Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, haluaisin että kuopus muuttaisi omilleen!
13.05.2014 |
Olemme eläneet lapsiperheen elämää kohta 30 vuotta. Meillä on kolme lasta, josta kaksi vanhempaa asuvat jo tukevasti omillaan, molemmat seurustelevat ja vanhimmalla on jo kaksi lastakin. Elämämme on kaikin puolin hyvää ja onnellista, tienaamme ihan riittävästi (emme kuitenkaan ole suurituloisia), parisuhde voi hyvin, viihdymme työpaikoissamme, lasten elämät ovat kulkeneet onnellisesti ja terveyttä riittää.
"Ongelma" on 20-vuotias kuopustyttäremme, joka on viettänyt nyt kaksi välivuotta ja tänä keväänä on hakenut tosissaan opiskelemaan, vahva usko siihen että pääsee haluamaansa paikkaan. On ollut valmennuskurssilla ja tehnyt ihailtavan paljon töitä sisäänpääsyn eteen. Omilleen muutosta tytär ei kuitenkaan ole puhunut. Eilen mieheni otti asian varovaisesti "kautta rantain" puheeksi hänen kanssaan, ja selvisi, että tytär aikoo asua kanssamme valmistumiseensa saakka, eli siis ainakin viisi vuotta.
Jotenkin tuntui latistavalta tuo tieto. Olin jo niin kovasti odottanut sitä, että pääsisimme elämään miehen kanssa kahdestaan, että kaikessa ei tarvitsisi enää ottaa huomioon lapsen hyvinvointia. Toki olemme lopettaneet täysihoidon jo ajat sitten, mutta edelleen huolehdimme siitä, että tyttärelle on mieleistä ruokaa jääkaapissa, vastaamme hänen vaatehuollosta jne. Eikä tämä ole se ainoa syy, vaan jollain selittämättömällä tavalla olisi ihanaa, että talo olisi viimein "tyhjä". Sitä on vaikea pukea sanoiksi niin, että kuulostaisi järkevältä ja epäitsekkäältä.
Yhdeksi syyksi tytär oli nostanut taloudelliset syyt. En tietenkään ole lapseni rahoista kateellinen, mutta tiedän, että hän on tienannut ja säästänyt rahaa useita tonneja työskennellessään nämä kaksi vuotta aktiivisesti. Hän on siis jopa paremmassa tilanteessa kuin missä kaksi vanhempaa lastamme olivat kotoa muuttaessaan. Toki tuimme heitä taloudellisesti jonkun verran ja annoimme heille pienen pesämunan, mutta tuo tuki oli aivan toisella tasolla verrattuna siihen, että nuorin asuisi ja söisi täällä ilmaiseksi.
Kommentit (101)
Oletteko ajatelleet asiaa siltä kannalta, että lasten lentäessä pesästä voisitte vaihtaa asunnon pienempään? Teillä täytyy olla iso asunto, jos lapsia on ollut kolme, kaksistaan pärjäisitte pienemmässäkin ja saisitte vaihdossa rahaa elämiseen ja matkusteluun. Ihan hullua olisi asua ylisuuressa asunnossa viisi vuotta, koska lapsi ei lähde siivilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:36"]
Luojan kiitos mieheni oli asunut yksin muutaman vuoden ennen tapaamistamme. En olisi kestänyt anoppia, joka ei halua luopua pojastaan.
[/quote]
Tässä taas yksi, joka on käsittänyt kotona asumisen täysin väärin. Kotona asuminen ja lapsesta riippuminen eivät ole yhteydessä toisiinsa. Kotona voi oppia aivan itsenäiseksi.
Itsenäistyin lopullisesti 19-vuotiaana. Sitä ennen asuin 17-18 vuotiaana solussa ja kävin viikonloppuisin kotona. Minusta 20-kymppisen on terveellistä jo itsenäistyä. Onhan sen ikäinen jo ollut aikuinen kaksi vuotta.
