Kun synnytysvauriot estää tapailemasta miehiä
Erosin entisestä puolisostani kolme vuotta sitten enkä ole sittemin pystynyt tapailemaan ketään koska sain niin pahat repeämät synnytyksestä 6 vuotta sitten. Ulkonäkö on kauhistuttava ja repeämät ulottuvat niin emättimen sisälle kuin ulkopuolelle. :( lääkärit sanoo voivoita.. Kokemusta kenelläkään vastaavasta ja miten tämän voisi ilmaista uudessa suhteessa kumppanille?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
No mut on kursittu myös kasaan aika karun näköisesti.
On olemassa miehiä jotka on kiinnostunut normi määrän siitä seksistä ja joille se ei ole esitys. Tapaillaan niitä.
Siis "normimäärä" ja "normaali seksi"
Eli tarkoitat kerran kuussa lauantaina, pimeässä ja peiton alla?
Joo-o
Korjattu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37185 kirjoitti:
Siis onko ap alapääsi muuten soiva peli, mutta ulkonäkö hieman karu?
Ei toimi täysillä. Kipeä usein.
Kipu on syy saada apua. Multa on korjattu mm. madaltunut väliliha julkisella. En tiedä, miten nyt korona-aikana apua saa, mutta suosittelen selvittelemään asiaa. Itse koen saaneeni elämäni takaisin.
Mitä tarkoittaa madaltunut väliliha? Itse repesin juuri välilihasta, ei tikkejä kun paranee kuulemma nopeammin ilman. Välilihaa on suht vähän jäljellä, väliliha on kuin sitä olis leikattu ja annettu vaan sitten parantua, nyt siinä on ikään kuin parantunut vekki. Oon miettinyt et meniköhän ihan niinku piti.
Ei se mitään, eihän minullakaan ole kuin hädin tuskin kymmensenttinen ja siihenkin pitää olla mielikuvitusta ja hyvä päivä. Me vikaantuneet sovitaan hyvin yhteen vai mitä.
Nykyisellä vaimolla on kohdunlaskeuma synnytyksen seurauksena. Ja kuulemma ei ole sieltä kovin nätti muutenkaan. Voin sanoa että en ole kovin tarkkaan syynännyt paikkoja edes suuseksiä antaessani eikä tuo ole hidastanut varsinaista aktia.
On meitä miehiä joita ei löysä vagina kiinnosta. Kakkoseen laitan sua!
En minäkään ole paritellut kolmeen vuoteen enkä ikinä synnyttänyt. Aikaisemmissa suhteissa halusin 5-10 krt päivässä ja sain 1-2 krt vuodessa.
N29
En saisi varmaan kommentoida kun synnytyksistäni ei ole jäänyt vaurioita, mutta jos erosta on 3 vuotta ja lapsen syntymästä kenties useampi ja koet asian vieläkin näin (minäkin varmasti kokisin) niin etkö voisi korjauttaa vaurioita yksityisellä? Vai onko ajatuksissa synnyttää vielä joskus uudelleen? Enkä sano, ettei julkiselta pitäisi saada kaikkia korjaushoitoja, mutta jos ei kerran saa niin miksi tuollaisessa tilanteessa sitä ei itse maksaisi? Jos elämänlaatuun vaikuttaa niin, että tuomitsee itsensä yksinäisyyteen ja seksittömyyteen.
Mutta mieti nyt sinulla on ihana lapsi!
Minäkin sain jotain vaurioo neljännen synnytyksestä. Epäilen ainakin laskeumaa. Alapää meni jotenkin tunnottomaksi.
Sitten tapasin uuden nykyisen aviomieheni kun erosimme lasten isän kanssa.
En enää nauttinut seksistä, koska en tuntenut mitään. Mutta nyt nykyään, huomaan, että tuntoa on ainakin vähän palautunut.
Ei seksi kuitenkaan ole samanlaista kuin ennen näitä vaurioita. Meni kolme vuotta siitä, kun mentiin naimisiin ja pystyin nykyiselle kertomaan että epäilen laskeumaa. Mies ei oo kertaakaan valittanut seksistä ja tuntuu pitävän mun alapäästäni. Siksi olen minäkin alkanut hyväksymään itseni tälläisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella.. Ilen sairastanut vaginasyövän ja tästä aiheutui pahat arvet alueelle.. Onneksi mies ymmärtää
Miksiköhän tätä alapeukutetaan? En ole kommentin kirjoittaja.
Olisko syövän takia, onhan se iso alapeukku.
Tuskin sentään ymmärtäväistä miestä..
Jatkan vielä että sanoin gynelle että hankin jumppakuulat niin hän sanoi ettei ne varmaan pysy siellä! En kehdannut jäädä enää kyselemään kun olin jo ovensuussa tekemässä lähtöä ja huoneessa oli gynen lisäksi joku sihteeri.
Eikö tuo kommentti jo kerro aika paljon?
Kuulia en sitten hankkinut.
Varmaan silti voisin. Vai onko niistäkään sitten hyötyä enää kun ei jumpatkaan auta?