Lue keskustelun säännöt.
Kuinka elää huonon omantunnon kanssa?
20.12.2020 |
Tein nuorena, alle 25-vuotiaana, jotain mikä kaduttaa ja vaivaa. Kyseessä ei ole mikään poliisiasia eli mistään laittomasta asiasta ei ole kyse, mutta silti se liittyy vahvasti moraaliin.
Onko kenelläkään muulla täällä ollut ongelmia omantuntonsa kanssa? En aio kertoa mistä tarkemmin on kyse, vaan tarkoitus olisi puhua syyllisyyden tunteesta.
Kommentit (41)
21/41
|
20.12.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tämä ei ole aborttikeskustelun paikka, voitteko lopettaa jankkaamisen ennen ku alotattekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt pari vuotta musertavan syyllisyyden kanssa. Välillä olen miettinyt että jos olisi uskallusta, poistaisi itsensä maailmasta, koska oleminen on enimmäkseen kärsimystä omien tekojeni takia. Ehkä jotain toipumista on jo ilmassa, mutta tuskin helpottaa koskaan kokonaan. Se helpottaa että oman elämäni ainoastaan onnistuin pilaamaan mokillani, muilla asiaan liittyvillä menee ilmeisesti suhteellisen hyvin. Silti vihaan itseäni ja vainoharhaisesti uskon suurimman osan tutuista vihaavan minua, olen hyvin eristäytynyt tästä syystä. Onneksi on korona niin sitä ei varmaan kauheasti ihmetellä.
Niin että en tiedä miten tästä pääsee yli. Maisemien ja koko sosiaalisen piirin vaihtaminen, vähän kuin katoaminen täysin ei ole valitettavasti juuri nyt vaihtoehto.
Itse olen tehnyt virheitä matkan varrella ja usein ne tulevat eteeni eli mieleeni vaikka en haluaisi niitä muistella. Asiat pitää itse käsitellä, antaa itselle anteeksi ja mennä eteenpäin. Itse olen näin tehnyt ja on paljon helpompi elää. Mitään et voi muuttaa enää ja pakko on jatkaa matkaa. Armahda itsesi, löydä ilo ja rakkaus elämääsi. Tee se vaikka nyt uuden vuoden aluksi. Hyvää matkaa vapauteen. Vapauteen voit vain sinä itse päästää itsesi. Vapaana on helppo hengittää ja olla. Onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt pari vuotta musertavan syyllisyyden kanssa. Välillä olen miettinyt että jos olisi uskallusta, poistaisi itsensä maailmasta, koska oleminen on enimmäkseen kärsimystä omien tekojeni takia. Ehkä jotain toipumista on jo ilmassa, mutta tuskin helpottaa koskaan kokonaan. Se helpottaa että oman elämäni ainoastaan onnistuin pilaamaan mokillani, muilla asiaan liittyvillä menee ilmeisesti suhteellisen hyvin. Silti vihaan itseäni ja vainoharhaisesti uskon suurimman osan tutuista vihaavan minua, olen hyvin eristäytynyt tästä syystä. Onneksi on korona niin sitä ei varmaan kauheasti ihmetellä.
Niin että en tiedä miten tästä pääsee yli. Maisemien ja koko sosiaalisen piirin vaihtaminen, vähän kuin katoaminen täysin ei ole valitettavasti juuri nyt vaihtoehto.
Ihminen on usein itseään kohtaan kovempi kuin muita. Ainakin minun on helpompi antaa anteeksi muille kuin itselleni. Voi siis olla, että syytät itseäsi enemmän kuin läheisesi. Jos tappaisit itsesi, se olisi teko jota ei voi peruuttaa, ja joka vaikuttaisi todella negatiivisesti läheistesi elämään. Vaikka he olisivat nyt vihaisia sinulle, itsemurha olisi paljon pahempi asia. Voit siis ajatella, että ainakin vältät tekemästä sen kaikkein pahimman. Menneitä tekoja et voi muuttaa, mutta tähän voit vielä vaikuttaa.
Ehkä sinun kannattaisi vähitellen ottaa yhteyttä ystäviin ja katsoa miten he reagoivat. Jos et asu ihan pikkupaikkakunnalla, sinulla on todennäköisesti mahdollisuus myös etsiä juttuseuraa muualta, vaika sitten nimettömänä netistä, ihmisistä jotka eivät tiedä tilannettasi.
Kyllä se vähitellen alkaa helpottaa. Et ole arvoton etkä ansaitse kuolemaa. Yritä pitää siitä kiinni.
En ole ap mutta tämä on sen verran tärkeä aihe, että nostetaan, jos jollain olisi vielä ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnusta tekosi, edes jollekin, jos ei ole mahdollista tunnustaa teon kohteelle. Jos mahdollista niin yritä hyvittää tekosi jotenkin.
Täytyy hyvittää tekonsa siinä määrin kuin on mahdollista. Antaa huonon omatunnon ohjata välttämään samojen virheiden toistamista. Ehkä tarvittaessa opastaa muitakin toimimaan paremmin. Kun on törttöillyt, kuuluukin tuntua pahalta, ja onhan se sen merkki, ettei ole ihan mätä ihminen, kun tajuaa tehneensä väärin ja osaa katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun neuvoni on se että, et voi menneelle yhtään mitään, älä jää turhaan vellomaan menneisyyteen, mutta voit kyllä vaikuttaa siihen millainen tulevaisuus sinulla on. Katse eteenpäin ja yritä jatkossa elää niin ettei asiat kaduta jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro "uhrille" mitä olet tehnyt ja hyvä tekosi. Siten itse sain mielenrauhan.
