Lue keskustelun säännöt.
Ei jumalauta! Mies huusi naukuvalla äänellä ruokaa laittaessaan
Mä en kestä! Mies laittaa ehkä kerran kahdessa viikossa ruoan. Muutoin kokkailut on vastuullani. No, tänään hän alkoi väsäämään jauhelihakastiketta. Itse ajattelin kerrankin ottaa rennosti ja katsella tv:tä. Hetken kuluttua kuuluu ärsyyntynyt ja naukuva ääni: voitko tulla edes laittamaan makaronit kiehumaan kun käteni ovat sidotut jauhelihan ruskistamiseen. Vesi siinä kiehui jo yli äyräiden ja mies sinkoilee ympäri keittiötä. Olen myös joutunut sanomaan mikä kattila kastikkeelle sekä millä kastiketta voi sekoittaa kun kaikki lastat pesukoneessa. Ei jumalauta!
Ja nyt se siis on kiukkuinen kun joutuu yksin tekemään koko ruoan. Ja ps. voitte vaan kuvitella missä kunnossa keittiö on ja kuka sen siivoaa. Hän on sentään laittanut ruokaa.
Kommentit (402)
Millainen mies, sellainen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joillekin naisille niin ***** tärkeää, että käyttää oikeaa kippia ja lastaa eri tarkoituksiin - tai sanomista tulee. Se mies on sinkkuna todennäköisesti pärjännyt hyvin yhdellä kattilalla, pannulla, lastalla jne. eikö miehen simppeli mieli voi ymmärtää, miksi asioista täytyy tehdä niin hankalia.
Ymmärrän oikein hyvin (vaikka olen nainen). Ihminen, joka laittaa yksinkertaisia perusruokia, ei tarvitse enempää. Noilla keittää perunat, riisit ja makaroonit ja paistaa lihan yms. ja tekee kastikkeet yhdelle.
Kokit (miehetkin) käyttävät keittiössä sellaisia välineitä ettei minulla ole mitään aavistusta siitä, mitä ne niillä tekee. Enkä myöskään ymmärrä miksi.
Silti tarvitsen ruuanlaittovälineitä enemmän kuin keskiverto sinkkumies. Varsinkin perheellisenä ja perus ruuanlaittoon.
Joku kattila on hyvä yhteen ruokaan ominaisuuksiensa puolesta (haudutus, keittäminen, höyrytys, maitoruuat), jollain veitsellä on parempi kuoria ja toisella leikata liha yms. Joku pannu toimii wokissa mutta ei lätyillä ja sama päinvastoin.
Kakusta tulee parempi ja nätimpi kakkuvuoassa kuin lasagnevuoassa, ja lasagnea on paha yrittää kakkuvuoassa.
Paistinlastoilla en hifistele, paitsi että moni teflon hajoaa metallilastalla, joka on hyvä valurautapannussa.
Kipoissa hifistelen, koska en tykkää kakusta ja kermavaahdosta, jotka haisee ja maistuu sipulille ja valkosipulille - vatkauskulhossa ei siis tehdä lihapulllataikinaa.
Jos aiottu kippo on liian pieni vatkattavalle määrälle, sanon aika helposti, koska tiedän siivoavani ainakin osan jäljistä.Välineiden valinta vaikuttaa mm. ruuan makuun, koostumukseen ja ulkonäköön, ruuanlaiton helppouteen ja jälkien siivoamiseen. Joskus ruoka voi mennä pilalle tai välineet rikki, jos käyttää vääriä.
Eri juttu ehkä, jos kaikkien muidenkin pitää vatkata kermavaahto harmaassa kulhossa ja kananmunat valkoisessa kulhossa siksi, että se näyttää emännän mielestä kivammalta niin. Silloin minuakin **********.