Huh, mitä kommentteja mammoilta... Kyllä lapsen pitää itsenäistyä ja muuttaa omilleen eikä jäädä vanhempien nurkkiin asumaan – se opettaa elämää ja on karhunpalvelus pitää päälle parikymppistä kuin jotain 10-vuotiasta.
Olen itse nyt 30-vuotias ja erittäin iloinen että olen joutunut "asumaan kopperossa" ja kituuttamaan. Se opettaa rahankäyttöä, pärjäämistä, kehittää itsetuntoa ym. ja osaan aivan varmasti kaikki kotityöt ym. Paapominen on aivan turhaa ja pilaa aikuisuutta tekemällä ihmisestä nössön, joka pilaa esim. raha-asiansa heti kun saa siihen mahdollisuutta.
Ikinä, ikinä en ottaisi sellaista ukkoa vaivoikseni, joka on äidin helmoissa asunut vielä 25-vuotiaana – huhhei. Tyttö näkee ap:n hyvänä mahdollisuutena kerätä rahaa jne. helppoa elämää – vai asuisitteko te mielellänne hotellissa? Ei muuta kuin tyttö pihalle vaan.
Ja kyllä. Olen äiti. Liian suuri osa nykyäideistä kohtelee lapsiaan silkkihansikkain ja valitettavasti se näkyy jo...
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:46"]
Mä en kyllä koe että opiskelijasolussa asuminen olisi ollut opettavaista ja itsenäistävää.
Se opetti mulle ainoastaan sen, että omia lapsiani en siihen suosita. Saavat asua kotona niin kauan kunnes saavat vuokrattua yksiön mieluummin. Tai muuttavat yhteen puolison kanssa. Jos he väkisin soluun haluavat niin menkööt mutta sitä en missään vaiheessa ehdota.
[/quote]
Sanos muuta. Itsekin olen asunut joitakin vuosia opiskelija-asunnoissa, enkä tykännyt yhtään Todella ankeita luukkuja ainakin pari vuosikymmentä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:36"]
Luojan kiitos mieheni oli asunut yksin muutaman vuoden ennen tapaamistamme. En olisi kestänyt anoppia, joka ei halua luopua pojastaan.
[/quote]
Tässä taas yksi, joka on käsittänyt kotona asumisen täysin väärin. Kotona asuminen ja lapsesta riippuminen eivät ole yhteydessä toisiinsa. Kotona voi oppia aivan itsenäiseksi.
[/quote]
Kotona ei taatusti voi oppia täysin itsenäiseksi. Niin kauan kun joku pesee sun pyykit, ostaa ruoat kaappiin jne. KUKAAN kotona asuva ei vastaa taloudellisesta tilanteestaan itse ja se jos mikä on aikuisuuden + itsenäisyyden mittari.
Minä ainakin ehdottaisin keskustelutuokiota lapsen kanssa. Kertokaa, että olette valmiita tukemaan ja auttamaan lasta ja että aina saa tulla kotiin käymään. Asian voi esittää niin, että omilleenmuutto olisi mukava asia tyttären kannalta - saa opetella itsenäistymistä ja kokeilla omia siipiään. Minusta ei ole mitenkään itsekästä haluta, että oma lapsi muuttaisi pikku hiljaa omaan kämppään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa lukea tätä ketjua. Helppo huomata, että perityypillinen suomalainen tapa toimia näyttää olevan suurelle osalle se oikea ja lapsen parhaaksi pitkällä aikavälillä. Eli lapsi nopeasti kodista johonkin muualle asumaan, pois. pois.
