Lue keskustelun säännöt.
Sauli, 43v, kertoo yksinäisyydestä:” Odotan yhä ensisuudelmaani”.
17.12.2020 |
Surullista, minkälaisia kohtaloita koulukiusaaminen saa aikaan.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sauli-43-kertoo-yks…
”Yksinäisyyteen ei totu koskaan. Se on taakka, jonka kantaminen sattuu hiukan joka päivä. Mutta sen kanssa oppii elämään. Voi elää kohtuullisen hyvääkin elämää.
En ole koskaan seurustellut. En ole ikinä pitänyt tyttöä kädestä. Olen 43-vuotias.
20 vuotta olen odottanut ensisuudelmaani. Odotan sitä yhä.
En ole kertaakaan elämässäni rakastunut tai edes ihastunut. Ei ole ollut hilkullakaan. Olen niin ujo, hiljainen ja arka.
En ole uskaltanut mennä ketään ihmistä niin lähelle, että pystyisin ihastumaan. Kun ei lähesty ketään, ei pääse riittävän lähelle ketään. Silloin ei synny edes mahdollisuutta ihastua.”
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän romu-transukin löytää naisia (jopa yhden kymmeniä vuosia nuoremman aikaisemmin, nykyinen oman ikäinen) niin luulisi kenen tahansa löytävän naisen jos vain haluaa.
Mutta sillä on Persoona, tällä Saulilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin joskus vinkin, että naisia on turha jännittää. Ajattele että nainen on vain mukava molekyylitihentymä. Ignoraa se, että nainen näyttää miss universumilta. Itse asiassa sen parempi mitä coolimpi pystyt olemaan. Juttele naiselle kuin kenelle tahansa ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus vinkin, että naisia on turha jännittää. Ajattele että nainen on vain mukava molekyylitihentymä. Ignoraa se, että nainen näyttää miss universumilta. Itse asiassa sen parempi mitä coolimpi pystyt olemaan. Juttele naiselle kuin kenelle tahansa ihmiselle.
Voi herramunvereni. Juuri tätä samaa kaikki naiset ovat toitottaneet joka ikisessä ulinaketjussa, jossa ollaan päästy lähestymisvinkkeihin saakka. Puhu kuin ihmiselle, onpa vaikeaa. (Tai no, tuntuu joillekin olevan.)
Saulihan on oikein komea mies! Ihan yllätyin.
Varmaankin hyvin herkkä ihminen. Naisia tosin varmaan saisi jos uskaltaisi yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan komean ja lempeän näköinen.
Varmaan todella herkkä ja hiljainen, kaipaisi samantyylistä mutta ehkä vähän aloitteellisempaa naista?
Vaikuttaa fiksulta, vilkaisin blogia joka mainittu artikkelin lopussa. Tykkää star trekistä, star warsista ja tähtitieteestä. Hyvä treffi-idea olisi mennä katsomaan tähdenlentoja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ärsyttää tollaset nyhverö miehet suunnattomasti...
Laitapa itsesi peliin yhtä avoimesti, oikealla nimellä ja FB-profiililla.
t. Nainen, joka arvostaa Saulin rohkeutta
jos on ongelma, teen sen eteen jotain enkä pyydä haastattelemaan itseäni lehteen
Mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka paljon hän on sen eteen tehnyt? Hän voinut rampata terapiassa vaikka koko ikänsä. Hänellä ongelma on siis psyykkinen, eikä sitä ongelmaa ratkota sormia napsauttamalla.
Itse elän nykyään täysin yksikseni, mutta en koe yksinäisyyttä lainkaan taakaksi, vaan nautin yksinelämisestä täysin rinnoin, mutta se onkin ihan oma valintani, toisin kuin Saulilla.
Minä olen elänyt aivan päinvastaisen elämän kuin Sauli. Naisia riitti yllinkyllin jo teini-ästä saakka ja jos joku minua naistenmieheksi tituleerasi, niin eihän hän väärässä ollut. Viimeisen suhteeni jälkeen noin 5 vuotta sitten lopetin kaikenlaisen suhdetoiminnan ihan tietoisesti. Siihen oli omat syyni ja suurin oli varmaankin se, että en halunnut jäädä roikkumaan markkinoille, kun parasta ennen päivämäärä oli ja auttamatta taakse jäänyttä elämää.
