**Maanantaihin SYYSKUUN äidit!**
Kommentit (62)
Hui, vaikka kuinka yrittää unohtaa sellaisen kuin syksy ja pukemiset niin aika lähellähän sitä vaihetta taas jo ollaan.
Enkeli: mua masentaa aina syksyn tulo. Syksy on omalla tavallaan kaunista ja kuulasta, mutta kylmyys ja pimeys ei mieltä kohota.
Eilen käytiin Korkeasaaressa ja nähtiin Hilun poppoo. Hyvä oli nähdä Hilu voimissaan, vaikkei montaa sanaa siinä vaihdettu.
Hipsutin ja Kepsutin kanssa eletään samaa aikataulua tämä elokuu. Huomenna pitäisi päiväkotiin vääntäytyä. Lapsonen vaan vetäisi sikeitä kymppiin saakka :-)
Ankkis:Pitäisiköhän minun viimein liittyä OPPI-piiriin... Toistaiseksi olen moiset koittanut jättää mielen syviin sopukoihin, mutta kai niitä asioita on pakko alkaa ajatella.
Mimmu: hauska oli lukea esittelysi ja toki uskotaan / toivotaan, että joku tapaaminen järjestyy niin, että pääset paikalle :-)
Kerppu: hienoa, että asiat järjestyvät - vaikeuksien kautta voittoon!
Ynis: ihanat lomakuvat!
Typy heräilee sittenkin...
Keilin
Meilläkin mies lähti töihin. Toisaalta ihan kiva niinkin, vaikka oli loma toki mukava.
Mulle on pari viimestä syksyä ja talvea tehnyt jonkun verran tiukkaa, johtuen varmaan omasta olotilasta. Yleensä nautin syksystä tosi paljon. Meidän häätkin oli syksyllä, kun molemmat tykätään kovasti syksystä. 7. hääpäivä edessä tänä syksynä:) Yhteiseloa 15 vuotta, hui!
Mutta olen siis ollut kaikkien vuodenaikojen ystävä yleensä. Saa nähdä miten tää syksy ja talvi sujuu. Kesän ajan on ollut oikein hyvä fiilis.
Jaksua Enkelille suppareiden kanssa! Toivottavasti ei kovin äkkiä kauheasti kylmene sää. Lämmintä lupaavat.
Minä näin viime yönä unta jossa minä miehen kanssa olin vankilassa ja siellä seurana Enkeli ja Jatu. Ei tosiaankaan missään kaltereiden takana, vaan meillä oli yhteinen huone ja joku aulatila yms. ja sähköpostikin käytössä. Oltiin kaikki jouduttu sinne jostain tapahtumasta jossa Jatu ja Enkeli oli huitoneet laukuillaan jotain ja minä ja mies sen takia, että mies oli heittänyt keilan jonain paniikkireaktiona ja osunut sillä jotain päin. Että sellaista:)
Aamutoimiin ja piiitkästä aikaa puistoon...
T: Ynis
Yö oli aikasta hyvä ja heräsin aika levänneenä vartin yli 7 kun Onnikin heräs. Äkkiä alakertaan katsoon isiä, kun isi on nyt ykkönen. Yöllä Onni heräs kerran ja heti sanoi " isi syllii" .
Mies aloitti tänään työt uudessa työpaikassa. Parempi palkka ja muut etuudet, isompi firma nääs. Samaa konsernia kuin Kokkolassa asuessamme, joten voipi olla, että Vantaan reissuja tulee taas.
Kerpusta oli tosi mukava kuulla!!!
Se mun uni oli aika ahdistava, mies nimittäin kuoli siinä:( Olen joskus ennenkin nähnyt vastaavaa unta. Tuollaisesta on kiva herätä ja todeta sen olleen onneksi vain unta. Hyi.
Iik. Käytiin eilen serkun miehen synttärikahveilla. Sain taas hypistellä pienen vauvan vaatteita, sinnehän odotetaan lokavauvaa. Iiks, meinas ihan olla kivaa kun hypistelin niitä:)
Minä tykkään syksystä ihan hulluna. Olen jo alkukesästä alkanut miettiä ihania syysiltoja! Toki tykkään kesästä paljon enkä siis toivois, ettei sitä olis mutta syksy on jotenkin kai kaikkein ihanin vuodenaika! Ja sydäntalvi on jees myös.
Nyt pois pulisemasta.
T-P
Syksyn pimeät illat on suurenmoiset,kynttilöineen.
Ja tykkään puiden värikirjosta.
