Lue keskustelun säännöt.
Apua, haluaisin että kuopus muuttaisi omilleen!
13.05.2014 |
Olemme eläneet lapsiperheen elämää kohta 30 vuotta. Meillä on kolme lasta, josta kaksi vanhempaa asuvat jo tukevasti omillaan, molemmat seurustelevat ja vanhimmalla on jo kaksi lastakin. Elämämme on kaikin puolin hyvää ja onnellista, tienaamme ihan riittävästi (emme kuitenkaan ole suurituloisia), parisuhde voi hyvin, viihdymme työpaikoissamme, lasten elämät ovat kulkeneet onnellisesti ja terveyttä riittää.
"Ongelma" on 20-vuotias kuopustyttäremme, joka on viettänyt nyt kaksi välivuotta ja tänä keväänä on hakenut tosissaan opiskelemaan, vahva usko siihen että pääsee haluamaansa paikkaan. On ollut valmennuskurssilla ja tehnyt ihailtavan paljon töitä sisäänpääsyn eteen. Omilleen muutosta tytär ei kuitenkaan ole puhunut. Eilen mieheni otti asian varovaisesti "kautta rantain" puheeksi hänen kanssaan, ja selvisi, että tytär aikoo asua kanssamme valmistumiseensa saakka, eli siis ainakin viisi vuotta.
Jotenkin tuntui latistavalta tuo tieto. Olin jo niin kovasti odottanut sitä, että pääsisimme elämään miehen kanssa kahdestaan, että kaikessa ei tarvitsisi enää ottaa huomioon lapsen hyvinvointia. Toki olemme lopettaneet täysihoidon jo ajat sitten, mutta edelleen huolehdimme siitä, että tyttärelle on mieleistä ruokaa jääkaapissa, vastaamme hänen vaatehuollosta jne. Eikä tämä ole se ainoa syy, vaan jollain selittämättömällä tavalla olisi ihanaa, että talo olisi viimein "tyhjä". Sitä on vaikea pukea sanoiksi niin, että kuulostaisi järkevältä ja epäitsekkäältä.
Yhdeksi syyksi tytär oli nostanut taloudelliset syyt. En tietenkään ole lapseni rahoista kateellinen, mutta tiedän, että hän on tienannut ja säästänyt rahaa useita tonneja työskennellessään nämä kaksi vuotta aktiivisesti. Hän on siis jopa paremmassa tilanteessa kuin missä kaksi vanhempaa lastamme olivat kotoa muuttaessaan. Toki tuimme heitä taloudellisesti jonkun verran ja annoimme heille pienen pesämunan, mutta tuo tuki oli aivan toisella tasolla verrattuna siihen, että nuorin asuisi ja söisi täällä ilmaiseksi.
Kommentit (101)
Aika erikoinen tytär teillä.. harvemmin tyttölapset haluavat asua vanhemmillaan noin myöhään vaan kaipaavat itsenäistymistä kovinkin. En tunne ketään nuorta naista joka olisi pitänyt pois ^ajaa^ vaan kaikki ovat lähteneet mielellään 18-20 vuoden iällä kotoa. Voi olla että tyttösikin mieli vielä muuttuu.
mitä jos sanoisit tyttärellesi että tuette kyllä hänen opiskeluaan jonkin verran jos hän haluaisi muuttaa omilleen? Mielestäni voisit ihan suoraankin sanoa että isä ja sinä kaipaisitte jo pikkuhiljaa omaa tilaa.
Tyttäresi pitää teitä luultavasti hyvinä ja rentoina vanhempina. Itse halusin muuttaa pois kun vanhempani valittivat että kovin usein ei saa bilettää (viettää ooiskelijaelämää) ja muutenkin vaativat jo vuokraa 18v jälkeen. En halunnut kuunnella sitä mäkätystä vaan halusin omiin oloihin viettämään opiskelijaelämää ;) onko tyttäresi kotonaviihtyvää sorttia? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäremme on todellakin kotona viihtyvää sorttia, kaksi vanhempaa ovat luonteeltaan iloisia ja sosiaalisia, tämä sulkeutuvaisempi ja syrjäänvetäytyvämpi. Ei siis ihan sellainen tyyppi, jota villi opiskelijaelämä ensimmäisenä kiinnostaisi... Kavereita on kyllä, samoin tietokoneen välityksellä pitää yhteyttä isoon ihmisjoukkoon, eli yksinäisyydestä ei kärsi.
