Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityötä ollaan Suomessa ajamassa alas?
18.12.2020 |
Onko niin, että käytäänössä kukaan ei valvo enää sosiaalityön laatua Suomessa?
Yksityiset palveluntarjoajat eivät myöskään ole vastuussa samalla tavalla, kuin julkinen toimija ja ei esimerkiksi voi tehdä muistutusta yksityisen toimujan rikkeistä?
Samantyyppustä toimintaa terveydenhoidon puolella?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Jo Valtiotieellisessä huomasimme että tyhmät ovat sosiaalityöntekijöitä.
Tämän vuoksi sosiologit joutuivat laittamaan rajan näille.
Työttömien teoriapilvilinnoistako siellä huudellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan jos persut joskus pääsisivät valtaan sosiaalitoimi ajettaisiin alas..Mutta onneksi mahdollisuus siihen on sama kuin yksisarvisen näkeminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöstä taitaa olla enemmin vain menoja
Enemmän menoja siitä sosiaalityöstä tulee kun sitä ei hoideta kunnolla.
Millä tavalla?
Nuori joka esimerkiksi koulukiusaamisen takia jättäytyy pois koulusta, syrjäytyy sossunpummiksi ja lasku on huomattavasti suurempi kuin muutaman vuoden tukitoimenpiteet...
Harvemmin nuo pääsevät takaisin työelämään nykyaikana, kun muillekaan ei meinaa löytyä duunia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöstä taitaa olla enemmin vain menoja
Enemmän menoja siitä sosiaalityöstä tulee kun sitä ei hoideta kunnolla.
Millä tavalla?
Nuori joka esimerkiksi koulukiusaamisen takia jättäytyy pois koulusta, syrjäytyy sossunpummiksi ja lasku on huomattavasti suurempi kuin muutaman vuoden tukitoimenpiteet...
Mitä ne tukitoimet olisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöstä taitaa olla enemmin vain menoja
Enemmän menoja siitä sosiaalityöstä tulee kun sitä ei hoideta kunnolla.
Millä tavalla?
Nuori joka esimerkiksi koulukiusaamisen takia jättäytyy pois koulusta, syrjäytyy sossunpummiksi ja lasku on huomattavasti suurempi kuin muutaman vuoden tukitoimenpiteet...
Mitä ne tukitoimet olisivat?
Tuettaisiin kavereiden saamista ja patistettaisiin opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöstä taitaa olla enemmin vain menoja
Enemmän menoja siitä sosiaalityöstä tulee kun sitä ei hoideta kunnolla.
Millä tavalla?
Nuori joka esimerkiksi koulukiusaamisen takia jättäytyy pois koulusta, syrjäytyy sossunpummiksi ja lasku on huomattavasti suurempi kuin muutaman vuoden tukitoimenpiteet...
Mitä ne tukitoimet olisivat?
Tuettaisiin kavereiden saamista ja patistettaisiin opiskelemaan.
Ja tuohon tarvitaan sosiaalityöntekijää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole enää mitään alasajamista, se on pelkkää kuraa jo.
Yksityistä sosiaalityötä valvoo AVIt ja Valvira. Juökista vähemmän, vastuu on kunnalla. Asiasta voi kannella ja valituksia saa tehdä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöstä taitaa olla enemmin vain menoja
Enemmän menoja siitä sosiaalityöstä tulee kun sitä ei hoideta kunnolla.
Millä tavalla?
Nuori joka esimerkiksi koulukiusaamisen takia jättäytyy pois koulusta, syrjäytyy sossunpummiksi ja lasku on huomattavasti suurempi kuin muutaman vuoden tukitoimenpiteet...
Mitä ne tukitoimet olisivat?
Tuettaisiin kavereiden saamista ja patistettaisiin opiskelemaan.
Ja tuohon tarvitaan sosiaalityöntekijää?
Tarvitaan, jos kukaan muu ei halua auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöstä taitaa olla enemmin vain menoja
Enemmän menoja siitä sosiaalityöstä tulee kun sitä ei hoideta kunnolla.
Millä tavalla?
Esimerkiksi lasten ongelmia hoidetaan keskustelemalla.
Pidetään palavereja, joissa voi olla kymmenen isopalkkaista asiantuntijaa keskustelemassa, että lapselle pitäisi saada apua.
