Muita naisia jotka ei halua miestä arkeensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä naisia näköjään yhdistää on oma kyky saada itsenäistä miestä. Eli saa vaan pussin pohjalle jääneet ja ei se välttämättä ole hyvä valinta. Näillä naisilla ei myöskään näytä olevan miehelle muuta tarjottavaa passaus ja talouden pito.

Työssäkäyvää, omat asiansa hoitaavaa, itsenäistä ja kunnollista miestä on lähes mahdoton löytää. Eikä niitä liiemmin naisen persoona kiinnosta. Kunhan nanen hoitaa kodin, maksaa heidän elämisensä ja katsoo muut naiset sormien välistä niin se riittää miehelle.

Niinpä. Keski-iässä on miesten markkinat. Naiset on saaneet nauttia vallasta parisuhdemarkkinoilla siihen asti ja sitten roolit vaihtuu.

Setämies kelpaa vain varattomille nuorille naisille ja heillekin ainoastaan hetkeksi. Yhä useampi haluaa mieluiten tienata omat rahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mukavaa valehdella itselleen..mammat? Jokainen nainen kaipaa lämmintä, lihaksikasta ja karvaista miehen syliä🤗

mies52v

Niin kaipaa, mutta onkin eri asia se että suostuvatko miehet tuohon prinsessan elättäjän rooliin. Miehet saavat kyllä irtosuhteita niin paljon kuin haluavat (kaikki eivät kuitenkaan halua). Ja keneltähän niitä itsosuhteita sitten saa ellei naisilta. Tästä päätellen totuus on että kyllä ne naiset miehiä haluavat.

Nyt on vaan käynyt niin, että tähän viestiketjuun kirjoittelevilla mammoilla on parasta ennen päiväys mennyt umpeen jo vuosia sitten, eivätkä siten kelpaa enää kellekään miehelle. Siinä syy miksi ovat niin katkeria täällä ja naamioivat tilanteensa siihen että eivät halua miestä, vaikka todellisuudessa heillä ei edes ole mahdollisuuksia saada enää sellaista. Näin se vaan menee.

Tuonnit tahtoo miehen nimenomaan turvaamaan heille paremman elämän. Kyllä palvelevat, sekin jää jos mies rupeaa luistamaan palkanmaksusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä naisia näköjään yhdistää on oma kyky saada itsenäistä miestä. Eli saa vaan pussin pohjalle jääneet ja ei se välttämättä ole hyvä valinta. Näillä naisilla ei myöskään näytä olevan miehelle muuta tarjottavaa passaus ja talouden pito.

Työssäkäyvää, omat asiansa hoitaavaa, itsenäistä ja kunnollista miestä on lähes mahdoton löytää. Eikä niitä liiemmin naisen persoona kiinnosta. Kunhan nanen hoitaa kodin, maksaa heidän elämisensä ja katsoo muut naiset sormien välistä niin se riittää miehelle.

Ehkä sinun on vaikea löytää mutta älä yleistä. Jos asenteesi on tuo mitä tänne kirjoitat niin en yhtään ihmettele että kohdallesi on sattunut vain niitä jämä miehiä. Minä olen aina ollut ulospäin suuntautunut ja elänyt hyvää tasa arvoista elämää mieheni kanssa jonka olemme vuosien aikana rakentaneet yhdessä sen kaltaiseksi kuin molemmat haluavat. Välillä toinen uhraa asioita toisen eteen ja välillä taas toinen toisen eteen. Ei tämä elämä ole mikään kilpailu jossa joka asiat lasketaan että kumpi nyt on tehnyt mitäkin kotitöitä tai kumpi on tuonut enemmän rahaa yhteiseen kassaan.

Seksiä (ja hyvää sellaista) harrastetaan kummankin aloitteesta ja rahat ovat yhteisiä. Tällä palstalla on ihan liikaa niitä naisia, jotka katkerana itkevät kun ovat joskus joutuneet osallistumaan perheen laskujen maksuun, kotitöihin ja seksin harrastamiseen.

Elämää voi elää täysipainoisesti ja olla onnellinen kuten minä ja mieheni tai voi myös myös katkeroitua kaikesta ja viettää kurjaa elämää niin kuin suurin osa kirjoittajista, mutta kuka muu siinä asiassa häviää kuin katkeroitunut itse. 

