Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, haluaisin että kuopus muuttaisi omilleen!
13.05.2014 |
Olemme eläneet lapsiperheen elämää kohta 30 vuotta. Meillä on kolme lasta, josta kaksi vanhempaa asuvat jo tukevasti omillaan, molemmat seurustelevat ja vanhimmalla on jo kaksi lastakin. Elämämme on kaikin puolin hyvää ja onnellista, tienaamme ihan riittävästi (emme kuitenkaan ole suurituloisia), parisuhde voi hyvin, viihdymme työpaikoissamme, lasten elämät ovat kulkeneet onnellisesti ja terveyttä riittää.
"Ongelma" on 20-vuotias kuopustyttäremme, joka on viettänyt nyt kaksi välivuotta ja tänä keväänä on hakenut tosissaan opiskelemaan, vahva usko siihen että pääsee haluamaansa paikkaan. On ollut valmennuskurssilla ja tehnyt ihailtavan paljon töitä sisäänpääsyn eteen. Omilleen muutosta tytär ei kuitenkaan ole puhunut. Eilen mieheni otti asian varovaisesti "kautta rantain" puheeksi hänen kanssaan, ja selvisi, että tytär aikoo asua kanssamme valmistumiseensa saakka, eli siis ainakin viisi vuotta.
Jotenkin tuntui latistavalta tuo tieto. Olin jo niin kovasti odottanut sitä, että pääsisimme elämään miehen kanssa kahdestaan, että kaikessa ei tarvitsisi enää ottaa huomioon lapsen hyvinvointia. Toki olemme lopettaneet täysihoidon jo ajat sitten, mutta edelleen huolehdimme siitä, että tyttärelle on mieleistä ruokaa jääkaapissa, vastaamme hänen vaatehuollosta jne. Eikä tämä ole se ainoa syy, vaan jollain selittämättömällä tavalla olisi ihanaa, että talo olisi viimein "tyhjä". Sitä on vaikea pukea sanoiksi niin, että kuulostaisi järkevältä ja epäitsekkäältä.
Yhdeksi syyksi tytär oli nostanut taloudelliset syyt. En tietenkään ole lapseni rahoista kateellinen, mutta tiedän, että hän on tienannut ja säästänyt rahaa useita tonneja työskennellessään nämä kaksi vuotta aktiivisesti. Hän on siis jopa paremmassa tilanteessa kuin missä kaksi vanhempaa lastamme olivat kotoa muuttaessaan. Toki tuimme heitä taloudellisesti jonkun verran ja annoimme heille pienen pesämunan, mutta tuo tuki oli aivan toisella tasolla verrattuna siihen, että nuorin asuisi ja söisi täällä ilmaiseksi.
Kommentit (101)
No onpa kissanpäivät. Itsepä olette tytön opettaneet vapaamatkustajaksi. Mutta, voitte tehdä uudet säännöt ja todellakin toivon, että näin teette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Siis tietysti odotamme siihen asti, että tytär pääsee opiskelemaan, pariksi kuukaudeksi ei asuntoa kannata hommata. Tämä on ihan selvyys, ei tullut ilmi aloitusviestistäni kuitenkaan.
Tytär ei maksa meille mitään. En tiedä tarkasti hänen raha-asioitaan, mutta hänen on pakko tienata ihan mukavasti (ihmiseksi, jolla ei ole mitään "oikeita" menoja...), sillä hän tekee 30 h/vko-sopimuksella töitä kaupan alalla, ottaa paljon lisätunteja ja työskentelee liki kaikki viikonloput. Tavallaan hän on siis melkoinen "vapaamatkustaja", jos näin nyt kehtaa omasta lapsesta sanoa.
[/quote]
Voi herranjukeli tuota touhua! Ehdottomasti pitää aikuisen ihmisen maksaa vuokraa ja ostaa ruokaa ja pestä pyykkinsä, tuohan ihan hullua! Tytär käyttää teitä härskisti hyväkseen, ei se ole todellakaan oikeudenmukaista kun muita sisaruksiakin on. Kivahan se on olla nuorimmaisen lellittävänä, mutta kyllä se napanuora pitää joskus katkaista.