Par kuukautta myöhemmin kokoonnutaan samalla kokoonpanolla puhumaan kuinka apua ei ole vielä saatu, koska jonot ovat pitkiä ja koska kelan päätös oli kielteinen. Siinä sitten puhutaan vielä lisää kuinka tärkeää tuen saaminen olisi.
Parin kuukauden kuluttua taas sama homma, ja aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Muutaman vuoden päästä huomataan lapsen pitääkin siirtyä nuorisopuolelle, ja kohta sitten aikuisten palveluiden puolelle.
Apua ei tullut missään vaiheessa, mutta rahaa paloi palavereissa, ja lapsi syrjäytyi. Siinä hän sitten häiriköi muita ihmisiä kaupungilla ja työllistää poliisia, hoitajia ja lääkäreitä.
Oikealla tuella hänestä olisi tullut ihan tavallinen yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Ongelma on saattanut olla vaikka joku keskittymis- tai hahmotushäiriön aiheuttama oppimisvaikeus, joka olisi voitu korjata helposti ja hyvin pienillä kustannuksilla.
Tämä ei ole mikään marginaali-ilmiö, vaan ihan yleinen kokemus tukea tarvitsevien lasten vanhemmilla.
Kaikki kyllä ovat ystävällisiä näissä tapaamisissa ja myöntävät että apua kuuluisi saada. Paitsi jos sellainen vaihe päälle, että kaikki johtuu huonosta vanhemmuudesta. Autismista paranisi jos äiti opettaisi lapselle katsekontaktin ja kehitysvammainen oppisi siinä missä muutkin jos vanhemmat suhtautuisivat kannustavammin eivätkä piiloutuisi diagnoosin taakse.
Näissä käy helposti niin, että vanhemmatkin menettävät työkykynsä ja koko perhe on vaarassa syrjäytyä.
Semmoinen ei ole halpaa lystiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkki oikeasta elämästä.
Autistisen lapsen vanhemmat pyytävät kotiapua, vaikka kerran viikossa siivousapua, sillä lapsen kuntouttaminen ja terapeuttien ja opettajien juoksupoikana toimiminen vie kovin paljon aikaa ja voimia (nämä kun eivät voi keskenään vaihtaa tietoja ettei lapsen yksityisyys loukkaannu). Lisäksi lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa, myös öisin. Vanhemmat toivovat että heillä riittäisi energiaa paremmin lapsen tarpeista huolehtimiseen.
Avunpyyntöön vastataan, että tulette niin hyvin toimeen ettei apua voida antaa.
Vanhemmat uupuvat, menettävät työkykynsä ja tilanne kriisiytyy.
Lapsi joutuu sairaalaan osastolle useaksi viikoksi.
Lapsen kotiutuessa sairaalasta kotiin tarjotaan apua. Sosiaalityöntekijä tulee kotiin kerran viikossa keskustelemaan ja neuvomaan kuinka kotitöitä tehdään. Siinä hän antaa ohjeita ja valvoo vieressä kun äiti pesee vessaa ja kuuraa kylppäriä. Opettaa oikein leipomaan korvapuusteja niinkuin kunnollisen vanhemman kuuluu tehdä. Näin, lapsen kanssa pitää tehdä välillä kivojakin asioita. Se on oikeasti vain nöyryyttävää uupuneelle vanhemmalle joka viimeiseen asti hoitanut kaiken huolella ja lopulta menettänyt toimintakykynsä liian raskaassa elämäntilanteessa.
Tässä ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että vanhemmat eivät olisi osanneet siivota vessaa tai kylpyhuonetta, tai leipoa korvapuusteja. He olisivat vain tarvinneet apua kotiin, vaikka kerran viikossa vaikeimpina aikoina jotta heillä olisi voimat riittäneet paremmin lapsesta huolehtimiseen. Sellaiseen apuun ei löytynyt rahaa, mutta sensijaan rahaa löytyi monen viikon sairaalajaksoon ja vanhempien nöyryyttämiseen siinä vaiheessa kun he menettivät työkykynsä.
Kiusaaja on Suomessa kingi ja menestyy ja pääsee usein vallan huipulle. Vastineeksi kantaväen syntyvyys loppuu, kun näiden ammattikiusaajien ehdoilla joutuu "elämään." Samaa sarjaa on myös päättäjiemme masinoima työvoimareservin hankinta ulkomailta. Varaton kelpaa eliitille riiston apuvälineeksi. Ei kukaan muu eikä täysipäinen tänne tulisikaan ainakaan hanttihommiin jos juuri muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki oikeasta elämästä.