Kyllä sen mureketaikinan ja kakkupohjan voi tehdä samassa kupissa kun välillä pesee, ei pestystä kupista tule makua ainakaan jos on kunnolla pesty, samoin samalla vuoalla voi tehdä sen lasangen ja kakkupohjan jos vain reunat on oikean malliset molempiin tarkoituksiin-kokki ja mies, maailman paras kokki on mies, myös se huonoin on mies mutta sitä ei saa sanoa naisien kuullen :)
HEI NAINEN, vaihda mies, itse en katselisi naukuvaa miestä päivääkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joillekin naisille niin ***** tärkeää, että käyttää oikeaa kippia ja lastaa eri tarkoituksiin - tai sanomista tulee. Se mies on sinkkuna todennäköisesti pärjännyt hyvin yhdellä kattilalla, pannulla, lastalla jne. eikö miehen simppeli mieli voi ymmärtää, miksi asioista täytyy tehdä niin hankalia.
Osa kipoista ei käy mikroon, osa käy. Kattila valitaan levyn koon ja ruokamäärän mukaan. Ei niin, että kaikki kiehuu hellalle tai levy hohkaa punaisena kattilan ulkopuolella. Puisia kapustoja ei laiteta tiskikoneeseen. Pinnoitettua paistinpannua ei raavita pilalle metallilastalla. No meneepä hankalaksi, kun omaa järkeä ei haluta käyttää.
Asiaahan puhut..
Parisuhteessa en tykkäisi, jos mieheni puhuisi minulle aggressiivisesti, alentuvasti ja pilkallisesti. Se myös tappaisi nopeasti kiinnostuksen sellaisiin asioihin, joita periaatteessa haluaisin oppia. En edes kokisi tarvetta olla hänen seurassaan, jos hän leikkisi kiukkuista, jäkättävää äitiä.
Jos itelle tulisi tarve jäkättää tai kohdistaa mieheen ikäviä juttuja, ja keskustelu ei auttaisi, silloinkin olisi syytä laittaa kantapäät vastakkain.
Osa miehistä ottaa sen arvosteluna, jos nainen sanoo, että se-ja-se astia sopii tuohon tarkoitukseen paremmin tai älä laita puista kapustaa tiskikoneeseen. Oma mies ei tykkää, jos pyydän häntä pesemään paistinpannun ja kun hän sitä vedellä huuhtelee, joudun pesemään pannun sen jälkeen itse. Se pannu pitää pestä myös ulkopuolelta, kun sinne kuitenkin on valunut rasvaa. Jos ei pese, se käryää hellalla.
Taitaa mennä off topiciksi, kun mennään makuuhuoneen puolelle. Yritin tässä taannoin auttaa vaimoa vaihtamaan lakanat. Viikkasin lakanan pään patjan alle ja seuraavaksi oli tarkoitus viikata pitkä sivu samaan kasaan siististi (timpuri kutsuu sellaista jiiriksi). Vaimo heitti minut makkarista ulos ja huusi, että ei noin päin. Eikö sinulle ole armeijassa opetettu.
Olisi ilmeisesti pitänyt viikata ensin pitkä sivu patjan alle ja viimeiseksi pääty. Armeijassa tuollaiseen ei saanut opetusta. Riitti kun punkka oli tiiliskiven muotoinen.
Keittiöhommiin palatakseni: Siinä ajassa, kun olen kerännyt ainekset ja erilaiset kulhot ja kapustat laittaakseni ruokaa, vaimoni on jo saanut ruuan valmiiksi. En siis mielelläni laita huushollissamme ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kumpikin tekee ruokaa yhtä usein, toisinaan tehdään myös yhdessä. Minusta on ihanaa kun ei aina tarvitse kokata, mieheni myös useimmiten siivoaa keittiön ruokailun jälkeen, myös minun kokkauksen jälkeen. Miestä kannattaa kannustaa kokkaamaan, kehua hänen tekemäänsä ruokaa ja kertoa kuinka ihana on tulla valmiille ruualle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä asuu samassa taloudessa myös etsijäinsinöörimies. Seurasin hänen etsimistouhujaan jonkin aikaa sitten selvittääkseni, mistä johtuu, että hän ei löydä yleensä mitään. Minulle selvisi, että hän ei löydä mitään, koska ei oikeastaan edes etsi. Viimeksi etsittiin konserttilippuja, jotka