Puhutte suoraan likalle, teidän kasvattama hän on, ja varmasti normaalia puhetta ymmärtää. Sanotte että ei hän voi 25-vuotiaaksi kotona asua, ja jos vielä jonkun aikaa haluaa asua, niin vuokraa pitää maksaa, ruokaa ostaa ja hoitaa pyykkinsä ja osansa muista kotitöistä.
Karhunpalveluksen teette tyttärelle joka ei aikuistu koskaan kun saa tuollaisessa ilmaisessa täysihoidossa lekotella. Mistä hän löytää miestäkään kun asuu kotona? Tuossa iässä pitäisi olla jo lapsentekokin mielessä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Mitä te tekisitte kun olisitte kahdestaan?
[/quote]
Katsoisimme elokuvia ja tv:tä, kuuntelisimme musiikkia, kutsuisimme ehkä ystäviä istumaan iltaa... Laittaisimme omasta mielestämme hyvää ruokaa, heräisimme aikaisin viikonloppuaamuna siivoamaan...
[/quote]
Hyvänen aika, mikä teitä estää, teidän kotihan se on? Tyttärenne on aikuinen, joten ruvetkaa kohtelemaan häntä kuin aikuista. Miellä on tismalleen sama tilanne, kotona asuu parikymppinen poika, joka lukee nyt pääsykokeisiin. Jos hän saa opiskelupaikan, hän joutuu vaihtamaan paikkakuntaa. Aika on mennyt jotenkin huomaamatta, joten poikaa on tullut pidettyä lapsena, josta pitää pitää huolta. Olemmekin nyt aloittaneet "miten pärjätä yksin" -koulutuksen ja se tekee hyvää myös meille vanhemmille.
Kun saa opiskelupaikan ja kavereita sieltä ja mahdollisesti poikakaverinkin, niin alkaa siinä sosiaalinen paine olla aika kova. Ei ole kiva vastata "missä asut" kysymykseen että lapsuudenkodissa, kun kaikki muut asuvat omillaan. Lukiossa melkein kaikki taas asuvat edelleen lapsuudenkodissa, joten se ei ole sillä tavalla noloa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Siis tietysti odotamme siihen asti, että tytär pääsee opiskelemaan, pariksi kuukaudeksi ei asuntoa kannata hommata. Tämä on ihan selvyys, ei tullut ilmi aloitusviestistäni kuitenkaan.
Tytär ei maksa meille mitään. En tiedä tarkasti hänen raha-asioitaan, mutta hänen on pakko tienata ihan mukavasti (ihmiseksi, jolla ei ole mitään "oikeita" menoja...), sillä hän tekee 30 h/vko-sopimuksella töitä kaupan alalla, ottaa paljon lisätunteja ja työskentelee liki kaikki viikonloput. Tavallaan hän on siis melkoinen "vapaamatkustaja", jos näin nyt kehtaa omasta lapsesta sanoa.
[/quote]
Siis oletko kateellinen oman lapsesi tuloille vaikka sinun pitäisi olla ylpeä että olet saanut noin ahkeran tyttären. Kyllä hän niitä rahoja tulee tarvitsemaan opiskeluaikana ja oman kodin laittamiseen myöhemmin jos ei sitten ole säästänyt matkaa varten. Etkö ihan oikeasti pidä lapsestasi, onko tullut liikaa anoppiisi vai mikä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin ap aion lempata nuoret ihan reilusti omilleen parikymppisinä viimeistään. Ei ole tarkoitusta pitää heitä peräkammarin poikina ja vanhapiikatyttönä täyshoidossa lopun elämäänsä.
Ja saa haukkua kylmäksi äidiksi ihan vapaasti. Jossain vaiheessa haluan talon itselleni ja miehelleni. Kotona saa käydä ja hätätilassa saa tulla asumaan, jos maailmalla menee huonosti, mutta peräkammarin asukkeja en halua.
Sanot ihan reilusti, että haluat jo astua seuraavaan elämänvaiheeseen ja tytön on aika opetella pitämään itsestään huolta.
Ja mitäkö tekisimme miehen kanssa kahdestaan :) Voi päiväseksiä ja kaikkea kivaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Mitä te tekisitte kun olisitte kahdestaan?