Autistisen lapsen vanhemmat pyytävät kotiapua, vaikka kerran viikossa siivousapua, sillä lapsen kuntouttaminen ja terapeuttien ja opettajien juoksupoikana toimiminen vie kovin paljon aikaa ja voimia (nämä kun eivät voi keskenään vaihtaa tietoja ettei lapsen yksityisyys loukkaannu). Lisäksi lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa, myös öisin. Vanhemmat toivovat että heillä riittäisi energiaa paremmin lapsen tarpeista huolehtimiseen.
Avunpyyntöön vastataan, että tulette niin hyvin toimeen ettei apua voida antaa.
Vanhemmat uupuvat, menettävät työkykynsä ja tilanne kriisiytyy.
Lapsi joutuu sairaalaan osastolle useaksi viikoksi.Lapsen kotiutuessa sairaalasta kotiin tarjotaan apua. Sosiaalityöntekijä tulee kotiin kerran viikossa keskustelemaan ja neuvomaan kuinka kotitöitä tehdään. Siinä hän antaa ohjeita ja valvoo vieressä kun äiti pesee vessaa ja kuuraa kylppäriä. Opettaa oikein leipomaan korvapuusteja niinkuin kunnollisen vanhemman kuuluu tehdä. Näin, lapsen kanssa pitää tehdä välillä kivojakin asioita. Se on oikeasti vain nöyryyttävää uupuneelle vanhemmalle joka viimeiseen asti hoitanut kaiken huolella ja lopulta menettänyt toimintakykynsä liian raskaassa elämäntilanteessa.
Tässä ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että vanhemmat eivät olisi osanneet siivota vessaa tai kylpyhuonetta, tai leipoa korvapuusteja. He olisivat vain tarvinneet apua kotiin, vaikka kerran viikossa vaikeimpina aikoina jotta heillä olisi voimat riittäneet paremmin lapsesta huolehtimiseen. Sellaiseen apuun ei löytynyt rahaa, mutta sensijaan rahaa löytyi monen viikon sairaalajaksoon ja vanhempien nöyryyttämiseen siinä vaiheessa kun he menettivät työkykynsä.
Lapsiperheille on tarjolla kotipalvelua, joka on käytännönläheistä auttamistyötä. Voi sisältää vaikka siivousta, lasten ulkoiluttamista, lastenvahtityötä jne. Sitä myönnetään yleensä max 3kk joka sisältää n. 30 tuntia tuota apua. Pitkäkestoisesti tuollaista apua ei ole saatavilla. Tämän lisäksi perhettä pyritään usein tukemaan perhetyöllä, tuolloin perhetyöntekijä, joka on esim. sosionomi käy kotona ja pyrkii auttamaan vanhempia esim. lasten raivareiden käsittelyssä tai työnjaossa perheen kesken. Sosiaalityöntekijä on maisteri ja se ei siellä kotona kenellekään korvapuusteja leivo.
Jos näillä ei jakseta ja terveydenhuolto ei löydä lapselle esim. toimivia lääkityksiä, joilla käytöstä saataisiin tasattua sellaiseksi, että vanhemmat lastaan jaksavat ei oikein jää muuta kuin, että lapsi muuttaa asumaan laitokseen, koska vanhemmat eivät jaksa häntä hoitaa itse.
Ei kai sentään ilmianto- ja rankaisujärjestelmää ajeta alas? Jos jatkossa ei olisi enää lasuja eikä huostaanottoja, niin suositusten vastaisten kasvatusmenetelmien käyttö perheissä räjähtäisi käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki oikeasta elämästä.
Autistisen lapsen vanhemmat pyytävät kotiapua, vaikka kerran viikossa siivousapua, sillä lapsen kuntouttaminen ja terapeuttien ja opettajien juoksupoikana toimiminen vie kovin paljon aikaa ja voimia (nämä kun eivät voi keskenään vaihtaa tietoja ettei lapsen yksityisyys loukkaannu). Lisäksi lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa, myös öisin. Vanhemmat toivovat että heillä riittäisi energiaa paremmin lapsen tarpeista huolehtimiseen.
Avunpyyntöön vastataan, että tulette niin hyvin toimeen ettei apua voida antaa.
Vanhemmat uupuvat, menettävät työkykynsä ja tilanne kriisiytyy.