Sitten kun joku kertoo, että lapset saavat asua kotona pitempään, etsitään ongelmaa vanhemman riippuvuudesta lapsesta, lapsen roolista täyttää vanhempien välistä tyhjää elämää jne. Tosi naurettavaa. On hienoa, että myös Suomessa on vanhempia, jotka ajattelevat, että kotona voi asua esim. myös opiskeluaikana. Se ei estä itsenäistymistä, sillä ei ole mitään tekemistä vanhemman halussa riippua lapsessaan. Kotona ja lasten ja vanhempien päissä ja elämässä voi kaikki olla priimasti, mutta kotona voidaan silti asua yhdessä. Tässä asiassa olisi suomalaisilla paljon oppimista. Lisää lämpöä elämään!
Ymmärrän ap sinua täysin. Oma tyttäreni muutti omaan asuntoon saatuaan opiskelupaikan (19-vuotiaana), vaikka olisi voinut opiskella kotoakin käsin. MInusta oli ihan luonnollista, että muutti omilleen. Seuraava lapsi lähtee kesällä armeijaan ja oletan, että sen jälkeen hakee opiskelemaan ja muuttaa pois. Ymmärrän kotona asumisen niissä tilanteissa, joissa esim. asunnon saaminen on hankalaa tmv.
Tyttäreni luokkakaveri oli ollut aivan kauhuissaan kuullessaan tyttäreni muuttavan omaan asuntoon siten, että vie vanhasta huoneestaan tavaransa uuteen asuntoonsa. Sisustimme tyttären huoneen vierashuoneeksi, jossa tytär yöpyy kotona käydessään.
Kukin tyylillään, mutta hankala tilanne ap, jos tyttärenne ei ole alkuunkaan tajunnut teidän toivettane. Voisivatko isommat sisarukset auttaa asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkasen karulta kuulostaa kyllä että on tiedossa että tytär on turvallisuushakuinen mutta mietinnässä on lähinnä miksi ei jätä teitä rauhaan. :/ Olisiko se nyt niin kamalaa rauhassa rakentavasti saada tyttö itsenäistymään. Varmaan on jokin välimuoto siinä että heti lähtee ja lähtee vasta 5 vuoden päästä, tuossa iässä tilanteet voi muuttua nopeastikin.
Voisitte edes odottaa tuon poishätistelyn kanssa niin pitkään että saa pääsykokeet pois alta. En tiedä millaiset pääsykokeet olet itse aikanani käynyt läpi mutta siitä päätellen että tyttäresi on valmennuskurssinkin käynyt kyseessä on joku vaativa aine ja vaativa koe joka vaatii 100% keskittymisen. Olen pahoillani mutta en keksi kyllä tuohon väliin mitään itsekkäämpää ja tahdittomampaa kun että alat pääsykokeen kynnyksellä norkoilla tyttäresi huoneen ovella heittelemässä jotain 'äiti ja isä tarvitsee nyt omaa tilaa' juttua.
Eli aikalisä tähän väliin ja sitten kun on tiedossa pääsykokeen tulokset (ei mikään itsestäänselvyys) on kaikkien parempi tuota ratkoa. Ja eihän kotona asumisen tarvitse olla sama kuin passaaminen, peräänkuuluttaisin kommunikaatiotaitoja tuossa kohdassa.
Ymmärrän oman tilan tarpeenkin mutta toisaala myös maailmalla nuorempana naimattomana naisena 20 - 30 ikävuoden välissä reissatessani oli ennemmin sääntö kun poikkeus että päiviteltiin että miten Suomessa on normaalia asua yksin eikä joko lapsuuden perheen tai oman puolison ja lasten kanssa (poislukien opiskelu ulkomailla tms). Suomen 'äkkiä pois' tyyli siis ei ole mikään kansainvälinen normi vaikka av:lla olisikin.
T. Se entinen nuori jolla ei koskaan ollut mahdollisuutta keskittyä 100% pääsykokeisiin koska piti itsenäistyä 15 vuotiaana
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Siis tietysti odotamme siihen asti, että tytär pääsee opiskelemaan, pariksi kuukaudeksi ei asuntoa kannata hommata. Tämä on ihan selvyys, ei tullut ilmi aloitusviestistäni kuitenkaan.