Pelkään, että tytär loukkaantuu, jos pyydämme omaa tilaa. Vauvasta asti hän on ollut eri tavalla takertuvainen kuin vanhemmat lapsemme, viihtyi sylissä todella pitkään, roikkui äidin helmoissa suunnilleen kouluikään asti. Ei ole koskaan tykännyt yökyläilystä tmv. Varmaan kokee oikeaakin ahdistusta omilleen muutosta. Silti me niin kovasti kaipaisimme aikaa, jossa kotimme olisi vain minun ja mieheni :(
75
Aivan ihastuttavaa suunnitelmallisuutta, oli mukava lukea tekstisi :) tsemppiä pääsykoeurakkaan!!! Ehkäpä Ap:n tyttären ja sinun välinen ero on se, että vaikka asutte kummatkin kotosalla niin sinä olet tehnyt liikehdintää muuttamisen suuntaan, tuskin asut 5 vuotta kotosalla kuten ap:n tytär arvelee tekevänsä. Tämä vain näkökulmana.
Miten itsekkyyden voi saada kuulostamaan epäitsekkyydeltä? Varmasti lapsi loukkaantuu jos lempaatte pihalle ja tuskin tulee katsomaan teitä enää. Sen verran selvä rakkaudettomuuden osoitus se on. En ymmärrä yhtään. Olen todella iloinen että oma kuopukseni, 20v, aikoo edelleen asua kotona.
Jospa odottaisitte edes siihen asti että tyttärenne saa tietää saako opiskelupaikan vai ei. Opiskelijathan saavat ihan eri tavalla tukea jos eivät asu vanhempien helmoissa (asumistuki) ja toisi myös uuden kaveripiirin ja mahdollisesti sen seurauksena itsenäistymisen tarpeen ihan luonnostaan.
En oikeasti usko että kovin kauan jaksaa teidän kanssanne elää kun olette noin sydämettömiä.
Lieköhän taas joku surkea provo kun on niin epärealistinen.
Miten itsekkyyden voi saada kuulostamaan epäitsekkyydeltä? Varmasti lapsi loukkaantuu jos lempaatte pihalle ja tuskin tulee katsomaan teitä enää. Sen verran selvä rakkaudettomuuden osoitus se on. En ymmärrä yhtään. Olen todella iloinen että oma kuopukseni, 20v, aikoo edelleen asua kotona.
Jospa odottaisitte edes siihen asti että tyttärenne saa tietää saako opiskelupaikan vai ei. Opiskelijathan saavat ihan eri tavalla tukea jos eivät asu vanhempien helmoissa (asumistuki) ja toisi myös uuden kaveripiirin ja mahdollisesti sen seurauksena itsenäistymisen tarpeen ihan luonnostaan.
En oikeasti usko että kovin kauan jaksaa teidän kanssanne elää kun olette noin sydämettömiä.
Lieköhän taas joku surkea provo kun on niin epärealistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaako aikuinen tyttärenne teille vuokraa ja ruokarahaa? Jos ei, olisi korkea aika ottaa asia puheeksi, etenkin kun tytöllä näyttää olevan siihen varaa. Samalla kyllä lopettaisin vaatehuollon, samoin kuin kaupassa käynnin. Näin myös motivaatio asua luonanne pienenee.
Meillä lukiota käyvä 19-vuotias poika käy ruokakaupassa, hän myös pesee vaatteensa itse - ja on kiitollinen siitä, että on oppinut, miten asioita hoidetaan.
Minäkin kyllä antaisin ap lapsellesi aikaa. Oma siskoni muutti noin 20-vuotiaana kotoa pois vaikka alunperin meinasi varmasti asua pitempäänkin, on myös sellaista kotona viihtyvää sorttia. Jossain vaiheessa hän vaan alkoi kaipaamaan omaa asuntoa ja sitten muuttikin ihan kuukaudessa, parissa, kaikkien yllätykseksi. Tilanteet voi siis muuttua nopeastikin, vaikka ensin näyttäisi jopa epätoivoiselta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän teitä vanhempia, mutta ymmärrän kyllä tytärtäkin. Kotoaan voi olla vaikea lähteä ja ilmeisesti haetut opiskelupaikatkin ovat kotikaupungissa? Itse olisin ehkä muuten ollut pitkäänkin kotona viihtyvää sorttia, mutta mieluinen opiskelupaikka vei mennessään 350 km päähän kotoa. Tosin myös isä ilmoitti suorapuheisesti, että kotiin saa aina tulla ja kotoa tuetaan (enempi henkisesti, mutta alkuunpääsyä myös rahallisesti, muutot jne.), mutta kyllä pitää yrittää ja omilleen ponnistaa, kun kerran päätä ja kykyjä on, kotiin ei (lähtökohtaisesti) jäädä oleskelemaan. En mä siitä rikki mennyt, vaikka ujo olinkin. Tosin omakin veri alkoi jo vetää maailmalle ja kun sain toivomani opiskelupaikan, niin se oli moro... ;)
Siis tietysti odotamme siihen asti, että tytär pääsee opiskelemaan, pariksi kuukaudeksi ei asuntoa kannata hommata. Tämä on ihan selvyys, ei tullut ilmi aloitusviestistäni kuitenkaan.
