Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eroa kirkosta, säästät ensi vuonna ison summan rahaa
Vierailija
19.12.2020 |
Kun muistaa erota tänä vuonna vielä kirkosta, niin säästää ensi vuonna kirkollisveron. Mitä suuremmat tulot, sitä suurempi säästö. Valehtelevaan, ja vahingolliseen kirkkoon ei enää 2020-luvulla kannata kuulua.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut vuonna 1994. Syynä ei ollut suinkaan kirkollisvero vaan se, ettei lapsia saanut kirkon jäseneksi ilman kummeja. Raamatun Jeesus sanoi "sallikaa lasten tulla minun tyköni" mutta ev.lut.kirkon Jeesuksen luo ei ole lapsilla mitään asiaa, ellei vanhemmilla ole marssittaa porukkaa kummeiksi. Kummien tehtävä on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa mutta käytännössä kummi on lahja-automaatti. Vanhemmat sitten paheksuvat, jollei kummi osta tarpeeksi arvokkaita lahjoja tai ei lahjoja ollenkaan tai ei ota lasta hoitoon tai vie huvipuistoon/matkoille/teatteriin jne. Närää herättää myös se, että Niko-Petterin kummi ostaa parempia lahjoja kuin pikkusisko Ryyti-Marian kummi, joka ei osta välttämättä mitään. Eikö se Niko-Petterin kummi voisi ostaa molemmille? Kummit taas ovat nyreissään kun lahjoista ei kiitetä tai ei pidetä yhteyttä. Haloo- kannattaako tällaista systeemiä ylläpitää?
Kummien hankinta pitäisi tehdä vapaaehtoiseksi. Meidän lapset ovat pärjänneet loistavasti ilman kummeja. Eihän mihinkään yhdistyksiin ja kerhoihin liittymiseenkään tarvita ylimääräisiä ihmisiä. Milloin kirkko keksii, että myös vihkipari tarvitsee kummit opastamaan avioliiton saloihin?
Täysin samaa mieltä.
T. Kristitty
Oikeastiko kastetta ei saa lapselle jos ei ole kummeja, voiko olla näin?!No saa.
Tuolloin kirkko vaan (ainakin täällä päin) antaa sieltä kirkon puolesta kummin (siis 'paperille' ei sitä lapsen synttäreille tarvii kutsua) - ja täällä kyllä ainakin kelpaa myös pakana kummiksi, sai jopa kummitodistuksen kirkolta.
Paikkana siis Turku.Ennenhän se kummi oli tärkeä koska jos vanhemmille kävi huonosti niin kummi kasvatti lapsen, eli se oli ISO sitoumus ja luottamustehtävä.
Mistä sinä tuollaista olet lukenut. Ei se pidä paikkansa.
Pitää.
Kerropas mistä olet tietosi saanut eli laita lähde, niin katsotaan mitä siinä sanotaan. Ja mistä vuosisadasta sinä puhut, mistä maasta jne.?
Suomi. 1800-luku (ainakin vielä).
Lähteitä en nyt sulle jaksa alkaa etsimään.Ei tarvi uskoa väitettä, jos et halua, mulle aivan sama 🤷
Sehän ei uskon asia olekaan vaan faktaa, ettei mitään sijaisvanhemmuuden velvoitetta ole koskaan kummiuten sisältynyt. Tarkoitat varmaankin sitä, että kummeille pyrittiin etsimään mahdollisimman vaikutusvaltaisia kummeja. Heiltä toivottiin apua piireihin pääsemisessä, koulutuksen ja naimakauppojennjörjetelemisessä jne. Siitä syystä varsinkin aatelisilla saattaoi olla paljon kummeja. Sijaisvanhemmuus ei ollut mikään kummivelvoite ja taloudellinen apukin aivan vapaaehtoista. Vanhempien kuollessa holhouksesta vastasi miespuolinen sukulainen. Saattoi joskus olla kummikin tietysti. Olet ymmärtänyt asian väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut vuonna 1994. Syynä ei ollut suinkaan kirkollisvero vaan se, ettei lapsia saanut kirkon jäseneksi ilman kummeja. Raamatun Jeesus sanoi "sallikaa lasten tulla minun tyköni" mutta ev.lut.kirkon Jeesuksen luo ei ole lapsilla mitään asiaa, ellei vanhemmilla ole marssittaa porukkaa kummeiksi. Kummien tehtävä on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa mutta käytännössä kummi on lahja-automaatti. Vanhemmat sitten paheksuvat, jollei kummi osta tarpeeksi arvokkaita lahjoja tai ei lahjoja ollenkaan tai ei ota lasta hoitoon tai vie huvipuistoon/matkoille/teatteriin jne. Närää herättää myös se, että Niko-Petterin kummi ostaa parempia lahjoja kuin pikkusisko Ryyti-Marian kummi, joka ei osta välttämättä mitään. Eikö se Niko-Petterin kummi voisi ostaa molemmille? Kummit taas ovat nyreissään kun lahjoista ei kiitetä tai ei pidetä yhteyttä. Haloo- kannattaako tällaista systeemiä ylläpitää?
