Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinkkunainen ei myönnä olevansa nirso?
18.12.2020 |
Mielestäni lähes kaikki pitkään sinkkuna olleet naiset ovat enemmän tai vähemmän liian valikoivia. Ratkaisu sinkkuuteen olisi riman alentaminen, ikähaitarin laajentaminen ja itsetutkiskelu olisi sittenkin jotain tunne-elämän lukkoja taustalla. Lisäksi pitäisi olla enemmän kärsivällisyyttä tunteiden heräämiseen pidemmällä aikavälillä. Olettamukset naisia olevan enemmän kuin miehiä ei ole mielestäni oikea syy sinkkuuteen.
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sen verran tunteella menevä ihminen, että tyytymissuhteessa oleva mies olisi huonossa asemassa. Hän näkisi intohimoisuuteni ja myös sen ettei se kohdistu häneen. Ei kai tuollaista pidä yrittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin myönnän ihan ongelmitta hyvinkin nirso. Olen valmis harkitsemaan parisuhdetta tasan silloin kun tapaan sellaisen miehen, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin yksin. Rima on todella korkealla, koska olen loistavaa seuraa itselleni.
Eikö siinä ei täydellisessä suhteessakin olisi parempi olla kuin yksin? En tarkoita nyt huonoa suhdetta.
Tämä on varmaan asia jossa kahden ääripään on todella vaikea ymmärtää toista. Ihminen joka viihtyy yksin, ei ole valmis tekemään kompromisseja kuin täysin timanttisen vaihtoehdon kohdalla ja toisaalta parisuhdetta kaipaava ihminen näkee hieman epätyydyttävämmänkin suhteen parempana kuin yksinolon.
Minä kuuluun ensimmäiseen joukkoon. Minulla on ollut yksi suhde mieheen jota rakastin syvästi. Juttu kaatui kuitenkin siihen, että halusin silti olla niin paljon yksin. En ollut valmis luopumaan tästä kyseisen miehen takia, mielummin sitten luovuin tuosta rakkaudesta.
Kenestä puhut?
Olen nirso ja ylpeä siitä.
Jos nainen huolisi kenet tahansa, hän olisi h%uora. Jos ei huoli ketään... se on näköjään vielä pahempi...? Jokaisella on tietyt vaatimukset ja hyvä niin.
Kenelle mun se pitää myöntää? Totta kai olen nirso, mutta en todellakaan sillä tavalla kuin palstan uliuskovaiset kuvittelevat.
Töissä joudun sietämään kaikenlaisia ihmisiä ja jopa tulemaan niiden kanssa toimeen. Vapaa-ajalla todellakin pidätän itselläni oikeuden päättää itse, kenen kanssa vietän aikaani. Pätee niin ystäviin kuin mahdollisen romanttisen/seksuaalisen mielenkiinnon kohteisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kenelle ja miksi sinkkunaisen tai -miehen pitäisi myöntää olevansa nirso? Jälkikasvua odottavalle suvulleenko?
Myöntää itselleen.
Eiköhän itselleen myöntämisen ongelma ole yleensä vain miehillä? Naiset ovat vain ylpeitä siitä, että eivät huoli ketä tahansa.
Miehet taas valittavat, että naiset ovat nirsoja kun eivät saa sellaisia naisia kuin haluaisivat. Nämä nirsot miehet eivät kelpuuta naisia, jotka eivät ulkonältään ole namuja söpöläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin myönnän ihan ongelmitta hyvinkin nirso. Olen valmis harkitsemaan parisuhdetta tasan silloin kun tapaan sellaisen miehen, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin yksin. Rima on todella korkealla, koska olen loistavaa seuraa itselleni.
Sama juttu. Lapsetkin jo tehty ja löytyy pari hyvää fwb:tä niin aikamoinen nainen saisi olla että suostuisin alkamaan suhteeseen. En mitään suhdetta siis muutenkaan etsi ja esim. yhdessäasumiseen en suostu enää ikinä
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erittäin nirso. Planeetalla ei ole yhtäkään miestä jonka huolisin. Koska en kerta kaikkiaan halua mitään miestä, rakastan elää yksin.
:D ei kaikki sinkut halua jotain ukkoa nilkkaansa roikkumaan, niistä on vaan haittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen erittäin nirso. Planeetalla ei ole yhtäkään miestä jonka huolisin. Koska en kerta kaikkiaan halua mitään miestä, rakastan elää yksin.
Eikö edes Clark Cablekaan olisi kelvannut parhaina vuosinaan :)
Rakkaus on sokea.Hyviä miehiä on vain vähän,joten tietysti naiset tuntuvat nirsoilta.Mutta kun kolahtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erittäin nirso. Planeetalla ei ole yhtäkään miestä jonka huolisin. Koska en kerta kaikkiaan halua mitään miestä, rakastan elää yksin.