T: Nainen 58 V,  3 lapsen äiti ja neljän ihanan lapsen lapsen isoäiti.

Sinulla on käynyt tuuri että olet löytänyt ihmisen joka rakastaa sinua aidosti ja välittää hyvinvoinnistasi. Se ei kuitenkaan ole mitenkään yleistä parisuhteessa.

Jos yhtään luit viestiäni, niin kyse ei ole tuurista. Kyse on vain ja ainoastaan omasta asenteesta. Saat tehtyä elämästäsi omilla valinnoillasi juuri sellaisen kuin itse haluat sen olevan. Jos haluat olla kaupan kassa koko ikäsi, niin sitten olet Mutta jos haluat akateemisen ammatin niin kannattaa olla hereillä koulussa ja jatkaa opiskelua. Sama juttu muussakin elämässä. Vain itse voit vaikuttaa omaan elämääsi ei kukaan muu. Jos lähdet parisuhteessa kilpajuoksuun, niin saat kilpailla koko elämäsi ja katkeroitua. Mutta kun otat asenteen, että yhdessä tässä mennään läpi vaikka harmaan kiven, niin sekin onnistuu. Tietysti joskus pitää tehdä uhrauksia toisen eteen puolin ja toisin, mutta loppupeleissä se on kummankin hyväksi ja eduksi. Nimimerkillä kokemusta on. Keskustelu, positiivinen asenne, yhdessä tekeminen, tasa-arvo ja ennen kaikkea seksi joka on parisuhteen liima. Ei siinä sen ihmeellisempiä taikoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä naisia näköjään yhdistää on oma kyky saada itsenäistä miestä. Eli saa vaan pussin pohjalle jääneet ja ei se välttämättä ole hyvä valinta. Näillä naisilla ei myöskään näytä olevan miehelle muuta tarjottavaa passaus ja talouden pito.

Työssäkäyvää, omat asiansa hoitaavaa, itsenäistä ja kunnollista miestä on lähes mahdoton löytää. Eikä niitä liiemmin naisen persoona kiinnosta. Kunhan nanen hoitaa kodin, maksaa heidän elämisensä ja katsoo muut naiset sormien välistä niin se riittää miehelle.

Ehkä sinun on vaikea löytää mutta älä yleistä. Jos asenteesi on tuo mitä tänne kirjoitat niin en yhtään ihmettele että kohdallesi on sattunut vain niitä jämä miehiä. Minä olen aina ollut ulospäin suuntautunut ja elänyt hyvää tasa arvoista elämää mieheni kanssa jonka olemme vuosien aikana rakentaneet yhdessä sen kaltaiseksi kuin molemmat haluavat. Välillä toinen uhraa asioita toisen eteen ja välillä taas toinen toisen eteen. Ei tämä elämä ole mikään kilpailu jossa joka asiat lasketaan että kumpi nyt on tehnyt mitäkin kotitöitä tai kumpi on tuonut enemmän rahaa yhteiseen kassaan.

Seksiä (ja hyvää sellaista) harrastetaan kummankin aloitteesta ja rahat ovat yhteisiä. Tällä palstalla on ihan liikaa niitä naisia, jotka katkerana itkevät kun ovat joskus joutuneet osallistumaan perheen laskujen maksuun, kotitöihin ja seksin harrastamiseen.

Elämää voi elää täysipainoisesti ja olla onnellinen kuten minä ja mieheni tai voi myös myös katkeroitua kaikesta ja viettää kurjaa elämää niin kuin suurin osa kirjoittajista, mutta kuka muu siinä asiassa häviää kuin katkeroitunut itse. 

T: Nainen 58 V,  3 lapsen äiti ja neljän ihanan lapsen lapsen isoäiti.

Sinulla on käynyt tuuri että olet löytänyt ihmisen joka rakastaa sinua aidosti ja välittää hyvinvoinnistasi. Se ei kuitenkaan ole mitenkään yleistä parisuhteessa.