Kummien hankinta pitäisi tehdä vapaaehtoiseksi. Meidän lapset ovat pärjänneet loistavasti ilman kummeja. Eihän mihinkään yhdistyksiin ja kerhoihin liittymiseenkään tarvita ylimääräisiä ihmisiä. Milloin kirkko keksii, että myös vihkipari tarvitsee kummit opastamaan avioliiton saloihin?
Täysin samaa mieltä.
T. Kristitty
Oikeastiko kastetta ei saa lapselle jos ei ole kummeja, voiko olla näin?!No saa.
Tuolloin kirkko vaan (ainakin täällä päin) antaa sieltä kirkon puolesta kummin (siis 'paperille' ei sitä lapsen synttäreille tarvii kutsua) - ja täällä kyllä ainakin kelpaa myös pakana kummiksi, sai jopa kummitodistuksen kirkolta.
Paikkana siis Turku.Ennenhän se kummi oli tärkeä koska jos vanhemmille kävi huonosti niin kummi kasvatti lapsen, eli se oli ISO sitoumus ja luottamustehtävä.
Mistä sinä tuollaista olet lukenut. Ei se pidä paikkansa.
Pitää.
Kerropas mistä olet tietosi saanut eli laita lähde, niin katsotaan mitä siinä sanotaan. Ja mistä vuosisadasta sinä puhut, mistä maasta jne.?
Googleta. Puhun ajasta jolloin kristinusko tuli Suomeen ja suomalaisista. Vanhemmat halusivat lapselle varakkaan kummin koska katsottiin että jos vanhemmille tapahtuu jotain, pystyy varakas kummi huolehtimaan lapsesta ja kouluttamaan hänet. Lapsia lähetettiin muutenkin sukulaisten kasvatettavaksi, etenkin varakkaammat perheet tekivät tätä. Lue historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut kyllä kirkolta rahoilleni vastinetta. Tänä vuonna oli kauniit kirkkohäät ja ensi vuonna ristiäistet. Niiden välissä olen kerran kuukaudessa käynyt keskustelemassa papin kanssa ja saanut anteeksi syntini. Lisäksi olen käynyt jumalanpalveluksissa. Uskominen tekee hyvää mielenterveydelleni, koska muuten olisin eksistentialistinen nihilisti ja se teki minut kyllä todella masentuneeksi ja its*tuhoiseksi.
Tämäkin oli hyvä perustelu kuulua kirkkoon. Harmi, ettei itselläni vastaavanlaista uskoa ole, vaikken mikään nihilisti olekaan. Arvoni muistuttavat kristillisiä arvoja, lähimmäisten auttaminen, anteeksi pyytämisen tärkeys ihmissuhteissa ja kaikkien yhdenvertaisuus - tosin lähimmäisellä tarkoitettiin alkukirkon aikana muita kristittyjä, ei kaikkia suinkaan ihmisiä.
Etkö ole kuullut Jeesuksen kertomusta laupiaasta samarialaisesta?
Aivan niin, samarialainen oli kristitty. Luepas se kertomus uudelleen. Sanalla lähimmäinen on tarkoitettu alun perin (alkukirkon ja vainojen aikana) toista kristittyä. Kysy vaikka papiltasi, jos hän on teologian maisteri eikä helluntailaispastori. Uskoisin, että ev.lut papit kuitenkin tietävät perusasiat kristinuskosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut vuonna 1994. Syynä ei ollut suinkaan kirkollisvero vaan se, ettei lapsia saanut kirkon jäseneksi ilman kummeja. Raamatun Jeesus sanoi "sallikaa lasten tulla minun tyköni" mutta ev.lut.kirkon Jeesuksen luo ei ole lapsilla mitään asiaa, ellei vanhemmilla ole marssittaa porukkaa kummeiksi. Kummien tehtävä on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa mutta käytännössä kummi on lahja-automaatti. Vanhemmat sitten paheksuvat, jollei kummi osta tarpeeksi arvokkaita lahjoja tai ei lahjoja ollenkaan tai ei ota lasta hoitoon tai vie huvipuistoon/matkoille/teatteriin jne. Närää herättää myös se, että Niko-Petterin kummi ostaa parempia lahjoja kuin pikkusisko Ryyti-Marian kummi, joka ei osta välttämättä mitään. Eikö se Niko-Petterin kummi voisi ostaa molemmille? Kummit taas ovat nyreissään kun lahjoista ei kiitetä tai ei pidetä yhteyttä. Haloo- kannattaako tällaista systeemiä ylläpitää?
Kummien hankinta pitäisi tehdä vapaaehtoiseksi. Meidän lapset ovat pärjänneet loistavasti ilman kummeja. Eihän mihinkään yhdistyksiin ja kerhoihin liittymiseenkään tarvita ylimääräisiä ihmisiä. Milloin kirkko keksii, että myös vihkipari tarvitsee kummit opastamaan avioliiton saloihin?
Täysin samaa mieltä.
T. Kristitty
Oikeastiko kastetta ei saa lapselle jos ei ole kummeja, voiko olla näin?!No saa.