olivat ajautuneet hukkaan, koska konsertti oli peruttu jo kaksi kertaa ja esitys siirtynyt lähes vuodella eteenpäin. Hänen tapansa oli vain hieman raottaa erilaisia paperipinoja ja kasoja sieltä täältä. Eniten häneltä kului aikaa sen väittämiseen, että liput ovat käsilaukussani, vaikka katsoin kaikki vuoden aikana käytössäni olleet käsilaukut moneen kertaa. Käsilaukuissa ei ollut oikeastaan mitään ja siksi Lippupisteen kuori olisi ollut helposti niistä löydettävissä. Ei auttanut, ne olivat hukkuneet käsilaukkuuni hänen mielestään. Keittiössä ihan sama juttu. Hän ei löydä, koska ei etsi. Etsii yleensä juurikin näitä kapustoja vain availemalla kaappien ovia ja vähän vilkuilemalla, josko näkyisi. Meillä niitä säilytetään saarekkeessa, jossa liesi on, lieden alla olevassa laatikossa. Siellä on paljon erilaisia välineitä ja oikean löytäminen vaatii hieman. Näin on ollut yli viisi vuotta ja siitä huolimatta kapustalaatikkoon vain vilkaistaan, jonka jälkeen alkaa kaappien aukominen ja kysely, että: mihin täältä on taas kaikki lastat laitettu, kun ei ole tuolla laatikossa? Minulla on siihen aina sama vastaus: on se siellä laatikossa, se pitää vain etsiä. Joka kerta sama homma. Joskus joudun sitten vielä hakemaan sieltä laatikosta sen oikean lastan, kun ei vain löydä.
Tuo "miehet ei koskaan löydä mitään"-fraasi on kyllä aina yhtä huvittava.
Itse olen huomannut, ettei todellakaan kannata kysyä kysymyksiä "oletko nähnyt xxx:ää?" tai "missä se on?" koska jostain syystä niihin ei voi yksinkertaisesti vastata "en" tai "en tiedä", vaan tuonkaltaiset kysymykset kuulostavat puolison korvassa "hälytäpä etsintäpartio tavaran löytämiseksi ja liity siihen itse, sen jälkeen kun olet tuonut minulle kylmän kaljan siihen sohvalle" :-)
Hankalampi tilanne on, jos on pyynnöstä hakemassa särkylääkettä tms. eikä se satu olemaan paikallaan, niin pelkkä etsiminen ärsyttää vaimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joillekin naisille niin ***** tärkeää, että käyttää oikeaa kippia ja lastaa eri tarkoituksiin - tai sanomista tulee. Se mies on sinkkuna todennäköisesti pärjännyt hyvin yhdellä kattilalla, pannulla, lastalla jne. eikö miehen simppeli mieli voi ymmärtää, miksi asioista täytyy tehdä niin hankalia.
Osa kipoista ei käy mikroon, osa käy. Kattila valitaan levyn koon ja ruokamäärän mukaan. Ei niin, että kaikki kiehuu hellalle tai levy hohkaa punaisena kattilan ulkopuolella. Puisia kapustoja ei laiteta tiskikoneeseen. Pinnoitettua paistinpannua ei raavita pilalle metallilastalla. No meneepä hankalaksi, kun omaa järkeä ei haluta käyttää.
Asiaahan puhut..
Parisuhteessa en tykkäisi, jos mieheni puhuisi minulle aggressiivisesti, alentuvasti ja pilkallisesti. Se myös tappaisi nopeasti kiinnostuksen sellaisiin asioihin, joita periaatteessa haluaisin oppia. En edes kokisi tarvetta olla hänen seurassaan, jos hän leikkisi kiukkuista, jäkättävää äitiä.
Jos itelle tulisi tarve jäkättää tai kohdistaa mieheen ikäviä juttuja, ja keskustelu ei auttaisi, silloinkin olisi syytä laittaa kantapäät vastakkain.
Osa miehistä ottaa sen arvosteluna, jos nainen sanoo, että se-ja-se astia sopii tuohon tarkoitukseen paremmin tai älä laita puista kapustaa tiskikoneeseen. Oma mies ei tykkää, jos pyydän häntä pesemään paistinpannun ja kun hän sitä vedellä huuhtelee, joudun pesemään pannun sen jälkeen itse. Se pannu pitää pestä myös ulkopuolelta, kun sinne kuitenkin on valunut rasvaa. Jos ei pese, se käryää hellalla.