[/quote]
Niin - eihän tuon ikäisillä voi enää mitään tekemistä keskenään olla ;-)
[/quote]
Miten se nuori aikuinen voisi mitään estää, vai nukkuuko vielä vanhempien keskellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä "huono äiti"-kommentteja täällä taas.
Itse ymmärrän oikein hyvin ajatukseksi, ap, vaikken itse äiti vielä olekaan. Teillä on miehenne kanssa edessä uusi elämänvaihe, kun pesä tyhjenee. Tottakai saat jo odottaa sitä vaihetta, omaa tilaa, rauhallista taloa ja ennen kaikkea kai sitä, että jonkin näköinen kasvatustyö on päättymässä. (Ja ei, en tarkoita etteikö aikuisia lapsia enää autettaisi ja kasvatettaisi, mutta se on erilaista kun lapsi on aloittanut oman elämän omassa kodissaan).
Ehkä voisit keskustella tyttäresi kanssa tulevaisuudesta. Niinkuin joku jo aiemmin kirjoitti, voisit puhua, kuinka on jossain vaiheessa aika kokeilla omia siipiä ja oman, lapsuudenkodin ulkopuolisen, elämän harjoittelua. Eihän sen tarvitse nyt heti tapahtua, mutta kuitenkin nopeammin kuin 5vuoden päästä. Toki kerrot myös, että te vanhemmat olette aina auttamassa ja tukemassa ja lapsuudenkodin ovi on aina auki.
Näin tapahtui oma itsenäistymiseni vajaa 10v sitten ja mielestäni se meni juuri niin kuin pitikin. Ja hyvin on pärjätty :) lapsuudenkodissa on ihana mennä käymään, mutta kyllä tämä oma koti on nyt se Koti.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:12"]
Kyllä minä ainakin ap aion lempata nuoret ihan reilusti omilleen parikymppisinä viimeistään. Ei ole tarkoitusta pitää heitä peräkammarin poikina ja vanhapiikatyttönä täyshoidossa lopun elämäänsä.
Ja saa haukkua kylmäksi äidiksi ihan vapaasti. Jossain vaiheessa haluan talon itselleni ja miehelleni. Kotona saa käydä ja hätätilassa saa tulla asumaan, jos maailmalla menee huonosti, mutta peräkammarin asukkeja en halua.
Sanot ihan reilusti, että haluat jo astua seuraavaan elämänvaiheeseen ja tytön on aika opetella pitämään itsestään huolta.
Ja mitäkö tekisimme miehen kanssa kahdestaan :) Voi päiväseksiä ja kaikkea kivaa.
[/quote]
Ajattelepas, mitä tekisit yksiksesi? Riittääkö mielikuvitus siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikket nyt lemppaisikaan lastasi pihalle, niin pisti silmään, että 20-vuotias tyttäresi olettaa saavansa asua luonanne koko opiskeluaikansa ilmaiseksi ruokahuoltoineen päivineen? Mielestäni tähän ei tarvitse suostua edes rakastavimpien vanhempien. Itse olen asunut kotona aikuisenakin lyhyitä pätkiä, mutta on ollut selvää, että aikuisena ihmisenä osallistun siellä myös ruokakauluihin. Vuokraa nyt en ole maksanut, mutta jos vanhemmillani olisi ollut taloudellisesti tiukkaa, olisin voinut senkin tehdä. Mutta siis eihän 25-vuotias nyt kotona enää ilmaiseksi äidin ruokia syö?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:12"]
Kyllä minä ainakin ap aion lempata nuoret ihan reilusti omilleen parikymppisinä viimeistään. Ei ole tarkoitusta pitää heitä peräkammarin poikina ja vanhapiikatyttönä täyshoidossa lopun elämäänsä.
Ja saa haukkua kylmäksi äidiksi ihan vapaasti. Jossain vaiheessa haluan talon itselleni ja miehelleni. Kotona saa käydä ja hätätilassa saa tulla asumaan, jos maailmalla menee huonosti, mutta peräkammarin asukkeja en halua.
Sanot ihan reilusti, että haluat jo astua seuraavaan elämänvaiheeseen ja tytön on aika opetella pitämään itsestään huolta.
Ja mitäkö tekisimme miehen kanssa kahdestaan :) Voi päiväseksiä ja kaikkea kivaa.