Jos yhtään luit viestiäni, niin kyse ei ole tuurista. Kyse on vain ja ainoastaan omasta asenteesta. Saat tehtyä elämästäsi omilla valinnoillasi juuri sellaisen kuin itse haluat sen olevan. Jos haluat olla kaupan kassa koko ikäsi, niin sitten olet Mutta jos haluat akateemisen ammatin niin kannattaa olla hereillä koulussa ja jatkaa opiskelua. Sama juttu muussakin elämässä. Vain itse voit vaikuttaa omaan elämääsi ei kukaan muu. Jos lähdet parisuhteessa kilpajuoksuun, niin saat kilpailla koko elämäsi ja katkeroitua. Mutta kun otat asenteen, että yhdessä tässä mennään läpi vaikka harmaan kiven, niin sekin onnistuu. Tietysti joskus pitää tehdä uhrauksia toisen eteen puolin ja toisin, mutta loppupeleissä se on kummankin hyväksi ja eduksi. Nimimerkillä kokemusta on. Keskustelu, positiivinen asenne, yhdessä tekeminen, tasa-arvo ja ennen kaikkea seksi joka on parisuhteen liima. Ei siinä sen ihmeellisempiä taikoja ole.

Miten monta uhrausta olisinkaan joutunut tekemään jäädessäni vanhaan suhteeseen? Mies halusi naimisiin ja sukeltaa ydinperhe kuplaan, mä en halunnut kumpaakaan. Kiukutteli pitkään vielä eronkin jälkeen siitä miksen suostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mukavaa valehdella itselleen..mammat? Jokainen nainen kaipaa lämmintä, lihaksikasta ja karvaista miehen syliä🤗

mies52v

Niin kaipaa, mutta onkin eri asia se että suostuvatko miehet tuohon prinsessan elättäjän rooliin. Miehet saavat kyllä irtosuhteita niin paljon kuin haluavat (kaikki eivät kuitenkaan halua). Ja keneltähän niitä itsosuhteita sitten saa ellei naisilta. Tästä päätellen totuus on että kyllä ne naiset miehiä haluavat.

Nyt on vaan käynyt niin, että tähän viestiketjuun kirjoittelevilla mammoilla on parasta ennen päiväys mennyt umpeen jo vuosia sitten, eivätkä siten kelpaa enää kellekään miehelle. Siinä syy miksi ovat niin katkeria täällä ja naamioivat tilanteensa siihen että eivät halua miestä, vaikka todellisuudessa heillä ei edes ole mahdollisuuksia saada enää sellaista. Näin se vaan menee.

Tuonnit tahtoo miehen nimenomaan turvaamaan heille paremman elämän. Kyllä palvelevat, sekin jää jos mies rupeaa luistamaan palkanmaksusta.

Olipas siinä katkera kommentti. Taisi osua tuohon edellisen mainitsemaan kohderyhmään :)

Hei, ehkä miestä ei halua arkeensa, mutta viedäänkö keskustelu uusille urille? Mihin juhlaan ottaisitte miehen vai käykö se siihenkään?

Vierailija kirjoitti:

Harvassa on kyllä ne suhteet, joista nainen saa enemmän tai samanverran kuin miehet. Nainen tekee, mies nauttii ja laiskottelee. Onneksi moni nainen ei katsele tätä enää. Tosin palstan mukaan silti liian moni. Sovinistiurpoille potku persuuksiin ja heippa.

Eiköhän se ole niin että miehet tuovat sen isomman tilipussin yhteiseen pesään. Lisäksi ainakin minun tuntemani miehet osallistuvat tasa-arvoisesti kotitöihin joten kommenttisi on melko turha ja katkera. Niitä laiskottelevia naisia on kyllä keskimäärin aivan yhtä paljon kuin laiskottelevia miehiäkin. 

Ja jos olet katkera laiskottelevalle miehelle niin mistähän se syyllinen siihen löytyy että olet joskus parisuhteeseen tällaisen kanssa lähtenyt. Aivan peilistähän se syyllinen löytyy ihan itse olet sen miehen valinnut.

Yli nelikymppisen naisen onkin helppo julistaa "pärjäävänsä ilman miestä", koska niin vanhaa naista eivät enää edes halua muut kuin korkeintaan vanhuuseläkettä nauttivat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä miellyttämisjuttu on?

Keski-ikäisiä ja sitä vanhempia naisia vaivaava ongelma. Paapotaan miestä suhteen alussa, mies tottuu paapomiseen ja passivoituu ja alkaa näkemään naisen itsestäänselvyytenä, naista alkaa veetuttaa koko ukko.

