Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, haluaisin että kuopus muuttaisi omilleen!
13.05.2014 |
Olemme eläneet lapsiperheen elämää kohta 30 vuotta. Meillä on kolme lasta, josta kaksi vanhempaa asuvat jo tukevasti omillaan, molemmat seurustelevat ja vanhimmalla on jo kaksi lastakin. Elämämme on kaikin puolin hyvää ja onnellista, tienaamme ihan riittävästi (emme kuitenkaan ole suurituloisia), parisuhde voi hyvin, viihdymme työpaikoissamme, lasten elämät ovat kulkeneet onnellisesti ja terveyttä riittää.
"Ongelma" on 20-vuotias kuopustyttäremme, joka on viettänyt nyt kaksi välivuotta ja tänä keväänä on hakenut tosissaan opiskelemaan, vahva usko siihen että pääsee haluamaansa paikkaan. On ollut valmennuskurssilla ja tehnyt ihailtavan paljon töitä sisäänpääsyn eteen. Omilleen muutosta tytär ei kuitenkaan ole puhunut. Eilen mieheni otti asian varovaisesti "kautta rantain" puheeksi hänen kanssaan, ja selvisi, että tytär aikoo asua kanssamme valmistumiseensa saakka, eli siis ainakin viisi vuotta.
Jotenkin tuntui latistavalta tuo tieto. Olin jo niin kovasti odottanut sitä, että pääsisimme elämään miehen kanssa kahdestaan, että kaikessa ei tarvitsisi enää ottaa huomioon lapsen hyvinvointia. Toki olemme lopettaneet täysihoidon jo ajat sitten, mutta edelleen huolehdimme siitä, että tyttärelle on mieleistä ruokaa jääkaapissa, vastaamme hänen vaatehuollosta jne. Eikä tämä ole se ainoa syy, vaan jollain selittämättömällä tavalla olisi ihanaa, että talo olisi viimein "tyhjä". Sitä on vaikea pukea sanoiksi niin, että kuulostaisi järkevältä ja epäitsekkäältä.
Yhdeksi syyksi tytär oli nostanut taloudelliset syyt. En tietenkään ole lapseni rahoista kateellinen, mutta tiedän, että hän on tienannut ja säästänyt rahaa useita tonneja työskennellessään nämä kaksi vuotta aktiivisesti. Hän on siis jopa paremmassa tilanteessa kuin missä kaksi vanhempaa lastamme olivat kotoa muuttaessaan. Toki tuimme heitä taloudellisesti jonkun verran ja annoimme heille pienen pesämunan, mutta tuo tuki oli aivan toisella tasolla verrattuna siihen, että nuorin asuisi ja söisi täällä ilmaiseksi.
Kommentit (101)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:56"]
Suuri osa näistä vastauksista on kuin jostain painajaisesta, ei voi olla totta että ihmiset haluaa aikuisten lastensa elävän kotona hyysättävänä! Ette kai ole tosissanne, ettehän? 18-vuotias aikuinen ihminen on sitten jo kämppis jos asuu toisten aikuisten ihmisten kotona. Ei lasten kuulu aikuisen asua vanhempien kanssa nykyaikana, ennenvanhaan maatiloilla oli eri asia, ja sielläkin vanhukset siirtyivät omaan pikkutupaan kun nuoripari otti maatilan hoitaakseen.
Kyllä lapselle pitää opettaa kaikki kotityöt niin että voi vaikka heti peruskoulun jälkeen muuttaa omilleen, jos nuori ei pärjää 16-vuotiaaana, on kasvatuksessa mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Suorastaan perverssiä tuollainen että halutaan pitää aikuiset ihmiset lapsina ikuisesti, aikuisilla ihmisillä on jokaisella oma seksielämä, onhan se ällöttävää jos vanhempien kodissa on jokaisessa makuuhuoneessa joku nuoripari bylsimässä.
