Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hukkunut elämänilo :(
11.05.2014 |
Miten selvittää mitkä asiat tekevät onnelliseksi?
Elämä tuntuu kylmettyneelle puurolle. Jähmeän tahmealta ja inspiroimattomalle. Olen muuttunut masennuksieni myötä niin paljon, että tuntuu ettei minussa ole mitään vanhaa jäljellä. Mikään mikä ennen viihdytti ja mistä tykkäsin ei enää kiinnosta. Kaikki intohimot ovat sammuneet eikä uusia ole tullut. Päivittäiset tunnetilat pyörivät pelkojen, huonommuudentunteiden ja suuttumuksen välillä. On tunne, että joudun taistelemaan jatkuvasti olemassaolostani enkä vakuuta edes itseäni. On tunne etten pärjää. En pärjää sairauksieni kanssa, en saa liikuttua vaikka pitäisi, työ josta kyllä pidän ja joka on ollut henkireikä on vaikeaa, vaativaa ja syö itseluottamustani. Olo on hyväksikäytetty ja tarpeeton huonon palkan ja lomautuksien takia. 80 prosenttia ajasta tekisi mieli heittää hanskat nurkkaan ja lakata taistelemasta. Miksi mikään ei voi sujua itsestään? Pää on niin täynnä huolia ja ajatuksia, että hermostun.
Katselin kaverin fb-kuvia. Teki täyskäännöksen joku aika sitten, muutti ulkomaille ja löysi miehen. Kuvat täynnä aktiivista tekemistä ja onnellisuutta. Ilmiselvästi kannatti. Olen iloinen hänen puolestaan mutta surullinen omastani. Miten pystyn nostamaan itseni tästä lamaannuksesta kun en edes tiedä mitä tarvitsen :(
Haavekuvani elämästä on yksinkertainen: aamulla virkeänä töihin, illalla salin kautta kotiin, ruokaa yhdessä mieheni kanssa, iloisia keskusteluja. Ehkä inspiroiva maalaushetki kanvaasin edessä. Yhdessä saunaan. Viikonlopun odotusta. Ihanaa viikonloppu! Erilaisia aktiviteetteja yhdessä. Naurua ja olemista. Ystäviä.
Todellisuus. Väsyneenä töihin. Ajatus ja työt takkuaa. Huolia rahasta, työn jatkuvuudesta, siitä etten ole vielä 35 vuotiaana saanut hyvää ammattiosaamista alle enkä lapsiakaan aikaiseksi. Kun halusin ensin työasiat kuntoon. Illasta kotiin väsyneenä. Ehkä jotain roskaruokaa kun en jaksa tehdä ruokaa. Mies kokannut jo aiemmin itselleen ja viipyy illan työhuoneessa tekemässä harrasteitaan. Minä yksin sohvalla pelaten candy crushia ja vauvapalstaillen samalla kun puolsilmällä katson televisiota. Menee niin myöhään ettei jaksais hampaitakaan pestä mutta pesen silti. Kääriydyniehen kainaloon ja herään taas uuteen aamuun tylsämielisenä ja väsyneenä.
Minun elämäni ei ole todellakaan ole elämisen arvoista enkä osaa tehdä siitä sellaista koska mikään ri kiinnosta.
Apeaa.
Kommentit (39)
Millainen lääkitys sinulla on masennukseesi? Apatia ja anhedonia johtuvat häiriöistä aivojesi välittäjäaineiden toiminnassa. Se voidaan normalisoida lääkityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vähän vastaavaa vaikka kaikki on ihan hyvin. Menee luultavasti ohi :)
Sinulla on tavoite ja tiedät mitä haluat, nyt pitäisi vaan innostua tekemään ne. Liian vauhdikasta ennen ja nyt tavallinen arki tökkii?masennus? Lääkitys/ pakotus..kuka pakottaisi. Mies pois työhuoneesta ja yhteistä tekemistä?
minä en enää tiedä, mitä pitäisi haluta. Kaikkeen ei riitä aikaa, mutta mikä on se "mun juttu" suorittaa voi kaikenlaista, mutta kun on kivireki perässä ja ahdistaa.
