Suoraan sanottuna v*tuttaa olla YKSINÄINEN

Täällä palstalla on aina tasaisin väliajoin näitä yksinäisten ketjuja. Joskus on jotain yhteystietojakin vaihdettu, kiinnostaisi tietää onko kukaan saanut tätä kautta uusia kavereita. Koska tässähän olisi nyt monta samassa tilanteessa olevaa ihmistä, jotka ilmeisesti kaipaavat muutosta... laittakaa vaan sähköpostiosoitteita, niin täältähän voi löytää vaikka sen uuden kaverin.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:25"]

Sama juttu täällä. Mulla on tänään synttärit, mutta ei ketään kenen kanssa juhlia =(

[/quote]

Onnittelut!!!!! <3

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:54"]

Mulle on yllättävää ollut huomata, että moni joka on pinnalta katsoen sosiaalinen, on kuitenkin elämässä yksinäinen. Mulla on vice versa. Olen uusissa tilanteissa ujo ja hillitty, mutta en ole koskaan ollut yksinäinen, ihmiset haluavat seuraani, koska mun kanssa ei tarvii esittää mitään. Sen lisäksi pystyn olemaan aidosti kiinnostunut toisista ihmisistä, koska mulla ei energia kulu oman imagon luomiseen.

Nuorempana joskus häpesin ujouttani, mutta näin aikuisena olen ymmärtänyt, että luonteeni on hyvä näin.

[/quote]

Mulla myös jotenkin näin... En ehkä ole edes ujo, mutta sellainen small talk sujuu todella huonosti. Olen sosiaalisissa tilanteissa vähän kömpelö, tietty olen harjoitellut työelmän vuoksi vähän hioa taitojani, mutta en edelleenkään nauti semmoisesta jutustelutsta tai tuntemattomien kanssa puhumisesta. Mutta yksinäinen en ole ollut ikinä. Mulla on niitä ala-asteelta asti olevia ystäviä vielä jäljellä ja itseasiassa joka kouluasteelta on aina se yks tai kaks hyvää ystävää jäänyt. Olen huono tutustumaan, mutta pidän ystävyyssuhteita kyllä yllä pitkään.

Kiitos kaikille onnittelijoille =) Tulipa hyvä mieli!

Nro 2

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:19"]

Täällä toinen turkulainen 26-v. Olen vähän kuin lakannut yrittämästä saada seuraa sillä huomaan että tutuilla ja vanhoilla ystävillä on juurikin noita ihan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia päästä minnekään, ja jos jonkun leffaillan on joskus sopinutkin niin se peruutetaan, mieluummin niin että saan itse soittaa puoli tuntia ennen leffan alkua että mikä on suunnitelma ja sitten pahoitellaan ettei päästäkään. Hohhoi. Ulkomailla mulla olisi ystäviä ja kavereita vaikka pilvin pimein, mutta monta vuotta ollut rahat niin loppu etten ole päässyt heitäkään tapaamaan. Sosiaalisessa mediassa keskustelu ehkä vähän helpottaa yksinäisyyttä, paitsi silloin kun näiden superkiireellisten kavereiden kuvia lävähtää seinän uutisvirtaan ja huomaan että vaikkapa se leffailta peruuntuikin baarikierroksen takia. Vinkki tulee ikään kuin ymmärrettyä. :/

[/quo

Minullakin on tuttuja ja ystäviä eri puolella Suomea ja ulkomailla, joten jos heidät kaikki voisi saada asumaan tänne Turkuun, en olisikaan niin yksinäinen... Skype ja facebookin avulla pidetty yhteys ei kuitenkaan korvaa paikallisia ystäviä tai tuttuja, joiden kanssa esim. mennä ulos istumaan iltaa :-( Opiskeletko vai oletko työelämässä? Voisimme vaihtaa vaikka sähköpostiosoitteet, jos haluat? Onko täällä muita yksinäisiä turkulaisia/turkulaistuneita?

[/quote]

Olisi kyllä ihan kiva vaikka vaihdella ajatuksia. Mitenhän se onnistuisi ilman että röllit hyökkää ruudun läpi? En tällä hetkellä opiskele mutta ajattelin lähteä takaisin koulun penkille. Työskentelen kotoa ja omantunnon mukaan. Millainen tilanne sulla on?

Ainoa ystäväni, jota tulee nähtyä ja vietettyä aikaa hänen kanssaan, on päihdeongelmainen mies. En jotenkin usko, että tapauksessani olisi kyse, että yrittäisin hengata "parempieni" seurassa.