Tuolloin kirkko vaan (ainakin täällä päin) antaa sieltä kirkon puolesta kummin (siis 'paperille' ei sitä lapsen synttäreille tarvii kutsua) - ja täällä kyllä ainakin kelpaa myös pakana kummiksi, sai jopa kummitodistuksen kirkolta.
Paikkana siis Turku.Ennenhän se kummi oli tärkeä koska jos vanhemmille kävi huonosti niin kummi kasvatti lapsen, eli se oli ISO sitoumus ja luottamustehtävä.
Mistä sinä tuollaista olet lukenut. Ei se pidä paikkansa.
Pitää.
Kerropas mistä olet tietosi saanut eli laita lähde, niin katsotaan mitä siinä sanotaan. Ja mistä vuosisadasta sinä puhut, mistä maasta jne.?
Googleta. Puhun ajasta jolloin kristinusko tuli Suomeen ja suomalaisista. Vanhemmat halusivat lapselle varakkaan kummin koska katsottiin että jos vanhemmille tapahtuu jotain, pystyy varakas kummi huolehtimaan lapsesta ja kouluttamaan hänet. Lapsia lähetettiin muutenkin sukulaisten kasvatettavaksi, etenkin varakkaammat perheet tekivät tätä. Lue historiaa.
Olen historian tutkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut vuonna 1994. Syynä ei ollut suinkaan kirkollisvero vaan se, ettei lapsia saanut kirkon jäseneksi ilman kummeja. Raamatun Jeesus sanoi "sallikaa lasten tulla minun tyköni" mutta ev.lut.kirkon Jeesuksen luo ei ole lapsilla mitään asiaa, ellei vanhemmilla ole marssittaa porukkaa kummeiksi. Kummien tehtävä on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa mutta käytännössä kummi on lahja-automaatti. Vanhemmat sitten paheksuvat, jollei kummi osta tarpeeksi arvokkaita lahjoja tai ei lahjoja ollenkaan tai ei ota lasta hoitoon tai vie huvipuistoon/matkoille/teatteriin jne. Närää herättää myös se, että Niko-Petterin kummi ostaa parempia lahjoja kuin pikkusisko Ryyti-Marian kummi, joka ei osta välttämättä mitään. Eikö se Niko-Petterin kummi voisi ostaa molemmille? Kummit taas ovat nyreissään kun lahjoista ei kiitetä tai ei pidetä yhteyttä. Haloo- kannattaako tällaista systeemiä ylläpitää?
Kummien hankinta pitäisi tehdä vapaaehtoiseksi. Meidän lapset ovat pärjänneet loistavasti ilman kummeja. Eihän mihinkään yhdistyksiin ja kerhoihin liittymiseenkään tarvita ylimääräisiä ihmisiä. Milloin kirkko keksii, että myös vihkipari tarvitsee kummit opastamaan avioliiton saloihin?
Täysin samaa mieltä.
T. Kristitty
Oikeastiko kastetta ei saa lapselle jos ei ole kummeja, voiko olla näin?!Riippunee seurakunnasta ja papista. Mutta jos kummit ovat vain seurakunnan nimeämät nimet paperilla, niin sitä suuremmalla syyllä voi kysyä, että mitä virkaa niillä kummeilla on.
Eikös rukoilu kummilapsen puolesta ole virallisestikin se kummin tärkein "virka"? Näin minulle ainakin on evlut puolelta opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut kyllä kirkolta rahoilleni vastinetta. Tänä vuonna oli kauniit kirkkohäät ja ensi vuonna ristiäistet. Niiden välissä olen kerran kuukaudessa käynyt keskustelemassa papin kanssa ja saanut anteeksi syntini. Lisäksi olen käynyt jumalanpalveluksissa. Uskominen tekee hyvää mielenterveydelleni, koska muuten olisin eksistentialistinen nihilisti ja se teki minut kyllä todella masentuneeksi ja its*tuhoiseksi.
Tämäkin oli hyvä perustelu kuulua kirkkoon. Harmi, ettei itselläni vastaavanlaista uskoa ole, vaikken mikään nihilisti olekaan. Arvoni muistuttavat kristillisiä arvoja, lähimmäisten auttaminen, anteeksi pyytämisen tärkeys ihmissuhteissa ja kaikkien yhdenvertaisuus - tosin lähimmäisellä tarkoitettiin alkukirkon aikana muita kristittyjä, ei kaikkia suinkaan ihmisiä.
Etkö ole kuullut Jeesuksen kertomusta laupiaasta samarialaisesta?
Aivan niin, samarialainen oli kristitty. Luepas se kertomus uudelleen. Sanalla lähimmäinen on tarkoitettu alun perin (alkukirkon ja vainojen aikana) toista kristittyä. Kysy vaikka papiltasi, jos hän on teologian maisteri eikä helluntailaispastori. Uskoisin, että ev.lut papit kuitenkin tietävät perusasiat kristinuskosta.