Lapsi joutuu sairaalaan osastolle useaksi viikoksi.Lapsen kotiutuessa sairaalasta kotiin tarjotaan apua. Sosiaalityöntekijä tulee kotiin kerran viikossa keskustelemaan ja neuvomaan kuinka kotitöitä tehdään. Siinä hän antaa ohjeita ja valvoo vieressä kun äiti pesee vessaa ja kuuraa kylppäriä. Opettaa oikein leipomaan korvapuusteja niinkuin kunnollisen vanhemman kuuluu tehdä. Näin, lapsen kanssa pitää tehdä välillä kivojakin asioita. Se on oikeasti vain nöyryyttävää uupuneelle vanhemmalle joka viimeiseen asti hoitanut kaiken huolella ja lopulta menettänyt toimintakykynsä liian raskaassa elämäntilanteessa.
Tässä ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että vanhemmat eivät olisi osanneet siivota vessaa tai kylpyhuonetta, tai leipoa korvapuusteja. He olisivat vain tarvinneet apua kotiin, vaikka kerran viikossa vaikeimpina aikoina jotta heillä olisi voimat riittäneet paremmin lapsesta huolehtimiseen. Sellaiseen apuun ei löytynyt rahaa, mutta sensijaan rahaa löytyi monen viikon sairaalajaksoon ja vanhempien nöyryyttämiseen siinä vaiheessa kun he menettivät työkykynsä.
Lapsiperheille on tarjolla kotipalvelua, joka on käytännönläheistä auttamistyötä. Voi sisältää vaikka siivousta, lasten ulkoiluttamista, lastenvahtityötä jne. Sitä myönnetään yleensä max 3kk joka sisältää n. 30 tuntia tuota apua. Pitkäkestoisesti tuollaista apua ei ole saatavilla. Tämän lisäksi perhettä pyritään usein tukemaan perhetyöllä, tuolloin perhetyöntekijä, joka on esim. sosionomi käy kotona ja pyrkii auttamaan vanhempia esim. lasten raivareiden käsittelyssä tai työnjaossa perheen kesken. Sosiaalityöntekijä on maisteri ja se ei siellä kotona kenellekään korvapuusteja leivo.
Jos näillä ei jakseta ja terveydenhuolto ei löydä lapselle esim. toimivia lääkityksiä, joilla käytöstä saataisiin tasattua sellaiseksi, että vanhemmat lastaan jaksavat ei oikein jää muuta kuin, että lapsi muuttaa asumaan laitokseen, koska vanhemmat eivät jaksa häntä hoitaa itse.
Eli siis suomeksi sanottuna perhetyöntekijä neuvoo kurittomien lasten vanhemmille tunteiden sanoitusta ja tunnekorttien käyttöä, ja jos se ei auta, niin pumpataan lapsiin lääkkeitä tai viimeisenä konstina otetaan ne huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki oikeasta elämästä.
Autistisen lapsen vanhemmat pyytävät kotiapua, vaikka kerran viikossa siivousapua, sillä lapsen kuntouttaminen ja terapeuttien ja opettajien juoksupoikana toimiminen vie kovin paljon aikaa ja voimia (nämä kun eivät voi keskenään vaihtaa tietoja ettei lapsen yksityisyys loukkaannu). Lisäksi lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa, myös öisin. Vanhemmat toivovat että heillä riittäisi energiaa paremmin lapsen tarpeista huolehtimiseen.
Avunpyyntöön vastataan, että tulette niin hyvin toimeen ettei apua voida antaa.
Vanhemmat uupuvat, menettävät työkykynsä ja tilanne kriisiytyy.
Lapsi joutuu sairaalaan osastolle useaksi viikoksi.Lapsen kotiutuessa sairaalasta kotiin tarjotaan apua. Sosiaalityöntekijä tulee kotiin kerran viikossa keskustelemaan ja neuvomaan kuinka kotitöitä tehdään. Siinä hän antaa ohjeita ja valvoo vieressä kun äiti pesee vessaa ja kuuraa kylppäriä. Opettaa oikein leipomaan korvapuusteja niinkuin kunnollisen vanhemman kuuluu tehdä. Näin, lapsen kanssa pitää tehdä välillä kivojakin asioita. Se on oikeasti vain nöyryyttävää uupuneelle vanhemmalle joka viimeiseen asti hoitanut kaiken huolella ja lopulta menettänyt toimintakykynsä liian raskaassa elämäntilanteessa.
