Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko introverttiys ja ekstroverttiys ehdottomia "joko tai" -ominaisuuksia?
17.12.2020 |
Vai onko kyseessä ennemminkin jana, ja ihminen voi olla myös niiden välimuoto tai vain hieman kallellaan toiseen? Tiedän esim. monia vähemmän puheliaita ihmisiä, joilla on kuitenkin jatkuva tarve päästä "ihmisten ilmoille", ja myös puheliaita ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan kaipaa/tarvitse jatkuvasti seuraa, ja pystyvät olemaan pitkiä aikoja omissa oloissaan.
Kommentit (32)
Riippuu ihan henkilöistä kuinka introvertti olen, ja kuinka usein jaksan olla ulospäinsuuntautuneempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttiys ja ekstroverttiys eivät muöskään liity puheliaisuuteen/iloisuuteen/asiallisuuteen/rauhallisuuteen/vastaaviin piirteisiin (vaikka moni tuntuukin näin ajattelevan), vaan siihen saako energiaa seurasta vai itsekseen olemisesta.
No, ainakin tällä palstalla ne introverteiksi julistautuneet tuntuvat suhtautuvan usein hyvin kielteisesti puheliaisiin ihmisiin, jotka vain haluavat ylläpitää normaalia keskustelua.
Minusta sekä seurasta että yksinolemista voi saada energiaa sopivasti annosteltuina. Se yksinolo voi luoda tiettyä sosiaalista nälkää ja kun ne sosiaaliset tarpeet tulevat täytetyiksi, voin sitten olla taas hyvillä mielin omissa oloissaan.
Pidän puheliaista ihmisistä, tiettyyn pisteeseen saakka. Siinä on se hyvä puoli, ettei itse tarvitse edes sanoa paljon mitään. Vähän ihmettelen, että miksi ne juttelevat minulle, mutta ehkä se on joku... tarve jutella, ja kuka tahansa kelpaa. Tai ehkä olen "hyvä kuuntelija", kun annan toisen pulista ihan rauhassa, enkä ole toisena ekstrona keskeyttämässä ja puhumassa päälle.
Olen tavannut aikuisia ihmisiä, jotka luulivat introverttiyden liittyvän ujouteen. Itse olen ujo, mutta saan energiaa ihmisistä ja jo pelkästään julkisista paikoista, joissa ylipäätään on ihmisiä. En siis ole introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttiys ja ekstroverttiys eivät muöskään liity puheliaisuuteen/iloisuuteen/asiallisuuteen/rauhallisuuteen/vastaaviin piirteisiin (vaikka moni tuntuukin näin ajattelevan), vaan siihen saako energiaa seurasta vai itsekseen olemisesta.
No, ainakin tällä palstalla ne introverteiksi julistautuneet tuntuvat suhtautuvan usein hyvin kielteisesti puheliaisiin ihmisiin, jotka vain haluavat ylläpitää normaalia keskustelua.
Minusta sekä seurasta että yksinolemista voi saada energiaa sopivasti annosteltuina. Se yksinolo voi luoda tiettyä sosiaalista nälkää ja kun ne sosiaaliset tarpeet tulevat täytetyiksi, voin sitten olla taas hyvillä mielin omissa oloissaan.Pidän puheliaista ihmisistä, tiettyyn pisteeseen saakka. Siinä on se hyvä puoli, ettei itse tarvitse edes sanoa paljon mitään. Vähän ihmettelen, että miksi ne juttelevat minulle, mutta ehkä se on joku... tarve jutella, ja kuka tahansa kelpaa. Tai ehkä olen "hyvä kuuntelija", kun annan toisen pulista ihan rauhassa, enkä ole toisena ekstrona keskeyttämässä ja puhumassa päälle.
Onpa pöljä kommentti. Kenties kateutta? Ei tietenkään ei ei
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut aikuisia ihmisiä, jotka luulivat introverttiyden liittyvän ujouteen. Itse olen ujo, mutta saan energiaa ihmisistä ja jo pelkästään julkisista paikoista, joissa ylipäätään on ihmisiä. En siis ole introvertti.
Mä oon toi ekan sivun introvertti, ja mun ystävä, joka on ekstrovertti, on kuin sinä. Hän on usein seurassa se hiljaisempi seuraaja, mutta hänen täytyy päästä ihmisten ilmoille paljon useammin kuin mun. Hän on usein järkkäämässä jotain tapaamista ihmisten ilmoille ja haluaa viettää viikonloppuja "viihteellä", mutta usein siellä sitten tyytyy kuitenkin vain seuraamaan. Itse väsyn hirveän nopeasti tollasesta ja lähdenkin mukaan vain harvoin, vaikka olenkin aina se enemmän suuna päänä oleva :D. Mulla on myös vain muutama läheinen ystävä, mutta hänellä on laaja piiri ystäviä joihin pitää ihan jatkuvasti yhteyttä. Ainahan sitä sanotaan että introvertti saa ystävän kun ekstrovertti adoptoi hänet, vähän niin se on munkin ystävien kanssa. Olen kyllä hyvin uskollinen ja luotettava, rakastava ystävä, mutta vain muutamalle. Onneksi ystäväni jaksavat mua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo ennen kuin ambivertti oli keksitty, huomasin itsessäni, miten oudosti luonteeni muuttuu tilanteesta toiseen. Viihdyn sinänsä vaikka yksin nurkassa tarkkailijana, mutta jos tilanteessa kaikki vain kyräilisivät toisiaan, niin mitään ei tapahtuisi. Olen sitten joissain tilaisuuksissa ottanut vetäjän roolin, tarvittaessa vaikka hypännyt pöydälle esiintymään. Ja tällä tavoin vetänyt ja innostanut muunkin porukan rentoutumaan. Se taitaa olla niin, että ryhmädynamiikassa tarvitaan vähän kaikenlaisia, ja sitten oma rooli määräytyy sen tilanteen mukaan. Toki on niitä, jotka ovat aina suuna päänä ja niitä, jotka eivät hevillä sieltä omasta nurkastaan tule esiin. Mutta useimpia tarvitsee vain rohkaista, näin mun kokemuksen mukaan.