[/quote]
Minusta nuorten pitää lähteä silloin kun he ovat siihen valmiita. Jotkut joutuvat olemaan olosuhteiden pakosta pitempään kuin haluavat, mutta törkeää olisi kyllä lempata oma lapsi pihalle. Minua ei haittaisi vaikka kaikki olisivat vielä luonani kumppaneineen, mutta valitettavasti on vain nuorin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 20:40"]
Ite oon kanssa 20-vuotias, ja kotona vielä asustelen. Poikaystävän kanssa ollaan kaupungille asuntohakemus laitettu, mutta eipä oo kuulunu mitää. Yksityiseltä ei haluta vuokrata, kun hinnat on niin huimia. Helsingissä siis asutaan, ja asuntoakin etsitään. Pari vuotta oon käynny töissä, nyt tosin pidän taukoa pääsykoeluku-urakan takia mutta kesällä sitte takas.
Joka kuu laitan palkasta 350-600e asuntosäästötilille, kotiin en maksa mitään. Mielummmin kerrytän pesämunaa omaan asuntoon, ja vanhemmat on samoilla linjoilla. Itse toki maksan auton bensat ja vakuutusmaksut, kuntosalijäsenyyden, lääkkeet, vaatteet yms. Oon myös ite ostanut jo valmiiksi television, arkiastiaston, petivaatteita, kattiloita sun muita tarpeellisia tavaroita tulevaisuutta varten, ettei sitten uppoisi vielä niihin rahaa. Ei mun vanhemmat oo vaatinut mua maksaa mitään, ja kovasti haluais, että asuisin mahdollisimman pitkään kotona (en kyl sit tiiä jos asuisin vielä koko opiskeluaikani himas, et potkisko sit jo pihalle :D), ettei sitä rahaa menis hukkaan vuokriin vaan saisin laitettua sinne ASP-tilille rahaa.
Kyllä mä tunnen itteni itsenäiseksi, vaikka kotona asunkin. Te kaikki taidatte kyl olla musta erimieltä, saan varmaan 100 alapeukkua... Onks kaikki oikeesti sitä mieltä et heti pitäis muuttaa omilleen ja jos kotona asuu ni vuokraa maksaa?? :D Eiks kellään oo samanlaista systeemiä, että annetaan lapsen asua, koska ajatellaan, että parempi säästää sitä rahaa? :O
[/quote]
Tosi fiksulle kuulostaa tuo teidän systeemi! Harmi kun itelä ei ollu samaa mahdollisuutta. Ja fiksun oloinen nuori aikuinen muutenkin, tsemppiä tulevaisuuteen! :)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:12"]
Kyllä minä ainakin ap aion lempata nuoret ihan reilusti omilleen parikymppisinä viimeistään. Ei ole tarkoitusta pitää heitä peräkammarin poikina ja vanhapiikatyttönä täyshoidossa lopun elämäänsä.
Ja saa haukkua kylmäksi äidiksi ihan vapaasti. Jossain vaiheessa haluan talon itselleni ja miehelleni. Kotona saa käydä ja hätätilassa saa tulla asumaan, jos maailmalla menee huonosti, mutta peräkammarin asukkeja en halua.
Sanot ihan reilusti, että haluat jo astua seuraavaan elämänvaiheeseen ja tytön on aika opetella pitämään itsestään huolta.
Ja mitäkö tekisimme miehen kanssa kahdestaan :) Voi päiväseksiä ja kaikkea kivaa.
[/quote]
Minusta nuorten pitää lähteä silloin kun he ovat siihen valmiita. Jotkut joutuvat olemaan olosuhteiden pakosta pitempään kuin haluavat, mutta törkeää olisi kyllä lempata oma lapsi pihalle. Minua ei haittaisi vaikka kaikki olisivat vielä luonani kumppaneineen, mutta valitettavasti on vain nuorin.
[/quote]
Jokainen meistä on erilainen. Minä nyt vain satun olemaan sellainen äiti, joka haluaa, että lapset pärjäävät omillaan joskus ja saavat napanuoran katkaistua. Toiseksi olen koko ajan pitänyt huolta, että minulla on muutakin elämää, joten en ehkä osaa ajatella, että haluaisin sitoa lapset loppuiäkseen kotiini.