On täysin mahdotonta, että laupias samarialainen olisi ollut kristitty. Koska tarina sijoittuu aikaan ennen kristinuskon syntyä. Muutenkin samarialaisilla oli ihan oma uskontonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut vuonna 1994. Syynä ei ollut suinkaan kirkollisvero vaan se, ettei lapsia saanut kirkon jäseneksi ilman kummeja. Raamatun Jeesus sanoi "sallikaa lasten tulla minun tyköni" mutta ev.lut.kirkon Jeesuksen luo ei ole lapsilla mitään asiaa, ellei vanhemmilla ole marssittaa porukkaa kummeiksi. Kummien tehtävä on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa mutta käytännössä kummi on lahja-automaatti. Vanhemmat sitten paheksuvat, jollei kummi osta tarpeeksi arvokkaita lahjoja tai ei lahjoja ollenkaan tai ei ota lasta hoitoon tai vie huvipuistoon/matkoille/teatteriin jne. Närää herättää myös se, että Niko-Petterin kummi ostaa parempia lahjoja kuin pikkusisko Ryyti-Marian kummi, joka ei osta välttämättä mitään. Eikö se Niko-Petterin kummi voisi ostaa molemmille? Kummit taas ovat nyreissään kun lahjoista ei kiitetä tai ei pidetä yhteyttä. Haloo- kannattaako tällaista systeemiä ylläpitää?
Kummien hankinta pitäisi tehdä vapaaehtoiseksi. Meidän lapset ovat pärjänneet loistavasti ilman kummeja. Eihän mihinkään yhdistyksiin ja kerhoihin liittymiseenkään tarvita ylimääräisiä ihmisiä. Milloin kirkko keksii, että myös vihkipari tarvitsee kummit opastamaan avioliiton saloihin?
Täysin samaa mieltä.
T. Kristitty
Oikeastiko kastetta ei saa lapselle jos ei ole kummeja, voiko olla näin?!No saa.
Tuolloin kirkko vaan (ainakin täällä päin) antaa sieltä kirkon puolesta kummin (siis 'paperille' ei sitä lapsen synttäreille tarvii kutsua) - ja täällä kyllä ainakin kelpaa myös pakana kummiksi, sai jopa kummitodistuksen kirkolta.
Paikkana siis Turku.Ennenhän se kummi oli tärkeä koska jos vanhemmille kävi huonosti niin kummi kasvatti lapsen, eli se oli ISO sitoumus ja luottamustehtävä.
Mistä sinä tuollaista olet lukenut. Ei se pidä paikkansa.
Pitää.
Kerropas mistä olet tietosi saanut eli laita lähde, niin katsotaan mitä siinä sanotaan. Ja mistä vuosisadasta sinä puhut, mistä maasta jne.?
Googleta. Puhun ajasta jolloin kristinusko tuli Suomeen ja suomalaisista. Vanhemmat halusivat lapselle varakkaan kummin koska katsottiin että jos vanhemmille tapahtuu jotain, pystyy varakas kummi huolehtimaan lapsesta ja kouluttamaan hänet. Lapsia lähetettiin muutenkin sukulaisten kasvatettavaksi, etenkin varakkaammat perheet tekivät tätä. Lue historiaa.
Eipä näihin oikein voi mitään vastata, ovat sen verran päättömiä juttuja. Vai että oikein silloin kun kristinusko tuli Suomeen :D Ensinnäkin suurin osa suomalaisista oli rutiköyhiä, luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä. He eivät tunteneet yhtään varakasta ihmistä eivätkä olleet naimisissa tai järjestäneet ristiäisiä kirkossa. Ei heillä mitään kummeja ollut. Tarkoittanet varakkaita ihmisiä, mutta, edelleen, kummius ei tarkoittanut sijaisvanhemmuuden velvoitetta, ei ole koskaan tarkoittanut. Toki lapsille pyrittiin hankkimaan turvaa myös kummiuden myötä, mutta miespuolinen sukulainen määrättiin lapsen holhoojaksi vanhempien kuollessa, jos lapsi oli varakasta sukua. Kummeilla ei ollut siihen velvoitetta.
Kummius on ollut samankaltainen myös Euroopassa. Esimerkiksi Hermann Göringin kummi oli varakas ja lapseton poikamies, joka asutti Göringin vähävaraista perhettä isän köyhdyttyä. Tosin hänellä oli samanaikaisesti suhde Göringin äidin kanssa. Jos kummi oli lapseton, niin kummilapsi saattoi hyötyä paljonkin kummivanhemmistaan. Sijaisvanhempia tai vanhemman asemassa he eivät olleet eikä kummius ole koskaan sisältänyt taloudellisia velvoitteita. Voit kysyä papiltasi tätäkin, jos hän on TM.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut kyllä kirkolta rahoilleni vastinetta. Tänä vuonna oli kauniit kirkkohäät ja ensi vuonna ristiäistet. Niiden välissä olen kerran kuukaudessa käynyt keskustelemassa papin kanssa ja saanut anteeksi syntini. Lisäksi olen käynyt jumalanpalveluksissa. Uskominen tekee hyvää mielenterveydelleni, koska muuten olisin eksistentialistinen nihilisti ja se teki minut kyllä todella masentuneeksi ja its*tuhoiseksi.