Olen ehdottoman introvertti. Myös seurassa sosiaalinen tarvittaessa, mutta mieluiten hiljaa. Turvallisessa, empaattisessa seurassa keskustelen mielellänikin, ees jollain tasolla syvempiä keskusteluja, en yleistä hälinää, en saa siitä mitään enkä jaksa.
Seurasta riippumatta kuitenkin, siis vaikka olisin läheisten, minut tuntevien ihmisten seurassa liian pitkään, menee monta päivää, että saan vireyteni sille tasolle, että taas jaksaisi chit-chattia ihmisten kanssa. Pari tuntia menee kyllä seurassa kuin seurassa jutustellessa, sitten alan kaipaamaan yksin oloa, mutta voin olla vaikka vuorokauden muiden joukossa. Siinä menee raja, sen jälkeen kun pääsen yksin, lähinnä itken.
Muutama vuosi sitten menin reilusti oman mukavuusrajani yli ja vietin aikaa vieraamassa porukassa 4 päivää, siinä ei enää auttanut vetäytyminen omaan rauhaan pariksi tunniksi aina välissä, olin reissun monta päivää alakuloinen ja voimaton, kun kotiin pääsin. Ei ikinä enää...
Täällä monesti arvostellaan, että introt kuvittelevat olevansa jotenkin erityisiä tai hienompia ihmisiä. Hah, en todellakaan koe. Mutta kieltämättä helpotti, kun koko lapsuutensa/nuoruuden kuvitellut olevansa jotenkin vääränlainen, kun ymmärsi sitten mistä on kysymys ja miksi en ole "kuten muut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttiys ja ekstroverttiys eivät muöskään liity puheliaisuuteen/iloisuuteen/asiallisuuteen/rauhallisuuteen/vastaaviin piirteisiin (vaikka moni tuntuukin näin ajattelevan), vaan siihen saako energiaa seurasta vai itsekseen olemisesta.
No, ainakin tällä palstalla ne introverteiksi julistautuneet tuntuvat suhtautuvan usein hyvin kielteisesti puheliaisiin ihmisiin, jotka vain haluavat ylläpitää normaalia keskustelua.
Minusta sekä seurasta että yksinolemista voi saada energiaa sopivasti annosteltuina. Se yksinolo voi luoda tiettyä sosiaalista nälkää ja kun ne sosiaaliset tarpeet tulevat täytetyiksi, voin sitten olla taas hyvillä mielin omissa oloissaan.
No ei nyt ihan noinkaan, olet ehkä mennyt trolliansaan. :)
Itse olen melko äärimmäinen introvertti, mutta en hiljainen tai millään lailla ihmisvihaaja, päin vastoin. Tykkään kyllä ihmisistä ja olen melko puhelias ja jopa äänekäs seurassa, mutta en vaan kaipaa seuraa kovin usein ja työpäivien jälkeen minun on pakko saada olla yksin. En siis voi asua kenenkään kanssa, tämän olen oppinut jo aika päiviä sitten, yrityksiä on. Mikään talo tai asunto ei vaan ole riittävän suuri, tarvitsen ehdottoman yksin olon.
Nyt naimisissa, mutta eri osoitteissa. :)
Terkuin iloinen introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan suurin osa ihmisistä on janalla siten että heidät voidaan luokitella ambivertiksi. Sitten on molempia äärilaitoja (mikä nyt on äärilaita..) ja niidenkin sisällä hajontaa.
Mutta ehkä väärinymmärretyin kaikista on introvertti.
Introvertti ei tosiaan ole yhtä kuin ihmisvihaaja tai ujo. Intro vaan tarvitsee runsaasti aikaa olla yksin, jotta saa ladattua akkujaan. Luultavasti jopa niin, että mitä puheliaampi introvertti, sitä enemmän sitä yksin olemista tarvitsee.
Miksi ylipäänsä porukka luulee että introvertti on sama kuin ujo tai epäsosiaalinen? 🙄
Alue: Aihe vapaa
No, ainakin tällä palstalla ne introverteiksi julistautuneet tuntuvat suhtautuvan usein hyvin kielteisesti puheliaisiin ihmisiin, jotka vain haluavat ylläpitää normaalia keskustelua.
Minusta sekä seurasta että yksinolemista voi saada energiaa sopivasti annosteltuina. Se yksinolo voi luoda tiettyä sosiaalista nälkää ja kun ne sosiaaliset tarpeet tulevat täytetyiksi, voin sitten olla taas hyvillä mielin omissa oloissaan.