Tytär ei maksa meille mitään. En tiedä tarkasti hänen raha-asioitaan, mutta hänen on pakko tienata ihan mukavasti (ihmiseksi, jolla ei ole mitään "oikeita" menoja...), sillä hän tekee 30 h/vko-sopimuksella töitä kaupan alalla, ottaa paljon lisätunteja ja työskentelee liki kaikki viikonloput. Tavallaan hän on siis melkoinen "vapaamatkustaja", jos näin nyt kehtaa omasta lapsesta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te tekisitte kun olisitte kahdestaan?
Ei 20v vielä pärjää omillaa saatikka vastaamaan elämän päätöksistä. Miksi teit lapsen jos ei pysty huolehtimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:56"]
Suuri osa näistä vastauksista on kuin jostain painajaisesta, ei voi olla totta että ihmiset haluaa aikuisten lastensa elävän kotona hyysättävänä! Ette kai ole tosissanne, ettehän? 18-vuotias aikuinen ihminen on sitten jo kämppis jos asuu toisten aikuisten ihmisten kotona. Ei lasten kuulu aikuisen asua vanhempien kanssa nykyaikana, ennenvanhaan maatiloilla oli eri asia, ja sielläkin vanhukset siirtyivät omaan pikkutupaan kun nuoripari otti maatilan hoitaakseen.
Kyllä lapselle pitää opettaa kaikki kotityöt niin että voi vaikka heti peruskoulun jälkeen muuttaa omilleen, jos nuori ei pärjää 16-vuotiaaana, on kasvatuksessa mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Suorastaan perverssiä tuollainen että halutaan pitää aikuiset ihmiset lapsina ikuisesti, aikuisilla ihmisillä on jokaisella oma seksielämä, onhan se ällöttävää jos vanhempien kodissa on jokaisessa makuuhuoneessa joku nuoripari bylsimässä.
[/quote]
Mitähän ällöttävää nuorten rakkaudessa on?
[/quote]
Ei mitään, mutta siinä että samassa asunnossa muutaman metrin ja ohuiden seinien takana on toisia pareja hässimässä, kyllä minä haluan että minun taloudessani vain minun ja mieheni välillä on seksielämä, yksi emäntä ja isäntä per talo.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:37"]
Miten itsekkyyden voi saada kuulostamaan epäitsekkyydeltä? Varmasti lapsi loukkaantuu jos lempaatte pihalle ja tuskin tulee katsomaan teitä enää. Sen verran selvä rakkaudettomuuden osoitus se on. En ymmärrä yhtään. Olen todella iloinen että oma kuopukseni, 20v, aikoo edelleen asua kotona.
Jospa odottaisitte edes siihen asti että tyttärenne saa tietää saako opiskelupaikan vai ei. Opiskelijathan saavat ihan eri tavalla tukea jos eivät asu vanhempien helmoissa (asumistuki) ja toisi myös uuden kaveripiirin ja mahdollisesti sen seurauksena itsenäistymisen tarpeen ihan luonnostaan.
En oikeasti usko että kovin kauan jaksaa teidän kanssanne elää kun olette noin sydämettömiä.
Lieköhän taas joku surkea provo kun on niin epärealistinen.
[/quote]
Samoin ajattelen minä. Jos tilaa on runsaasti, niinkuin tässä tapauksessa ilmeisesti on, niin mikä ihmeen hinku on laittaa lapsi asumaan muualle yksin johonkin pikkukoppiin. Ei hyvänen aika. Ja eihän yhden ihmisen ruoat paljon maksa ja voihan tytär osallistua kustannuksiin, jos se tuollaisesta asiasta on kiinni. Mihin vanhemmat sitä omaa tilaa niin tarvitsevat, että nuori pitää laittaa ulos kodista. Itsekästä todella.