Tytär ei maksa meille mitään. En tiedä tarkasti hänen raha-asioitaan, mutta hänen on pakko tienata ihan mukavasti (ihmiseksi, jolla ei ole mitään "oikeita" menoja...), sillä hän tekee 30 h/vko-sopimuksella töitä kaupan alalla, ottaa paljon lisätunteja ja työskentelee liki kaikki viikonloput. Tavallaan hän on siis melkoinen "vapaamatkustaja", jos näin nyt kehtaa omasta lapsesta sanoa.
[/quote]
Siis oletko kateellinen oman lapsesi tuloille vaikka sinun pitäisi olla ylpeä että olet saanut noin ahkeran tyttären. Kyllä hän niitä rahoja tulee tarvitsemaan opiskeluaikana ja oman kodin laittamiseen myöhemmin jos ei sitten ole säästänyt matkaa varten. Etkö ihan oikeasti pidä lapsestasi, onko tullut liikaa anoppiisi vai mikä mättää?
[/quote]
Jaa no, enpä tiedä onko ahkeruutta tehdä töitä sikäli kun saa käyttää joka pennin tismalleen niinkuin haluaa, huvituksiin, vaatteisiin, tai vaikka sisustamiseen vuokran, sähkön, ruoan jne. sijaan. Siinä vaiheessa se ahkeruus punnitaan, kun itse ansaitusta palkasta kolme neljäsosaa menee elämiseen. Vieläpä jos vapaa-aika menee omissa touhuissa vanhempien pitäessä yllä hotellia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:36"]
Luojan kiitos mieheni oli asunut yksin muutaman vuoden ennen tapaamistamme. En olisi kestänyt anoppia, joka ei halua luopua pojastaan.
[/quote]
Minusta pitäisi säätää laki, että jokainen joutuu asumaan yksin vähintään vuoden verran lapsuudenkodista muuton jälkeen. Oma mies ei asunut, kun muutimme yhteen, hän oli silloin 25-vuotias. Anoppi halusi pitää lapset kotona ja passasi heitä ihan uskomattoman paljon. Kyllä siinä oli hirvä vääntäminen, mies kun silmät kirkkaina uskoi, että kaikki kotihommat sujuu itsestään ja naiset tykkää kotitöistä.
Meillä esikoinen muutti parikymppisenä opiskelujen perään ja toivottavasti nuorempi muuttaa tulevana syksynä samanikäisenä. Minusta oikeaa vanhemmuutta on antaa lapselle tilaa itsenäistyä. Kannustaminen on eri asia kuin kotoa pois heittäminen. Pitäähän sitä pyörällä ajamista opettelevaa lastakin kannustaa, että "kyllä sinä osaat ja kohta saat apurattaat pois".
