Juttutoiveita toimittajille

Mihin katosi influenssa ja toimiko tehostettu nelinkertainen rokote?

Helsingin kaupungin asuntojen jakautuminen eri ryhmien välillä. Saavatko jotkut ryhmät asunnon keskimäärin nopeammin kuin toiset ja miksi, jos näin on.

Samojen asuntojen edelleenvuokraus, kuinka yleistä. Kuinka paljon edelleenvuokraaja saa kuitenkin asumistukea/vuokraa paikkaavaa tt-tukea tähän asuntoon ja miksi tämä mahdollistetaan, akuutti asunnontarvehan on tod.näk. poistunut.

Englanniksi löytyy juttuja tästä itsestäänselvästä asiasta, joten miksipä ei voisi olla suomeksikin:

Miksi Instagram (tai Twitter) ovat parempia deittiappeja kuin Tinder. Tai ehkä paremminkin: Miksi monet löytävät puolison todennäköisemmin Instagramista kuin Tinderistä.

"Users can form a sense of someone’s personality and interests by watching their stories."  "You can learn a lot about someone’s interests and political views through the content."

Suomen perustuslain mukaan jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua maanpuolustukseen tai avustaa sitä lain tarkemmin määräämällä tavalla. Asevelvollisuus koskee vain miehiä, mutta maanpuolustusvelvollisuus koskee molempia sukupuolia. Siviilipalvelus tarjoaa miehille mahdollisuuden saada vapautuksen asevelvollisuudesta, mutta se ei vapauta maanpuolustusvelvollisuudesta. Maanpuolustusvelvollisuuteen kuuluvat asevelvollisuuden ja siviilipalvelusvelvollisuuden lisäksi muun muassa työvelvollisuus sekä velvollisuus osallistua väestönsuojeluun.

Joku tai jotkut tässä maassa luultavasti osaisivat vastata siihen, että mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä yksittäisen kansalaisen näkökulmasta. Kun kerran velvollisuus koskee kaikkia, niin olisihan sen kiinnostavaa kansalaisille itselleenkin tietää asiassta tarkemmin ja osata ehkä jopa valmistautua henkisesti. Suurin osa asevelvollisuuden suorittavista todennäköisesti osaa arvata mikä olisi heidän velvollisuutensa maanpuolustuksessa, mikäli kohdalle tulisi se epätodennäköinen tilanne, että maa joutuisi aseellisen yhteenoton osapuoleksi. Mutta mitä olisi odotettavissa ei-asevelvollisille, joita maanpuolustusvelvollisuus myös koskee? Todenäköisempäähän nykymaailmassa kuitenkin olisi, että maanpuolustusvelvollisuus tulisi voimaan jossakin muussa valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa kuin sodassa. Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä yksittäisen kansalaisen näkökulmasta?

Onko Suomessa tarjolla vapaaehtoista kriisiolojen koulutusta kansalaisille. Lyhytkursseja tai pidempää koulutusta. Mielellään voisi olla myös maksutontakin.

(Moni ehkä suorittaisi mieluummin pitkäkestoisen nykymaailman tilanteeseen soveltuvan kansalaisen kriisiolojen koulutuksen kuin asepalveluksen...)

Etäterapian yksityisyys. Yleensä yksityisyyden toteutuminen vastaanottotiloissa on kai terapeutin vastuulla. (Tai näin ainakin olettaisi, mutta onko todella, onko terapeuteilla mitään velvollisuutta pitää huolta tilojensa äänieristyksestä). Ja nyt etäterapioiden aikakaudella, kenen vastuulla on yksityisyyden säilyminen etäterapiassa. Asiakkaanko? Onko todellakin sairastavan asiakkaan omalla vastuulla muistaa tämäkin asia? Ohjeistavatko terapeutit tähän mitenkään? Kiinnostaisi myös kuulla miten yksityisyys on toteutunut asiakkaiden omasta mielestä.