Tässä ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että vanhemmat eivät olisi osanneet siivota vessaa tai kylpyhuonetta, tai leipoa korvapuusteja. He olisivat vain tarvinneet apua kotiin, vaikka kerran viikossa vaikeimpina aikoina jotta heillä olisi voimat riittäneet paremmin lapsesta huolehtimiseen. Sellaiseen apuun ei löytynyt rahaa, mutta sensijaan rahaa löytyi monen viikon sairaalajaksoon ja vanhempien nöyryyttämiseen siinä vaiheessa kun he menettivät työkykynsä.
Lapsiperheille on tarjolla kotipalvelua, joka on käytännönläheistä auttamistyötä. Voi sisältää vaikka siivousta, lasten ulkoiluttamista, lastenvahtityötä jne. Sitä myönnetään yleensä max 3kk joka sisältää n. 30 tuntia tuota apua. Pitkäkestoisesti tuollaista apua ei ole saatavilla. Tämän lisäksi perhettä pyritään usein tukemaan perhetyöllä, tuolloin perhetyöntekijä, joka on esim. sosionomi käy kotona ja pyrkii auttamaan vanhempia esim. lasten raivareiden käsittelyssä tai työnjaossa perheen kesken. Sosiaalityöntekijä on maisteri ja se ei siellä kotona kenellekään korvapuusteja leivo.
Jos näillä ei jakseta ja terveydenhuolto ei löydä lapselle esim. toimivia lääkityksiä, joilla käytöstä saataisiin tasattua sellaiseksi, että vanhemmat lastaan jaksavat ei oikein jää muuta kuin, että lapsi muuttaa asumaan laitokseen, koska vanhemmat eivät jaksa häntä hoitaa itse.
Eli siis suomeksi sanottuna perhetyöntekijä neuvoo kurittomien lasten vanhemmille tunteiden sanoitusta ja tunnekorttien käyttöä, ja jos se ei auta, niin pumpataan lapsiin lääkkeitä tai viimeisenä konstina otetaan ne huostaan.
Ei autisti ole kuriton, mutta autisti ei toimi kuten normilapset ja perhetyöntekijä pyrkii auttamaan vanhempia siinä, että selviävät lapsensa kanssa itse myös vaikeissa tilanteissa. Perhetyöntekijä hoitaa koko perheen dynamiikkaa. Monesti erityislapsi kuormittaa myös vanhempien keskinäisiä välejä ja työnjako saattaa olla vääristynyttä. Lääketiede hoitaa lapsen oireita. Autismia ei voida parantaa. Autismia hoidetaan erilaisilla lääkkeillä ja erilaisilla terapiolla ja kuntoutuksilla, lääkärit vastaavat näistä, ei sosiaalityöntekijät. Jos lääkäreiden hoidosta ei ole riittävästi apua, että perhe edes perhetyön tukemana jaksaisi itse hoitaa lastaan, niin eipä siinä jää muuta vaihtoehtoa kuin lapsen muutto muualle. Jotkut autistit ovat niin valtavan vaikeahoitoisia, että ei millään yksityishenkilön kyvyillä pystytä heitä hoitamaan. Paraskin vanhempi kuitenkin tarvitsee omaakin lepoa. Yhteiskunta ei tarjoa perheille siivouspalveluita kuin edellä mainitsemillani kriteereillä lyhytaikaisesti ja hyvin pienellä intensiteetillä. Jos tarvetta on pitkäaikaiselle kotisiivoukselle, se tulee kustantaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki oikeasta elämästä.
Autistisen lapsen vanhemmat pyytävät kotiapua, vaikka kerran viikossa siivousapua, sillä lapsen kuntouttaminen ja terapeuttien ja opettajien juoksupoikana toimiminen vie kovin paljon aikaa ja voimia (nämä kun eivät voi keskenään vaihtaa tietoja ettei lapsen yksityisyys loukkaannu). Lisäksi lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa, myös öisin. Vanhemmat toivovat että heillä riittäisi energiaa paremmin lapsen tarpeista huolehtimiseen.
Avunpyyntöön vastataan, että tulette niin hyvin toimeen ettei apua voida antaa.
Vanhemmat uupuvat, menettävät työkykynsä ja tilanne kriisiytyy.