Vierailija kirjoitti:
Minun neuvoni on se että, et voi menneelle yhtään mitään, älä jää turhaan vellomaan menneisyyteen, mutta voit kyllä vaikuttaa siihen millainen tulevaisuus sinulla on. Katse eteenpäin ja yritä jatkossa elää niin ettei asiat kaduta jälkeenpäin.
https://areena.yle.fi/1-356671
Kirjoita ylös jotkin asiat ja varmista, että olet siinä rehellinen edes itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kaksi vuotta on vaivannut yksi asia, mutta nyt alkaa pikku hiljaa unohtua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus!
Toki on itselläkin syyllisyyden tunteita, ajoittain hyvinkin vaikeita. Se on merkki suhteellisen terveestä persoonallisuudesta. Voit siis olla tyytyväinen siihen, että ylipäätään kykenet myöntämään itsellesi tehneesi väärin ja kykynet tuntemaan syyllisyyttä.
Narsistisesti persoonaltaan häiriintyneet eivät kykene myöntämään omaa syyllisyyttään tai kokemaan tunnontuskia. Narsistien mielestä he ovat olleet oikeutettuja tekoihinsa, jopa satuttamaan toista ja se on kohteen oma syy.
Me kaikki töpätään joskus. Ihmisiä kun ollaan. Olennaista onkin juuri kyetä myöntämään tehneensä väärin ja pyrkiä kasvamaan paremmaksi ihmiseksi. Syyllisyyden tunteesta on se hyöty, että se saa ihmisen muuttumaan parempaan suuntaan.
Se ei estä virheiden tekemistä uudestaan.
Minulla on trauma lapsuus ja hylkääminen nuorena.
Minun nuoruudessani juotiin alkoholia(ei ollut sos mediaa)
Humalassa raivo purkaantui, valitettavasti sekoilin viimeksi humalassa 5v sitten ja hommasin miehelleni 6 kk ehdollista.
Meillä oli riita , pyysin naapuria soittamaan poliisin.
Yleinen syyttäjä tuomitsi miehen pahoinpitelijäksi, vaikka yritti vain rauhoittaa minua.
Tuomio tuli 5kk sitten.
Nyt riideltiin ensimmäistä kertaa muusta aiheesta.
Mies sanoi: sinä tahrasit maineeni/pilasit elämäni.
Pyysi myöhemmin anteeksi..
Olen siis yli 50v..olen tehnyt virheitä
Lisäksi EN RYYPPÄÄ..käyn joskus keikoilla/silloin join liikaa oli kesä.
Olen tehnyt hyvän uran/pysynyt hoikkana kauniina/autan ihmisiä.
Syyllisyyden tunne EI TEE PAREMPAA ihmistä
Minä olen hyvä ihminen, mutta virheeni saavat minut tuntemaan itseni ihmisroskaksi
Miksi mies ei lähde? 35 v liitto rakkausliitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Tässä taas esimerkki uskonnollisen ihmisen "armollisuudesta". Ja vielä ihmettelette, ettei seuraanne ole tunkua.
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Se on totta, varsinkin jos on ollut hyvin nuori ja arka ja lähinnä muut ovat päättäneet asiasta.
Omaa tapettua lasta ei voi koskaan, ei ikinä unohtaa, mutta uskon että hän odottaa taivaassa ja on antanut anteeksi tämän kauhean teon.
Minkä ikäinen olet nyt? Kerro rehdisti jota kohtaan teit väärin ja korvaa asia.
Itsellä ylikorostunut syyllisyyden tunto, joka ei ole sama kuin normaalin syyllisyyden tunteminen. Koen lähes päivittäin syyllisyyttä, jostain menneisyyden pienestä tai isosta asiasta. Ahdistava tunne. Johtunee kasvatuksesta ja osin suomalaisesta, vaikenevasta ilmapiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Se on totta, varsinkin jos on ollut hyvin nuori ja arka ja lähinnä muut ovat päättäneet asiasta.
Omaa tapettua lasta ei voi koskaan, ei ikinä unohtaa, mutta uskon että hän odottaa taivaassa ja on antanut anteeksi tämän kauhean teon.
Ja olen siis uskovainen, Jeesuksen seuraaja ollut jo 38 vuotta.Sama.
Tekemällä parannus. Mutta se tarkoittaa aitoa hyvyyttä ja inhimillisyyttä. Ei sitä että on ulkokultainen ja esittää että olenpas hyvä. Ikuista matkaa kohti parempaa itseä. Ja että yrittää hyvittää tekonsa tai edes asenne, vaikkei ne hyvity täysin. Oli se vahinko tai tahallinen, voi miettiä myös miksi se tapahtui, mikä siihen johti. Itselleen pitää jotain antaa anteeksi, ettei syytä itseään koko ajan. Ja se asia jää mieleen, että muistaisi että ei mokaa. Ei mene ihmisten ja systeemin manipulointiin myös, että siellä tekee pahaa muille ja luulee että hyvää tekee.