Mitä ruokalajeja kannattaisi kokata ainakin kerran elämässä, eli niin sanottu cooking bucket list :) Ja millainen tämä lista olisi nimenomaan suomalaisen kokkailijan näkökulmasta katsottuna.

Yliopistojen gradujen arviointimenetelmät.

Miksi graduohjaaja saa tehdä pääasiallisen arvion opiskelijan suorituksesta ja onko toisella arvioitsijalla todelista sananvaltaa. (Eräässäkin yliopistossa graduohjaaja oli kertonut ohjattavalleen, että hän itse tekee varsinaisen arvion ja toinen arvioitsija kuuntelee hänen suositusta arvosanasta!)

Ohjaaja on tietenkin se henkilö, joka näkee opiskelijan kehittymisen läheltä ja tuntee gradun etenemisprosessin. Mutta entä jos ohjaaja ja ohjattava eivät ole ollenkaan samalla aaltopituudella gradusta, vaikkapa siitä mistä aiheesta tai millaisesta näkökulmasta tutkielma pitäisi tehdä, tai entä jos heidän kemiansa eivät vain kohtaa, tai entä jos jopa sukset menevät todella pahasti ristiin, entä jos ohjaaja kiusaa tai häiritsee opiskelijaa. Ei ole ollenkaan epätavallista sekään, että yliopiston leivissä oleva ohjaaja ajaa graduja ohjatessa yliopiston etua, joskus jopaa omaakin etuansa. Mitä jos opiskelija haluaakin toimia toisin kuin ohjaaja toivoisi hänen toimivan, graduohjaaja ottaa tämän henkilökohtaisesti, ja silti ohjaaja saa arvostella gradun! Ja toivottavasti kukaan ei nyt mitätöi ongelmaa sanomalla omiin kokemuksiinsa vedoten, että ei sillä gradun arvosanalla ole väliä. Joillakin aloilla ei ehkä ole, mutta toisilla taas voi olla. Entä jos opiskelija haaveilee jatko-opinnoista? Silloin olisi tärkeää saada tehtyä gradu omalla tavalla, mikäli aikoo jatkaa saman aiheen parissa myöhemminkin. Silloin myös arvosanalla voi olla suurestikin väliä. Ainakin opiskelijan motivaatiolle jatko-opintoihin hakeutumisessa.

Onko tiedossa kuinka yleisiä graduohjaajien ja ohjattavien väliset hankaluudet ovat? Vaihdetaanko ohjaajia paljon? Kuinka paljon tulee opiskelijoilta toiveita saada gradu arvioiduksi uudelleen? Entä voivatko yliopisto-opiskelijat pyytää tarvittaessa arviointia ulkopuoliselta henkilöltä, joltakin joka ei tunne opiskelijaa henkilökohtaisesti, jolloin hänen on mahdollista arvioida pelkkää valmista suoritusta?

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin että joku lehti ottaisi asiakseen oikein syväluodata maskien vaikutusta ympäristöön tulevien vuosien aikana. Kuinka paljon kertakäyttömaskeja on jo nyt maailman valtamerissä, ja miten eläimet niistä kärsivät. 

Tämä olisi tärkeä aihe!

Ylellä oli juttu 20.4. "Korona-ajan etäily on vähentänyt monen suolisto-ongelmia", toimittajana Mari Jäntti, linkki https://yle.fi/uutiset/3-11886015. Jutusta kävi ilmi toive hyville asiallisille vessoille työ- ja opiskelupaikoilla. Suolisto-ongelmaisille hyvät vessat ovat MUST aivan kaikkialla, myös vapaa-ajalla.

Vessa-asioinnin yksityisyys on monille suolistovaivoista kärsiville tärkeää. Monet suolisto-ongelmaiset kokevat erittäin epämukavaksi, jos wc:n äänieristys on heikko ja kuuloetäisyydellä on muita henkilöitä. Löytyykö esimerkiski pääkaupunkimme Helsingin keskustasta yhtäkään yleistä vessaa, jossa suolisto-ongelmainen voisi hoitaa hankalan wc-asiointinsa yksityisesti.