Pukeminen tosin kurja rumba,lisääntyy syksyn pidetessä.
Onneksi isot tytöt meillä jo itse pukee,ei niin monta puettavaa.(hiukan kun tarkistaa ettei napa näkyvissä tai takki auki=))
Muistan kun kaikki 3 tyttöä oli pieniä (jos vaikka esm se talvi kun nuorin oli noin 3kk ja vanhin 3v)Yhden kun sain ulos puettua ja seuraavaa aloittelemassa,eka huusi jo viluissaan sisään.Ja miten pienin repi yhdessä jos toisessa välissä tumput ja pipot pois...
Jos sitä uimaan lähtisimme?Välillä aurinko paiselee välillä taas kumma usva taivaan rannassa.Meillä lapset vaan uis ja uis.Pieninkin varsinainen vesipeto.Osaa uida jo kellukkeilla.Syvässäkin luottaa niihin siivekkeihin täysillä.Hyppää veteen ja hihkuu!
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Kukkuulta olisin halunnut kysyä,ohi kun aivan mennyt,minkä kokoinen ihana tyttären nuppusi oli syntyessään?Onnea ihanasta prinsessasta!!
L+5
Tunnin mittaiselta vaunulenkiltä palattu. Miten niin aikaista? Neiti nousi jo ennen kuutta, joten on tässä taas keritty...
Laitan myöhemmin niitä lapsukaisten kuvia sitten s-postilla tulemaan.
Melkoisia unia olette kerinneet yön aikana katsella. Meillä oli taasen niin rikkonaista, ettei paljon kerinnyt unia katsella.
T-P: kuulostaa tuo kertomasi vauvanvaatteiden hypistelystä aivan vauvakuumeen alulta...?
Enkelille supistelemattomuussäteitä ja jaksua*******
Esikoinen huohottaa tuossa korvan takana, pitää kuulemma hänenkin päästä välillä nettiin. Luovutan siis.
Mimmu ja lapset x3
Syksy lähestyy ja kyllä ahdistaa..mä inhoon pimeetä,märkää,kylmää..yäk!!JA syksyn liittyy paljon surullisia muistoja ja osa kai vainoaa lopun elämän..välillä tuntuu että siitä ei vaan selviä!Onneks nyt on tämä syksyn valo meillä,ni on edes jotain juhlaakin :-)
Mä voisin lähtee aina lokakuussa muille mailla ja palata huhtikuussa...
Enkelille jaksua ja hali!Pääsetteköhän edes Nean kans meil enää käymää?En ole pitkää aikaa nähny nekkua...Tajusin et ois nyt päästy suht helpost kylää kaikki ku oli auto,mut oli vähä myöhänen tajuamus...
Tuttis:Tervetuloa takasin!
Alli:Voi miten ihanaa mieheltäsi se sunnuntai!Meil ei ikinä ois sellasta tahatunu...
Kiva Kerppu et oot taas linjoilla :-)
Me käytii la illalla uimassa.Meiltä suht lähellä on ihana ranta...se on lähinnä sellanen jätti kahluuallas,ei tarvi pelätä et syvenee...typy juoksenteli vedessä ihan onnessaa!!!!!Sinne on senverran matkaa et en tiiä jaksako poika uinnin jälkee pyöräillä enää takas,mut nyt vihdoin selvittii autolla sinne...ois vaa käyty jo aiemmin!
Eilen meinattii mennä uimaa,mut tuuli niin et vaa leikittii rannal..
Illalla oli vieraita,oli tosi piristävää!!!!Meni kyllä lapset vast kymmenen jälkee sänkyy mut eipä se haittaa välillä...
Nyt on ihan maanatai olo ja ei huvittas mikää..mut puisto kutsuu!!!!
Kiva et en ole ainoa joka kurkkii et oisko uusia kirjotuksia....
jatu
Niin kesäinen aamupäivä. Mittari näyttää +20 astetta ja linnut laulavat onnellisina. Syksy on oikeasti aina ollut suosikkivuodenaikani. Syksyllä kaikki alkaa (kaksi lapsistanikin on syntynyt syyskuussa :)), syksy on kuulas, syksy on jotenkin niin romanttista aikaa.
Totta myös: syksyllä pukeminen työlääntyy. Meillä talvipukeutuminen alkaa jo syksystä, joten kohtahan sekin on edessä. Isommille täytyy käydä ostamassa erinäisiä talvivaatteita (ostettaisiinko Antsallekin, vai selviäisikö toisten vanhoilla...raukka-parka).