No, en usko, että on pelkoa peräkammarin asukeista, koska nuoremme ovat fiksuja ja omatoimisia ja uskon, että he haluavat itsekin itsenäistyä, eikä loisia kotona lihapatojen ääressä äidin pestessä ja paikatessa heidän sukkiaan vielä sitten, kun he ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette voi lempata mimmiä pihalle, mutta voitte tehdä tilanteen sellaiseksi, että hän haluaa muuttaa. Ensinnäkin, pyykkihuolto on lopetettava. Toisekseen, ruokatoiveiden vastaanotto on lopetettava. Teette ruokaa silloin kun teille sopii ja sitä mitä itse haluatte. Tyttö opettelee pesemään itse vaatteensa, tai jos ei opi, opetat. Jos ei vieläkään halua, rupeat pesemään tytön vaatteet "väärin" (liian kuuma vesi, valkoiset ja värikkäät sekaisin, rutussa kuivumaan). Tyttö saa joko rueta maksamaan vuokraa asumisestaan tai osallistuttava huomattavan paljon kotitöihin. Ette ehdota tätä vaan vaaditte. Lisäksi voisitte rueta ahdistelemaan tyttöä, menette hänen huoneeseensa hengailemaan, ette anna yksityisyyttä ja rauhaa jne. Kyllä sitä ennenpitkää alkaa ahdistaa.
Elätte omaa elämäänne niinkuin haluatte (illalliset, lomat jne), tytär saa sopeutua, jos pystyy. Jos ei, otatte yhteen ja pyydätte muuttamaan, jos teidän säännöt ei kelpaa.
Suomalaiset ovat tylyjä lapsilleen, kotoa pitää lähteä heti kun tulee parikymppiä täyteen. Lisäksi omituisesti sekoitetaan itsenäistyminen siihen, että pitää asua omillaan. Kotonakin voi aivan hyvin itsenäistyä. Kotona on lisäksi turvalliset aikuiset, joiden kanssa voi keskustella ja viettää aikaa. Se ei tietenkään estä muita ihmissuhteita ja seurustelua. Itse olen viehtynyt Italian malliin, jossa kotona asutaan vaikka kolmekymppisiksi.
Minun lapseni voivat asua kotona miten kauan haluavat. Tosi kiva nähdä lapsia päivittäin. Samalla voin tukea heitä monissa asioissa, opiskeluissa jne. Haluan, että lapseni ovat onnellisia ja tuntevat olonsa turvallisiksi. Sellaiselta pohjalta on sitten kun aika koittaa helppo siirtyä omaan kotiin. Mieluummin niin, että lapset löytävät kumppanit ennen kotoa siirtymistä. Rahaakin minulla on niin paljon, että voin maksaa lasten pienet kulut. Tottahan he silti oppivat rahaa käyttämään. Siitä on puhuttu meillä kuitenkin riittävästi. Ja kodinhoidonkin voi parhaiten opetella kotona, siihen ei jotain omaa pikkuluukkua tarvita.
Oletb työntämässä lasta pois. Mulla kohta täysi-ikäinen lukiolainen ja varmasti pääsee opiskelemaan ja oon sanonut että saa asua vaikka koko opiskeluajan. Mikäli haluaa johonkin kuppaseen opiskelija-asuntoon niin siitä vaan. En ole työntämässä ulos.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:12"]
Kyllä minä ainakin ap aion lempata nuoret ihan reilusti omilleen parikymppisinä viimeistään. Ei ole tarkoitusta pitää heitä peräkammarin poikina ja vanhapiikatyttönä täyshoidossa lopun elämäänsä.
Ja saa haukkua kylmäksi äidiksi ihan vapaasti. Jossain vaiheessa haluan talon itselleni ja miehelleni. Kotona saa käydä ja hätätilassa saa tulla asumaan, jos maailmalla menee huonosti, mutta peräkammarin asukkeja en halua.
Sanot ihan reilusti, että haluat jo astua seuraavaan elämänvaiheeseen ja tytön on aika opetella pitämään itsestään huolta.
Ja mitäkö tekisimme miehen kanssa kahdestaan :) Voi päiväseksiä ja kaikkea kivaa.