Olisikin kiinnostavaa tietää millaisa ovat wc-tilojen suunnitteluprosessit, kuka tekee lopulta päätökset. Kuullaanko kaikkia (!) erityisryhmiä, eli esimerkiksi juuri heitä, jotka joutuvat asioimaan wc:ssä muita useammin, ja joilla on wc-käynneille erityistarpeita. Vai kuunnellaako vain niitä erityisryhmiä, jotka äänekkäimmin ajavat omaa asiaansa.

Olisi kiinnostavaa lukea millaisia vaiheita on ollut vaikkapa Helsingin keskustan uudisrakennusten wc-tilojen suunnittelussa (esim. Oodi, Amos Rex, Musiikkitalo). Entä miten wc-tilojen suunnittelu huomioidaan remonteissa (esim. nyt meneillä olevissa museoiden remonteissa), vai huomioidaanko mitenkään. Miten mainittujen uusien julkisten rakennusten wc-tilojen suunnitteluprosessit ovat tapahtuneet vaihe vaiheelta, eli miten päätökset ovat syntyneet, eli ketkä ovat ne henkilöt, jotka ovat vastuussa siitä millaiset wc-tilat kyseisissä rakennuksissa on.

Ehkä löytyisi myös sopiva henkilö kertomaan millaisilla toimenpiteillä julkisten wc-tilojen yksityisyyttä voisi parantaa (tilojen sijainti, kopit kiinteillä seinillä, äänieristävät ovet, jonotuspaikan osoittaminen lattiatarroilla johonkin muualle kuin heti wc-kopin oven ulkopuolelle, jne).

Saako terapiaistuntoja tallentaa? Jos esim. on masennuksen takia aivosumua ja huomaa ettei enää istunnon jälkeen muista terapeutin sanomisia ja tuntuu että terapia menee unohtelun takia hukkaan? Entä jos haluaa varmistua omasta potilasturvasta? Saako tallentaa mistä tahansa muusta syystä? Kuinka yleistä tallentaminen on?

Ennen vappua olisi kiva sellainen juttu, jossa näytetään miten perhe tai ystäväporukka käy noutamassa kahvilasta tai ravintolasta ruoat ja menee nauttimaan ne piknikille. Noutoruoka & piknik -combo tarjoaa innokkaille instailijoille mahdollisuuden saada "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" eli kaksi kuvaa yhden sijaan, ensin yksi noutoreissulta ja sitten vielä toinen piknikiltä :) Nyt olisi hyvä kaikkien kynnelle kykenevien kannattaa varsinkin pieniä ruokapaikkoja, niin eivät menisi nurin. Noutoateriat tuovat paremmin tuloja ravintola- ja kahvilayrittäjille kuin paikan päällä nautitut, koska asiakaspaikkoja on tällä hetkellä rajoitettu määrä. Kaikenlaiset noutoruokiin houkuttelevat lehtijutut olisivat nyt plussaa.

Organisaatioiden it-osastoilla on nykyään hirvittävän paljon valtaa - tarvittaessa pääsy luultavasti kaikkiin organisaation digitaalisiin tietoihin - tai pääsy teknisesti ainakin mahdollista vaikka ei urkkimiseen lupaa olisikaan - mutta kuka organisaatioissa valvoo missä kaikkialla järjestelmien syövereissä it-väki seikkailee ja mitä kaikkea tietää - pidetäänkö heidän toiminnasta lokeja - onko edes mahdollista vai osaavatko kiertää kaiken digitaalisen valvonnan - kiinnostaisi miten heidän työskentelyn valvonta on järjestetty eri organisaatioissa.