Mikä pakko sinne opiskelijasoluun on muuttaa? Meidän 18v.lukiolainen muutti paikkakunnan hintatason huomioiden suht´edulliseen mukavaan yksiöön (ja ihan omasta halustaan lähti kotoa) reippaan kävelylenkin päähän ja osaa hyvin hoitaa kaiken itse. Keskusteluyhteys meillä on aina ollut todella hyvä, meillä on myös toistemme avaimet mutta en koskaan mene ilmoittamatta kylään tai käy omalla avaimella ellei ole sovittu, ja kun näin lähellä asuu, on helpompi auttaa häntä kaikissa virallisissa kuvioissa. Kun lukion jälkeen muuttaa toiselle paikkakunnalle yliopistoon, osaa jo hoitaa kaiken ilman apuakin. Autan tarvittaessa hankinnoissa ja vien joskus ruokaa mutta hän laskee hyvin taloudellisesti itse menonsa, ei biletä, ei käy baareissa; miel. käyttää vähät rahansa siihen että saa asua hyvässä ja rauhallisessa asunnossa ilman kämppiksiä ja tavata tyttöystäväänsäkin muiden häiritsemättä. Kaikka ei hankita kerralla vaan varojen mukaan, ihan perussetillä aloitti, välttämättömin, pöytä, muutama astia jne. Imurin ostin hänelle kun muutti, lattianpesuvälineet hän oli ostanut itse heti muutettuaan. En alkuunkaan ymmärrä miksi ap on kasvattanut lapsen niin että hänen toiveidensa mukaan ostetaan ruuat ja passataan kaikki valmiiksi. Ei tee hyvää lapsellekaan asua kotoa kaksvitoseksi ainakaan tuollaisessa täysihoidossa. Aikuinen ihminen se jo on eikä mikään lapsi. Ja kyllä, myös 20v on aikuinen. Se, että muut lapsenne ovat lähteneet aiemmin, osaltaan tekee tilanteesta kummallisen. Ei se, että lapsi muuttaa kotoa, tarkoita sitä että siteet perheeseen katkeavat, tai että apua ja tukea ei enää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällein parikymppisen näkökulmasta katsottuna: tuntuisi kyllä todella pahalle, jos vanhemmat "ajaisivat" kotoa pois. Itse olen siis jo muuttanut pois, ja ymmärrän kyllä kantaanne, mutta silti ei jäisi kovin mukava olo tuommoisesta. Ainakin aluksi voisin olla loukkaantunut ja vähän järkyttynyt siitä, että olenko todellakin näin suuri taakka ollut vanhemmilleni....nämä vain minun mietteitäni, en tarkoita pahaa.Voihan olla että tyttärenne ottaisi asian hyvin jos sanoisitte asiasta hienovaraisesti? Ehkä hän ei loukkaantuisi niinkuin minä, ihmiset on erilaisia.
Mulle vaan on aina omat vanhemmat sanoneet, että kotoa ei ole koskaan kiire pois ja aina olet tervetullut :)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:29"]
Suomalaiset ovat tylyjä lapsilleen, kotoa pitää lähteä heti kun tulee parikymppiä täyteen. Lisäksi omituisesti sekoitetaan itsenäistyminen siihen, että pitää asua omillaan. Kotonakin voi aivan hyvin itsenäistyä. Kotona on lisäksi turvalliset aikuiset, joiden kanssa voi keskustella ja viettää aikaa. Se ei tietenkään estä muita ihmissuhteita ja seurustelua. Itse olen viehtynyt Italian malliin, jossa kotona asutaan vaikka kolmekymppisiksi.
Minun lapseni voivat asua kotona miten kauan haluavat. Tosi kiva nähdä lapsia päivittäin. Samalla voin tukea heitä monissa asioissa, opiskeluissa jne. Haluan, että lapseni ovat onnellisia ja tuntevat olonsa turvallisiksi. Sellaiselta pohjalta on sitten kun aika koittaa helppo siirtyä omaan kotiin. Mieluummin niin, että lapset löytävät kumppanit ennen kotoa siirtymistä. Rahaakin minulla on niin paljon, että voin maksaa lasten pienet kulut. Tottahan he silti oppivat rahaa käyttämään. Siitä on puhuttu meillä kuitenkin riittävästi. Ja kodinhoidonkin voi parhaiten opetella kotona, siihen ei jotain omaa pikkuluukkua tarvita.
[/quote]
Tuo italianmalli koskee kyllä vain niitä mamman poikia, tytöt kyllä itsenäistytetään a'la suomen malli.