Miehellä alkuviikko vapaata. Päätän ottaa itseäni niskasta kiinni, selättää lomanloppumasiksen ja tehdä suursiivouksen.
Hiphei!
Saamuska,
joka yrittää olla ei-niin-laiska
Ei minulla mitään asiaa ole, kunhan käväisen ilmoittautumassa.
Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
Meidän tyttö osaa käyttäytyä!!!! Siis kun la oltiin siellä häissä niin Ida oli kirkossa ihan hiljaa, nukku autossa päiväunet 15min, istu kauniisti ruokapöydässä, jakso kuunnella jopa 3 puhetta ennen ku hermostu, ja oli ihan enkeli!!! Uskomatonta, olin ihan valmistautunu et täytyy Idan kans olla vaan ulkona, kun se ei pysy paikallaan. Juhlapaikassa oli minipossu (siis reilut 100kg, siitä ei tienny kumpi pää oli etupää...) hevonen, lampaita, pupuja ym. Hevonenkin käveli siellä vapaana ympäriinsä eikä hermostunu mistään. Yhdeksän jälkeen illalla mun vanhemmat haki Idan ja me saatiin jatkaa iltaa rauhassa, neljältä oltiin kotona... Oli kamalaa ajaa pimeässä, kun ei ollu katuvaloja. Onneks sit Turussa oli jo valot, mut mä en tykkää ajamisesta muutenkaan!
La-aamulla mies hermoili, kun ne esiinty siellä häissä, niillä on oma pieni " bändi" , ja ei kyllä miehestä ollu mitään apua aamupäivän aikana. Mä silitin vaatteet, pakkasin Idan tavarat, vaihdoin kameraan uudet patterit jne. Sit ku kysyin mieheltä 1½h ennen lähtöä et voisko kattoa Idaa kun meen suihkuun, ni vastas et voisitko mennä sinne suihkuun joskus toiste, vähän parempaan aikaan... Niinpä niin.
Mä odotan sitä et saa ulos jo pukea hieman enemmän mut ei vielä mitään villapuku-ilmoja... Siis et farkut ja takki riittäis, mä en enää näitä helteitä jaksa. Sit voitais hypätä se loska-aika yli, ja suoraan lunta, siitä mä tykkäisin. Vajaa 10 astetta pakkasta ja niin olis hyvä... Eikä tietenkään sais tuulla, niin ku täällä aina tuulee... Eipä se näin tietenkään mene, mut aina saa toivoa.
En kyllä muista pinosta mitään... lyö ihan tyhjää... Herättiin vähän ennen kymmentä ja pitäis kinkkukiusaus laittaa uuniin ja sit ulos...
Petra ja Ida
En ihan kymmentä kertaa käy tarkistamassa, ehkä kolme-neljä, jos kotimaisemissa ollaan :-)
Jospa jokainen parina päivänä kirjoittais sen Böön tarkistuskerroillaan, niin nähtäis miten paljon selailukertoja kertyy omistamme...
Olin muuten eilen näkevinäni myös Allin tyttönsä kanssa Korkeasaaressa, mutta kun " Alli" kääntyi niin oli isosti raskaana. Ei tainnut sittenkään olla syysmamma-Alli :-)
Pyykkiä pesen, kun päätin, että lähdetään huomenna laivalle miehen mukaan. Hän käy pikaiseen kokouksessa Tukholmassa. Hyvin alkaa meidän neidin päiväkotiura siis - heti lomalle :-)
Keilin
Kävin äsken kurkkimassa jättämättä merkkiä:)
Mimmu: EN MYÖNNÄ! Eihän mulle tule koskaan vauvakuumetta!?!?
Niin, vaikka itse olen kesän lapsonen, jostain syystä tuo syksy on mun mieleen. Luulenpa vaan, että tästä syksystä tulee pitkä ja märkä, sillä jossain vaiheessa on tuo on ollut tapana tulla se vesimäärä, mikä " kuuluukin" tulla. Nyt se tulee syksyllä ja talvi on leuto ja vähäluminen. Sen arvelen noista pihlajanmarjoja notkuvista puista. Pankaa tämä ennusteeni talteen:) Tähän ei sammakkoa tarvittu.
Kävi taas niin, että en muista pitikö jotain kommentoida. Kunhan tulin kurkkimaan kun Onska nukkuu pihalla yhdessä serkkunsa kanssa vieretysten.
