"Ennen vanhaan ei ollut aikaa masennukselle ja oli vahvat naiset"

Vierailija kirjoitti:

Kuka luulee että 50v sitten synnytettiin vielä saunassa?

Ei silti tarvitse mennä kovinkaan kauemmas taaksepäin ja luultavasti kotisynnytyksiä oli vielä tuolloinkin. Veljeni 73v on syntynyt saunassa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa totuudensiemen. Ei ihmisillä oikeasti ollut aikaa jäädä masennukseen, vaikka olisi mieli maassa ollutkin. Äitini ainakin muistelee, että itku oli herkässä aina synnytyksen jälkeen, eikä olisi tehnyt mieli tehdä mitään. Mutta kun ei ollut vaihtoehtoja, naapurin emäntä kävi omien töittensä ohella lypsämässä lehmät parin viikon ajan ja sitten oli mentävä itse navettaan. Oli myös hoidettava muut lapset, 50- ja 60-luvulla perheet olivat vielä isoja, laitettava ruoka 2 kertaa päivässä, ei ollut mikroa, eineksiä, pakastinta tai edes jääkaappia tai sähköhellaa. VEsi oli kannettava kaivosta ja puut liiteristä ja uunit lämmitettävä. Pyykit pestiin käsin, meillekin ostettiin pulsaattorikone kun 3. lapsi syntyi. Äidistä se oli valtava helpotus elämään. Lehmiä oli 7 lypsettävänä käsin. Leivät piti leipoa, kaupassa käydä parin kilometrin päässä. Ei ollut tiskikonetta tai pölynimuria. Piti ommella ja neuloa vaatteet, kutoa matot, parsia sukat, hoitaa kasvimaa, marjastaa, sienestää...

Isyyslomalle olisi varmaan naurettu. Isäni kävi aamulla luomassa lannat navetasta ja lähti sitten töihin. Illat ja viikonloput meni pelto- ja metsätöissä, puita pilkkoen, eläimille aitauksia tehden. Elämä oli täynnä työtä kaikilla, ainakin maaseudulla. Ei ollut aikaa myöskään riidellä puolison kanssa ja miettiä, pitäisikö jostain asiasta suutahtaa. Kyllä siinä olisi tekemstä meillä nykyajan ihmisillä, että pärjättäisiin. Äitini kuitenkin sanoo, että siinä ajassa oli silti jotain parempaa kuin nykyajassa, pienetkin ilonaiheet tuntuivat suurilta. Joulu oli suuri juhla ilman valtavaa lahjahässäkkää. Vieraita varten ei tarvinnut siivota ja kokata, pistäydyttiin naapurissa vaihtamassa kuulumiset ilman erillistä kutsua. Naapureita ja sukulaisia autettiin talkoissa. Yhdessä surtiin ja iloittiin. Ja aina kun aikaa jäi, piti tehdä jotain nättiä kotiin, kirjoa pyyheliinapeittoa tai virkata liinaa. Vaikka oltiin vähävaraisia, kotona oli nättiä. Kuitenkin äitini sanoo, että nykyään moni asia on paremmin, yksi on äitiysloma ja toinen on se, että saa sanoa, jos on väsynyt, masentunut tai on paha olla. Ja apuakin yleensä saa. 

Juuri tuollaista on ollut maalla 50- 60 luvulla. Olen kuullut paljon tositarinoita sinä aikana eläneiltä.

Ns ennen vanhaan oli joka kylällä kylähulluja ja mielisairaaloissa valtavat määrät todella pitkäaikaisia potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli myös itsemurhaluvut kymmenkertaisia.

Valeuutinen!

Masennus tulee jos se tulee, se ei ole kenenkään ajasta kiinni. Monet ovat tehneet valtavasti töitä, jopa kahta työtä, tehneet hommia vapaa ajalla ja hoitaneet perhettä ym. Lopulta on tullut pahakin masennus ja täydellinen uupumus, kaikesta kiireestä huolimatta, ja ihmekös tuo. Ihminen ei ole kone.