Tämäkin oli hyvä perustelu kuulua kirkkoon. Harmi, ettei itselläni vastaavanlaista uskoa ole, vaikken mikään nihilisti olekaan. Arvoni muistuttavat kristillisiä arvoja, lähimmäisten auttaminen, anteeksi pyytämisen tärkeys ihmissuhteissa ja kaikkien yhdenvertaisuus - tosin lähimmäisellä tarkoitettiin alkukirkon aikana muita kristittyjä, ei kaikkia suinkaan ihmisiä.
Etkö ole kuullut Jeesuksen kertomusta laupiaasta samarialaisesta?
Aivan niin, samarialainen oli kristitty. Luepas se kertomus uudelleen. Sanalla lähimmäinen on tarkoitettu alun perin (alkukirkon ja vainojen aikana) toista kristittyä. Kysy vaikka papiltasi, jos hän on teologian maisteri eikä helluntailaispastori. Uskoisin, että ev.lut papit kuitenkin tietävät perusasiat kristinuskosta.
On täysin mahdotonta, että laupias samarialainen olisi ollut kristitty. Koska tarina sijoittuu aikaan ennen kristinuskon syntyä. Muutenkin samarialaisilla oli ihan oma uskontonsa.
Voi hyvän tähden! Koko tarinan pointtihan on se, että hän on kristitty, käyttäytyy kuin kristitty, esikuvallinen kristitty, eli koko tarinan opetus on, että voit olla kristitty syntyperästä riippumatta. Lähimmäisesi voi olla eri uskontoa alun perin, mikä tulee nähdä tietysti suhteessa juutalaisuuteen, mikä oli varsin poikkeava ekslusiivisuudessaan Lähi-Idän silloisista uskonnoista. Kertomus oli suunnattu juutalaiskristityille opetukseksi siitä, ettei kristinusko ole ekslusiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirkosta eronneet kiillottavat sädekehäänsä keulimalla että lahjoittavat rahat hyväntekeväisyyten. Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta, en usko sanaakaan. Samaa vedätystä kuin se että joulukorttien sijaan ollaan muka lahjoitettu rahat kissatalolle, paskapuhetta.
Ihan yhtä tekopyhää on tapakristittyjen kuvitella olevansa suuria hyväntekijöitä maksaessaan kirkollisveroa. Se on ihan kymppejä vuodessa mitä siitä päätyy hyväntekeväisyyteen. Toki se on tyhjää parempi, muttei sillä vielä kannata rehvastella.
Lahjoitan mielelläni muutaman satasen vuodessa kirkon toimintaan. On niin hyvät tulot että ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjoitan mielelläni muutaman satasen vuodessa kirkon toimintaan. On niin hyvät tulot että ei haittaa.
Ei sulla kyllä valitettavasti kovin suuret tulot ole jos selviät parin sadan euron kirkollisverolla. Suomalaisten keskipalkalla maksettavaksi tulee noin 350 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut kyllä kirkolta rahoilleni vastinetta. Tänä vuonna oli kauniit kirkkohäät ja ensi vuonna ristiäistet. Niiden välissä olen kerran kuukaudessa käynyt keskustelemassa papin kanssa ja saanut anteeksi syntini. Lisäksi olen käynyt jumalanpalveluksissa. Uskominen tekee hyvää mielenterveydelleni, koska muuten olisin eksistentialistinen nihilisti ja se teki minut kyllä todella masentuneeksi ja its*tuhoiseksi.
Tämäkin oli hyvä perustelu kuulua kirkkoon. Harmi, ettei itselläni vastaavanlaista uskoa ole, vaikken mikään nihilisti olekaan. Arvoni muistuttavat kristillisiä arvoja, lähimmäisten auttaminen, anteeksi pyytämisen tärkeys ihmissuhteissa ja kaikkien yhdenvertaisuus - tosin lähimmäisellä tarkoitettiin alkukirkon aikana muita kristittyjä, ei kaikkia suinkaan ihmisiä.
Etkö ole kuullut Jeesuksen kertomusta laupiaasta samarialaisesta?
Aivan niin, samarialainen oli kristitty. Luepas se kertomus uudelleen. Sanalla lähimmäinen on tarkoitettu alun perin (alkukirkon ja vainojen aikana) toista kristittyä. Kysy vaikka papiltasi, jos hän on teologian maisteri eikä helluntailaispastori. Uskoisin, että ev.lut papit kuitenkin tietävät perusasiat kristinuskosta.
On täysin mahdotonta, että laupias samarialainen olisi ollut kristitty. Koska tarina sijoittuu aikaan ennen kristinuskon syntyä. Muutenkin samarialaisilla oli ihan oma uskontonsa.
Voi hyvän tähden! Koko tarinan pointtihan on se, että hän on kristitty, käyttäytyy kuin kristitty, esikuvallinen kristitty, eli koko tarinan opetus on, että voit olla kristitty syntyperästä riippumatta. Lähimmäisesi voi olla eri uskontoa alun perin, mikä tulee nähdä tietysti suhteessa juutalaisuuteen, mikä oli varsin poikkeava ekslusiivisuudessaan Lähi-Idän silloisista uskonnoista. Kertomus oli suunnattu juutalaiskristityille opetukseksi siitä, ettei kristinusko ole ekslusiivinen.