[/quote]
Mitähän ällöttävää nuorten rakkaudessa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tytöllä pelko siitä, että ei pärjää? Muutin itse lukion jälkeen uudelle paikkakunnalle. Vanhempani hoitivat kotona asuessani pyykit, siivosivat yhteisiä tiloja, kävivät kaupassa eli asuin käytännössä hotellissa. Itsenäistyminen oli todella rankkaa kun kukaan ei vaihtanutkaan mulle lamppua tai silittänyt vaatteita. Olen todella iloinen muutostani! Itsenäistyminen todellakin pelotti ja mielestäni vanhempani tekivät karhunpalveluksen mulle. Pelottaako tyttöäsi itsenäistyminen?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]Ei 20v vielä pärjää omillaa saatikka vastaamaan elämän päätöksistä. Miksi teit lapsen jos ei pysty huolehtimaan?
[/quote]
olen ollut omillani 16 vuotiaasta asti.
asunut omassa asunnossani ja elättänyt itseni siitä asti.
hyvin on mennyt, on 2 lasta ja hyvä mies.
onnellinen olen, että vanhempani sallivat minun silloin lähteä.
20 on ikänsä puolesta jo aikuinen, henkinen ikä on tietysti jokaisella eri.
ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa.
omat vanhempani käyvät nyt joskus kahdestaan ravintolassa, ulkomailla, vkl matkoilla.
kiertävät lomalla autolla norjaan saakka, ihan kahdestaan.
tekevät siis sellaista, mitä eivät koskaan minun aikanani tehneet.
minusta Se on hienoa, ovat onnellisia ja ovat selvästi löytäneet toisensa uudelleen.
kumpa olisin itse yhtä onnellinen mieheni kanssa, kun olemme saman ikäisiä vanhempani.
neuvoja en osaa antaa, toivottavasti tilanne selviää! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:40"]
Onkohan tytöllä pelko siitä, että ei pärjää? Muutin itse lukion jälkeen uudelle paikkakunnalle. Vanhempani hoitivat kotona asuessani pyykit, siivosivat yhteisiä tiloja, kävivät kaupassa eli asuin käytännössä hotellissa. Itsenäistyminen oli todella rankkaa kun kukaan ei vaihtanutkaan mulle lamppua tai silittänyt vaatteita. Olen todella iloinen muutostani! Itsenäistyminen todellakin pelotti ja mielestäni vanhempani tekivät karhunpalveluksen mulle. Pelottaako tyttöäsi itsenäistyminen?
[/quote]
Minäkin muutin kakskymppisenä kotoa opiskelemaan. Ei ollut yhtään rankkaa. Osasin kaikki tarvittavat asiat ja jos en osannut, kysyin joltakin. Aivan outoja juttuja täällä saa lukea. Tuntuu, että kotona asuessa ei opi mitään. Minä opin itsenäiseksi kotona. Osasin laittaa ruokaa, leipoa, pestä pyykit, siivota, ommella vaatteita, neuloa, huolehtia raha-asioista, ostaa tarvittavat asiat kaupoista, vaihtaa lamput, tehdä pikkunikkaroinnit, kasvattaa kukkia jne, jne. On se kumma, jos ei tuollaisia asioita opi kotona... Miten avuttomia vanhemmat ovat, kun eivät mitään opeta???
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:38"]
[
Mitähän ällöttävää nuorten rakkaudessa on?
[/quote]
Tai niiden vanhempien? Luulitko, että ihmisten seksielämä päättyy siihen, kun lapset on tehty? Kyllä seksin harrastamisessa pitää ottaa kaikenlaista huomioon, kun kotona asuu parikymppinen lapsi. Lapsi lähtee kavereiden kanssa elokuviin, mutta palaakin hakemaan unohtunutta lompakkoaan. Äiti ja iskä ovatkin touhuamassa keskenään olohuoneen sohvalla tai keittiön pöydän ääressä, kuka järkyttyy eniten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi hakee opiskelemaan, mutta hänellä ei ole vielä sitä opiskelupaikkaa. Voi olla hänelle henkisesti uusi tilanne miettiä minne seuraavaksi menisi, kun voi olla kotonakin. Ymmärrän siten nuo välivuodet kotona.