Ap, sinun haavekuvasi elämästä on epärealistinen. Ei meidän muidenkaan elämä ole jatkuvaa ilotulitusta. Odotat jotain mielikuvituselämää ja petyt, kun et saa sellaista. Onnenhetket ovat pieniä. Vain juuri rakastuneet kokevat elämän jatkuvasti ihanana. Rakastumisvaihe päättyy aina, joten arki odottaa heitäkin.
Jaksaisitko aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen ? ehkä olet aina väsynyt kun makaat sohvalla ja syöt roskaruokaa ? Ja ajattelet negatiivisia ajatuksia. Olet nuori terve nainen. Miksi valitat ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeistä olisi varmaan katkaista tuo putki. Sinulla on työ, asunto ja säännölliset tulot. Perusasiat ovat kunnossa. Mitä jos alkaisit syömään yksinkertaista, mutta terveellistä ruokaa roskaruuan sijasta? Esim. kanaa ja kasviksia. Otat tavoiteajan nukkumiselle, aluksi vaikka puolituntia tavanomaista aiemmin, myöhemmin tuntia aikaisemmin jne. Kävelet joka päivä lyhyen matkan, jonka olet aiemmin tehnyt autolla tai bussilla. Työmatkan voi kävellä myös osin. Kunnon parantamisella ja laihtumisen avullaenergiaa jäisi enemmän harrastuksiin.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 08:05"]
Ap, sinun haavekuvasi elämästä on epärealistinen. Ei meidän muidenkaan elämä ole jatkuvaa ilotulitusta.
[/quote]
Minusta hänen odotuksensa ovat hyvikin realistisia ja kohtuullisia. Oma elämäni on esimerkiksi juuri tuollaista kuin ap toivoo itse elävänsä: töitä, liikuntaa, kokkailua, keskusteluja, taiteen tekemistä, ystävien seuraa, hauskanpitoa. Onnenhetkiä on sekä isoja että pieniä. Pienet syntyvät esimerkiksi yllättävistä kohtaamisista, isot siitä, että tietää elämänsä olevan mallillaan ja juuri sellaista kuin haluaakin.
Miksi ap:n toive on sinusta "mielikuvituselämää"? -17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta av ja kiitoksia yöllisistä vastauksista. Monta hyvää näkemystä tuli joita pohdin sitten nyt josko niistä olisi oikomaan suuntaan. Muumipappa viisaus itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Muumit tuntien se on aidosti toiveikas ja iloinen lausahdus mutta ihmismaailmaan tuotuna saa vähän lisäväriä ironiasta. Mikään ei ole kivempaa kuin itse itsellensä tekemisen keksiminen, mutta ei myöskään vaikeampaa tai helpoiten epäonnistuvinta...
Joku kysyi lääkityksestä.
Ei en ole tällä hetkellä lääkityksellä. Lopetin sen 8kk sitten koska ne ei tehnyt enää hyvää. Olin tunteeton zombi. Lääkkeet on ihan kiva juttu siinä alussa kun on ahdistunut jatkuvasta surusta ja tunteista eikä saa rauhaa. Lääkkeet katkaisee sen kokoajan tuntemisen joka sitten luo mielenrauhaa, mutta ovat mun mielestä melko kova este parantumiselle sitten loppujen lopuksi kun leikkaavat myös ne hyvät tunteet pois. Lopetuspäätöksen tein ihan vain itse kun työpaikkalekuri ei kuunnellut vaan kasasi aina uudet pillerit pöytään kun musta ei tullutkaan onnellista. Olin kuitenkin kokoajan mun psykoterapeutiin valvovan silmän alla ja hän vahvisti sen, että oli hyvä päätös. Olin kuulemma muutamassa kuukaudessa ilmeikkämpi ja läsnäolevampi ja itse huokasin helpotuksesta kun äly alkoi taas juoksemaan. Lääkkeettömyydessä paljastui sitten taas uusi ongelma:
Te tiedätte millainen kokemus on oma identiteetti. Kun muisto yhdistyy aivoissa johonkin piuhaan ja tuo tunteita, hajuja ja jonkin tajun omasta historiasta ja sielukkuudesta. Tuntemus siitä että olette yhtä kehonne kanssa ja yhtä kuin muistot. Paremmin en tätä osaa kuvata.