T-P
Niinhän se on, että puu ei jaksa kahta taakkaa kantaa samana vuonna (tämä siis tuohon T-P:n lumiennustukseen pihlajoista ja niiden marjoista).
Itse tykkään alkusyksystä, kun on kuivaa ja lämmintä. Loskat saisi jäädä pois ihan suosiolla.
Mitä muuta? Nyt ompelemaan verhoja.
Mimmu
Enkeli, toivottavasti mielesi saa taas valoa! Onneksi anopiltasi ei ole löytynyt mitään vakavaa mutta epätietoisuudessa on silti niin inhottavaa elää. Saisitko mitään apua neuvolan kautta syksyyn, siis hoitoapua esim. Nean ulkoiluun, pukemisiin, tms. ? Että saisit levätä ja että supistukset eivät yltyisi liiaksi.
Tomera, kiva että häät sujuivat rattoisasti :) Meidän tyttö ei takuulla olisi jaksanut kuunnella ja istua rauhassa ...
Keilin, juu - en ollut Korkeasaaressa :) Olimme siellä toki parisen viikkoa sitten. Meidän tytön suosikki oli puinen krokotiili. Viis veisasi muista eläimistä - paitsi poro ja papukaija taisivat sentään hiukan kiinnostaa.
Tyttö yrittää unta itsekseen. Murisee ja röhkii. Leikkii kenties kotieläimiä :)
Minäkin tykkään oikeastaan kaikista vuodenajoista. Jotenkin se menee niin, että seuraavaa odottaa jo vaihtelun vuoksikin. Talvesta tykkään koska silloin saan harrastaa lempiharrastustani (tosin viime talvena pääsin vain kerran rinteeseen...) ja muutenkin ihana talvinen, luminen ja aurinkoinen päivä on todella upea. Keväässä on oma viehätys. Ja kesä on aina kesä :) Tosin, minäkään en kauan jaksa helteitä. Syksystä tykkään minäkin tosi paljon - helteisen kesän jälkeen se tuntuu erityisen ihanalta. Viileät ja kuulaat syyspäivät, puiden ja luonnon eri värit, pimeyskään ei haittaa - kesän jälkeen siinäkin on oma viehätys kun saa käpertyä sohvan nurkkaan ja polttaa kynttilöitä. Minä viljelen uloskin monia kynttilälyhtyjä, tuo ihanaa tunnelmaa. Mutta toisaalta - voisin myös skipata sen loska-ajan suosiolla suoraan sydäntalveen ...
Ah, tyttö tuntuu hyytyneen. Lähden keittämään kahvia.
Niin, Kerpusta oli tosi kiva kuulla! Hyvä että asiat menevät parempaan päin.
Alli
En minä kehtaa joka kerta tulla sanomaan böö:)
T: Ynis
Pieni minivauva nähty ultrassa. Siellä se oli ja hyvin voi:)
Aia tyty ja vauvan alku rv 7+
Hei
Tilastoon tiedoksi, että aamupäivällä avasimme ja luimme kerran Motin kanssa, nyt toista kertaa auki:) Itse availen jokusen kerran, varmaan 4-5, nykyään, kun aina on tuo Motti sylissä niin en useammin viitsi.
Meillä netti taas toimii, mutta koneen kanssa ongelmia, ylikuumenee jostain syystä. Täytyy varmaan kiikuttaa ensi viikolla huoltoon reissumme ajaksi.
Tuntuu, että olen ollut iäisyyden poissa, on ollut niin paljon tapahtumia. Viime viikolla arvioin kotona olon uudestaan, sain työtarjouksen. Päätin vieläkin jäädä kotiin, mutta tällä kertaa mietimme ja laskimme juurta jaksaen. Huh, päätöstäni ei otettu enää vastaan kovin hyvillä mielin, joten nyt vähän kauhistuttaa. Saankohan täältä enää töitä? Mutta toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa katson taaksepäin ja pidän tätä yhtenä elämäni parhaista päätöksistä. Vaakakupissa painoivat perheemme pikkaisen helpompi arki kun toinen on kotona, miehen työt ja Motin terveys. Katselen rauhassa kotona miksikä allergiat ja sairastaminen kääntyvät. Nyt Motti onkin flunssassa ja mieleen palasi viime talvi. Taisi saada kaverin lapsilta, kun olimme kylässä eikä kaveri kertonut lapsien flunssasta:/ TOisekseen me palaveerasimme jo etukäteen noista asioista, mistä Pilekin kantaa huolta ja mies totesi, että toistaiseksi hänen on vielä aika vaikea joustaa. Minun töihin menoni siis tuntuisi eniten koettelevan minun jaksamistani.....Toki mies ymmärtää tämän ongelman ja olemme todenneet, että meillä on aikamoinen haaste saada vuoden mittaan elämämme sellaiseksi, että se ei ole liian kuormittavaa sitten jatkossa-kenellekään meistä.