Nyt hän ajatttelee asuvansa kotona viisi vuotta, mutta opiskelijamaailmassa varmasti nopeasti pudotetaan maan pinnalle, jos kertoo vielä asuvansa kotona. Poikakaverikin voi ihmetellä. Nooh, tää oli vain spekulaatiota, mutta uskoisin että tytär tietää syksyllä miten menetellä.
Ja kyllä tyttärelle voi tokaista, että missä hän aikoo asua ja mitä tehdä tulevaisuudessa, niin raa'alta kuin se vainkin kuulostaa. Hän ei ole vielä "herännyt" kohtaamaan maailmaa. Tottakai kotiin voi aina tulla asumaan, jos maailma murjoo, mutta kyllä siivillä lentoa pitäisi hieman jo harjoitella.
Pitäiskö isosiskon hieman vinkata ja tiedustella miten aikoo asua tulevaisuudessa?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:44"]
Ymmärrän toisaalta, jos parilla ei ole keskenään enää mitään yhteistä, ei haluta luopua lapsista. Aikuiset, kotona asuvat lapset ovat kuin muuri, minkä yli ei tarvitse alkaa miettiä parisuhdetta, vaan voi panna pään pensaaseen ja yrittää elää, kuten ennenkin.
Lasten muuttaminen on pelottava asia, jos parisuhteessa ei ole enää mitään muuta, kuin tyhjää.
Mutta antakaa niiden lasten itsenäistyä. Älkää pitäkö heitä hoitamassa olematonta parisuhdettanne.
[/quote]
Saattaa pikemminkin olla niin että kun parilla ei ole mitään lämpöä ja yhteistä niin sitten ei ole lastenkaan kanssa edes kunnollista keskusteluyhteyttä ja kun ei oikein tiedetä että mikä mättää niin ajatellaan että se on se nuori joka siinä vielä kotitalossa norkoilee että siitä kun päästään eroon niin sitten on kaikki hyvin ja parisuhde korjautuu. Perheessä jossa vanhemmilla on hyvät välit ja lämpöä, on myös tilaa aikuisille lapsillekin eikä joka penniä lasketa - eikä oikeastaan yhtään penniä. Ihmissuhteet eivät ole talousasioita.
Omat lapseni ovat itsenäistyneet, kuopuskin, vaikka vielä kotona asuu. Ihan on hänellä oma elämänsä tässä. Ja en, en todellakaan ole lapsistani riippuvainen. Minä vain satun pitämään heistä ihan ihmisinäkin äärettömaän paljon ja olen kiinnostunut heidän ajatuksistaan ja maailmankatsomuksestaan. Keskustelukumppaneita parhaasta päästä: kun itseni ikäisten kanssa keskustelut menevät aina niin ennustettavasti niin nuorilla on usein tuoreita näkemyksiä. Lasteni kaverit ovat myös edelleen aina tervetulleita kotiimme ja tietävät sen.
Joskus tuntuu että monet vanhemmat eivät edes tunne omia lapsiaan ihmisinä ollenkaan. Ei ehkä ole ollut aikaa tutustua kun on pitänyt tuskailla että koska oikein pääsee katsomaan rauhassa omassa olohuoneessa pehmopornoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa..19v ja hain opiskelemaan, en päässyt ja menin kaupan kassalle viettämään välivuotta. Vanhemmat pyysivät 200e/vuokraa kun olin kerran työssäkäyvä täysi-ikäinen. Muutenkin vanhempani olivat aika tiukkoja sen suhteen etteivät tykänneet jos kävin ulkona juhlimassa. 19 vuotiaanahan se alkoi suututtamaan ja otin kaverini kanssa kimppakämpän josta molemmat maksoi sen 250e/kk. En halunnut maksaa tuota rahaa vanhemmille joten muutin mieluummin omaan rauhaan missä saan päättää asioistani :)
Jos vanhempani olisivat olleet ns. rennompia..toisin sanoen eivät olisi pyytäneet rahaa asumisesta, minua olisi passattu niinkuin alaikäisenä ja olisin saanut mennä ja tulla mieleni mukaan..olisin varmasti jäänyt pidemmäksikin aikaa vielä kotiin. Eli summa summarum..teillä on liian hyvä palvelu, ilmainen asua ja rentoa menoa. Jos haluatte saada tytön pois alkakaa pyytää vuokraa ja lopettakaa passaus :D
VOi olla että jos tytär pääsee opiskelemaan, hän haluaa ihan itsekin muuttaa pois.... koulukaverit varmasti ihmettelisivät miksi asuu vielä kotona, ei ole nuorilla mikään "meriitti" kuitenkaan elämässä asua myöhään kotona.