Siitä huolimatta, että itselläni on naisia elämässäni ollut enemmän kuin kylliksi, niin pystyn täysin ymmärtämään Saulin tuskan. Toisaalta olen melko varma, että tuolla jutulla Sauli teki asiansa eteen paljon enemmän, kuin yhdelläkään mahdollisella terapiakäynnillä olisi koskaan kyennyt tekemään. Olen nimittäin melko varma, että treffikutsuja satelee Saulille lähipäivinä melko runsaasti. Kyllä Saulin kaltaisille ujoille, mutta rehellisille miehillekin ottajia riittää, kunhan he vaan pääsevät tuomaan itsensä riittävän selkeästi esille ja nythän Sauli pääsi.
M53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin koomista laittaa
tuollaisia aloituksia tälle palstalle.Kuinka niin? Aihe vapaa.
Kun tietää mitä vastauksia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus vinkin, että naisia on turha jännittää. Ajattele että nainen on vain mukava molekyylitihentymä. Ignoraa se, että nainen näyttää miss universumilta. Itse asiassa sen parempi mitä coolimpi pystyt olemaan. Juttele naiselle kuin kenelle tahansa ihmiselle.
Joo tämä varmaan toimiikin käytännössä yhtä hyvin kuin tekstinä, NOT. Siinä vaiheessa kun se onnistuisi ei kiinnosta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole mitään harrastuspiiriä, sinkkuryhmää tms. missä olisi tilaisuus joku tavata? Kuulostaa kyllä täysin itseaiheutetulta ongelmalta.
Niihin osallistuminen vaatii aktiivista toimintaa, joten se ei käy henkilölle joka nauttii odottamisesta.
Itselläkään ei oo aina ollut parhaat kortit, mutta koska en tyytynyt odottamiseen, olen saanut elämässä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän romu-transukin löytää naisia (jopa yhden kymmeniä vuosia nuoremman aikaisemmin, nykyinen oman ikäinen) niin luulisi kenen tahansa löytävän naisen jos vain haluaa.
Et näytä ymmärtävän Saulin ongelmasta yhtään mitään, kuten ei näköjään moni muukaan täällä, mikä nyt ei sinällään yllätä yhtään.
Saulia vaivaa ujous, kun taas romu-tr ansua ei todellakaan vaivaa. Kyllähän rohkea ja ulospäin suuntautunut ihminen aina kumppanin löytää, oli minkälainen tahansa. Sitäpaitsi romu-t ransu on julkkis. Julkkiksen statuksella olet ihan eri viivalla parisuhdemarkkinoilla, kuin ujon introvertin, olit sitten minkälainen romu-einari tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi on suurempaa tuskaa? Elää noin ja olla koskaan ihastumatta vai kiinnostua ja jopa ihastua silloin tällöin, mutta saada aina nenilleen.
T: Myös kokematon mies, joka on ihastunut, lähestynyt ja pettynyt kerta toisensa jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän romu-transukin löytää naisia (jopa yhden kymmeniä vuosia nuoremman aikaisemmin, nykyinen oman ikäinen) niin luulisi kenen tahansa löytävän naisen jos vain haluaa.
Et näytä ymmärtävän Saulin ongelmasta yhtään mitään, kuten ei näköjään moni muukaan täällä, mikä nyt ei sinällään yllätä yhtään.
Saulia vaivaa ujous, kun taas romu-tr ansua ei todellakaan vaivaa. Kyllähän rohkea ja ulospäin suuntautunut ihminen aina kumppanin löytää, oli minkälainen tahansa. Sitäpaitsi romu-t ransu on julkkis. Julkkiksen statuksella olet ihan eri viivalla parisuhdemarkkinoilla, kuin ujon introvertin, olit sitten minkälainen romu-einari tahansa.
Ujous on valinta. Perusluonne voi, joo, pysyä ujona ja pysyykin jossain määrin, mutta ei se mikään kohtalo ole. Ihminen voi opetella rohkeammaksi, opetella vuorovaikutustaitoja, esiintymistaitoja, small talk -taitoja.
Olen itse ollut aikoinaan se ujo maalaistyttö, joka ei ole kehdannut puhua aikuisille ja josta ei ole valokuvia kuin kädet puuskassa muiden takana piilossa katse alaspäin, jotta kukaan ei huomaisi. Olen pelännyt koulussa esiintymistä ja yliopistossa proseminaareja ja ryhmätöitä niin, etten ole kuullut mitä muut puhuvat kun olen vain laskenut mielessäni että montako on vielä ennen minun esittäytymistäni. Sitten ääni väristen sanonut jotain, mitä olen hävennyt jälkeen päin, kun en pystynytkään sanomaan, mitä halusin. Jne.