Sekin on mielenkiintoista, että nämä mummot ja nykynuortennaisten äidit sai enemmän orgasmeja kuin nämä nuoret naiset. Eivät siis olleet niin jännittyneitä kuin nykyiset. Voisiko tämä - seksuaalisuuden häiriintyminen - lisätä masennusta?

Osa ei edes halunnut mukuloita. Faija kertoi omista vanhemmistaan mitkä kosti pennuille niiden syntymisen. Asuivat syrjässä mihin ei aina saatu kiertävää kätilönä. Lasusta oli kuulemma turha puhua, koska opettajat vaikutti niin ikään vihaavansa lapsia.

Onneksi nykyään tarjotaan ehkäisyä, aborttia tai viime kädessä adoptiota.

En ehdi kirjoittaa kovin pitkästi, mutta sanonpa kuitenkin oman kokemukseni.

Minulla on ollut taipumusta alakuloon ja ahdistukseen koko aikuiselämäni, ja se on ollut pahimmillaan kun olen elänyt oikein kunnollista elämää opiskellen ja töitä tehden siistissä, helpossa kaupunkilaiskodissani.

Yhtenä vuonna päätin, että haluan muutoksen, ja ostin vanhan maalaistalon maaseudulta. Ilman juoksevaa vettä, puulämmityksellä, ulkosaunalla. Ajattelin itsekin, että olen vähän hullu, mutta samalla ajattelin, että elämänlaatuni oli niin huono, että mitään menetettävää ei ollut, paitsi rahaa, ja sekin on vain rahaa.

Voitteko uskoa, että maalle muutettua masennukseni hävisi nopeasti? En ollenkaan yksinkertaistaisi sitä siihen, että ei ole "aikaa" masentua. Varmasti olisi enemmänkin aikaa. Jotenkin vaan on ihan käsittämättömän tyydyttävää, kun joka päivä saa omalla työllään kodin lämpimäksi. Käy ulkohuussissa, ja autojen vihaisen pärinän sijaan näkee vaikka lintuja tai tähtitaivaan. Tuoksuu raikkaalta, kukaan ei painosta. On aivan ihanaa, kun sisältä tulee se tunne, että seuraavaksi haluan hakata halkoja ja hakea vettä, sitten korjaan katon. Illalla tietää, että on tehnyt jotain hengissä säilymisen eteen. Vaikka on väsynyt, se ei ole sitä ahdistavaa pakokauhuista väsymystä, jota koin ennen.

Ehkä ajan takaa sitä, että nuo pienviljelijän elämään liittyvät työt eivät tunnu välttämältä samalta kuin pakollinen kvartaaliraportin teko. Niihin sisältyy vapaus. Minulla on sellainen käsitys, että historiallisesti Suomessa oli aika selvästi emännän ja isännän työt. Siihen sisältyi se, että esim. navetta oli naisen valtakunta, jossa työt sai järjestää miten parhaaksi näki, ja kokea sitä työn iloa kun karja selvisi taas talvesta ja poiki.

Modernin ihmisen eksistentiaaliseen kriisiin liittyvä masennus on minusta ihan erilaista kuin vaikeuksiin ja vähäisiin resursseihin liittyvä. On hirveää olla pelkkä tilastollinen yksilö, jonka puolesta kaikki on jo hoidettu, ja johon kohdistuu lähinnä abstrakteja velvollisuuksia ja odotuksia.

Vierailija kirjoitti:

En ehdi kirjoittaa kovin pitkästi, mutta sanonpa kuitenkin oman kokemukseni.

Minulla on ollut taipumusta alakuloon ja ahdistukseen koko aikuiselämäni, ja se on ollut pahimmillaan kun olen elänyt oikein kunnollista elämää opiskellen ja töitä tehden siistissä, helpossa kaupunkilaiskodissani.

Yhtenä vuonna päätin, että haluan muutoksen, ja ostin vanhan maalaistalon maaseudulta. Ilman juoksevaa vettä, puulämmityksellä, ulkosaunalla. Ajattelin itsekin, että olen vähän hullu, mutta samalla ajattelin, että elämänlaatuni oli niin huono, että mitään menetettävää ei ollut, paitsi rahaa, ja sekin on vain rahaa.