Kerronpa oman tarinani. Lähdin kyllä kotoa 20v. kauas yliopistoon opiskelemaan. Sitten jonkun vuoden päästä oli enää gradu jäljellä. Kysyin saanko tulla kotiin sitä kirjoittamaan, kun ei ollut järkeä maksaa kirjoitushuoneesta vuokraa. Tottakai se kävi päinsä, avosylin otettiin vastaan. Asuin kotona puolitoista vuotta ennenkuin lähdin uudemman kerran. Ja aina olisin ollut tervetullut kotiin takaisin, jos maailma olisin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna nyt olla vielä, eiköhän hän itse kohta muuta mieltään jos vaikka löytää poikakaverin niin haluaa ruveta muuttamaan omilleen. Mä olisin iloinen jos mun lapset eivät kiirehtisi lähtöään. Kyllä mä sitten saan olla yksin lopun ikääni.
Asuin kotona olosuhteiden pakosta 24-28v. välillä kun tein toista tutkintoa. Maksoin vuokraa 200€/kk, siivosin koko talon joka toinen viikko, pyykkäsin omat (ja siinä sivussa vanhempien) vaatteet. Kävin ruokakaupassa ja tein kaikille ruokaa pyydettäessä. Tämä sopi kaikille osapuolille.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Mitä te tekisitte kun olisitte kahdestaan?
[/quote]
Katsoisimme elokuvia ja tv:tä, kuuntelisimme musiikkia, kutsuisimme ehkä ystäviä istumaan iltaa... Laittaisimme omasta mielestämme hyvää ruokaa, heräisimme aikaisin viikonloppuaamuna siivoamaan...
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Mitä te tekisitte kun olisitte kahdestaan?
[/quote]
Katsoisimme elokuvia ja tv:tä, kuuntelisimme musiikkia, kutsuisimme ehkä ystäviä istumaan iltaa... Laittaisimme omasta mielestämme hyvää ruokaa, heräisimme aikaisin viikonloppuaamuna siivoamaan...
[/quote]Mikset voi tehdä tätä nytkin?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Mitä te tekisitte kun olisitte kahdestaan?
[/quote]
Niin - eihä tuon ikäisillä voi enää mitään tekemistä keskenään olla ;-)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:53"]
Mitä te tekisitte kun olisitte kahdestaan?
[/quote]
Niin - eihän tuon ikäisillä voi enää mitään tekemistä keskenään olla ;-)
Ite oon kanssa 20-vuotias, ja kotona vielä asustelen. Poikaystävän kanssa ollaan kaupungille asuntohakemus laitettu, mutta eipä oo kuulunu mitää. Yksityiseltä ei haluta vuokrata, kun hinnat on niin huimia. Helsingissä siis asutaan, ja asuntoakin etsitään. Pari vuotta oon käynny töissä, nyt tosin pidän taukoa pääsykoeluku-urakan takia mutta kesällä sitte takas.
Joka kuu laitan palkasta 350-600e asuntosäästötilille, kotiin en maksa mitään. Mielummmin kerrytän pesämunaa omaan asuntoon, ja vanhemmat on samoilla linjoilla. Itse toki maksan auton bensat ja vakuutusmaksut, kuntosalijäsenyyden, lääkkeet, vaatteet yms. Oon myös ite ostanut jo valmiiksi television, arkiastiaston, petivaatteita, kattiloita sun muita tarpeellisia tavaroita tulevaisuutta varten, ettei sitten uppoisi vielä niihin rahaa. Ei mun vanhemmat oo vaatinut mua maksaa mitään, ja kovasti haluais, että asuisin mahdollisimman pitkään kotona (en kyl sit tiiä jos asuisin vielä koko opiskeluaikani himas, et potkisko sit jo pihalle :D), ettei sitä rahaa menis hukkaan vuokriin vaan saisin laitettua sinne ASP-tilille rahaa.
Kyllä mä tunnen itteni itsenäiseksi, vaikka kotona asunkin. Te kaikki taidatte kyl olla musta erimieltä, saan varmaan 100 alapeukkua... Onks kaikki oikeesti sitä mieltä et heti pitäis muuttaa omilleen ja jos kotona asuu ni vuokraa maksaa?? :D Eiks kellään oo samanlaista systeemiä, että annetaan lapsen asua, koska ajatellaan, että parempi säästää sitä rahaa? :O