Suoraan sanottuna v*tuttaa olla YKSINÄINEN

Asun Helsingissä mutta oon tajunnut että haluaisin teatteriinkin. No, arvata saattaa ettei taaskaan ole ketään kenen kanssa mennä.

En siis koskaan ole käynyt täällä teatterissa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:37"]

Te yksinäiset viestittelettekö te itse koskaan tuttavillenne, kutsutteko kylään, onnitteletteko merkkipäivinä, soitatteko? Käyttekö ihmisten ilmoilla, yritättekö millään tavalla solmia ystävyyssuhteita ja oletteko sosiaalisesti aktiivisia ja ulospäinsuuntautuneita? Vai odotatteko vain että teidät huomioidaan jotenkin? Jonkun toisen täytyy olla aloitteen tekijä?

[/quote]

kuten jo edellä kerroin, olen mm työkaverille ehdottanut reissua ja muutamalle hyvänpäiväntutullekin, mutta minkäs saatana teet jollei kiinnosta lähteä ja juuri kuulin että polttareista tutulle sovittu, järjestelyistä ym melko paljonkin porukkaa menossa, mutta mua ei kutsuttu.

tuntuu tuppautumiselta väkisin ängetä johonkin porukkaan kun kaikilla on jo valmiiksi ne viiai alaasteen ekalta tuttua parasta ystävää joiden joukkoon ei pääse millään.

ap

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:41"]

Ja jos pyritte itse aktiivisesti tutustumaan ihmisiin, niin ovatko nämä ulkoisesti ja sosioekonomisesti ns. omaa tasoanne vai ehkä sittenkin liian "laadukkaita" teille?

[/quote]Tarkoitan sitä, että ihminen jolla ei ole piirejä on sosiaalisesti pohjasakkaa. Kannattaa muistaa se, kun tyrkyttää seuraansa muille ja valita kohteensa sen mukaan.

Kolmekymppiseni jäi juhlimatta. Mieli olisi tehnyt mutta kun ei ole ketään, joita kutsua juhliin. Miehen ja lapsetko olisin kutsunut?

jos menisin naimisiin, kukaan ei järjestäisi minulle polttareita.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:41"]

Ja jos pyritte itse aktiivisesti tutustumaan ihmisiin, niin ovatko nämä ulkoisesti ja sosioekonomisesti ns. omaa tasoanne vai ehkä sittenkin liian "laadukkaita" teille?

[/quote]

Huoh. Olen keskituloinen ja on maisterin tutkinto. Tuskin on mitään kauheaa tiedostamatonta ulkonäköongelmaakaan, kun olen ehtinyt jo yli 5-kymppiseksi elää. Vanhat ystävät vain ovat kadonneet eri suuntiin.

(En ole ap.)

Ja ennen kaikkea ärsyttää kun saa facesta nähdä kuinka taas entinen kaveri on ollut ravintolassa oman piirinsä kanssa.

Tosi kivaa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:41"]

Ja jos pyritte itse aktiivisesti tutustumaan ihmisiin, niin ovatko nämä ulkoisesti ja sosioekonomisesti ns. omaa tasoanne vai ehkä sittenkin liian "laadukkaita" teille?

[/quote]Tarkoitan sitä, että ihminen jolla ei ole piirejä on sosiaalisesti pohjasakkaa. Kannattaa muistaa se, kun tyrkyttää seuraansa muille ja valita kohteensa sen mukaan.

[/quote]Ite ainakin olen suureksi syyksi tämän takia yksinäinen. Roikuin epätoivoisesti opiskeluajat minua parempitasoisessa seurassa, jolle kelpasin siinä ympäristössä mutta jotka eivät mua mm. ulkonäköni takia kuitenkaan hyväksyneet täysivaltaisesti joukkoonsa. 

Nykypäivän ihmiset tuppaavat olemaan niin itsenäisiä. Kaikilla on oma elämä, ja kukin valitsee itse ketä siihen kuuluu tai ei kuulu. Lapsetkin muuttavat varhain pois kotoa. Yhteisöllisyys on kadonnut.

27, kuinka niin ajattelet ulkonäkösi olevan vääränlainen?

Täällä myös yksi yksinäinen, sillä erotuksella, että liikun kuitenkin paljon ulkona. Teatterissa, baarissa, leffassa, näyttelyissä jne. Hesassa on kuitenkin paljon tekemistä ja nähtävää. Mielummin liikkuisin kaverin kanssa, mutta ei ole ketään. Muutin aikuisiällä toiseen kaupunkiin ja ystäväni jäivät vanhaan kotikaupunkiini, jonne on niin pitkä matka, että emme voi olla tekemisissa kuten haluaisimme. Ja kuten joku jo kirjoitti, aikuisiällä on vaikeampi ystävystyä.

Helpottava lukea, etten ole yksin!  Kavereita ja tuttujakin on, mutta olen ollut liian monta kertaa "varakaveri".... mistäpäin te muut yksinäiset olette? Itse olen 26-vuotias nainen Turusta.