Tuolla logiikalla jokainen hyvä ja oikeamielinen ihminen on kristitty. Täysin riippumatta siitä vaikkei henkilö olisi ikinä kuulutkaan kristinuskosta. Tai vaikka olisi elänyt ennen koko kristinuskon syntyä! Ei se nyt vaan mene noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut kyllä kirkolta rahoilleni vastinetta. Tänä vuonna oli kauniit kirkkohäät ja ensi vuonna ristiäistet. Niiden välissä olen kerran kuukaudessa käynyt keskustelemassa papin kanssa ja saanut anteeksi syntini. Lisäksi olen käynyt jumalanpalveluksissa. Uskominen tekee hyvää mielenterveydelleni, koska muuten olisin eksistentialistinen nihilisti ja se teki minut kyllä todella masentuneeksi ja its*tuhoiseksi.
Tämäkin oli hyvä perustelu kuulua kirkkoon. Harmi, ettei itselläni vastaavanlaista uskoa ole, vaikken mikään nihilisti olekaan. Arvoni muistuttavat kristillisiä arvoja, lähimmäisten auttaminen, anteeksi pyytämisen tärkeys ihmissuhteissa ja kaikkien yhdenvertaisuus - tosin lähimmäisellä tarkoitettiin alkukirkon aikana muita kristittyjä, ei kaikkia suinkaan ihmisiä.
Etkö ole kuullut Jeesuksen kertomusta laupiaasta samarialaisesta?
Aivan niin, samarialainen oli kristitty. Luepas se kertomus uudelleen. Sanalla lähimmäinen on tarkoitettu alun perin (alkukirkon ja vainojen aikana) toista kristittyä. Kysy vaikka papiltasi, jos hän on teologian maisteri eikä helluntailaispastori. Uskoisin, että ev.lut papit kuitenkin tietävät perusasiat kristinuskosta.
On täysin mahdotonta, että laupias samarialainen olisi ollut kristitty. Koska tarina sijoittuu aikaan ennen kristinuskon syntyä. Muutenkin samarialaisilla oli ihan oma uskontonsa.
Voi hyvän tähden! Koko tarinan pointtihan on se, että hän on kristitty, käyttäytyy kuin kristitty, esikuvallinen kristitty, eli koko tarinan opetus on, että voit olla kristitty syntyperästä riippumatta. Lähimmäisesi voi olla eri uskontoa alun perin, mikä tulee nähdä tietysti suhteessa juutalaisuuteen, mikä oli varsin poikkeava ekslusiivisuudessaan Lähi-Idän silloisista uskonnoista. Kertomus oli suunnattu juutalaiskristityille opetukseksi siitä, ettei kristinusko ole ekslusiivinen.
Tuolla logiikalla jokainen hyvä ja oikeamielinen ihminen on kristitty. Täysin riippumatta siitä vaikkei henkilö olisi ikinä kuulutkaan kristinuskosta. Tai vaikka olisi elänyt ennen koko kristinuskon syntyä! Ei se nyt vaan mene noin.
Voit varmasti tulkita tuota kertomusta monilla tavoilla, mutta jos katsotaan sen syntyhistoriaa, niin tarkoitus oli juuri tuo mainitsemasi. Kuka tahansa voi ryhtyä kristityksi, ei tarvitse olla juutalainen. Pääosa alkukirkon jäsenistähän oli juutalaisia, jotka olivat tottuneet siihen, että juutalaiseksi synnytään eikä uskonnonharjoitusta avata ulkopuolisille.
Kertomus on osa kristinuskon menestystä, koska Rooman valtakuntahan oli äärimmäisen monikulttuurinen ja -uskontoinen. Rajaamalla kristityn identiteetin juutalaiseksi emme olisi koskaan kuulleet kristinuskosta mitään. Rooman valtakunta oli erittäin suvaitsevainen muihin uskontoihin nähden, vain juutalaisia syrjittiin jonkin verran ja paria pienempää lahkoa - siksi, että uskontojen harjoittamisen tuli olla Roomassa julkista eikä yksityistä. Siksi kristinuskoakin alkuun pidettiin epäilyttävänä. Muuten Rooman valtakunta oli aika ideaali uskontojen suhteen. Sol Invictuksen ja I:llä alkavan jumalan (joka ei mene sensuurista läpi) temppelit olivat vierekkäin ja sama henkilö palvoi monia jumalia. Uskonnot arvonimineen olivat kuin jäsenyyksiä kerhoissa ja yhdistyksissä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ehkä jotkut levittävät materialistista näkemyksiään, vain raha ratkaisee ja aloittaja vaikuttaisi kannattavan ateismia. Tämä on sananvapauden näkökulmasta tietysti ihan fine.