No suoraan sanottuna melkein kaikki miehet ottaa sen arvosteluna tai neuvomisena, eikä pidä kummastakaan. Yritän sanoa nätisti ja odotan, että myös minulle sanotaan nätisti.
Meillä toimii jo noi muut, mutta sopivampi astia käyttötarkoitukseen ei. Sama minulle, jos se ei mene rikki ja mahdollinen sotku siivotaan itse. Vatkauskulhoon ei kuitenkaan laiteta mitään sipulia tai tulee uusi kulho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joillekin naisille niin ***** tärkeää, että käyttää oikeaa kippia ja lastaa eri tarkoituksiin - tai sanomista tulee. Se mies on sinkkuna todennäköisesti pärjännyt hyvin yhdellä kattilalla, pannulla, lastalla jne. eikö miehen simppeli mieli voi ymmärtää, miksi asioista täytyy tehdä niin hankalia.
Ymmärrän oikein hyvin (vaikka olen nainen). Ihminen, joka laittaa yksinkertaisia perusruokia, ei tarvitse enempää. Noilla keittää perunat, riisit ja makaroonit ja paistaa lihan yms. ja tekee kastikkeet yhdelle.
Kokit (miehetkin) käyttävät keittiössä sellaisia välineitä ettei minulla ole mitään aavistusta siitä, mitä ne niillä tekee. Enkä myöskään ymmärrä miksi.
Silti tarvitsen ruuanlaittovälineitä enemmän kuin keskiverto sinkkumies. Varsinkin perheellisenä ja perus ruuanlaittoon.
Joku kattila on hyvä yhteen ruokaan ominaisuuksiensa puolesta (haudutus, keittäminen, höyrytys, maitoruuat), jollain veitsellä on parempi kuoria ja toisella leikata liha yms. Joku pannu toimii wokissa mutta ei lätyillä ja sama päinvastoin.
Kakusta tulee parempi ja nätimpi kakkuvuoassa kuin lasagnevuoassa, ja lasagnea on paha yrittää kakkuvuoassa.
Paistinlastoilla en hifistele, paitsi että moni teflon hajoaa metallilastalla, joka on hyvä valurautapannussa.
Kipoissa hifistelen, koska en tykkää kakusta ja kermavaahdosta, jotka haisee ja maistuu sipulille ja valkosipulille - vatkauskulhossa ei siis tehdä lihapulllataikinaa.
Jos aiottu kippo on liian pieni vatkattavalle määrälle, sanon aika helposti, koska tiedän siivoavani ainakin osan jäljistä.Välineiden valinta vaikuttaa mm. ruuan makuun, koostumukseen ja ulkonäköön, ruuanlaiton helppouteen ja jälkien siivoamiseen. Joskus ruoka voi mennä pilalle tai välineet rikki, jos käyttää vääriä.
Eri juttu ehkä, jos kaikkien muidenkin pitää vatkata kermavaahto harmaassa kulhossa ja kananmunat valkoisessa kulhossa siksi, että se näyttää emännän mielestä kivammalta niin. Silloin minuakin **********.
Kyllä sen mureketaikinan ja kakkupohjan voi tehdä samassa kupissa kun välillä pesee, ei pestystä kupista tule makua ainakaan jos on kunnolla pesty, samoin samalla vuoalla voi tehdä sen lasangen ja kakkupohjan jos vain reunat on oikean malliset molempiin tarkoituksiin-kokki ja mies, maailman paras kokki on mies, myös se huonoin on mies mutta sitä ei saa sanoa naisien kuullen :)[/q
uote]Toki voi tehdä, myönsinkin että se on omaa hifistelyä. Muoviin jää pestynäkin sipulin haju, vaikka valmis kakku ei haise eikä maistu sipulilta.
Samalla vuoalla voi tehdä sekä lasagnen että kakkupohjan, paitsi jos haluaa pyöreän kakun eikä osaa tehdä sitä neliskanttisesta. Siksi hifistelen siinäkin.
Terveisin keskitason kokki, hifistelijänä parhaita :)
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä juttuja, että oon onnellinen kun oon päässy kouluttamaan miestäni 19-vuotiaasta alkaen. En tiedä mikä tumpelo meilläkin asuis muuten! Nyt se lihapiirakkaruokavaliolla elelijä oli sentään niin nuori että vielä oppi uusia temppuja.