Voitteko uskoa, että maalle muutettua masennukseni hävisi nopeasti? En ollenkaan yksinkertaistaisi sitä siihen, että ei ole "aikaa" masentua. Varmasti olisi enemmänkin aikaa. Jotenkin vaan on ihan käsittämättömän tyydyttävää, kun joka päivä saa omalla työllään kodin lämpimäksi. Käy ulkohuussissa, ja autojen vihaisen pärinän sijaan näkee vaikka lintuja tai tähtitaivaan. Tuoksuu raikkaalta, kukaan ei painosta. On aivan ihanaa, kun sisältä tulee se tunne, että seuraavaksi haluan hakata halkoja ja hakea vettä, sitten korjaan katon. Illalla tietää, että on tehnyt jotain hengissä säilymisen eteen. Vaikka on väsynyt, se ei ole sitä ahdistavaa pakokauhuista väsymystä, jota koin ennen.

Ehkä ajan takaa sitä, että nuo pienviljelijän elämään liittyvät työt eivät tunnu välttämältä samalta kuin pakollinen kvartaaliraportin teko. Niihin sisältyy vapaus. Minulla on sellainen käsitys, että historiallisesti Suomessa oli aika selvästi emännän ja isännän työt. Siihen sisältyi se, että esim. navetta oli naisen valtakunta, jossa työt sai järjestää miten parhaaksi näki, ja kokea sitä työn iloa kun karja selvisi taas talvesta ja poiki.

Modernin ihmisen eksistentiaaliseen kriisiin liittyvä masennus on minusta ihan erilaista kuin vaikeuksiin ja vähäisiin resursseihin liittyvä. On hirveää olla pelkkä tilastollinen yksilö, jonka puolesta kaikki on jo hoidettu, ja johon kohdistuu lähinnä abstrakteja velvollisuuksia ja odotuksia.

En kysy tätä pahalla mutta käytkö töissä? Jos et niin onhan siinä eroa lämmitteleekö vain taloa maalla vai tekeekö täyttä työpäivää kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummi sanoi paria viikkoa ennen poisnukkumistaan näin: "älä sie ota ukkoa ja jää tänne kylille"

Niin.. Mummo puheli mulle jo silloin lapsena halunneensa muuttaa Helsinkiin. Katui ettei uskaltanut lähteä :(

Minun mummoni aina sanoi, äitinsä aina tavatessa sanoneen että mummosta oli aina suurin huoli kun oli se joka lähti, muut jäivät kylille. Tiedä sitten kuka oli onnellisin, en usko mummoni koskaan asiaa edes ajatelleen, hän eli, niin kuin siskonsakin.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Onko mielestäsi sitten hyväksyttävää, että marketta, sirkka ja ritva tulevat ilkkumaan kommenteillaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle ihmiselle? Siellä on ihan järkyttävää kommentointia heiltä, käy vaikka katsomassa jos et usko.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vanhemmuuden vaatimukset on myös vähän toista kuin 50 vuotta sitten, silloin riitti että ainakin suurin osa lapsista jäi henkiin.

Silloin oli vuosi 1970.

Sulta puuttui laskustasi satanen. Piti olla 150 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.

Sodan jälkeen kun pulsaattorikoneet ja sähkö maaseudulle tulivat oli pientilallisia maaseutu piukassa ei niillä tiloilla ollut piikoja ja renkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Onko mielestäsi sitten hyväksyttävää, että marketta, sirkka ja ritva tulevat ilkkumaan kommenteillaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle ihmiselle? Siellä on ihan järkyttävää kommentointia heiltä, käy vaikka katsomassa jos et usko.

Ihan paskaa, ettei ollut masennusta. Tietysti oli, sekä äidillä että isällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Onko mielestäsi sitten hyväksyttävää, että marketta, sirkka ja ritva tulevat ilkkumaan kommenteillaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle ihmiselle? Siellä on ihan järkyttävää kommentointia heiltä, käy vaikka katsomassa jos et usko.