Mutta tässä elämässä on muutakin kuin materia, ja kirkko on yksi tärkeä henkisten ja hengellisten arvojen ylläpitäjä. Kirkko auttaa mm. antamalla henkistä ja pienimuotoista taloudellista tukea elämässään vaikeaan tilanteeseen joutuneille, pitämällä päiväkerhoja ja ripareita, järjestämällä vähävaraisten ruokailuja, tukemalla myös ulkomaiden köyhiä.
Kirkko on Suomen historiassa edistänyt lukutaitoa ja suomen kielen kehitystä, mm. Mikael Agricolan työn kautta. On se kyllä käyttänyt valtaakin, eikä ole täydellinen tosiaankaan.
Mutta kirkko on osa suomalaista kulttuuria, kastamiset, konfirmaatiot, vihkimiset ja hautaan siunaamiset ovat ihmisten ja sukujen tärkeitä hetkiä. Monet vanhat ja uudet kirkot ovat arkkitehtonisesti upeita rakennuksia, eivät tosin kaikki. Niissä järjestetään konsertteja ja esim. Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksia, paitsi nyt korona-aikana etänä.
Ja ennen kaikkea kirkko julistaa evankeliumia, ilosanomaa Jeesuksen sovitustyöstä meidän edestämme. Tämä antaa monen elämään syvän tarkoituksen ja mielekkyyden, joka ei pyöri vain rahan, menestyksen ja oman itsen ympärillä. Jeesukseen uskomalla synnymme uudesti ja pääsemme tämän elämän jälkeen Taivaan kotiin. Kiitos, kirkko!
Lisäys vielä, että kirkolla on myös perheasiain neuvottelukeskuksia, joìssa autetaan kriisissä olevia pariskuntia.
En ole nykyisin kirkon kanssa kaikesta samaa mieltä, tosin kirkkokin on aika moniääninen. Mutta arvostan sitä, että kirkko pyrkii olemaan pienten ja heikkojen puolella, antamaan heille äänen. Aiemmin, kun kirkolla oli enemmän valtaa, se käytti sitä joskus yksisilmäisesti.
Nyt tämä ateistien "eroa kirkosta, käytä kirkollisverot itseesi"- julistus pyrkii näivettämään kirkkoa vetoamalla ihmisen synnynnäiseen itsekkyyteen.
Ateistit, tiesittekö muuten, että tutkimusten mukaan omastaan antavat ja uskonnolliset ihmiset ovat keskimäärin onnellisimpia. Kirkko ei ole ainoa kanava antaa, mutta itse olen kiitollinen kirkon olemassaolosta, työstä ja ennen kaikkea sen julistamasta pelastuksen sanomasta. Jeesus elää!
Onpas tuossa mustaa pedagogiaa. Yhtä hyvin voin vetäistä kirkon puolestapuhujien julistuksena: "kuulu kirkkoon - käytä rahasi piispojen palkkoihin" tai: "maksa kirkollisveroa - viemme köyhältä tuhkatkin pesästä". Enemmän siinä totuutta olisi, koska ne jotka kirkosta rahan takia eroavat, ovat varmasti niitä, joilla on rahasta pulaa. Yksinhuoltaja tarvitsee sen rahan tai työtön, mutta ei, se pitäisi lahjoittaa piispojen ja muiden kirkon hyvätuloisten palkkoihin. Kun taas varakkaat (kuten minä itse) haluavat käyttää rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta kirkkoon kuulumalla hyötysuhde on surkea. Prosenttiosuus on sopiva, omilla tuloillani vähän yli 700 euroa eroamisvuotenani. Sen summan käytän nykyisin oikeaan hyväntekeväisyyteen.
Kiitos tarkennuksesta, pitää varmasti paikkansa, että eiväthän kaikki käytä säästyneitä kirkollisverojaan itseensä, eikä aloituksessa edes sanottu niin. Taloudellinen tilanne on myös monella hyvin vaikea. On erinomaista, että käytät rahaa hyväntekeväisyyteen. Viittasit siihen, että vähävaraiset ihmiset eroavat kirkosta rahapulan vuoksi, mutta varakkaana henkilönä olit tehnyt sen itsekin. Sehän on ok, Suomihan on vapaa maa.
Sinänsä kirkon päätehtävähän on julistaa evankeliumia, taloudellinen hyväntekeväisyys on yksi hyvä seuraus evankeliumista, mutta ei käsittääkseni kirkon ydintehtävä. Esim. diakonia antaa yksilötasolla pienehkön rahallisen tukemisen lisäksi myös henkistä tukea kuten kuuntelu- ja selvitysapua. Erillisiä hyväntekeväisyysjärjestöjä on myös paljon, mutta taustat kannattaa tarkistaa.
Mutta onpa tässä puheenvuorossa hyvin merkillinen näkemys mustasta pedagokiikasta. Ensin aloittaja kehottaa eroamaan kirkosta rahan takia ja nimittelee kirkkoa valehtelevaksi sekä vahingolliseksi. Tämä on mahdollisesti provo tai jonkun ateistin ideologista kamppista. Kun keskustelunaloitukseen sitten vastaa tuomalla esiin vastakkaisen näkemyksen, niin tämä onkin yhtäkkiä "mustaa pedagokiikkaa" - ilmeisesti vain, koska näkemys ei vastaa aloittajan kantaa. Herää kysymys, oletkohan oikein perehtynyt siihen, mitä tuo käyttämäsi termi tarkoittaa? Kannattaa tutustua Alice Millerin kirjoihin, joissa aihetta käsitellään perusteellisesti.