Kakarat pihalle heti 18v päivänä ja sitten viimeisen jälkeen parin vuoden päästä ero, kun sen ukon/akan kanssa ei ollutkaan muuta yhteistä kuin ne kakarat. Suosittelisin kuitenkin opettamaan niille kakaroille ruoanlaittoa, pyykkäystä ja kaupassa käyntiä itsenäisesti jo aika lailla aikaisemmin kuin 20 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoinen tytär...eiku äiti. Ihan ihmeellistä tekstiä. Miksi mukeloita vääntää, kun heidät haluaa heivata heti kun mahdollista pois kotoa. Jo lapsemme ei pääse nyt toivomaansa opiskelupaikkaan (toki on jo yliopistossa, mutta haluaa vaihtaa suuntaa, asuu 'omillaan' = tuen 500 euroa/kk). Nyt hän lähtee opiskelemaan ukomaille, jos ei Suomeen pääse. Kiitettävillä papereilla sinne pääsee. Tämä tarkoittaa, että autamme häntä noin 15.000 eurolla/vuosi kuuden vuoden ajan. Ja niin kauan kun se on meille mahdollista, tietysti tuemme häntä taloudellisestikin. Kohta täältäkin loppuu tyystin verorahoilla opiskelu. Lapsien lukumäärää pitää harkita tarkkaan, jos haluatte kantaa vastuuta heistä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]Ei 20v vielä pärjää omillaa saatikka vastaamaan elämän päätöksistä. Miksi teit lapsen jos ei pysty huolehtimaan?
[/quote]
aijjaa, minä olin 16 kun kotoa muutin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 20:40"]Ite oon kanssa 20-vuotias, ja kotona vielä asustelen. Poikaystävän kanssa ollaan kaupungille asuntohakemus laitettu, mutta eipä oo kuulunu mitää. Yksityiseltä ei haluta vuokrata, kun hinnat on niin huimia. Helsingissä siis asutaan, ja asuntoakin etsitään. Pari vuotta oon käynny töissä, nyt tosin pidän taukoa pääsykoeluku-urakan takia mutta kesällä sitte takas.
Joka kuu laitan palkasta 350-600e asuntosäästötilille, kotiin en maksa mitään. Mielummmin kerrytän pesämunaa omaan asuntoon, ja vanhemmat on samoilla linjoilla. Itse toki maksan auton bensat ja vakuutusmaksut, kuntosalijäsenyyden, lääkkeet, vaatteet yms. Oon myös ite ostanut jo valmiiksi television, arkiastiaston, petivaatteita, kattiloita sun muita tarpeellisia tavaroita tulevaisuutta varten, ettei sitten uppoisi vielä niihin rahaa. Ei mun vanhemmat oo vaatinut mua maksaa mitään, ja kovasti haluais, että asuisin mahdollisimman pitkään kotona (en kyl sit tiiä jos asuisin vielä koko opiskeluaikani himas, et potkisko sit jo pihalle :D), ettei sitä rahaa menis hukkaan vuokriin vaan saisin laitettua sinne ASP-tilille rahaa.