Mä olen 50+ nainen eikä ole koskaan tullut mieleenikään ylenmääräinen miehen miellyttäminen, passaaminen ja paapominen. Eikä kukaan mun miehistä ole sellaista halunnutkaan. Ja hemmottelu silloin tällöin on ollut totta kai molemminpuolista.

Mä olen aina suoraan sanoen ihmetellyt tällaisia ketjuja, joita aina välillä tännekin ilmestyy. Monet näistä naisista tuntuu olevan kuin toiselta planeetalta. Nimittäin ei mun ystäväpiirissänikään ole tuolla tavalla ajattelevia. Jos kokee jo lähtökohtaisesti, että mies on vaivaksi, olisi mielestäni syytä katsoa sinne kuuluisaan peiliin. Anteeksi nyt vain, jos loukkaan jotakuta.

Samalla lailla ihmettelen, mistä näitä mieslapsia niin paljon löydetään. Taidan itse tuntea ainoastaan yhden.

Vierailija kirjoitti:

Hei, ehkä miestä ei halua arkeensa, mutta viedäänkö keskustelu uusille urille? Mihin juhlaan ottaisitte miehen vai käykö se siihenkään?

Seksijuhlia on aika hankala pitää vain naisten kesken. Tai kyllähän sekin hätätapauksessa onnistuu mutta jotain oleellista siinä kyllä jää puuttumaan. Ei kylmä ja kova sauva oikeaa miestä korvaa ei sitten millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mukavaa valehdella itselleen..mammat? Jokainen nainen kaipaa lämmintä, lihaksikasta ja karvaista miehen syliä🤗

mies52v

Niin kaipaa, mutta onkin eri asia se että suostuvatko miehet tuohon prinsessan elättäjän rooliin. Miehet saavat kyllä irtosuhteita niin paljon kuin haluavat (kaikki eivät kuitenkaan halua). Ja keneltähän niitä itsosuhteita sitten saa ellei naisilta. Tästä päätellen totuus on että kyllä ne naiset miehiä haluavat.

Nyt on vaan käynyt niin, että tähän viestiketjuun kirjoittelevilla mammoilla on parasta ennen päiväys mennyt umpeen jo vuosia sitten, eivätkä siten kelpaa enää kellekään miehelle. Siinä syy miksi ovat niin katkeria täällä ja naamioivat tilanteensa siihen että eivät halua miestä, vaikka todellisuudessa heillä ei edes ole mahdollisuuksia saada enää sellaista. Näin se vaan menee.

Tuonnit tahtoo miehen nimenomaan turvaamaan heille paremman elämän. Kyllä palvelevat, sekin jää jos mies rupeaa luistamaan palkanmaksusta.

Olipas siinä katkera kommentti. Taisi osua tuohon edellisen mainitsemaan kohderyhmään :)

Ihan faktaa. Tutkimustenkin mukaan korkeatuloiset naiset eivät koe tarvetta miehille sen sijaan varakkaat miehet kokee tarvetta naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä miellyttämisjuttu on?

Keski-ikäisiä ja sitä vanhempia naisia vaivaava ongelma. Paapotaan miestä suhteen alussa, mies tottuu paapomiseen ja passivoituu ja alkaa näkemään naisen itsestäänselvyytenä, naista alkaa veetuttaa koko ukko.

Mä olen 50+ nainen eikä ole koskaan tullut mieleenikään ylenmääräinen miehen miellyttäminen, passaaminen ja paapominen. Eikä kukaan mun miehistä ole sellaista halunnutkaan. Ja hemmottelu silloin tällöin on ollut totta kai molemminpuolista.

Mä olen aina suoraan sanoen ihmetellyt tällaisia ketjuja, joita aina välillä tännekin ilmestyy. Monet näistä naisista tuntuu olevan kuin toiselta planeetalta. Nimittäin ei mun ystäväpiirissänikään ole tuolla tavalla ajattelevia. Jos kokee jo lähtökohtaisesti, että mies on vaivaksi, olisi mielestäni syytä katsoa sinne kuuluisaan peiliin. Anteeksi nyt vain, jos loukkaan jotakuta.

