Kuinka paljon teille merkkaa potentiaalisen puolison varallisuus? AIKUISTEN OIKEESTII

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:49"]

76 Hankin oman asuntoni ihan itse ja nyt olen hyvin toimeentuleva ja tiedän että aina se ei ole ollut näin. Osaan arvostaa kaikkea enemmän kuin esim rikkaiden perheitten kaverit

[/quote]

Kaikilla nuorilla ei ole 19v iässä omaisuutta noin 200 000 euron arvosta, jotta voivat hankkia asunnon. Sinulla noin on ollut, suurin osa suomalaisnuorista joutuu tyytymään joko vuokrakämppään tai siihen, että vanhemmat sen asunnon ostavat.

Hieman kyllä ihmettelen, millainen oli lapsuudenperheesi: ette olleet rikkaita, mutta silti sinulla oli ylioppilasvuonna varaa ostaa kaksio Helsingin keskustasta

Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä. Rahatilanne vaihtelee, työpaikkoja tulee ja menee. Jos haluaa elää jonkun ihmisen kanssa koko elämänsä, niin kyllä se luonteiden yhteensopivuus on kaiken a ja o.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 15:06"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]

Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.

En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.

Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.

-n26

[/quote]

Sitä et vain pysyt ymmärtämään että akateemista isopalkkaista miestä tuskin kiinnostaa tippaakaan yh-äiti. Menestyvällä miehellä on valinnan varaa ei heidän tarvitse tyytyä kaltaiseesi jakojäännökseen.

[/quote]

No enhän minä ketään itselleni ole väkisin tuputtamassakaan. Ei varmasti kaikkia kiinnostakaan, niin kun ei minuakaan kaikki. Voisin kyllä omien kokemusteni perusteella sanoa, että erityisesti akateemisia kiinnostaa (mutta he eivät niinkään minua). Yleensä keskivertoa parempi ulkonäkö ja oma akateemisuuteni kiinnostaa nimenomaan akateemisia miehiä, koska osaavat arvostaa älykkyyttä yhdistettynä ulkonäköön. Kun sitten taas muuten menestyneet miehet esim. huippu-urheilijat, eivät arvosta älykkyyttää niin paljon ja niissä piireissä on vaikeampi erottautua koska niin monet kauniit naiset tyrkyttävät itseään näille miehille. Akateemisilla ei ole yhtä kova tunku. Kyllä minua on pyytänyt treffeille erittäin vanhoillisesta ja arvostetusta suvusta oleva juristikin, vaikka taisi omata aika perinteiset perhearvot. Ja se olin minä joka kieltäydyin. Ei se lapsi niin kauhean iso este ole oman kokemukseni mukaan, miehiä kiinnostaa ulkonäkö niin paljon enemmän.

Ja kai niitä eroja sattuu ihan kaikille. Minun lapsellani on myös isä, enkä siis ole yksinhuoltaja. Varmasti myös teidän niin kovin mainostamissa akateemissa on tällaisia miehiä.

Ilmeisesti monia taitaa nuo minun kriteerini nyt ottaa vähän liikaa pattiin, kun kovasti yritätte vakuuttaa, että jos on lapsi edellisestä suhteesta niin menestyviä miehiä ei kiinnostaisi. Voin kertoa, että menestyviä miehiä olisi riittänyt aina nhl-kiekkoilijasta plastikkakirurgiin, mutta oikeata ei vielä löytynyt. Eikä mitään painetta löytyäkään.

Minä olen säännönmukaisesti ollut puolisoitani selvästi köyhempi, erään aikaisemman elämänkumppani tulot olivat minuun verrattuna moninkertaiset. Ei pidä lähteä siitä oletuksesta, että automaattisesti mies on suurituloisempi, ja silloin kun nainen on suurituloisempi, pitää kysyä häneltä, mitä mieltä hän on miehen pienituloisuudesta.

En ottaisi köyhää, koska en itsekään ole köyhä. Raha tulee rahan luokse, näin se vain elämässä menee.

Vierailija kirjoitti:

Jos jostain itseäni kiitän niin siitä, että puolison varallisuus oli kriteereistä tärkein, kun aikanaan perhettä perustin. Sen ansiosta lapseni elävät nyt turvattua elämää, rahanpuutteen takia ei tarvitse luopua mistään ja esimerkiksi opiskelemaan lähtö on merkinnyt sitä, että lapselle ostetaan asunto eikä tarvitse majailla jossain kavereitten nurkissa, kun ei ole varaa vuokranmaksuun.

 

Varallisuus ei kuitenkaan ollut ainoa valintakriteeri, joten puolisoni on hyvä isä, täydellinen rakastaja ja luonteeltaan kiltti. Lisäksi hän antaa minun olla minä. Varmasti olisin voinut löytää köyhän, kiltin miehen, josta olisi tullut hyvä isä, mutta miksi ihmeessä olisin tehnyt niin?

Eli summa summarum mieheltä tarvitaan paljon rahaa ja hyvin toimiva kalu. Mieluummin sekä että. Ei sinun tarvinnut kirjoittaa niin pitkää kommenttia.

Tässä potentiaalisessa vaiheessa mies kyllä sai plussaa älystään ja koulutuksestaan. Olimme siis opiskelijoita tavatessamme. Ajattelin, ettei se ainakaan mun elätettäväksi päädy. Tämä vedonlyönti tulevasta kannatti.