Heh, työtarjouksen myötä tajusin kuitenkin lopullisesti, että kotona olo ei jatku enää varmaankaan kovin kauaa, jossain vaiheessa on pakko palata työelämään suhteellisen nopealla tahdilla. Siispä tartuin toimeen ja aloin hoitaa kotona näitä ikuisuusprojekteja. Täällä onkin kamala kaaos, mutta jospas tämä kohta siisteytyy. Taas on järkyttävä määrä menossa kamaa roskiin ja kiertoon. Mistä sitä kertyykin?
Syksy on ollut täälläkin siis paljon mielessä. Kalenterit on päivitetty, minäkin kuitenkin jatkan opiskeluja. Aikamoista matalalentoa tiedossa, mies paljon reissussa ja mummoilta on varattu hoitopäiviä jouluun asti. Samalla sopivaa napanuoran venytystä pienelle. Mielestäni myös jokaisessa vuodenajassa on viehätyksensä, mutta sitä loska-aikaa inhoan.
Äh,pakko lopettaa tai kone lopettaa kohta itse.
Voimia jokaiselle!
Aavis ja Motti
Lomapäivä nimittäin. Ilmakin on kaikkea muuta kuin syksyinen. Lämmin ja aurinko paistaa.
Kuulkaas, kyllä on tulossa märkä syksy, kun on ollut niin pitkään kuivaa :). Kivaa kun mun ei tartte ulkoilla loskassa, tuulessa ja kylmässä. Meille kun se talvikin tulee taatusti vasta ensivuoden puolella.
Ynis, mun " vähän töitä" on tainnut muuttua koko päivätyöhön. Toivottavasti ei arki ihan lyö päin kasvoja. Päiväkodissakin varmaan ihmettelevät, kun lähes osa-aikainen hoito muuttuikin täysaikaiseksi. Valma pääsee näillä näkyminen aloittamaan jo kuun puolesta välistä. Sitä ennen on hommin pistetty hoitorinki. Se tietää vaan mulle lisätöitä, kun pitää ruuat miettiä ja kämpänkin pitää olla suht siisti.
Löysin, ehkä, meille kivat ja kohtuu hintaiset sohvat. Kivaa kohta kershtaa pitää vaikka tuparit. Milloinkohan sais miehen kauppaan?Valma jo kyseli eilen illalla ylä-ala-sängyn perään. Se tyttö hämmästyttää kyllä joka päivä, miten siitä on tullut niin iso?
Mutta, onko jollain ehdotuksia perjantain terassille? Taitaa olla s.postia asiaa
Kahville.
Upean pinon olitte viikonloppuna tehneet! Meni tovi lukemiseen, ja kun lisäksi sähköpostissa odotta kasa viestejä onkin puolitoistatuntia jo hurahtanut tässä koneella.... nyt siis vaan pikaiset kuulumiset, böö ja eka avauskerta lauantain jälkeen.
Enkelille jaksua syysahdistukseen ja suppareihin! Mä rakastan syksyä, no, ehkä alkusyksyä, en enää marraskuun loskia. Kuuman kesän jälkeen on ihanaa on ilmat viilenee ja kuulaat, kirkkaat syysaamut on aivan ihania! Elokuun loppu ja ruska-aika on mun lempparivuodenaika, siihen liittyy paljon hyviä muistoja. Tuoksut, kypsyvät marjat ja omenat, pimenevät illat, ulkotulet ja lyhdyt, kynttilät, sohvalle käperyminen peiton alle villasukat jalassa ja takkatuli.... pihlajanmarjat, rapujuhlat ja sienimetsän tuoksut... aah! Meidän häät oli elokuun lopulla ja poika on syntynyt syyskuun puolivälissä, lisäks tykkäsin jo pienenä aina koulun alkamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä (kun pitkän kesän jälkeen pääsi kouluun ja näki kaverit). Sykystä mulle tulee mieleen myös Irlanti, jonne lähdin alkusyksystä vuosia sitten opiskeluvaihtoon. Joka syksy huomaan kaipaavani kovasti takas sinne ja kaikkia hyviä ystäviä siellä...