[/quote]
Ajattelepas, mitä tekisit yksiksesi? Riittääkö mielikuvitus siihen?
[/quote]
Kyllä minulla tekemistä yksinkin riittäisi. Minulla on ollut koko ajan muutakin elämää, kuin lapset, joten ei ole tarvetta syyllistää lapsia, kun he muuttavat pois, ettei äiti ja isi pärjää täällä ilman teitä.
Tulemme miehen kanssa iloisesti heiluttamaan heille ovelta ja toivottamaan hyvää omaa elämää :)
Oikeasti minun käy sääliksi läheisriippuvaisia äitejä. Kaverini äiti oli sellainen ja kaverini oli todella ahdistunut siitä, että miten äitirukka nyt pärjää kotona ilman häntä ja miten ne nyt siellä parisuhteessa pärjäävät. Joka viikonloppu piti matkustaa kotiin jne..
Sama on jatkunut, kun perusti perheen. Kiristys jouluista ja muista pyhistä. Pakko matkustaa kotiin, kun äiti ei muuten pärjää ja äidillä ei ole mitään muuta sisältöä elämässään, kuin aikuisen lapsensa elämä.
Lapset ovat kuitenkin vain lainaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:46"]
Mä en kyllä koe että opiskelijasolussa asuminen olisi ollut opettavaista ja itsenäistävää.
Se opetti mulle ainoastaan sen, että omia lapsiani en siihen suosita. Saavat asua kotona niin kauan kunnes saavat vuokrattua yksiön mieluummin. Tai muuttavat yhteen puolison kanssa. Jos he väkisin soluun haluavat niin menkööt mutta sitä en missään vaiheessa ehdota.
[/quote]
Sanos muuta. Itsekin olen asunut joitakin vuosia opiskelija-asunnoissa, enkä tykännyt yhtään Todella ankeita luukkuja ainakin pari vuosikymmentä sitten.
[/quote]
Introvertin painajainen on asua soluasunnossa parin random ihmisen kanssa.. ei ikinä kiitos.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:29"]
Ette voi lempata mimmiä pihalle, mutta voitte tehdä tilanteen sellaiseksi, että hän haluaa muuttaa. Ensinnäkin, pyykkihuolto on lopetettava. Toisekseen, ruokatoiveiden vastaanotto on lopetettava. Teette ruokaa silloin kun teille sopii ja sitä mitä itse haluatte. Tyttö opettelee pesemään itse vaatteensa, tai jos ei opi, opetat. Jos ei vieläkään halua, rupeat pesemään tytön vaatteet "väärin" (liian kuuma vesi, valkoiset ja värikkäät sekaisin, rutussa kuivumaan). Tyttö saa joko rueta maksamaan vuokraa asumisestaan tai osallistuttava huomattavan paljon kotitöihin. Ette ehdota tätä vaan vaaditte. Lisäksi voisitte rueta ahdistelemaan tyttöä, menette hänen huoneeseensa hengailemaan, ette anna yksityisyyttä ja rauhaa jne. Kyllä sitä ennenpitkää alkaa ahdistaa.
Elätte omaa elämäänne niinkuin haluatte (illalliset, lomat jne), tytär saa sopeutua, jos pystyy. Jos ei, otatte yhteen ja pyydätte muuttamaan, jos teidän säännöt ei kelpaa.
[/quote]
Olipas idioottimaisia ohjeita. Älkää nyt kukaan näistä ottako oppia.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:59"]
Asuin kotona olosuhteiden pakosta 24-28v. välillä kun tein toista tutkintoa. Maksoin vuokraa 200€/kk, siivosin koko talon joka toinen viikko, pyykkäsin omat (ja siinä sivussa vanhempien) vaatteet. Kävin ruokakaupassa ja tein kaikille ruokaa pyydettäessä. Tämä sopi kaikille osapuolille.
[/quote]
Juuri tätä takoitin, kun kirjoitin aiemmin ruokarahan/vuokran maksusta ja kotitöiden teosta. Homman pointtina olisi se, että jokainen osallistuu kykyjensä mukaan, kaikki ovat käsittääkseni terveitä aikuisia, joten kaikki voivat osallistua yhtä isolla panostuksella.