Ei ole vaikuttanut mitenkään. Minulla on itselläni mieleiseni asunto, omaisuutta ja hyvä palkka. Niinpä on varaa maksaa vaimonkin lomamatkat.

Vierailija kirjoitti:

Moraalinen dilemma: kiva mies kuvioissa mutta valitettavan köyhä ja kunnianhimoton. : (

Itse olen hyväpalkkaisessa työssä ja urapotentiaalia löytyy, haaveilen matkailusta, shoppailusta ja kivadta asunnosta. Vaikka kuinka hyvä palkka itsellä olisi hyvä elintaso tulee liian kalliiksi yhden ihmisen kustannettavaksi.

Kaduttaako myöhemmin kun arki tulee vastaan köyhän puolison kanssa? Oppiiko luopumaan elintaso haaveistaan?

Kertokaa vanhemmat ja viisammaat elämänkokemuksia aiheesta, kiitos!

Miehet voivat myös vastata omasta puolestaan. Gold diggerit no thanks, tässä ei ole kyse elättämisestä vaan kahden työssäkäyvän yhteisestä elintasosta.

En huolisi jotain p....aukista puolisoksi ikinä.

Piensijoittaja kirjoitti:

Ei ole vaikuttanut mitenkään. Minulla on itselläni mieleiseni asunto, omaisuutta ja hyvä palkka. Niinpä on varaa maksaa vaimonkin lomamatkat.

Onpa harvinaista lukea näin järkevä miehen komentti täällä.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Ei ole vaikuttanut mitenkään. Minulla on itselläni mieleiseni asunto, omaisuutta ja hyvä palkka. Niinpä on varaa maksaa vaimonkin lomamatkat.

Onpa harvinaista lukea näin järkevä miehen komentti täällä.

Eihän tää välttämättä ole mies.

Mulle merkkaa seen verran, ett miehen tulee olla varallisuuden käsittelyssä samalla tasolla kuin itse.

Ei vaadi paljoa, koska koen olevani itse siinä huono, mutta ajattelin asiaa jo nuorena, joten aloin säästää ensimmäistä asuntoa jo silloin muiden ostellessa merkkivaatteita.

Nyt pienituloisena on omistusasunto ja sijoitusasunto, joista toki velkaa.

Ikää hieman alle 40 vuotta.

Ei yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Me on alettu seurustelemaan opiskeluaikoina, jolloin varallisuutta ei ollut juurikaan kummallakaan, tulotkin pieniä. Minusta suurin ongelma on kunnianhimon puute, se on niin suuri persoonallisuusero, joka varmaan vaikuttaisi.

Mä siis voisin kuvitella olevani naimisissa puolison kansaa, joka vaikka olisi kunnianhimoinen tutkija tms., vaikka palkat on pieniä. Sen sijaan mun olisi vaikea kuvitella olevani yhdessä puolison kanssa, jolla ei olisi opin paloa tai muuta kunnianhimoa.

Meillä on vuosien myötä käynyt niin, että mies on edennyt asiantuntijapolulla ja minä taas enemmän linjassa.

...jos ymmärrän oikein, niin tässä naisella ei ole kunnianhimoa uransa suhteen, mutta vaatii, että miehellä on. Näitä naisia en ymmärrä. Itse kunnianhimoisena naisena halusin kunnianhimoisen miehen, tehtiin yhtä aikaa tutkintoja. Raha ei ollut motiivi mutta sitä on molemmille tullut samalla. Tuota en ymmärrä, että jos itse on laiska miksi toisen pitäisi olla jotain muuta? 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]

Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.

 

En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.

 

Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.

-n26

No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.

Ahaa, taisi joku persaukinen gradunroikuttaja saada pultin tuosta edellisestä! 

Gradut on jätetty ja ylempää keskiluokkaa ollaan. Usko tai älä. En ymmärrä miksi minulla olisi velvollisuus suosia yh-naista? Jossei ole sektiota niin on vaginakin jo pilalla.

Oletko paljonkin vertaillut synnyttäneitä ja synnyttämättömiä naisia? Kysysin juuri seksuaalisesti aktiiviselta miespuoliselta ystävältäni huomaako eron ja hän sanoi, että ei, mutta ei kuulemma tiedä huomavaatko pieni munaiset sitten. Ilmeisesti kuulut heihin, jos huomaat.

"Kysysin", "huomavaatko", "pieni munaiset"? Oletko virolainen?

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ei haitannut, kunnianhimottomuus taas olisi haitannut. Sehän on luonteenpiirre, toisin kuin pankkitilin saldo.

Olemme koko suhteemme ajan olleet tilanteessa jossa miehelläni on selvästi pienemmät tulot kuin minulla, mutta hän suhtautuu työhönsä intohimoisesti ja pärjää siinä hyvin.

Toki olisi mukavaa jos miehellä olisi enemmän rahaa, mutta mielestäni on ihan riittävän vaikeaa tässä maailmassa löytää ylipäänsä mies jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa, ilmankin että alkaa keksiä tuollaisia löytämistä entisestäänkin vaikeuttavia kriteerejä kuin raha.

Sehän on terveen ihmisen merkki, että haluaa pärjätä omassa työssään. Hällä väliä lähentelee pikemminkin masennusta. Kunnianhimo tarkoittaa, että on valmis etenemään uralla, vaikka se tapahtuisi oman henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.