Kyllä mä tunnen itteni itsenäiseksi, vaikka kotona asunkin. Te kaikki taidatte kyl olla musta erimieltä, saan varmaan 100 alapeukkua... Onks kaikki oikeesti sitä mieltä et heti pitäis muuttaa omilleen ja jos kotona asuu ni vuokraa maksaa?? :D Eiks kellään oo samanlaista systeemiä, että annetaan lapsen asua, koska ajatellaan, että parempi säästää sitä rahaa? :O
[/quote]
Sama täällä! Ikää 21v. Lukion jälkeen tein vähän töitä, menin armeijaan, opiskelin vuoden (vääräää alaa, kun en heti haluanaani paikkaa saanut) ja nyt tammikuuhun asti asustelen vanhenpien hoteissa töitä tehden, sitten muutan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan unelma-alaani. Nyt oon kotona juuri sen takia, että saan pesämunaa omaa asumista varten säästettyä. Astioita, keittiövälineitä, lakanoita ym. on jo kerätty synttäri/joululahjoina siitä alkaen, kun pääsin ripiltä, joten sellaiset asiat on jo valmiina. Kotona olen oppinut kaiken tarvittavan, osaan pyykätä, siivota, laittaa ruokaa, leipoa, vaihtaa lampun, korjata pikkujuttuja jne. En siis todellakaan ole hyysätty uusavuton loinen, vaikka vanhempani eivät minua heti 18-vuotiaana potkaisseet ulos.
Tää keskustelu on täysin absurdia! Ei maailma ole noin mustavalkoinen, että joko heti täysikäisenä muutetaan pois, itsenäistytään ja kasvetaan kunnon kansalaisiksi tai sitten eletään kolmekymppiseks äidin hoivissa, eikä opita aikuisuudesta mitään.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kerron oman tarinani. Nimittäin minulla on veli, joka lähti aika hitaasti. Hän taisi olla 22 tai 23 muuttaessaan.
Äiti antoi hänelle silitetyn vaatepinon käsiinsä. Veljeni katsoi äitiä suoraan silmiin ja sanoi "äiti, minä en muuta täältä ikinä pois!" Semmonen hölmön hurmaantunut ja arvostava ilme kasvoillaan. Meni alle vuosi ja hänellä oli oma kämppä.
Antakaa aikaa. Jos ei kakskolmosena ala mitään tapahtua niin sitten näkemiin. Nuoren kanssa voi myös keskustella, että miksi ei ole kiire pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 08:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:44"]
Ymmärrän toisaalta, jos parilla ei ole keskenään enää mitään yhteistä, ei haluta luopua lapsista. Aikuiset, kotona asuvat lapset ovat kuin muuri, minkä yli ei tarvitse alkaa miettiä parisuhdetta, vaan voi panna pään pensaaseen ja yrittää elää, kuten ennenkin.
Lasten muuttaminen on pelottava asia, jos parisuhteessa ei ole enää mitään muuta, kuin tyhjää.
Mutta antakaa niiden lasten itsenäistyä. Älkää pitäkö heitä hoitamassa olematonta parisuhdettanne.
[/quote]
Saattaa pikemminkin olla niin että kun parilla ei ole mitään lämpöä ja yhteistä niin sitten ei ole lastenkaan kanssa edes kunnollista keskusteluyhteyttä ja kun ei oikein tiedetä että mikä mättää niin ajatellaan että se on se nuori joka siinä vielä kotitalossa norkoilee että siitä kun päästään eroon niin sitten on kaikki hyvin ja parisuhde korjautuu. Perheessä jossa vanhemmilla on hyvät välit ja lämpöä, on myös tilaa aikuisille lapsillekin eikä joka penniä lasketa - eikä oikeastaan yhtään penniä. Ihmissuhteet eivät ole talousasioita.
Omat lapseni ovat itsenäistyneet, kuopuskin, vaikka vielä kotona asuu. Ihan on hänellä oma elämänsä tässä. Ja en, en todellakaan ole lapsistani riippuvainen. Minä vain satun pitämään heistä ihan ihmisinäkin äärettömaän paljon ja olen kiinnostunut heidän ajatuksistaan ja maailmankatsomuksestaan. Keskustelukumppaneita parhaasta päästä: kun itseni ikäisten kanssa keskustelut menevät aina niin ennustettavasti niin nuorilla on usein tuoreita näkemyksiä. Lasteni kaverit ovat myös edelleen aina tervetulleita kotiimme ja tietävät sen.