Ei kaksikymppistä enää tarvitse passata. Itse asiassa ollaan todella myöhään liikkeellä, jollei hänelle vieläkään ole opetettu selviämistaitoja, kuten ruuanlaittoa, siivousta ja pyykinpesua. Jos kodissa on tilaa, niin miksei parikymppinen sinne vielä voisi jäädäkin, mutta kyllä häneltä sitten jo voidaan vaatia osallistumista töihin ja miksei myös kustannuksiin, ainakin jos perheessä on muita lapsia, sillä onhan se periaatteessa epäreilua muita lapsia kohtaan, jos yksi saa elellä vanhempien kustannuksella vuosia pitempään kuin muut. Kyllä siinä tehdään lapselle karhunpalvelus, jollei häntä ohjata oman itsenäisen elämän alkuun. Suoranaista ulos potkaisua en suosittele, mutta onhan hänet saatava ymmärtämään, että aikuisen elämään kuuluu myös velvollisuuksia ja ettei ilmaisia lounaita ole olemassa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:57"]
Oletteko ajatelleet asiaa siltä kannalta, että lasten lentäessä pesästä voisitte vaihtaa asunnon pienempään? Teillä täytyy olla iso asunto, jos lapsia on ollut kolme, kaksistaan pärjäisitte pienemmässäkin ja saisitte vaihdossa rahaa elämiseen ja matkusteluun. Ihan hullua olisi asua ylisuuressa asunnossa viisi vuotta, koska lapsi ei lähde siivilleen.
[/quote]
Kamalan itsekästä ajattelua. Suuret ikäluokat olette juuri tuollaisia. Haluatte nuoren pois kotoa, että säästätte rahaa ja voitte tuhlata sitä itseenne, ettekä jättäisi mitään perinnöksi. Sinä varmaan heivaat lapsesi pois heti 15 vuotiaana ja kun tulee lapsenlapsia, et tule koskaan niitä hoitamaan ja lapsiasi auttamaan, vaan myyt omaisuutesi ja riehut pitkin maailmaa ja et killinkiäkään jätä lapsillesi perinnöksi.
Olet ap ja sinä juuri Et-lehden suurimpia lukijoita ja itsekkäästi vain ajattelette omaa napaanne.
Sääliksi käy lapsianne.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:29"]
Suomalaiset ovat tylyjä lapsilleen, kotoa pitää lähteä heti kun tulee parikymppiä täyteen. Lisäksi omituisesti sekoitetaan itsenäistyminen siihen, että pitää asua omillaan. Kotonakin voi aivan hyvin itsenäistyä. Kotona on lisäksi turvalliset aikuiset, joiden kanssa voi keskustella ja viettää aikaa. Se ei tietenkään estä muita ihmissuhteita ja seurustelua. Itse olen viehtynyt Italian malliin, jossa kotona asutaan vaikka kolmekymppisiksi.
Minun lapseni voivat asua kotona miten kauan haluavat. Tosi kiva nähdä lapsia päivittäin. Samalla voin tukea heitä monissa asioissa, opiskeluissa jne. Haluan, että lapseni ovat onnellisia ja tuntevat olonsa turvallisiksi. Sellaiselta pohjalta on sitten kun aika koittaa helppo siirtyä omaan kotiin. Mieluummin niin, että lapset löytävät kumppanit ennen kotoa siirtymistä. Rahaakin minulla on niin paljon, että voin maksaa lasten pienet kulut. Tottahan he silti oppivat rahaa käyttämään. Siitä on puhuttu meillä kuitenkin riittävästi. Ja kodinhoidonkin voi parhaiten opetella kotona, siihen ei jotain omaa pikkuluukkua tarvita.
[/quote]
Tuo italianmalli koskee kyllä vain niitä mamman poikia, tytöt kyllä itsenäistytetään a'la suomen malli.
[/quote]
Mistäpä tiedät tämän vai luuletko? Jotenkin en usko, että käytäntö olisi niin erilainen tytöille ja pojille. Miksi olisi..
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:44"]
Ymmärrän toisaalta, jos parilla ei ole keskenään enää mitään yhteistä, ei haluta luopua lapsista. Aikuiset, kotona asuvat lapset ovat kuin muuri, minkä yli ei tarvitse alkaa miettiä parisuhdetta, vaan voi panna pään pensaaseen ja yrittää elää, kuten ennenkin.
