Lue keskustelun säännöt.
Kuinka elää huonon omantunnon kanssa?
20.12.2020 |
Tein nuorena, alle 25-vuotiaana, jotain mikä kaduttaa ja vaivaa. Kyseessä ei ole mikään poliisiasia eli mistään laittomasta asiasta ei ole kyse, mutta silti se liittyy vahvasti moraaliin.
Onko kenelläkään muulla täällä ollut ongelmia omantuntonsa kanssa? En aio kertoa mistä tarkemmin on kyse, vaan tarkoitus olisi puhua syyllisyyden tunteesta.
Kommentit (41)
Minkä ikäinen olet nyt?
Olen itselleni tehnyt sellaisen säännön, että jos jostain asiasta on 10 tai 20 vuotta, sitä ei saa enää murehtia. Menneille ei voi mitään, valitettavasti.
Kaikki ihmiset päätyvät satuttamaan toisia tavalla tai toisella, kukaan ei ole täydellinen. Voisit yrittää armahtaa itsesi ihan jo sillä perusteella.
Asian hyvittäminen jollain tavalla voisi myös auttaa, mutta se on vain harvoin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on pelkästään puhtaita pulmusia. Ei oikein osata auttaa.
Käyt keräämässä ruuvit, niin kyllä se siittä.
Sincc
Syyllisyyden tunteen ja huonon omantunnon kanssa eläminen on todella rankkaa. Varsinkin jos on herkkä ihminen.
Itse puhuin asiasta terapiassa. En hakeutunut sinne syyllisyyden vuoksi vaan sairauden takia, mutta puhuin kaiken muun ohessa myös syyllisyydentunteestani, joka oli musertava. Se auttoi vähitellen. Nyt asian kanssa eläminen on jo helpompaa ja vuosien myöntä asia alkaa jo vähän unohtuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama homma, tapahtuneesta on nyt 8 vuotta. Se jotenkin muutti minua. Itsetunto romahti. Nyt yritän olla hyvä ihminen.
Hyvä aloitus!
Toki on itselläkin syyllisyyden tunteita, ajoittain hyvinkin vaikeita. Se on merkki suhteellisen terveestä persoonallisuudesta. Voit siis olla tyytyväinen siihen, että ylipäätään kykenet myöntämään itsellesi tehneesi väärin ja kykynet tuntemaan syyllisyyttä.
Narsistisesti persoonaltaan häiriintyneet eivät kykene myöntämään omaa syyllisyyttään tai kokemaan tunnontuskia. Narsistien mielestä he ovat olleet oikeutettuja tekoihinsa, jopa satuttamaan toista ja se on kohteen oma syy.
Me kaikki töpätään joskus. Ihmisiä kun ollaan. Olennaista onkin juuri kyetä myöntämään tehneensä väärin ja pyrkiä kasvamaan paremmaksi ihmiseksi. Syyllisyyden tunteesta on se hyöty, että se saa ihmisen muuttumaan parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllisyyden kanssa eläminen on yksi suurimmista tuskista ihmiselämässä. Siksi kannattaa pyrkiä kohtelemaan muita hyvin, koska muita loukkaamalla loukkaa myös itseään. Eikä sitä välttämättä tajua siinä tilanteessa kuinka pahasti loukkasi, se saattaa aueta itselle vasta paljon myöhemmin ja silloin on myöhäistä korjata vauriot tai pyytää anteeksi.
Mua jotenkin lohduttaa se biisi missä lauletaan: "muutkin mokaa". Varmaan tiedät sen? Kyllä me kaikki ollaan jotain munattu.
Mahdollisesti voi ajatella että nuori sinä teki asioita joita aikuinen sinä ei tekisi.
Ihminen muuttuu. Vaikka sanotaan ettei persoona muutu, niin kyllä se muuttuu. Moni on hyvin erilainen ihminen lapsena, nuorena, aikuisena ja vanhuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet niinkuin muutkin tekee töpeksittyään. Annat ajan kulua ja pölyn laskeutua. Käsittelet asiaa mielessäsi. Annat itsellesi anteeksi. Selvitä asian asianomaisten kanssa. Jatka elämääsi puhtain mielin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus!
Toki on itselläkin syyllisyyden tunteita, ajoittain hyvinkin vaikeita. Se on merkki suhteellisen terveestä persoonallisuudesta. Voit siis olla tyytyväinen siihen, että ylipäätään kykenet myöntämään itsellesi tehneesi väärin ja kykynet tuntemaan syyllisyyttä.
Narsistisesti persoonaltaan häiriintyneet eivät kykene myöntämään omaa syyllisyyttään tai kokemaan tunnontuskia. Narsistien mielestä he ovat olleet oikeutettuja tekoihinsa, jopa satuttamaan toista ja se on kohteen oma syy.