Joskus tuntuu että monet vanhemmat eivät edes tunne omia lapsiaan ihmisinä ollenkaan. Ei ehkä ole ollut aikaa tutustua kun on pitänyt tuskailla että koska oikein pääsee katsomaan rauhassa omassa olohuoneessa pehmopornoa.
[/quote]
Oletkohan eräs sukulaiseni. Hänen poikansa vaimo kiroaa monesti anoppia, kenellä on niin lämpimät välit aikuisiin lapsiin, ettei saa siunaaman rauhaa. Ja kyllä, anoppi on hyysännyt lapsia ja ne ovat asuneet aikuisenakin kotona. Mitään ei osattu tehdä ja rahankäyttö oli onnetonta.
Ovat suunnitelleet muuttavansa todella kauas anopistaan, ettei se hänen lämpönsä ja kiinnostuksensa lapsistaan enää sotke heidän elämää ja anoppi vihdoin löytäisi omankin elämän.
[/quote]
Anteeksi yläpeukutin vaikka oli tarkoitus vain vastata.
En ole sukulaisesi koska en juurikaan itse pidä kotoa poismuuttaneisiin lapsiini yhteyttä vaan he pitävät minuun ja miniäni viihtyy lastensa kanssa kotonani vallan mainiosti kun tulevat lomillaan tänne - saavat elää ihan kuin olisivat kotonaan, kokata mitä haluavat, pestä pyykkiä milloin tahansa, lämmittää saunan halutessaan jne. Keskustelen siis lasteni kanssa nokatusten enkä esim. puhelimitse ja koska itse en halua matkustaa minnekään juuri koskaan (päiväseltään voin joskus jossakin piipahtaa) niin tapaamme vain kun he tulevat tänne.
Minulla on oma urani, aikaavievät harrastukseni ja liiankin vilkas seuraelämä kulttuuririentoineen ja kissanristiäisineen. Silti minulla on aikaa lapsilleni ja lapsenlapsilleni aina kun he tarvitsevat. Lapsenlapsiani en juuri hoida, mutta monenlaista kivaa harrastan heidän kanssaan.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]Ei 20v vielä pärjää omillaa saatikka vastaamaan elämän päätöksistä. Miksi teit lapsen jos ei pysty huolehtimaan?
[/quote]
olen ollut omillani 16 vuotiaasta asti.
asunut omassa asunnossani ja elättänyt itseni siitä asti.
hyvin on mennyt, on 2 lasta ja hyvä mies.
onnellinen olen, että vanhempani sallivat minun silloin lähteä.
20 on ikänsä puolesta jo aikuinen, henkinen ikä on tietysti jokaisella eri.
ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa.
omat vanhempani käyvät nyt joskus kahdestaan ravintolassa, ulkomailla, vkl matkoilla.
kiertävät lomalla autolla norjaan saakka, ihan kahdestaan.
tekevät siis sellaista, mitä eivät koskaan minun aikanani tehneet.
minusta Se on hienoa, ovat onnellisia ja ovat selvästi löytäneet toisensa uudelleen.
kumpa olisin itse yhtä onnellinen mieheni kanssa, kun olemme saman ikäisiä vanhempani.
neuvoja en osaa antaa, toivottavasti tilanne selviää! Tsemppiä!
[/quote]
Ja mikähän oli pointtisi?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:46"]
Mä en kyllä koe että opiskelijasolussa asuminen olisi ollut opettavaista ja itsenäistävää.
Se opetti mulle ainoastaan sen, että omia lapsiani en siihen suosita. Saavat asua kotona niin kauan kunnes saavat vuokrattua yksiön mieluummin. Tai muuttavat yhteen puolison kanssa. Jos he väkisin soluun haluavat niin menkööt mutta sitä en missään vaiheessa ehdota.