Noi on just niitä Kansanradioon soittelevia 😅

Naurattaa, kun ihmiset puhuvat näistä ammoisista "ennen vanhaa" ajoista 50 vuotta sitten. Olen 46 vuotias ja äitinikin monesti kertoilee lapsen eli minun hoidostani ennen vanhaa 70-luvulla aivan kuin olisi joutunut huuhtomaan pyykit avannossa ja kantamaan vedet keittiöön. Joudun muistuttelemaan, että ihan oli pyykkikone käytössä ja lämmin vesi tuli hanasta kuten nykyäänkin :D Modernissa omakotitalossa asuttiin vaikka maalta olenkin kotoisin. 

Masennusta hoidettiin siihen aikaan viinalla, väkivallalla ja kaltoinkohtelemalla lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset "synnytyksen jälkeen mentiin heti töihin" on täyttä paskapuhetta. Yleensä synnyttäjä kyllä ns. makasi lapsivuodetta ainakin muutaman päivän ja isovanhemmat tai äidin naimaton sisar tai joku kylän naisista oli lapsenvahtina ja hoitamassa navettatyöt.

Ja nämä Ritvat ne vasta onkin maanneet synnytyksen jälkeen! Olen 70-luvulla syntynyt ja tuolloin synnyttäneet naiset makasivat kaksi viikkoa sairaalassa. Me vauvat oltiin eri tilassa ja vietiin äidille vain imetettäväksi, että Ritvat saivat levätä! Minut on kotiutettu molempien synnytysten jälkeen toisena vuorokautena ja vauvat olivat koko ajan vierihoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä, kuinka nykypolvi hoitaisi lapsensa ja huushollinsa, kun käytössä olisi vain liesi, pulsaattoripesukone ja kylmä vesi. Olisi sähkö, joten voisi olla radiokin parine kanavineen ja televisio, josta ei tulisi ohjelmaa ennen iltakuutta. Lankapuhelin ja kalliit puhelut; varsinkin kaukopuheluita soitettaisiin vain jouluna ja hätätapauksissa.

Tai siitä edellisen sukupolven puuhella, pesusoikko ja kaivovesi. Kirjeillä seurusteltaisiin sukulaisten kanssa, eikä kavereita kovin kaukaa olisikaan.

Totta kai tämän päivän nuoret äidit tottuisivat selviämään, kun ei vaihtoehtoja olisi, mutta hirveä parku siitä syntyisi. Osoittaa melkoista aivojen köyhyyttä ilkkua marketoille, sirkoille ja ritvoille, jotka ovat selvinneet lapsenhoidosta ja kotitöistä hartiavoimilla siinä, missä nykyäidit lämmittävät pulloa mikrossa ja lärpättävät siinä sivussa toisille samanlaisille älypuhelimensa kautta. Ollaan jopa ylpeitä siitä, että vaatteita ei osata ommella eikä sukkia neuloa tai parsia. On lääkkeet joka lähtöön, myös siihen, kun ei millään jaksa.

Ketjun huvittavin kommentti on ollut: "Haluaisin nähdä Ritvan äidin lastensa ja kotitöidensä lisäksi tekemässä kymmentuntista työpäivää kansainvälisessä pörssiyhtiössä."

Osaatko kuvitella, minkä vuoksi kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ei oikein näkynyt pikkulasten tai isompienkaan äitejä noihin aikoihin?

Unohdit lisätä tuohon päälle pari piikaa ja renkiä. Niitä nimittäin maataloissa ennenvanhaan oli kun työvoima oli halpaa. Ei ne isäntä ja emäntä kahdestaan sitä maatilaa hoitaneet.

Ei suinkaan ollut renkejä ja piikoja kuin isoissa ökytaloissa. Ja niitä isoja tiloja oli korkeintaan yksi kolmeakymmentä tilaa kohti. Tiedän tietyn kylän talot ja tilat tuon voi päätellä. Iso osa tiloista sodan jälkeen oli ns pienviljelystiloja, joissa oli metsää jonkin verran ja peltoa tekivät lisää kaiken aikaa. Lehmiä oli tavallisesti alle kymmenen. Yleisin noin viisi- kuusi lehmää. Tuon päälle pienkarjaa ja hevonen.