Kun jätin lääkkeet, huomasin että mulla ei ollut enää sisäsyntyistä persoonallisuutta. Muistin vaivoin tiettyjä juttuja ja kun muistin, ne olivat kuin jonkun toisen kertomia kuvia. Eli kokemus niiden elämisestä puuttui. Kuin olisin siirretty jonkun toiseen kehoon erillisenä ajurina. Kaikki funkki ok ja tieto siitä kuka olin oli olemassa, mutta niihin asioihin ei ollut tunnesidettä. Tässä yhä odottelen sitä tunnetta palaavaksi että olen yhtä kuin ruumiini enkä jokin taju silmien takana.
Varmasti jotakin masennusta yhä on, mutta yritän nyt pärjätä sen kanssa muiden avuin kuten foolihappo+b vitamiini+e-epa+dvitaminiini lisin ja rajoittamalla stressiä. Mä luulen että yksi ongelma tuossa mun aloitukseen liittyvässä jutussa on just tuo rutiinittomuus. Lillun vailla kivoja päämääriä.
Joku epäili myös että mun haavekuva on epärealistinen, mutta ei se sitä ole. Tiedän että ihmiset eivät ole nonstoppina onnellisia, mutta tiedän myös ettei kukaan ole lamaantunut ja pelkää kokoajan niinkuin minä. Kyse on nimenomaan siitä että elämäni tällaisenaan on epärealistinen.
Elämänilo voi ihan oikeasti hävitä niin totaalisesti, että ei kykene tekemään aloitetta esim. liikunnan suhteen. Tuttuja tuntemuksia ovat nuo. Mutta mutta, PIENILLÄ askelilla muutosta elämään, joka päivä jokin pikku juttu toisin, kuin aiemmin. Itse ainakin uskon muutoksen parantavaan voimaan. Aloitan tämä myös itse tänään, taas. Elämä voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lillun vailla kivoja päämääriä" Voi kyynel.
Sulla on asiat hyvin. Liian hyvin, kun kerta meinaa tylsäks käydä. Sä tarttisit jotain oikeita ongelmia eikä tommosta helvetin tyhjännilllitystä.
Ala harrastaa, keksi perkele tekemistä. Ei VOI olla ylivoimaista.
"Ala harrastaa, keksi perkele tekemistä. Ei VOI olla ylivoimaista."
Mene sinä ulisemaan kovaa kohtaloasi muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 12:14"]"Ala harrastaa, keksi perkele tekemistä. Ei VOI olla ylivoimaista."
Mene sinä ulisemaan kovaa kohtaloasi muualle.
[/quote]
Kyllä se vaan voi olla ylivoimasta. Piste.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 14:16"]Kärsitkö lapsettomuuskriisistä?
[/quote]
Mikä sellainen on? Jokin kriisi tai pelko on, mutta se ei ole totuudenmukainen. En kärsi mistään diagnosoidusta hedelmättömyydestä. En ole vielä tähän päivään mennessä yrittänyt raskautumista. Tosin voi olla ettei raskaus tule olemaan helppo saavuttaa.vajaa 20 vuotta seksiä keskeytetyillä yhdynnöillä eikä ikinä ole tullut raskautta. Tuota mä vähän jännään jne... kuinka niin? Kuulostiko jotenkin tutulta?
Ap, minulla osittain samanlaisia pohdintoja itsestäni ja tilanteestani. Tämä on hyvä ketju, vastaukset ovat olleet yllättävän rakentavia ja asiallisia palstan tuntien. Mielenkiintoista ajateltavaa ja pohdittavaa myös itselleni. Muumipapat ja muut. Niin kai se on, että onni löytyy lopulta vain päänsisäisesti, ulkoisista puitteista huolimatta.
Aurinkoisia päiviä meille kaikille!
Alue: Aihe vapaa
Tuo oli ihan hyvä oivallus, että tarvitset jonkun päämäärän joka on mielekäs.
Itselleni tuli kuvailemiasi tunteita kun elämääni iloa tuonut asia loppui olosuhteiden takia. Tarkoitusta ja iloa minulle on tuoneet juuri jotkut tavoitteet ja kun ne estyivät jouduin kriisiin.
Koska elämässäni ei ole mahdollisuus itseäni innostaviin asioihin olen joutunut kipuamaan takaisin elämään aika masentuneena.