Samalla lailla ihmettelen, mistä näitä mieslapsia niin paljon löydetään. Taidan itse tuntea ainoastaan yhden.

Yksi harvoista tässä ketjussa kirjoitetusta naisen kommenteista jonka kanssa olen 100% samaa mieltä. M50+

Vierailija kirjoitti:

Yli nelikymppisen naisen onkin helppo julistaa "pärjäävänsä ilman miestä", koska niin vanhaa naista eivät enää edes halua muut kuin korkeintaan vanhuuseläkettä nauttivat miehet.

Vientiä riittää t. 44v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvassa on kyllä ne suhteet, joista nainen saa enemmän tai samanverran kuin miehet. Nainen tekee, mies nauttii ja laiskottelee. Onneksi moni nainen ei katsele tätä enää. Tosin palstan mukaan silti liian moni. Sovinistiurpoille potku persuuksiin ja heippa.

Eiköhän se ole niin että miehet tuovat sen isomman tilipussin yhteiseen pesään. Lisäksi ainakin minun tuntemani miehet osallistuvat tasa-arvoisesti kotitöihin joten kommenttisi on melko turha ja katkera. Niitä laiskottelevia naisia on kyllä keskimäärin aivan yhtä paljon kuin laiskottelevia miehiäkin. 

Ja jos olet katkera laiskottelevalle miehelle niin mistähän se syyllinen siihen löytyy että olet joskus parisuhteeseen tällaisen kanssa lähtenyt. Aivan peilistähän se syyllinen löytyy ihan itse olet sen miehen valinnut.

Katso syntyvyyslukemia. Siinä näkyy naisten mielipide eli mieluiten pidetään kynsin ja hampain kiinni jo olemassa olevasta urasta.

Vierailija kirjoitti:

Yli nelikymppisen naisen onkin helppo julistaa "pärjäävänsä ilman miestä", koska niin vanhaa naista eivät enää edes halua muut kuin korkeintaan vanhuuseläkettä nauttivat miehet.

Ikävä kyllä tämä pitää usein paikkansa. Nainen kiinnostaa miestä vain tiettyyn ikään asti. Tilanne tosin muuttuu sitten, kun mies lähestyy eläkeikää ja alkaa pelätä yksinäistä vanhuutta. Alkaa kelvata se päälle viiskymppinen nainenkin. Tein lapset nuorena ja erosin jo 31-vuotiaana. Sen jälkeen en ole edes seurustellut. Miksi olisinkaan, kun miehiä kiinnostavat vain nuoret naiset? Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan, mulla olisi taas vientiä, mutta eipä kiinnosta istua keinutuolissa jonkun yksinäistä vanhuutta pelkäävän papparaisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli nelikymppisen naisen onkin helppo julistaa "pärjäävänsä ilman miestä", koska niin vanhaa naista eivät enää edes halua muut kuin korkeintaan vanhuuseläkettä nauttivat miehet.

Ikävä kyllä tämä pitää usein paikkansa. Nainen kiinnostaa miestä vain tiettyyn ikään asti. Tilanne tosin muuttuu sitten, kun mies lähestyy eläkeikää ja alkaa pelätä yksinäistä vanhuutta. Alkaa kelvata se päälle viiskymppinen nainenkin. Tein lapset nuorena ja erosin jo 31-vuotiaana. Sen jälkeen en ole edes seurustellut. Miksi olisinkaan, kun miehiä kiinnostavat vain nuoret naiset? Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan, mulla olisi taas vientiä, mutta eipä kiinnosta istua keinutuolissa jonkun yksinäistä vanhuutta pelkäävän papparaisen kanssa. 

Useimmat 40-50v. tietävät mikä todellisuus parisuhteesta on odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea että meitä on paljon! Olen 37v, koko ikäni kuvitellut että pitää olla mies ja ollut jotenkin riippuvainen siitä. Olen kahdesti eronnut jonka jälkeen viimeisin vuoden mittainen suhde päättyi siihen että jouduin lopulta laittamaan yhteystiedot salaisiksi ja muuttamaan kiireesti että pääsisin eroon siitä narsistivainoajasta. Sen verran kauhea kokemus etten enää ota riskiä siitä että tapaisin jonkun hullun vainoajan, haluan vaan elää yksin rauhassa ja nukkua yöni joutumatta miettimään tuleeko joku ikkunasta sisälle.