Mutta niitä taitoja voi opetella. Pitää vain nähdä se vaiva. Pitää asettua epämukavuusalueelle kerta toisensa jälkeen. Jännittää ja siitä huolimatta puhua.
Ikinä minusta ei tulisi ammattimaista esiintyjää enkä sellaiseksi edes halua. Hävettää edelleenkin miten ääni tärisi kun puhuin muutaman kymmenen ihmisen edessä pari vuotta sitten. Toisaalta pari vuotta sitä aikaisemmin puhuin vielä isommalle porukalle ilman mitään ongelmia. Ja edelleen olen ylpeä siitä, kuinka otin haltuun tilanteen jossa piti puhua englanniksi konferenssivieraille eri puolilta maailmaa. Pelkäsin etukäteen niin, että melkein oksensin, mutta menin ja tein sen ja sain onnistumisen kokemuksen.
Harjoittelu, harjoittelu, harjoittelu, epämukavuusalueelle meneminen, onnistuminen, sen hyväksyminen että aina ei onnistu (väitän, ettei yksikään niistä pari vuotta sitten kuulolla olleista seminaarin osallistujista ole sen jälkeen suonut ajatustakaan juuri minun puheenvuorolleni) ja jälleen tulilinjalle meneminen.
Kummasti auttaa menestymään sekä töissä että yksityiselämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän romu-transukin löytää naisia (jopa yhden kymmeniä vuosia nuoremman aikaisemmin, nykyinen oman ikäinen) niin luulisi kenen tahansa löytävän naisen jos vain haluaa.
Et näytä ymmärtävän Saulin ongelmasta yhtään mitään, kuten ei näköjään moni muukaan täällä, mikä nyt ei sinällään yllätä yhtään.
Saulia vaivaa ujous, kun taas romu-tr ansua ei todellakaan vaivaa. Kyllähän rohkea ja ulospäin suuntautunut ihminen aina kumppanin löytää, oli minkälainen tahansa. Sitäpaitsi romu-t ransu on julkkis. Julkkiksen statuksella olet ihan eri viivalla parisuhdemarkkinoilla, kuin ujon introvertin, olit sitten minkälainen romu-einari tahansa.
Ujous on valinta. Perusluonne voi, joo, pysyä ujona ja pysyykin jossain määrin, mutta ei se mikään kohtalo ole. Ihminen voi opetella rohkeammaksi, opetella vuorovaikutustaitoja, esiintymistaitoja, small talk -taitoja.
Olen itse ollut aikoinaan se ujo maalaistyttö, joka ei ole kehdannut puhua aikuisille ja josta ei ole valokuvia kuin kädet puuskassa muiden takana piilossa katse alaspäin, jotta kukaan ei huomaisi. Olen pelännyt koulussa esiintymistä ja yliopistossa proseminaareja ja ryhmätöitä niin, etten ole kuullut mitä muut puhuvat kun olen vain laskenut mielessäni että montako on vielä ennen minun esittäytymistäni. Sitten ääni väristen sanonut jotain, mitä olen hävennyt jälkeen päin, kun en pystynytkään sanomaan, mitä halusin. Jne.
Mutta niitä taitoja voi opetella. Pitää vain nähdä se vaiva. Pitää asettua epämukavuusalueelle kerta toisensa jälkeen. Jännittää ja siitä huolimatta puhua.
Ikinä minusta ei tulisi ammattimaista esiintyjää enkä sellaiseksi edes halua. Hävettää edelleenkin miten ääni tärisi kun puhuin muutaman kymmenen ihmisen edessä pari vuotta sitten. Toisaalta pari vuotta sitä aikaisemmin puhuin vielä isommalle porukalle ilman mitään ongelmia. Ja edelleen olen ylpeä siitä, kuinka otin haltuun tilanteen jossa piti puhua englanniksi konferenssivieraille eri puolilta maailmaa. Pelkäsin etukäteen niin, että melkein oksensin, mutta menin ja tein sen ja sain onnistumisen kokemuksen.
Harjoittelu, harjoittelu, harjoittelu, epämukavuusalueelle meneminen, onnistuminen, sen hyväksyminen että aina ei onnistu (väitän, ettei yksikään niistä pari vuotta sitten kuulolla olleista seminaarin osallistujista ole sen jälkeen suonut ajatustakaan juuri minun puheenvuorolleni) ja jälleen tulilinjalle meneminen.
Kummasti auttaa menestymään sekä töissä että yksityiselämässä.
