Uskallanko vielä 40-vuotiaana hankkia vauvan?

Äitini sai meidän perheeseen iltatähden ollessaan 41-vuotias, ikäeroa nuorimpien välille tuli 8 vuotta.

Äiti jaksoi hyvin, perhe jaksoi hyvin. Mutta minun kannaltani ennen kaikkea: 13 vuotta nuorempi pikkuveli on ollut käsittämätön rikkaus omaan elämääni. :)

Ja nuo saatat kuolla pois kommentit on niin turhia. Kaikki me kuollaan, nelikymppinen elää ehkäpä vielä toisen 40 vuotta ja joku kakskymppinen kuolee huomenna. Ei se reilua ole mutta kukaan ei täällä päätä elonsa pituudesta, saatikka voi ennustaa sitä.

Täytän kohta 41. Ensimmäinen lapsi on tulossa. Kaikilla elämä ei mene niin, että nuorempana olisi mahdollisuuksia lapsia hankkia,

Hyvin voi hankkia:) Sain oman kuopukseni (4.) 42v:nä ja nautin kovasti pikkukoululaisen äitinä olosta:D Kaikki on mennyt hienosti (mulla kaikki lapset ennenaikaisia), ei mitään ongelmia jaksamisessa tms. Päinvastoin nyt osaa ottaa paremmin aikaa itselle ja lapselle kuin nuorempana.

23:lle - enpä ole kuullutkaan happipullon varassa elävistä lapsista!!

3 ekaa lasta syntyi 36+1 ja kuopus 33+3 ja kaikki ovat 100% terveitä olleet alusta saakka. Kuopus meni kasvussa ikäistensä ohi 6 kuisena ja 1. luokalla oli jo puolta päätä pidempi kuin ikäisensä:D Eikä älyssäkään ole ollut vikaa kenelläkään - 3 jo aikuista lasta on päättäneet koulunsa 8.7-9.4 ka:lla, nuorinkin selviää ihan normaalisti. Luokallaan on myös keskosena syntyneet kolmoset jotka on myös ihan normaaleja ikäisekseen, olen tuntenut heidätkin vauvasta saakka eikä paria ekaa kuukautta lukuuottamatta heidän lapsuutensa ole ollut mitenkään poikkeavaa. Tosin heidän äitinsä oli 30+ kun lapset syntyivät joten äidin iällä ei tässäkään ollut merkitystä

minulle 40 olisi liian vanha, kun kerran lapsia teillä on jo. Kuka tahansa voi kuolla minkäikäisenä tahansa, mutta todennäköisyys kasvaa mitä vanhempana synnyttää. Ehdoton yläraja minulle on 35 vuotta. Mutta tämä on minun mielipiteeni, joka perustuu minun kokemuksiini. Terveys ja jaksaminen ovat niin yksilöstä riippuvaista, joten niitä en jaksaisi yleistää. 

Mulla on 45v ystävätär, jolla on eskari-ikäinen poika. Tämä ystäväni on erittäin nuorekas, iloinen ja tyylikäs rouva (ei kuitenkaan yritä olla teinityylinen) ja hän jaksaa uskomattomalla tarmolla lapsensa harrastuksia ja eskarijuttuja. Lisäksi olivat ehtineet miehensä kanssa hankkia kunnon elintason (heillä myös vanhempia, opiskelevia lapsia), joten lapselta ei puutu mitään. 

Mun on erittäin vaikea kuvitella tämän lapsen häpeävän äitiään yhtään missään tilanteessa (sen enempää kuin muutkaan lapset häpeävät vanhempiaan), joten mä en ymmärrä tätä palstalla vallitsevaa ikärasismia.

Itse olen myös yli 40 v ja en jaksaisi enää pientä lasta, mutta toisaalta olenkin sellainen laiskimus, että just ja just jaksoin vauvarumban silloin aikoinaan 25-30 vuotiaana :D

Mutta jos ihmisellä terveyttä, jaksamista ja elintasoa riittää hankkia lapsia vielä yli 40-vuotiaana, en tajua ollenkaan mikä siinä olisi ongelma. 

Olen reilu nelikymppinen. Minulla on 4 lasta, kaikki alle kolmekymppisinä saatuja. Minullekin iskee vauvakuume välillä ja iltatähti voisi olla tervetullut lisä perheeseen. Mutta ajattelen asian aina järkevästi: Viimeiset 2 lastani ovat pian muuttamassa kotoa, viimein mulla tulee olemaan rajattomasti aikaa itselleni ja miehelleni, rahaakin on itselle ja luksukseen, ei vain muksujen menoihin. Näen edelleen unia viidennestä lapsesta, mutta hereillä näen päiväunia Karibiasta ja omasta hyvinvoinnista. Neljä lasta riittää, pian kai mummaksikin voi tulla?

Riippuu siitä oletko jaksavaa sorttia!

Olen 19 ja äitini on 60. Kukaan ei koskaan uskoisi häntä sen ikäiseksi, aina liikkunut paljon ja eloisa, vaatemakukin paljon nuorekkaampi kuin joillain 40-vuotiailla tantoilla. Osti juuri paksupohjaiset conversetkin :D Ei ikä ole mikään este lapselle!

No tuohon nyt on ihan turha vedota, että vanhempi äiti sitten kuolee pois lapsen ollessa nuori. Toiset ihmiset syytää purkkikaupalla lääkkeitä erinäisiin sairauksiinsa 5-kymppisinä, kun taas esimerkiksi mun isä on 75-vuotiaana elämänsä kunnossa ja päihittää urheilukentillä suurimman osan parikymmentä vuotta nuoremmista. Oli muuten 40-vuotias minut saadessaan, eikä se ole omaa elämänlaatuani ainakaan heikentänyt.

Anna palaa vaan:) tiedän monia uskovaisia jotka tehny viel 42 vuotiaana tai 44 ja terveitä tullut.

Anna palaa vaan:) tiedän monia uskovaisia jotka tehny viel 42 vuotiaana tai 44 ja terveitä tullut.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 07:28"]Täällä on niin typeriä kommentteja, etten jaksa lähteä sen kummemmin perustelemaan. Kerron vain, että sylissäni nukkuu kolmikuinen kuopus, jaksan hyvin, tyttö on terve ja elämä on ihanaa.

T: Viiden äiti 41v.

[/quote]

Hyi saatana kuinka vanha äidiksi.

41n

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 07:32"]Ei enää. Keksi muuta elämänsisältöä, hoida sukulaisen lapsia tms. Sullahan jo vaihdevuodet pukkaa päälle, hormonit tekee tepposet.

[/quote]

Komppaan

N42v

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:19"]Riippuu siitä oletko jaksavaa sorttia!

Olen 19 ja äitini on 60. Kukaan ei koskaan uskoisi häntä sen ikäiseksi, aina liikkunut paljon ja eloisa, vaatemakukin paljon nuorekkaampi kuin joillain 40-vuotiailla tantoilla. Osti juuri paksupohjaiset conversetkin :D Ei ikä ole mikään este lapselle!

[/quote]

:D just

Voithan sä yrittää, jos luonto siihen suostuu. Kaverini äiti sai hänet kun oli 40, ja toinen kaverini äiti oli 41. Ihan terveitä tyttöjä molemmat, ja äidit eivät mielestäni erotu joukosta. Ei esim. 40 ja 35 ole niin iso ero kuitenkaan että ulkonäössä kauheasti näkyisi.