Mies ostaa lapsuudenperheelleen kalliita lahjoja

Ap on rasittava.

Ota asia puheeksi siltä kantilta, että olet miettinyt ja sinusta tuntuu sittenkin pahalta se, ettet saa joululahjaa, kun näet, että mies ostaa sukulaisilleen. Ihan suoraan asiat sellaisina kuin se on. Jos mies ajattelee, että olet ahne, niin ensinnäkin se on miehen ongelma ja toisekseenkin et ole ahne. Parisuhteessaa kuuluu ja pitää ottaa asiat esille heti kun niistä tulee ongelma, eikä pullotella sisällään, siitä tulee vaan isompia ongelmia myöhemmin. Ei ole ahneutta se, jos tuntuu pahalta. Se olisi ahnetta, jos sanoisit, että sinun on saatava kaikkein hienoin ja kallein lahja ja vähempi ei kelpaa ja miehen on vähän äkkiä lähdettävä se ostamaan.

Asiat eivät ole yksioikoisia.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää vähän sama asia. Mies ostaa aina lahjat sisarustensa lapsille (ei mitään kalliita tosin), mutta me emme saa mitään miehen sisaruksilta, koska meillä ei ole lapsia ja on sovittu että "ostetaan vaan lapsille". Kätevää miehen sisaruksille. Olen koettanut miehelle vihjata, että onko se nyt enää ihan tarpeen ostaa lahjoja, kun sisarusten lapsistakin vanhin on jo parikymppinen, mutta mies on itsepintainen sen suhteen, että pitää ostaa kun se kuuluu asiaan. Muuten emme ole juuri tekemisissä noiden sisarusten lasten kanssa, mutta lahjat pitää ostaa... 🙄

No varsinkin jos omia lapsia ei ole, niin ymmärrän kyllä, jos miehesi haluaa muista sisarustensa lapsia. Ja kai se on vähän hankala lopettaa, vaikka lapsi olisi jo melkein aikuinen. Sinänsä ihmettelen, mitä se sinua niin pahasti kaivaa, mihin mies rahojaan käyttää?

Meillä on omia lapsia ja yhteiset rahat, mutta silti päästään yhteisymmärrykseen siitä kenelle lahjoja hankitaan. Vaimo hankii yleensä jotain veljensä lapsille, mutta minun puolelleni ei, kun niitä on niin paljon (toista kymmentä serkkua) Jos jouluna nähdään on yleensä jotain tuomista aina perheelle yhteisesti.

Noniin joulu on ohi. Miehen lapsuudenperhe iloitsi kalliista lahjoistaan kuinka ”ovat varmaan olleet erityisen kilttejä!” Minä istuin hiljaa tyhjin käsin. Taidanpa lähteä ensi vuonna etsimään ihan erilaista elämää kaukana täältä. Hyvää joulua kaikille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Noniin joulu on ohi. Miehen lapsuudenperhe iloitsi kalliista lahjoistaan kuinka ”ovat varmaan olleet erityisen kilttejä!” Minä istuin hiljaa tyhjin käsin. Taidanpa lähteä ensi vuonna etsimään ihan erilaista elämää kaukana täältä. Hyvää joulua kaikille.

Ap

Ihan älytöntä. Miehesi ja tämän suku eivät taida käydä ihan täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Noniin joulu on ohi. Miehen lapsuudenperhe iloitsi kalliista lahjoistaan kuinka ”ovat varmaan olleet erityisen kilttejä!” Minä istuin hiljaa tyhjin käsin. Taidanpa lähteä ensi vuonna etsimään ihan erilaista elämää kaukana täältä. Hyvää joulua kaikille.

Ap

Kyllä tuo kieltämättä tuntuu mieheltäsi jonkinlaiselta näpäytykseltä. Tilanne kuulostaa näin luettuna jopa kiusalliselta, kaikki varmasti huomasivat, että miehesi huomioi kaikki muut ylenpalttisesti paitsi sinut. Miksi ihmeessä? Varmaan kannattaa tosiaan miettiä jatkoa, jos miehelläsi on muutenkin tuollaisia "näytön paikkoja", jossa käy ilmi, että et ole hänen prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.

Avatkaa suunne ennen joulua! Ei kukaan osaa arpoa toisen mielipidettä mistään. Tai lahjatoiveita.

Ostin miehelle 200 eurolla lahjoja, sain häneltä värikynät. Sanoin asiasta miehelle ja hän suuttui, kuulemma olen vaan ahne. Arvostusta ei osoita muutenkaan ja missasi taas tämänkin tilaisuuden ja sitten vielä kehtasi minulle suuttua.

Siis te sovitte että ette osta toisillenne lahjoja ja nyt sä vingut ettei mies ostanut sulle lahjaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi sovitaan ettei lahjoja jos niitä kaivataan.

Luulin ettei miehellä ole rahaa eikä kehdannut sitä sanoa suoraan ja siksi ehdotti noin.

Ap

Ehkä teidän perheellä on parempi tilanne kuin miehen siskon perheellä ja ajatteli, että tämän kerran nipistetään oman perheen lahjoista ja annetaan siskolle?