Ujous valinta? Sä olet kyllä ihan sekasin
Eiköhän niitä ehdokkaita nyt ala tulla.
Komea mies. Sytyttelee kynttilöitä, ehkä romanttinen? Kirjoja hyllyssä, älykäskin?
Rauhallisen oloinen nallekarhu. Toivottavasti päivitetään ja saadaan kuulla rakkaustarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän romu-transukin löytää naisia (jopa yhden kymmeniä vuosia nuoremman aikaisemmin, nykyinen oman ikäinen) niin luulisi kenen tahansa löytävän naisen jos vain haluaa.
Et näytä ymmärtävän Saulin ongelmasta yhtään mitään, kuten ei näköjään moni muukaan täällä, mikä nyt ei sinällään yllätä yhtään.
Saulia vaivaa ujous, kun taas romu-tr ansua ei todellakaan vaivaa. Kyllähän rohkea ja ulospäin suuntautunut ihminen aina kumppanin löytää, oli minkälainen tahansa. Sitäpaitsi romu-t ransu on julkkis. Julkkiksen statuksella olet ihan eri viivalla parisuhdemarkkinoilla, kuin ujon introvertin, olit sitten minkälainen romu-einari tahansa.
Ujous on valinta. Perusluonne voi, joo, pysyä ujona ja pysyykin jossain määrin, mutta ei se mikään kohtalo ole. Ihminen voi opetella rohkeammaksi, opetella vuorovaikutustaitoja, esiintymistaitoja, small talk -taitoja.
Olen itse ollut aikoinaan se ujo maalaistyttö, joka ei ole kehdannut puhua aikuisille ja josta ei ole valokuvia kuin kädet puuskassa muiden takana piilossa katse alaspäin, jotta kukaan ei huomaisi. Olen pelännyt koulussa esiintymistä ja yliopistossa proseminaareja ja ryhmätöitä niin, etten ole kuullut mitä muut puhuvat kun olen vain laskenut mielessäni että montako on vielä ennen minun esittäytymistäni. Sitten ääni väristen sanonut jotain, mitä olen hävennyt jälkeen päin, kun en pystynytkään sanomaan, mitä halusin. Jne.
Mutta niitä taitoja voi opetella. Pitää vain nähdä se vaiva. Pitää asettua epämukavuusalueelle kerta toisensa jälkeen. Jännittää ja siitä huolimatta puhua.
Ikinä minusta ei tulisi ammattimaista esiintyjää enkä sellaiseksi edes halua. Hävettää edelleenkin miten ääni tärisi kun puhuin muutaman kymmenen ihmisen edessä pari vuotta sitten. Toisaalta pari vuotta sitä aikaisemmin puhuin vielä isommalle porukalle ilman mitään ongelmia. Ja edelleen olen ylpeä siitä, kuinka otin haltuun tilanteen jossa piti puhua englanniksi konferenssivieraille eri puolilta maailmaa. Pelkäsin etukäteen niin, että melkein oksensin, mutta menin ja tein sen ja sain onnistumisen kokemuksen.
Harjoittelu, harjoittelu, harjoittelu, epämukavuusalueelle meneminen, onnistuminen, sen hyväksyminen että aina ei onnistu (väitän, ettei yksikään niistä pari vuotta sitten kuulolla olleista seminaarin osallistujista ole sen jälkeen suonut ajatustakaan juuri minun puheenvuorolleni) ja jälleen tulilinjalle meneminen.
Kummasti auttaa menestymään sekä töissä että yksityiselämässä.
Tämän takia jäi opiskelut kesken, pelottaa niin saakelisti seminaarit.
-pitkäaikaistyötön 35v -
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän niitä ehdokkaita nyt ala tulla.
Komea mies. Sytyttelee kynttilöitä, ehkä romanttinen? Kirjoja hyllyssä, älykäskin?
Rauhallisen oloinen nallekarhu. Toivottavasti päivitetään ja saadaan kuulla rakkaustarina.
Niin. Siihen olisi varmaan pitänyt lisätä sen osoite, että naiset saa sen sieltä kotoa haettua. Sitähän se taitaa odottaa 🙄
Elämä: tuhlattu. Voi Sauli, et tiedäkään, mistä olet jäänyt paitsi.
Ongelmat on yleensä dominoefektejä. Tuo johtuu tuosta, tuo tuosta. Ei työtä, ei parisuhdetta. Itsekin täytyy ottaa vastuuta elämästään.
Kuinka niin? Aihe vapaa.