Me kaikki töpätään joskus. Ihmisiä kun ollaan. Olennaista onkin juuri kyetä myöntämään tehneensä väärin ja pyrkiä kasvamaan paremmaksi ihmiseksi. Syyllisyyden tunteesta on se hyöty, että se saa ihmisen muuttumaan parempaan suuntaan.
Totta. Jotain hyötyä on syyllisyyden tunteestakin. Vaikka välillä mietin, että voi kun saisin aikakoneen ja menisin takaisin ajassa tekemään asiat toisin.
Mutta toisaalta silloin en olisi se ihminen mikä olen nyt, kun oon joutunut kärvistelemään tuskieni kanssa. Toisaalta pitää tässä opetella vähän armollisemmaksi itseäänkin kohtaan. Eiköhän 20 vuotta itsensä vihaamista ja ruoskimista riitä? En sentään ole ketään murhannut tai mitään muutakaan vakavaa vahinkoa tehnyt. Tiettävästi kaikki "uhrinikin" voivat ihan hyvin, paremmin heillä on elämä mennyt kuin mulla.
Mä olen varmaan heille se yks idiootti, jonka takia osaavat arvostaa omia läheisiään entistä enemmän 😄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen nyt vanhempana aikuisena sellaisia asioita, joita en olisi nuorempana kuvitellut tekeväni. Niin se maailma muuttaa ihmistä. Ainakaan vielä en kadu tekojani. Päähuoleni on se, etten jää kiinni.
Minä tein 21 vuotiaana jotain tosi tyhmää. Se vaikutti jonkun toisen elämään ja valintoihin ja myös hänen omaantuntoon, koska valehtelin niin että ko henkilö piti itseään syyllisenä. Vuosia se vaivasi minua mutta asia oli niin suuri ja arkaluontoinen ettei sitä mitenkään pystynyt muuttamaan ja jos olisin kertonut totuuden, ei se olisi auttanut, ehkä vain pahentanut tilannetta. Kyseessä ei ole rikos vaan tosi suuri valhe..
Mutta nyt kun olen 60v, olen ok. Ymmärrän että olin mielektäni häiriintynyt ja epätoivoinen silloin. Olen saanut asiasta rauhan. Aikaa siihen meni, mutta kyllä se menee ohi. Elä elämääsi ja tee hyviä tekoja ja anna itsellesi anteeksi, se on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Mitä Jumala siitä sanoo että joku esiintyy häntä ylempänä henkilönä keskustelupalstalla ja yrittää tuhota ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Pyydä Jumalalta anteeksi tätä kommenttiasi. Kuulostat nimittäin todella julmalta, etkä edes tiedä mitä AP on tehnyt.
Läheskään kaikki abortin tehneet eivät tunne syyllisyyttä asiasta. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Mitä Jumala siitä sanoo että joku esiintyy häntä ylempänä henkilönä keskustelupalstalla ja yrittää tuhota ihmisiä?
Yksi ihminen tuhoutui,lopullisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Pyydä Jumalalta anteeksi tätä kommenttiasi. Kuulostat nimittäin todella julmalta, etkä edes tiedä mitä AP on tehnyt.
Läheskään kaikki abortin tehneet eivät tunne syyllisyyttä asiasta. Sori vaan.[/quote
En väittänytkään AP:n tekemäksi:)
Ja toiseksi abortti muuttaa tekijänsä persoonaa,toisia vähemmän ja enemmän.
Ihmisen psyyke ei ole luotu murhaamaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei voi unohtaa, vaikka kuinka yrittää.
Toki teon voi saada anteeksi Jumalalta, mutta syyllisyys siitä ei terapeutin puheilla poistu.
Pyydä Jumalalta anteeksi tätä kommenttiasi. Kuulostat nimittäin todella julmalta, etkä edes tiedä mitä AP on tehnyt.
Läheskään kaikki abortin tehneet eivät tunne syyllisyyttä asiasta. Sori vaan.[/quote
En väittänytkään AP:n tekemäksi:)
Ja toiseksi abortti muuttaa tekijänsä persoonaa,toisia vähemmän ja enemmän.
Ihmisen psyyke ei ole luotu murhaamaan ketään.
Ei pidä paikkaansa. Ensinnäkään suurin osa ihmisistä ei koe aborttia murhaksi. Toisekseen kaikki kokemukset periaatteessa vaikuttavat ihmiseen, joten abortti on vain yksi siinä joukossa.
Ja jos et väittäny AP:n tekemäksi, niin miksi edes kommentoit tähän ketjuun? Mene puhumaan abortista jonnekin muualle, jos se on sinulle niin pakkomielle.
Nyllä sä oot ainut!