Yhden ihmisen kanssa kaverisuhdekaan ei ole enää niin varma asia. Hän jaksaa hehkuttaa miten olen hänen ystävänsä, muttei silti pysty ikinä itse ottamaan yhteyttä. Viimeksi ehkä vuosi sitten ja sekin oli yllättävää minulle. Itse olen yhteydessä hänen suuntaansa, mutta koko ajan vähenevissä määrin, koska en jaksa yhdensuuntaista kaveruutta. Sama tilanne lapsuudenystävän kanssa, häntä ei vain kiinnostanut vastata enää puhelimeen. Piti "ruokkia kissat", niin ei ikinä ehtinyt.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:19"]

Täällä toinen turkulainen 26-v. Olen vähän kuin lakannut yrittämästä saada seuraa sillä huomaan että tutuilla ja vanhoilla ystävillä on juurikin noita ihan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia päästä minnekään, ja jos jonkun leffaillan on joskus sopinutkin niin se peruutetaan, mieluummin niin että saan itse soittaa puoli tuntia ennen leffan alkua että mikä on suunnitelma ja sitten pahoitellaan ettei päästäkään. Hohhoi. Ulkomailla mulla olisi ystäviä ja kavereita vaikka pilvin pimein, mutta monta vuotta ollut rahat niin loppu etten ole päässyt heitäkään tapaamaan. Sosiaalisessa mediassa keskustelu ehkä vähän helpottaa yksinäisyyttä, paitsi silloin kun näiden superkiireellisten kavereiden kuvia lävähtää seinän uutisvirtaan ja huomaan että vaikkapa se leffailta peruuntuikin baarikierroksen takia. Vinkki tulee ikään kuin ymmärrettyä. :/

[/quo

Minullakin on tuttuja ja ystäviä eri puolella Suomea ja ulkomailla, joten jos heidät kaikki voisi saada asumaan tänne Turkuun, en olisikaan niin yksinäinen... Skype ja facebookin avulla pidetty yhteys ei kuitenkaan korvaa paikallisia ystäviä tai tuttuja, joiden kanssa esim. mennä ulos istumaan iltaa :-( Opiskeletko vai oletko työelämässä? Voisimme vaihtaa vaikka sähköpostiosoitteet, jos haluat? Onko täällä muita yksinäisiä turkulaisia/turkulaistuneita?

[/quote]

Olisi kyllä ihan kiva vaikka vaihdella ajatuksia. Mitenhän se onnistuisi ilman että röllit hyökkää ruudun läpi? En tällä hetkellä opiskele mutta ajattelin lähteä takaisin koulun penkille. Työskentelen kotoa ja omantunnon mukaan. Millainen tilanne sulla on?

[/quote]

Kiva juttu! Loin sähköpostitilin, eli voit kirjoitella osoitteeseen avmammaturust@gmail.com :-) Sähköpostiosoitteesta ei kannata tehdä mitään suurempia johtopäätöksiä, ihan tavallinen, lapseton nainen olen- kaikki muut ehdotukseni olivat vain jo varattuja :-D Muutkin saavat siis kirjoittaa, iästä ja sukupuolesta riippumatta, olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin.

Voivoi täälläkin yksi yksinäinen ja olen sentään vasta 17v... minulla ei ole YHTÄKÄÄN kaveria saatika ystävää :-/ ei voi kenellekkään kertoa murheita tai mitään muutakaan. Koulunkäynti ahdistaa koska olen aina yksin ja poissaoloja on kertynyt jo ihan liikaa :( en ymmärrä miksi kukaan ei halua tutustua minuun... olen ihan perus nätti tyttö mutta jotkut entiset kaverit aikoinaan sanoivat että olen vähän pelottavan näköinen :-/ surkeeta elää yksin tämän ikäisenä.

Täällä myös yksi ikänsä ääriyksinäinen. Olin jo koulussa kiusattu eikä minulla ollut yhtään kaveria. Opiskelemaan kun lähdin, valitsin miesvaltaisen alan, eikä sieltäkään "jätkistä" löytynyt ystäviä. Koska olen ruma ja ujo, ei edes poikaystävää. Joten yksinäisyys jatkui. Eräässä vaiheessa elämääni sain töitä Helsingistä ja muutin tänne. Täällä olen asunut nyt jo 12 vuotta eikä minulla ole yhtään ystävää tai kaveria. Vanhapiikakin olen. Nyt täytän kesällä 40 mutta juhlia ei ole, koska ei olisi yhtään ihmistä joka niihin tulisi.

Toisaalta, olen huomannut että viimeisinä muutamana vuotena olen alkanut pelottavan hyvin sopeutua erakkouteeni. Ennen se aiheutti kärsimystä, nykyisin ei juurikaan. Itse asiassa minusta on tullut vähän ihmisvihamielinen. Minulla on koira, ja kun ulkoilutan sitä, joskus varsinkin vanhemmat ihmiset haluavat jutella minulle, koirista yleensä... Ennen olin joskus ihan liikuttumiseen asti kiitollinen siitä että edes joku puhui minulle, koska työnikin on tietokoneen kanssa olemista eikä siellä tule juuri puhuttua. Nykyisin saatan kiertää toista kautta, jos huomaan puheliaanoloisen ihmisen, ettei minun TARVITSE jaksaa puhua sen kanssa.

Tuntuu niin ikävältä lukea näitä tarinoita. Minä tulisin niin mielelläni kaikkien teidän synttäreille ja juhliin. Lähtisin lasilliselle ja koittaisin tsempata sinuakin jolle koulunkäynti on hankalaa. Kunpa me kaikki yksinäiset joskus kohtaisimme. Tsemppiä kaikille! Ja tosiaan lohduttavaa kuulla että paljon on muitakin samassa tilanteessa.

t. 53