Voiko terapeutti olla asiakkaan ystävä? Eikö se vääristä potilassuhdetta? Voiko olla ystävä yhden kanssa, mutta toista kohdella kylmän etäisesti kuin lääkäri potilasta? Terapeuttihan ei aina tiedä, ketkä hänen asiakkaista tuntevat toisensa, ja erilainen kohtelutapa voi tulla ilmi asiakkaiden vaihtaessa terapiakuulumisia keskenään. Miltä mahtaa tuntua kahdesta eri tavoin kohdellusta asiakkaasta?

Tiedossa on tapaus, jossa ilmeisesti sama psykoterapeutti on kohdellut yhtä asiakasta kuin ystävää (asiakkaan omasta mielestä) ja toista etäisen kylmästi kuin lääkäri potilasta (myös asiakkaan omasta mielestä). Ystävähenkisyyttä kokenut asiakas kertonut siihen liittyneen muun muassa sitä, että terapeutti on kertonut asiakkaalle omasta elämästään, esimerkiksi että hänellä tytär, sekä myöhemmin myös asiakkaan antama lahja terapeutin lapselle. Toiselle asiakkaalle sama terapeutti vastannut asiakkaan kysyessä onko hänellä itsellä lapsia (aikana jolloin asiakas ei vielä tiennyt terapeutin tyttärestä), että hän ei voi tätä tietoa kertoa, koska henkilökohtaisen tiedon jakaminen voisi vaikuttaa terapiasuhteeseen. Niin kuin luultavasti aina tekeekin, asiakas voi alkaa sensuroimaan puheitaan miellyttämisenhalusta, ja siksi terapeuttien ei kuuluisi koskaan puhua terapiassa itsestään. Molemmat asiakkaat ovat ymmärtääkseni vapaaehtoisesti lapsettomia, joten terapeutin erilaista toimintatapaa ei voi perustella asiakkaiden erilaisella taustalla.

Millainen ohjeistus psykoterapeuteilla on tästä, eli kuinka paljon he voivat kertoa terapia-asiakkaalle itsestään vaarantamatta potilasuhdetta? Miten terapeutit valvovat, että potilassuhde säilyy potilassuhteena, eikä ala edes asiakkaan mielestä vaikuttaa enemmän ystävyyssuhteelta? Vai voivatko terapeutit toimia työssään melko vapaasti miten heitä huvittaa, ilman mitään muuta valvontaa kuin asiakkaiden mahdollisuus tehdä terapeutista valitus?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin todella, siis oikein todella, nähdä kattavan, tutkivan journalismin juttusarjan Kelan toiminnasta. Siinä pureuduttaisiin tiukasti ko. laitoksen johtamiseen, rahoitukseen, jatkuviin virheisiin. lain rikkomiseen sekä koko organisaation julkisen valvontaelimen puuttumiseen, sekä tutkittaisiin lainvastaisten päätösten vaikutusta heikoimmassa asemassa olevien elämään.

Kuka uskaltaa?

Ei kukaan uskalla :(

Lasten ja nuorten kokema grooming oli taas tässä lähipäivinä esillä (https://yle.fi/uutiset/3-11901551), mutta kuinka moni edes tietää, että on olemassa myös termi 'adult grooming'. Voisiko joskus kirjoittaa siitäkin.

Missä menee raja puolustautumisessa kiusaajia vastaan, onko olemassa selvästi sanoitettavissa oleva raja, missä puolustautuminen muuttuu vastakiusaamiseksi.

Testi aikuislukijoille: olenko potentiaalinen kiusaaja.

Jos lapsen vanhemmat ovat aikuisia kiusaajia, miten käy heidän lasten, oppivatko vahingollisen käytösmallin vanhemmiltaan, tuleeko heistäkin suurella todennäköisyydellä samanlaisia kiusaajia kuin vanhempansa.

Hyviä tapoja olla kiusatun tukijana ja puolustajana joutumatta itse kiusatuksi.