Mutta pidän outona, jos ei tiedä edes oman puolison rahatilannetta. Vaikka olisikin systeemi, että talouden yhteisiin menoihin osallistutaan tietyllä summalla ja omat mieliteot maksetaan omilla rahoilla, on se silti outoa jos ei ole mitään käryä, ollaanko tässä nyt tiukilla vai onko jemmatilillä enemmänkin rahaa.

Olen duunariperheestä, mies akateemisesta. Olen itse lähisukuni hyvätuloisin. Tästä syystä lapsuuteni perhe sai kaikki 150-350€ lahjoja, mieheni hanskat. Ensinnäkin perheelläni on enemmän tarvetta kalliimmille lahjoilla, mutta he myös ilahtuvat enemmän, kun saavat jotain mihin ei itsellä välttämättä varaa olisi.

Toki olen miehen kanssa sanonut, että lahjat vaihdamme, koska niitä haluan saada ja antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sopia lahjattomuusjärjestelystä jos pidät lahjoista ja haluat niitä. Miehesi päättää itse rahankäytöstään.

Toki päättää, mutta mitä se kertoo arvostuksesta että toiselle ostaa ja toiselle ei?

Ap

Mitä se kertoo sinusta että hoidat kodin ja lapset etkä osallistuta miestä siihen myös? Itse olet roolisi valinnut joten sen muuttaminen on vaikeaa. Osta itse itsellesi tavarat joita haluat. ei se miehen homma ole.

Vierailija kirjoitti:

Ostin miehelle 200 eurolla lahjoja, sain häneltä värikynät. Sanoin asiasta miehelle ja hän suuttui, kuulemma olen vaan ahne. Arvostusta ei osoita muutenkaan ja missasi taas tämänkin tilaisuuden ja sitten vielä kehtasi minulle suuttua.

Siis sä kerjäät mieheltä arvostusta lahjomalla sitä? Jos ei muutenkaan näytä arvostusta ni eihän se mitään lahjaa sulta ansaitse. Tule nyt järkiisi ja kohtele sitä samalla tavalla kuin se sua. Ei se ansaitse sen parempaa kohtelua eikä opi muuten.

Anna olla ihan viimeinen lahja sille. Ensi vuonna ostat itsellesi 200 euron arvoisen hemmottelulahjakortin päiväkylpylään ja annat ukkelin syödä valmismaksalaatikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sopia lahjattomuusjärjestelystä jos pidät lahjoista ja haluat niitä. Miehesi päättää itse rahankäytöstään.

Mitäs siihen nyt voi sanoa kun toinen ehdottaa että ei hankita lahjoja? Alkaa vaatia että sinun pitää ostaa vaikka et halua? Jipii ja jouluiloa!

Minä olen myös ostamut siskon tytölle , aikuiselle.telkkari , mikrouunin ja kaikkea tarpeellista  ekaan omaan asuntoon.  Hänen lapselleen ulkohaalarit ja muut kallimmat vaatteet. meidän poika sanoi :  hullu olet kun ostat , sillähän on hyvä palkka itsellään.  Katsoin tämän serkkutytön kuuluvan  lähiperheeseen. Meillä on suvussa sellainen tapa vanhastaan. Uuteen asnuntoon autetaan alkuun. Minutkin on auttettu alkuun. Siis se antaa jolla silloin on varaa.

Onhnan se vaikea asia että yleensä ostaa juuri niille joista tykkää. Lähiperhe    näyttää     pelaavan yhteen.

Mun ex osti ÄIDILLEEN joka joulu kalliin lahjan, mun joulupaketista löytyi aina joku suklaarasia, kun "en mä keksinyt muutakaan". Pyöriin 45-vuotiaana edelleen päivittäin mamman helmoissa. Ei ole ikävä.

Jos on sovittu ettei osteta lahjoja toisilleen niin silloin on sovittu niin.

Silloin ei myöskään pidä siitä vihoItella.

Mutta jos haluaa, että lahjoja ostetaan toisilleen niin silloin pitää avata suunsa. Ajoissa. Eikä suostua sopimukseen.

Outoa jos et ole selvillä miehen rahatilanteesta.

Outoa kyllä kieltämättä oli myös miksi mies itse ehdotti ettei lahjoja toisilleen osteta ja kuitenkin oli rahaa ostella muille.

Ymmärrän siltäosin loukkaantumisen.

Tuntuu, että kommunikoinnissa olisi petrattavaa puolin ja toisin. Vastaisen varalle, ei yksin joulun.

Tekstistä huokuu kyllästyminen, ehkä on molemminpuolista. Siitäkin kannattaisi puhua jos olisi kuitenkin korjattavissa.

Muuten ehkä palstalle tulee hetken päästä juttu "ero tuli ja ihan puskista".

Aivan järjetöntä tuollainen! Isoista hankinnoista päätetään aina perheessä yhdessä ja lahjojen annon periaatteista.

Ainiin lisäyksenä, olivat myös lapsuudenperheen kanssa sopineet ettei aikuisille osteta lahjoja. Mies kuitenkin halusi ostaa heille. Olemme puhuneet asiasta eikä mies nää toiminnassaan mitään väärää, saahan hän ostaa lahjoja kenelle haluaa. Ja saakin tietysti, ihan kenelle HALUAA.

Ap