Mä oon tehnyt samaa 17 -vuotiaasta siivouksen osalta, mutta vielä ei oo oppi mennyt perille (mies nyt 38 v.) :D Olen todennut, että ei kai toisen perusluonnetta vain voi muuttaa... Meillä mies on onneksi erinomainen kokki ja tekee pääasiassa meidän sapuskat kun ollaan molemmat kotona. Siinä voin minä sitten vähän enemmän siivoillakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä piristi päivää tämä ketju 🤣
Meillä mies tekee ruokaa ja siivoaa keittiön mutta tuo astioitten löytyminen 🤦♀️ Siis ei vaan löydä vaikka olisi nenän edessä.Välillä kun tyhjentä koneen niin mä sit etin et mihinhän on mahtanut laittaa jonkun kulhon tai kipon.Onneksi osaa nauraa itselleen eikä loukkaannu jos manailen et mihinhän mahdoit laittaa sen kipon kun viimeksi tyhjensit konetta??Vastaus on yleensä sinne minne se kuuluu.Yleensä mä räjähdän nauramaan jo siinä vaiheessa mutta viimestän sitten kun se kippo löytyy tyyliin ihan keittiön toiselta puolelta alimmalta hyllyltä.
Mutta en voi miestäni moittia kaikin puolin ihana ja hellä ja huomioonottava on.Tuskimpa muuten yli 20 vuotta ois yhdessä oltu.
Ja ihan varmasti mies tuetyistä asioista naureskelee mulle jotka ei oo mulla niin hyvin hanskassa ku sillä.
Nauuu-Uuuu-Uuuu-Uuuuu-Uuuuuuu !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ruoanlaitto ole mitään rakettitiedettä, mutta sen pitää kiinnostaa edes vähän, niin se onnistuu. Itse aloitin kokkailun lukion viimeisellä kun olin lukulomalla. Tein joka päivä sapuskat mun vanhemmilleni ihan vapaaehtoisesti.
Olen myös aina ollut parisuhteessa se, jota ruoanlaitto kiinnostaa ja kumpi on yleensä ruoat tehnyt. Nykyisenkin keittiön tavaroiden paikat ja järjestykset olen määritellyt mitä, niin kaikki on näppärästi saatavilla, kun jotain tarvitaan. Alkuuun vaimo tuskaili, kun ei löydä mitään. On se nyt viidessä vuodessa jo paikat oppinut. Minä myös sotken selvästi vähemmän kuin vaimo ruokaa tehdessä. Yleensä keittiö on putipuhdas, kun ruoka on pöydässä.
Pyykit on sitten vaimon homma ja niihin en sekaannu. Samoin kaikki pihakasvit ja muut rehut.
Aloituksesta on kulunut jo yli kuusi ja puoli vuotta. Vieläkö aloittaja on yhdessä kumppaninsa kanssa?
Mikä helkkari on kapusta? Ikinä kuullutkaan koko sanaa ja yhtäkkiä se on joka viestissä.
Siis miksi te siivoatte aikuisen miehen sotkuja? Ällöttävää. Iso mies kokkaa vähän makkaraa ja heti matamit puunaamassa kun eihän nyt Pertti kult jaksa kun on koko illan ruokaa tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helkkari on kapusta? Ikinä kuullutkaan koko sanaa ja yhtäkkiä se on joka viestissä.
Puinen kauha. Sehän on se lintukin kapustarinta, joka on saanu nimensä ku sen rintakuvio muistuttaa sivulta katsottuna kauhaa.
Mikä on Hiillos-pihvi, ja miksi sen paistaminen/syöminen on huvittavaa?
Tartuin kommenttiin tuhlarista. Sanavalinnasta "kortteeri" olisi oikeasti pitänyt ymmärtää, etten keskustele provosoivan nuoren miehenalun kanssa. Vilpitön pahoitteluni, tässä kontekstissa kommentoin asiattomasti ja ikävästi. Otan moitteen vastaan ja koetan olla ensi kerralla provosoitumatta yhtä herkästi.
Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei toisen laittamalle ruualle - eikä muutenkaan - naureskella ylimielisesti, ei se ole meilläkään ollut tapana.