En enää jaksa toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa ja huomioimista, sotkujen siivoamista enkä puolison sukulaisia ja heidän aiheuttamiaan ongelmia. Jos nyt vihdoinkin pääsin kaikista entisistä eroon ja saan asua lopultakin yksin turvassa ja rauhassa niin en ikimaailmassa haluaisi enää ketään miestä pilaamaan elämääni! Henkilökohtaisesti koen että jokainen mies on potentiaalinen hyväksikäyttäjäjä ja vainoaja. Luottamus on mennyt täysin. Ärsyttää kun jotkut puhuu tyyliin että kyllä sinäkin joskus vielä löydät jonkun. Ihan kuin olisi jokin puute ettei ole miestä ja että sellainen olisi jotenkin tarpeellinen tai välttämätön. Viihdyn erittäin hyvin yksin, en halua enkä tarvitse enää mitään miehiä.

Onpa ikävää että olet kohdannut moisen vainoojan! Toivottavasti tosiaan pääsit hänestä eroon.

Ja tuo mitä sanoit "En enää jaksa toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa ja huomioimista, sotkujen siivoamista" kuvaa täydellisen hyvin minun ajatuksiani. En vaan jaksa sitä toisen jatkuvaa huomioimista monella eri osa-alueella.. Oon aikani huomioinut miehiä vaikka ja miten mutta huomannut että kaipaan omaa aikaa ja tilaa ja yksin oloa. Pelkkä toisen ihmisen läsnäolo rasittaa. Mulle riittää se huomio mitä saan ystäviltä tavatessamme, oon saanut elämässäni kylliksi "miehistä" huomiota.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä. Välillä ajattelen, että parisuhde vois olla kiva, mutta sitten lueskelen hetken av:ta ja totean, ettei enää ikinä. Ehkä joku tapailusuhde vois olla kiva, mutta yhdessä asuminen ehdottomasti ei. En halua kiukuttelevaa ja sotkevaa mieslasta kotiini.

Minulla on kokemusta kiukuttelevasta ja sotkevasta naislapsesta (oli yli 30-vuotias). En enää ottaisi tuollaista samaan asuntoon asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin mielelläni HYVÄSSÄ parisuhteessa, jossa olen sekä antavana että vastaanottavana henkilönä. Näin exän tuossa joulun aikaan, ja kiitin luojaani, ettei tarvitse saman katon alla enää olla. Känninen aggressiivinen jurpo, joka alkoi vielä vittuilla kymmenen vuoden jälkeen siitä, millainen kumppani olen ollut.

Oma elämäni on rauhallista ja mukavaa, ja oikealta tuntuva ihminen on tervetullut osaksi sitä. Mutta ei ikinä enää mitään päihderiippuvaista ilkeilijää.

Munkin päihderiippuvainen exä v*ttuilee vielä näin kahdeksan vuoden jälkeen että millainen olin kumppanina. Ja on hankala ja ilkeä. Eikö hänellä ole muuta elämää, eikö hän ole yhtään kypsynyt, mennyt elämässä eteen päin?

Olen kauhean tyytyväinen että olen eronnut, enkä kyllä enää ikinä ala yhteiseen talouteen tai kokoaikaiseen suhteeseen kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Yli nelikymppisen naisen onkin helppo julistaa "pärjäävänsä ilman miestä", koska niin vanhaa naista eivät enää edes halua muut kuin korkeintaan vanhuuseläkettä nauttivat miehet.

Kyllä nuoruus ja hedelmällisyys kiinnostavat miehiä, eihän siitä mihinkään pääse.

Epäilen silti että varmaan kiinnostuneita miehiä löytyisi, miehet kun tuntuu tarvitsevan naista enemmän kuin naiset miestä. 4-6 - kymppinen sinkkunainen on usein aktiivinen töissä ja harrastuksissa, hänellä on laaja ystäväpiiri, ehkä vapaaehtoistyötä/opintoja jne. Pitää huolta itsestään ja kunnostaan. Ehkä omistaa lemmikin/lemmikkejä. Miehet on usein yksinäisiä ilman naista. Naiset osaa täyttää elämänsä muullakin sisällöllä. Ap