihin tai vaikka lenkille? Ja että naisella on alapää täynnä kiristäviä arpia jotka on seurausta siitä että suuaukolta puuttuu palasia ja jäljelle jäänyt liha on jotenkin ommeltu kokoon? Siitä että on laskeumat eli emätin, peräsuoli tai kohtu roikkuvat ja naisella tuntuu niin kuin olisi pallo jalkojen välissä ja ulostaminen, pissaaminen ja seksi on hankalaa?
Äitini kertoi muutamasta äidistä, jotka olivat oikeasti menneet navettaan lypsylle kun vauva oli syntynyt ja jälkeiset ehtineet tulla myös. Maalla, jossa välimatkat olivat pitkiä ei suinkaan ollut aina auttajia. Mies saattoi olla kaukana metsätöissä. Toinen tapaus, josta kertoi oli sellanen, että äiti synnytti vauvan ja siitä seuraavana päivänä perunannostoon vaan pellolle.
Noita tai tuon tapaisia kokemuksia on ollut myös lehdissä silloin, kun haastattelevat erittäin iäkkäitä naisia. Noin satavuotiaat ovat kertoneet kovasta elämästään ja siitä millaista oli ennen, kun lapsi syntyi. Ei mitään harvinaista sen että aika pian on pitänyt mennä maatilan töihin ja vauva saattanut kulkea mukana kapaloissa, kuten oli ollut perunapellolla mukana.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tekemistä, sellaista että väsyy kunnolla ajoittain, niin eipä pääse masentumaan. Kun kunnolla rehkii ensin ja lepää päälle yhtä kunnolla niin ei masenna. Tekeminen on kaiken a ja o tässäkin asiassa. Silloin ei ole aikaa masentua turhia ajattelemalla.
Roppa vaatii tietynlaisen väsytyksen jotta lepo maistuu ja uni yöllä, ilman turhia valvomisia.
Kun tuntee jotain tehneensä, niin se on paras lääke masennukseen, mitä se sitten lieneekin.
Eikös se masennus ole yleisintä sellaisilla jotka ei pahemmin mitään puuhaa, ovat vain.
Naapurin ukko aikanaan oli vuorotöissä ja ei tehnyt yhtään mitään kotonaan. Olla möllötti terassillaan sätkä huulessa ja koki ihan kaiken tekemisen 'työksi'... sitten kun pitkä 6pv. vapaa oli, niin viinaa joi.
Lainasi usein finlandiapullon ja sanoi tuovansa isommasta tilistä takaisin,niin toikin . Jos toi aamulla, niin haki taas lainaksi illalla. Se sama pullo pyöri edestakas.Sitten kun muutti pois talonsa myytyään, niin toi kyllä sen pullon.
Mutta melkoisen masentunut oli mielestäni, kun ei mitään tehnyt, ja kaiken tekeminen oli työtä.
Eli perustatko käsityksesi masennuksesta tähän juoppoon naapuriisi? Kyllä, alkoholi tutkitusti masentaa. Ruumiillinen työ taas auttaa masennukseen, muttei aina ja kaikilla.
Moni masentunut elää hyvinkin aktiivista elämää. Monen ongelma on nimenomaan se, ettei osaa pysähtyä ja levätä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuuden vaatimukset on myös vähän toista kuin 50 vuotta sitten, silloin riitti että ainakin suurin osa lapsista jäi henkiin.
Älä puhu, ei 50v sitten eletty pimeää keski-aikaa.
Nykyajan vanhemmat tekevät itse ne vaatimukset itselleen, tunnen hyvin vähän ihmisiä jotka oikeasti 'tekevät uraa' suurin osa käy töissä ja streessaa sitä, koska pitää myös harrastaa sitä tätä ja tuota samoin kuin lasten ja puolison, kodin pitää olla sellainen ja tällainen, lasten vaatteiden älyttömän kalliita vain koska merkki, loma, silloin sitä vasta pitää mennäkin ja kuvata joka en grillijuusti. Kaikki pallot yhtä aikaa ilmassa ja kauheaa, perseet on revenneet vuosituhannet, nykyisin sentään saa kivun lievitystä.
Jouppilan nelosen äiti on ollut mielisairas. Nykyisin lapset olis otettu huostaan samassa tilanteessa. Piti näyttää muille muuta, mutta mielisairas skitsofreenikon on ollut.