Lapsi joutuu sairaalaan osastolle useaksi viikoksi.Lapsen kotiutuessa sairaalasta kotiin tarjotaan apua. Sosiaalityöntekijä tulee kotiin kerran viikossa keskustelemaan ja neuvomaan kuinka kotitöitä tehdään. Siinä hän antaa ohjeita ja valvoo vieressä kun äiti pesee vessaa ja kuuraa kylppäriä. Opettaa oikein leipomaan korvapuusteja niinkuin kunnollisen vanhemman kuuluu tehdä. Näin, lapsen kanssa pitää tehdä välillä kivojakin asioita. Se on oikeasti vain nöyryyttävää uupuneelle vanhemmalle joka viimeiseen asti hoitanut kaiken huolella ja lopulta menettänyt toimintakykynsä liian raskaassa elämäntilanteessa.
Tässä ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että vanhemmat eivät olisi osanneet siivota vessaa tai kylpyhuonetta, tai leipoa korvapuusteja. He olisivat vain tarvinneet apua kotiin, vaikka kerran viikossa vaikeimpina aikoina jotta heillä olisi voimat riittäneet paremmin lapsesta huolehtimiseen. Sellaiseen apuun ei löytynyt rahaa, mutta sensijaan rahaa löytyi monen viikon sairaalajaksoon ja vanhempien nöyryyttämiseen siinä vaiheessa kun he menettivät työkykynsä.
Lapsiperheille on tarjolla kotipalvelua, joka on käytännönläheistä auttamistyötä. Voi sisältää vaikka siivousta, lasten ulkoiluttamista, lastenvahtityötä jne. Sitä myönnetään yleensä max 3kk joka sisältää n. 30 tuntia tuota apua. Pitkäkestoisesti tuollaista apua ei ole saatavilla. Tämän lisäksi perhettä pyritään usein tukemaan perhetyöllä, tuolloin perhetyöntekijä, joka on esim. sosionomi käy kotona ja pyrkii auttamaan vanhempia esim. lasten raivareiden käsittelyssä tai työnjaossa perheen kesken. Sosiaalityöntekijä on maisteri ja se ei siellä kotona kenellekään korvapuusteja leivo.
Jos näillä ei jakseta ja terveydenhuolto ei löydä lapselle esim. toimivia lääkityksiä, joilla käytöstä saataisiin tasattua sellaiseksi, että vanhemmat lastaan jaksavat ei oikein jää muuta kuin, että lapsi muuttaa asumaan laitokseen, koska vanhemmat eivät jaksa häntä hoitaa itse.
Eli siis suomeksi sanottuna perhetyöntekijä neuvoo kurittomien lasten vanhemmille tunteiden sanoitusta ja tunnekorttien käyttöä, ja jos se ei auta, niin pumpataan lapsiin lääkkeitä tai viimeisenä konstina otetaan ne huostaan.
Ei autisti ole kuriton, mutta autisti ei toimi kuten normilapset ja perhetyöntekijä pyrkii auttamaan vanhempia siinä, että selviävät lapsensa kanssa itse myös vaikeissa tilanteissa. Perhetyöntekijä hoitaa koko perheen dynamiikkaa. Monesti erityislapsi kuormittaa myös vanhempien keskinäisiä välejä ja työnjako saattaa olla vääristynyttä. Lääketiede hoitaa lapsen oireita. Autismia ei voida parantaa. Autismia hoidetaan erilaisilla lääkkeillä ja erilaisilla terapiolla ja kuntoutuksilla, lääkärit vastaavat näistä, ei sosiaalityöntekijät. Jos lääkäreiden hoidosta ei ole riittävästi apua, että perhe edes perhetyön tukemana jaksaisi itse hoitaa lastaan, niin eipä siinä jää muuta vaihtoehtoa kuin lapsen muutto muualle. Jotkut autistit ovat niin valtavan vaikeahoitoisia, että ei millään yksityishenkilön kyvyillä pystytä heitä hoitamaan. Paraskin vanhempi kuitenkin tarvitsee omaakin lepoa. Yhteiskunta ei tarjoa perheille siivouspalveluita kuin edellä mainitsemillani kriteereillä lyhytaikaisesti ja hyvin pienellä intensiteetillä. Jos tarvetta on pitkäaikaiselle kotisiivoukselle, se tulee kustantaa itse.
Eikö nykyään siis enää ole kurittomia lapsia? On vain kauniisti käyttäytyviä lapsia sekä erityislapsia?
Nuori joka esimerkiksi koulukiusaamisen takia jättäytyy pois koulusta, syrjäytyy sossunpummiksi ja lasku on huomattavasti suurempi kuin muutaman vuoden tukitoimenpiteet...