Marraskuussa ei sitten enää olekaan mitään muuta hyvää kun mun synttärit. Muuten sen vois kipata yli ja siirtyä suoraan jouluun ja lumisateeseen.
Mutta nyt on vielä kesä! Elokuun alkupuoli on kyllä vielä ihan kesää mun mielestä, ainakin puoliväliin asti.
Hahtuvalle onnea lokavauvan odotuksesta! Oli kiva kuulla kuulumisia!
Allille sanon, että onneksi naapurintyttö löytyi!!! Mitenkähän noille lapsosille sais selitettyä ettei ole kivaa leikkiä piiloleikkejä ainakaan liian pitkään...
Syystaaperon sängyn vaihto olis meilläkin ajankohtaista, mutta olen pitkittänyt sitä koska nyt on kerankin Hyvä Vaihe menossa tuon taaperon nukkumisissa, nukahtaa itse helposti pinnasänkyynsä (ja mahtuu vielä hyvin, meillä Brion sänky, on tosi iso) ja ei herää öisin. Pelkään että jos siirretään omaan sänkyyn alkaa taas öisin juoksentelut.... Mutta pakko se oin siirtää ennen vauvan tuloa kuitenkin, eli syys-lokakuussa yritetään viimestään.
Nyt pakko mennä, kaveri ei ole vielä edes päiväunilla. Tulen avaamaan pinon uudelleen kun se nukkuu...
äk
Miehen loma loppui ja lähti töihin. Tosin hyvä ystäväni on vielä kylässä ja pehmentää tätä ankeaa laskua arkeen. Nyt vielä kyllä tuolla nukkuu ja Neakaan ei ole herännyt. Mulla ei nyt kummenpaa vielä kulje päässä. Väsyttää, kun ystävän kanssa juteltiin myöhään ja puoli seiskalta heräsin vaistomaisesti ennen miehen herätyskelloa..taas tää painajainen alkoi kun mies lähti töihin..huoh! Olipas mukavan pitkä pino viikonlopulta! :) Mullakin tosin ongelmana muistaa, et mitä piti kommentoida. Ainakin se tuli mieleen, et voi kunpa mullakin olis joskus työ, jonne haluaisin mennä.. En jaksa enää alaakaan vaihtaa ja aloittaa uudelleen opiskelua. Onneks ei työasioita nyt muutamaan vuoteen kuitenkaan tarvitse miettiä.
Kaarimaljat esiin. Masentaako muita syksyn tulo? Mua ahdistaa pukemiset puistoon, nyt kun on niin helppo vaan heittää kengät jalkaan. Etenkin jos Nea alkaa saamaan raivareita ja mä mahani kanssa supistellen yritän pitää hermoni. Pelottaa, että oon ihan superväsynyt kun illat pimenee ja silloin ei enää tee mieli uloskaan lähteä. Etenkään nyt, kun en edes pysty lähtemään kävelylle. Puistossako mä pimeässä sit seison? Ai niin, kun en voi seistäkään, kun supistaa, niin ehkä hankin pienen retkituolin, jonka pystytän hiekkalaatikon reunalle........ Tosi usein miehen töistä tultua lähdettiin kolmestaan ulkoilemaan ja tehtiin joku lenkki ja nyt niin harmittaa, et en voi lähteä mukaan. Vali vali. Mulla on muitakin huolia, mitkä pitäneen mielen maassa ja loppua niille ei tunnu näkyvän, tulevaisuus ahdistaa. Välillä tuntuu, et elämä on liian väsyttävää. Anopin keuhkoista ei muuten löytynytkään mitään, vaikka kuvissa näkyi varjostumaa. Tutkimukset jatkuvat kun tulehdus- ja haima-arvot oli koholla. Ensi viikolla pitäisi jotain selvyyttä saada tilanteeseen.
Kerppu, ihanaa että voit paremmin!
Hahtuva ja muut taustailijat, kiva kuulla teistä!
Jaksamisia kaikille huoliin ja ongelmiin ja mukavaa viikkoa kuitenkin, vaikka oma mieli onkin musta. Onneksi on tuo ystävä vielä kylässä! Tehtiin eilen pizzaa ja mä leivoin erittäin hyvänmkuisen ja epäterveellisen suklaakakun, joka tarttui vuokaan kiinni. Näky oli karmea, mut kakku on silti maistunut. Miksei Nekkis jo herää!! Taas menee päikkärit ja ilta myöhäiseksi! Nyt lopetan, istuminen alkaa tehdä kipeää..
Enkeli1 ja Nea+minivauva rv 24+2