"Sveitsiläinen psykoanalyytikko Alice Miller on sisällyttänyt kirjaansa ”Alussa oli kasvatus” laajoja otteita Katharina Rutschkyn vuonna 1977 ilmestyneestä kirjasta ”Musta Pedagogiikka”, ”Die Schwarze Pädagogik”. Kirjassa on kuvattu tekniikat, joiden avulla lapsi voidaan varhain ehdollistaa olemaan huomaamatta, mitä hänelle oikeastaan tapahtuu. Tekniikat ovat samoja, mitkä Millerille olivat paljastuneet pitkän analyyttisen työn aikana potilaidensa kanssa jo ennen kuin hän oli Rutschkyn kirjaan tutustunut.
Kun lapsen tahto nujerretaan varhaislapsuudessa, hän ei myöhemmin enää koskaan muista, että hänellä olisi tahtoa ollutkaan. Mustan pedagogiikan 1700-luvulla eläneen asiantuntijan ohjeiden mukaan jo alle vuoden ikäisestä lapsesta tuli kitkeä itsepäisyys ja ilkeys vakavilla nuhteilla ja vitsalla. Toisella ja kolmannella ikävuodella lapsi tuli saada täydellisen tottelevaiseksi vanhempia ja ylempiä kohtaan. Vanhempien kaikki teot tuli lapsenomaisesti hyväksyä." Lainaus nettilehti Sermones tekstistä "Nahkiaiset - die Schwarze Pädagogik" 20.9.2007.
Tämä viesti oli jäädä huomaamatta. Ilmeisesti sekoitat minut johonkin toiseen kirjoittajaan, koska en ole sanonut asioita, joita mustaamassani lauseessa sanotaan. Täällä keskustelee useita ihmisiä.
Mustalla pedagogiikalla viittasin, siihen, että kirkkoon kuulumattomia leimataan itsekkäiksi tai muulla tavoin pahoiksi "(eroa kirkosta - käytä rahat itseesi" kuten tiivistit) vain siksi, etteivät he kuulu kirkkoon. Se ei ole kovin hyvä tapa edistää kirkkoon kuulumista. Uskonnonvapaus pitää sisällään senkin, että uskontoihin voi kuulua tai olla kuulumatta tulematta sen kummemmin ihmisenä määritellyksi.
Vierailija kirjoitti:
Erosin jo 1,5 vuotta sitten, mutten tajunnut, että kirkollisvero lasketaan meneväksi heti uuden vuoden alusta... Eli kun erosin helmikuussa, jouduin silti maksamaan minituloistani koko vuoden kirkollisverot! Vitut
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!!
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea koko ketjua läpi. Siispä joku on jo voinut kertoa tämän aikaisemmin:
Vieläköhän on voimassa sama sääntö kuin 1970-luvulla? Nimittäin että eroamisilmoitus on tehtävä kuukautta ennen aiottua eroamispäivää. Siis viimeistään marraskuussa, jos aikoo päästä eroon seuraavan vuoden kirkollisverosta. Jos tekee ilmoituksen joulukuussa, eropäivä menee tammikuun puolelle ja silloin joutuu maksamaan koko seuraavan vuoden kirkollisverot."
Nykyään ero tulee voimaan heti, eli vielä ehtii hyvin erota niin, ettei joudu maksamaan ensi vuodelta kirkollisveroa.
Alue: Aihe vapaa
En ole jaksanut lukea koko ketjua läpi. Siispä joku on jo voinut kertoa tämän aikaisemmin:
Vieläköhän on voimassa sama sääntö kuin 1970-luvulla? Nimittäin että eroamisilmoitus on tehtävä kuukautta ennen aiottua eroamispäivää. Siis viimeistään marraskuussa, jos aikoo päästä eroon seuraavan vuoden kirkollisverosta. Jos tekee ilmoituksen joulukuussa, eropäivä menee tammikuun puolelle ja silloin joutuu maksamaan koko seuraavan vuoden kirkollisverot.
Joskus 1960-luvun lopulla oli vielä voimassa sellainenkin sääntö, että piti käydä henkilökohtaisesti kirkkoherranvirastossa kertomassa papille, miksi haluaa erota kirkosta. "Mikä on antanut sinulle aihetta näin epätoivoiseen tekoon", oli pappi kysynyt yhdeltä naapuriltani.
Tämä komento muuttui muistaakseni 1969 alussa, jolloin eroilmoituksen sai tehdä silloiseen siviilirekisteriin (nykyään kai maistraatti tai mikä digidigivirasto se lienee). Tein eroilmoituksen heinäkuun puolivälissä, ja minut siirrettiin siviilirekisteriin elokuussa.