Lasten muuttaminen on pelottava asia, jos parisuhteessa ei ole enää mitään muuta, kuin tyhjää.
Mutta antakaa niiden lasten itsenäistyä. Älkää pitäkö heitä hoitamassa olematonta parisuhdettanne.
[/quote]
Saattaa pikemminkin olla niin että kun parilla ei ole mitään lämpöä ja yhteistä niin sitten ei ole lastenkaan kanssa edes kunnollista keskusteluyhteyttä ja kun ei oikein tiedetä että mikä mättää niin ajatellaan että se on se nuori joka siinä vielä kotitalossa norkoilee että siitä kun päästään eroon niin sitten on kaikki hyvin ja parisuhde korjautuu. Perheessä jossa vanhemmilla on hyvät välit ja lämpöä, on myös tilaa aikuisille lapsillekin eikä joka penniä lasketa - eikä oikeastaan yhtään penniä. Ihmissuhteet eivät ole talousasioita.
Omat lapseni ovat itsenäistyneet, kuopuskin, vaikka vielä kotona asuu. Ihan on hänellä oma elämänsä tässä. Ja en, en todellakaan ole lapsistani riippuvainen. Minä vain satun pitämään heistä ihan ihmisinäkin äärettömaän paljon ja olen kiinnostunut heidän ajatuksistaan ja maailmankatsomuksestaan. Keskustelukumppaneita parhaasta päästä: kun itseni ikäisten kanssa keskustelut menevät aina niin ennustettavasti niin nuorilla on usein tuoreita näkemyksiä. Lasteni kaverit ovat myös edelleen aina tervetulleita kotiimme ja tietävät sen.
Joskus tuntuu että monet vanhemmat eivät edes tunne omia lapsiaan ihmisinä ollenkaan. Ei ehkä ole ollut aikaa tutustua kun on pitänyt tuskailla että koska oikein pääsee katsomaan rauhassa omassa olohuoneessa pehmopornoa.
[/quote]
Oletkohan eräs sukulaiseni. Hänen poikansa vaimo kiroaa monesti anoppia, kenellä on niin lämpimät välit aikuisiin lapsiin, ettei saa siunaaman rauhaa. Ja kyllä, anoppi on hyysännyt lapsia ja ne ovat asuneet aikuisenakin kotona. Mitään ei osattu tehdä ja rahankäyttö oli onnetonta.
Ovat suunnitelleet muuttavansa todella kauas anopistaan, ettei se hänen lämpönsä ja kiinnostuksensa lapsistaan enää sotke heidän elämää ja anoppi vihdoin löytäisi omankin elämän.
Alue: Aihe vapaa
Suuri osa näistä vastauksista on kuin jostain painajaisesta, ei voi olla totta että ihmiset haluaa aikuisten lastensa elävän kotona hyysättävänä! Ette kai ole tosissanne, ettehän? 18-vuotias aikuinen ihminen on sitten jo kämppis jos asuu toisten aikuisten ihmisten kotona. Ei lasten kuulu aikuisen asua vanhempien kanssa nykyaikana, ennenvanhaan maatiloilla oli eri asia, ja sielläkin vanhukset siirtyivät omaan pikkutupaan kun nuoripari otti maatilan hoitaakseen.
Kyllä lapselle pitää opettaa kaikki kotityöt niin että voi vaikka heti peruskoulun jälkeen muuttaa omilleen, jos nuori ei pärjää 16-vuotiaaana, on kasvatuksessa mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Suorastaan perverssiä tuollainen että halutaan pitää aikuiset ihmiset lapsina ikuisesti, aikuisilla ihmisillä on jokaisella oma seksielämä, onhan se ällöttävää jos vanhempien kodissa on jokaisessa makuuhuoneessa joku nuoripari bylsimässä.