Eikö edes Clark Cablekaan olisi kelvannut parhaina vuosinaan :)
Et kai tarkoita niitä vuosia, joina hän käväisi naimisissa viisi kertaa ja siitti muutaman lapsen näidenkin avioliittojen ulkopuolella?
- eri tyyppi -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on sokea.Hyviä miehiä on vain vähän,joten tietysti naiset tuntuvat nirsoilta.Mutta kun kolahtaa...
Hyviä miehiä on runsaasti verrattuna hyviin naisiin. Se että edes löytää itsenäiseen ajatteluun kykenevän naisen on todellista luksusta. Valtaosa naisista ovat vain toistensa kopioita. Seuraavat samoja somevaikuttajia ja yrittävät näyttää heiltä, lukevat samat jutut joissa kerrotaan mitä mistäkin pitää olla mieltä ja toistelevat sitten sitä. Ei mitään omaa. Pelkkää NPC massaa
No et kyllä sitten tunne hirveän montaa naista. En tunne ketään somevaikuttajia aktiivisesti seuraavaa naista enkä varsinkaan ketään kuka yrittäisi näyttää näiltä. Omassa kaveriporukassa on hyvin erilaisia naisia ja kiinnostuksen kohteita löytyy laidasta laitaan kuten pelit, luonto, kirjat, historia, meikit, kielet... mielipiteetkin on hyvin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai olin sinkkuna ihan äärimmäisen nirso. Etsin itselleni elämänkumppania ja puolisoa vakavaan suhteeseen. En minä nyt hyvänen aika jaa kotiani ja elämääni kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastan, kunnioitan ja arvostan, ja jonka kanssa haluan olla joka päivä.
Mulle tärkeitä asioita olivat yhteneväinen huumorintaju, älykkyys, luotettavuus, sosiaaliset taidot, muiden ihmisten arvostava kohteleminen sekä sinuna oleminen itsensä kanssa.
Täysin toissijaisia asioita olivat mm. pituus, varakkuus, koulutusaste, lihaksikkuus, ikä, leuan jykevyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erittäin nirso. Planeetalla ei ole yhtäkään miestä jonka huolisin. Koska en kerta kaikkiaan halua mitään miestä, rakastan elää yksin.
Eikö edes Clark Cablekaan olisi kelvannut parhaina vuosinaan :)
Tämä kyllä paljastaa, miten vähän jotkut ymmärtävät naisista. Joillekin naisille saattaa komean julkkiksen vamppaaminen olla tärkeä statusjuttu. Enemmistö ei kuitenkaan suurin surminkaan haluaisi narsistista, päihdeongelmaista ja epäluotettavaa näyttelijänretkua kumppanikseen. Nainen haluaa tavallisen miehen, joka on sopiva juuri hänelle, rakastaa häntä, näyttää rakkautensa ylpeänä ja haluaa sitoutua yhdessä rakentamaan molempien näköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin myönnän ihan ongelmitta hyvinkin nirso. Olen valmis harkitsemaan parisuhdetta tasan silloin kun tapaan sellaisen miehen, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin yksin. Rima on todella korkealla, koska olen loistavaa seuraa itselleni.
Eikö siinä ei täydellisessä suhteessakin olisi parempi olla kuin yksin? En tarkoita nyt huonoa suhdetta.
Ei. "ihan ok" suhde ei ole juurikaan parempi kuin huono parisuhde. Kyllä puolison täytyy olla just sopiva<3. Eikä sitä voi kukaan ulkopuolelta määrittää millaiseen puolisoon pitäisi tyytyä, jokainen punnitsee omalla kohdallaan onko suhteessa parempi olla kuin yksin.
En pidä nirsoutena sitä, ettei halua puolisoa jonka kanssa kokee elämänlaadun huononevan.
t.eri
Täällä taas on nirso vanha vaimo. Myöntäisin kyllä nirsouteni sinkkunakin, no problem.
Jokainen saa olla nii nirso, ku ite haluu. Toiset myöntää sen, mut kait se on helpompaa syytellä muita… Ja mikä sit on nirsoutta? :D Se et toine ei käytä ollenkaan tupakkaa tai alkoholii? Se et toine pitää huolta kehostaan? Käy töissä? Sit se alkas olee koomista, jos nirsoilee ja valittaa, ku ei löydä kumppanii. Mut jos tyytyväinen sinkkuuteen ja on nirso, nii ei luulis paljoo haittaavan muita. :)
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu. Huolisin kumppanikseni vain miehen, joka keskimäärin tekisi elämäni paremmaksi sen sijaan, että toisi mukanaan asioita, joita en elämääni kaipaa. Reilut viisikymmentä vuotta on kulunut, ja vastaan on tullut vain yksi mies, jonka kohdalla olisin ollut valmis tekemään kumppanuuden vaatimia kompromisseja.