[/quote]
Sanos muuta. Itsekin olen asunut joitakin vuosia opiskelija-asunnoissa, enkä tykännyt yhtään Todella ankeita luukkuja ainakin pari vuosikymmentä sitten.
[/quote] Pari vuosikymmentä sitten minäkin asuin. Kämppiksiä oli jos jonkinlaisia. Nuorena sitä tietysti jousti ja sopeutui mutta ei se mitään kivaa ollut. Olisin voinut jättää sen kokemuksen väliin ihan hyvin jos mulla olisi ollut hyvät välit vanhempiini ja olisin voinut asua kotona.
Minäkin ajattelin tarjota lapsilleni kotoa käsin opiskelua ja rahojen säästämistä omaan asuntoon. Saavat sen mahdollisuuden käyttää jos haluavat, ei ole pakko tietenkään. Itse maksoin aikoinaan 19 vuotiaana vanhemmilleni vuokraa jotakin 500 markkaa kun kävin töissä ja kyllä se vaan jätti ikävän fiiliksen. Ei voi mitään.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:38"]
[
Mitähän ällöttävää nuorten rakkaudessa on?
[/quote]
Tai niiden vanhempien? Luulitko, että ihmisten seksielämä päättyy siihen, kun lapset on tehty? Kyllä seksin harrastamisessa pitää ottaa kaikenlaista huomioon, kun kotona asuu parikymppinen lapsi. Lapsi lähtee kavereiden kanssa elokuviin, mutta palaakin hakemaan unohtunutta lompakkoaan. Äiti ja iskä ovatkin touhuamassa keskenään olohuoneen sohvalla tai keittiön pöydän ääressä, kuka järkyttyy eniten?
[/quote]
Oi ei, apua. Miten niin aikuinen lapsesi ei tiedä että vanhemmat peuhaavat keskenään? Minkälaisessa tynnyrissä olette onnistuneet hänet pitämään jos ei hän edes sitä olemassaolonsa keskeisintä asiaa tiedä? Entä ettekö ole lapsellenne koskaan puhuneet mitään murrosikään kuuluvista asioista, siitä miten lapset kasvavat aikuisiksi ja mitä aikuisuus tuo tullessaan ja kuinka nämä muutokset tuovat uusia tunteita, haluja ja tarpeita jne. Olette kyllä ihme vanhempia jos näin on. Kasvatus ei ole komentamista, kieltämistä ja nalkuttamista vaan ennen kaikkea välittämistä ja eväiden antamista - ja parhaimmillaan se riittää.
Lapsi saa mukavan pesämunan jos voi asua kotonaan ja säästää samalla omaan asuntoon rahaa. Tai opiskeluihin ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Valmistuttuaan voi sitten heti hankkia asunnon asuntolainalla kun ei ole muita lainoja taakkana.
Aivan käsittämätöntä ajatella että oma lapsi voi olla hyväksikäyttäjä. Kuka niitä lapsia auttaa alkuun jos ei omat vanhemmat?
Eipä ole ihme, että muutaman vuoden päästä niitä lapsia odotellaan turhaan viettämään joulua tai vaan käymään. Itsehän te hyvät ihmiset olette ne ajaneet pois kotoaan. Kyllä ne pärjää omillaan, mutta pärjäättekö te varmasti kun jäätte viettämään yksin vanhuuttanne?
Alue: Aihe vapaa
Surullista. Ajatellaan vain naimista ja sitä, että saataisiin lapset pois, jotta päästään olohuoneeseen naimaan. Minusta olisi tuntunut kauhealta, jos vanhempani olisivat sanoneet, että minut pitää saada pois, että heillä on vielä seksielämää. Vanhoilla ihmisillä. Olisin loukkaantunut niin, että en olisi ikinä enää käynyt kotona. Onneksi vanhempani ovat normaaleja ja sain asua kotona ilmaiseksi 24 vuotiaana.