Täällä yksi 38-v yksinäinen Espoosta.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:59"]

27, kuinka niin ajattelet ulkonäkösi olevan vääränlainen?

[/quote]Olen lyhyt ja mulla on persjalat ja raskas ruumiinrakenne. Myös pukeutumiseni oli välillä vähän vääränlaista.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:41"]

Ja jos pyritte itse aktiivisesti tutustumaan ihmisiin, niin ovatko nämä ulkoisesti ja sosioekonomisesti ns. omaa tasoanne vai ehkä sittenkin liian "laadukkaita" teille?

[/quote]

Huoh. Olen keskituloinen ja on maisterin tutkinto. Tuskin on mitään kauheaa tiedostamatonta ulkonäköongelmaakaan, kun olen ehtinyt jo yli 5-kymppiseksi elää. Vanhat ystävät vain ovat kadonneet eri suuntiin.

(En ole ap.)

[/quote]

Tuo "laadukkuuteen" viittaava kommentti oli kyllä todella tökerösti muotoiltu, mutta itse asiassa tunnistan kyllä jotain tuosta ajatuksesta tyttäreni kohdalla. Hän on ihana ihminen jossa on monia todella hyviä puolia, mutta sosiaalinen pelisilmä ei ainakaan vielä (vielä ala-asteella) kuulu niihin. Hänellä on ollut vaikeuksia saada ystäviä, eikä tilannetta ollenkaan helpota se että hän mieluiten olisi nimenomaan niiden luokan ihan kaikkein suosituimpien, varatuimpien tyttöjen kanssa sen sijaan että yrittäisi ystävystyä jonkun sellaisen kanssa jonka seurasta _kaikki_ eivät kilpaile. Enkä tarkoita että tässä olisi mistään "laaduttomista" ihimisistä kyse, ihan vain normaaleista kivoista tytöistä joilla vain ei ole joka päivä kalenteri ihan täynnä harrastuksia ja sosiaalisia tapaamisia.

Kolmekymppiset, neljäkymppiset, viisikymppiset, kohta kuusikymppiset. Kaikki pitämättä. Kun on lapsesta asti ollut yksinäinen, on sitä kai koko elämänsä.

Satuin istumaan torstai-iltana Helsingin rautatieasemalla puolenyön jälkeen ja minulle tuli juttelemaan suloinen poika, joka viihdytti minua koko yön siihen asti että junani lähti puoli kuuden aikaan. Ihan tuntematon poika, mutta siinähän halattiin pitkään ennen junan lähtöä ja tuntui kuin olisin tuntenut hänet vaikka kuinka pitkään. Muutamassa tunnissa tuli vaihdettua elämäntarinat ja keskusteltua runoudesta yms. Minulla on vanhoja ystäviä, joiden kanssa en ole päässyt yhtä intiimille tasolle :) Ajattelin kirjoittaa tämän tähän ketjuun, koska yksinäisyyshän on valinta. Se poika olisi voinut jättää istumatta viereeni ja minä olisin voinut olla vastaamatta hänelle. So simple. Maailma on täynnä tuntemattomia, joista voi tulla ystäviä muutamassa tunnissa.

Mulla on varmaan joku yksinäisyyden kirous päällä.

Kuljin jo teininä aina yksin.

Tuo yhteisöllisyyden katoaminen on varmaan se iso syy. Välillä tuntuu että pitäisi melkein muuttaa jonnekin Etelä-Eurooppaan jossa ollaan enemmän tekemisissä esim. naapureiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:05"]

Satuin istumaan torstai-iltana Helsingin rautatieasemalla puolenyön jälkeen ja minulle tuli juttelemaan suloinen poika, joka viihdytti minua koko yön siihen asti että junani lähti puoli kuuden aikaan. Ihan tuntematon poika, mutta siinähän halattiin pitkään ennen junan lähtöä ja tuntui kuin olisin tuntenut hänet vaikka kuinka pitkään. Muutamassa tunnissa tuli vaihdettua elämäntarinat ja keskusteltua runoudesta yms. Minulla on vanhoja ystäviä, joiden kanssa en ole päässyt yhtä intiimille tasolle :) Ajattelin kirjoittaa tämän tähän ketjuun, koska yksinäisyyshän on valinta. Se poika olisi voinut jättää istumatta viereeni ja minä olisin voinut olla vastaamatta hänelle. So simple. Maailma on täynnä tuntemattomia, joista voi tulla ystäviä muutamassa tunnissa.

[/quote]

Hienoa että sait ystävän. Vai oliko vain ohimenevä kohtaaminen eikä yhteydenpitoa ole luvassa?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:07"]Tuo yhteisöllisyyden katoaminen on varmaan se iso syy. Välillä tuntuu että pitäisi melkein muuttaa jonnekin Etelä-Eurooppaan jossa ollaan enemmän tekemisissä esim. naapureiden kanssa.

[/quote]

Oon miettiny just samaa.