Te joilla on psykologista silmää, osaatteko sanoa mistä tämä johtuu?

Mistä johtuu se, että hyvä rakas ystäväni, joka on minulle erittäin tärkeä, ei koskaan kysy, miten jokin asia meni tai mitä minulle kuuluu, kun jotain on tapahtunut. Esimerkiksi kun jouduin leikkaukseen, hän ei kysynyt, miten se sujui. Kun omaiseni kuoli, hän ei kysynyt, mitä kuuluu, miten menee.

Juttelemme usein ja nauraa räkätämme yhdessä, koska meillä on hyvin samanlaiset huumorintajut. Hän ei missään nimessä ole tunteeton ihminen, mutta hän ikään kuin unohtaa, että jossakin tilanteessa olisi kohteliaista kysyä jotain, tiedustella oloa jne.

Ennen kuin kukaan tulee sanomaan, että kaikesta sitä valitetaan, niin sanon, etten valita tai ruikuta. Ihmettelen vain, koska itselleni ja hyvin monelle muulle sisäinen sosiaalisten tilanteiden "tietokanta" viestittää herkästi, että jos ystävältä on kuollut isä, olisi hyvä kysyä, haluaako hän jutella tai miten hänellä menee. Kyse on siitä, että yritän saada järkeiltyä, mistä tämä johtuu. Minulle on selvää, ettei johdu siitä, että hän ei välittäisi. Tuntuu pikemminkin, että hän ikään kuin unohtaa, miten näissä tilanteissa on yleensä tapana toimia.

Kerran tästä oli juttuakin, ja hän oli ihan hirvittävän noloissaan ja pyyteli anteeksi, enkä sen jälkeen ole asiasta halunnut puhua, koska se oli hänelle selvästi jotenkin vaikea paikka.

Silloin kun tilanne on ollut päinvastainen eli hänelle on tapahtunut jotain, olen aina kysynyt, miten hän jakselee. Nämäkin tilanteet ovat olleet outoja minun silmissäni, sillä hän on aina vaikuttunut yllättyneeltä, että ylipäätään kysyn, eikä hän ole oikein osannut sanoa muuta kuin että "ihan hyvin sillä menee", kun kyse on ollut isoäidistä joka kaatui ja jonka lonkka murtui.

Olen miettinyt, onko kyse siitä, ettei hän halua puhua tällaisista asioista, mutta toisaalta hänellä ei ole vaikeuksia niistä puhua kunhan joku muu aloittaa keskustelun. Ongelma on siinä, ettei hän tunnu näkevän, että tässä on tilanne, jossa olisi hyvä reagoida.

Tai ei tämä edes mikään ongelma ole. Haluaisin vain ymmärtää, mikä tässä on takana. Onko sitä, että kyseessä on hyvin epäsosiaalinen ihminen, joka viihtyy itsekseen eikä halua viettää aikaa isoissa ihmisjoukoissa? Tai jotenkin siihen liittyvä asia?

Vai olenko vain idiootti, kun tällaista pohdin.