Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon teille merkkaa potentiaalisen puolison varallisuus? AIKUISTEN OIKEESTII
11.05.2014 |
Moraalinen dilemma: kiva mies kuvioissa mutta valitettavan köyhä ja kunnianhimoton. : (
Itse olen hyväpalkkaisessa työssä ja urapotentiaalia löytyy, haaveilen matkailusta, shoppailusta ja kivadta asunnosta. Vaikka kuinka hyvä palkka itsellä olisi hyvä elintaso tulee liian kalliiksi yhden ihmisen kustannettavaksi.
Kaduttaako myöhemmin kun arki tulee vastaan köyhän puolison kanssa? Oppiiko luopumaan elintaso haaveistaan?
Kertokaa vanhemmat ja viisammaat elämänkokemuksia aiheesta, kiitos!
Miehet voivat myös vastata omasta puolestaan. Gold diggerit no thanks, tässä ei ole kyse elättämisestä vaan kahden työssäkäyvän yhteisestä elintasosta.
Kommentit (116)
Mulle riittää vallan hyvin samaa varallisuustasoa oleva. Persaukisen kanssa ei ole rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tullut itsellekään mieleen nuorena ja rakastuneena tuijottaa miehen varattomuuteen... Olisi ehkä pitänyt. Niin kuin joku aiempi tässä ketjussa sanoi, varallisuus merkitsee silloin, kun arki lävähtää naamalle. Tällä elämänkokemuksella valitsisin varmaankin toisin.
Raha ei todellakaan ollut mikään syy siihen, että mieheeni ihastuin ja myöhemmin rakastuin, mutta kyllä se kieltämättä helpottaa yhteiselämää, että olemme kumpikin kotoisin varakkaista perheistä ja töissä ihan hyväpalkkaisissa ammateissa. Itsenäisyys ja tasa-arvo ovat minulle tärkeitä raha-asioissa, enkä haluaisi pidemmän päälle elättää ketään sen enempää kuin myöskään elää kenenkään toisen kustannuksella. Eri asia olisi, jos mieheni tulisi jostakin syystä työkyvyttömäksi. Silloin tietysti pitäisin hänestä taloudellisesti huolta.
Opiskeluaikainen poikaystäväni oli aina ihan persaukinen, ja jos rahaa sattui jostain tulemaan, niin se poltteli taskuissa niin pahasti, että hänen oli pakko hassata se milloin mihinkin tyhjänpäiväiseen. Hän ihan vakavissaan selitti, että kunhan minä valmistun, niin minä sitten autan häntä taloudellisesti, koska saman perheen jäsenillä ei saa olla erilaista elintasoa. Ihan kaunis ajatus, mutta kuinkahan kauan hän meinasi minun häntä elättävän – hän ei nimittäin nyt 10 vuotta myöhemmin ole vieläkään valmistunut, vaikka opiskelee hyväpalkkaiselle alalle... Kaiken huippuna hän vielä usein kuittaili minulle siitä, kuinka helppoa minulla on ollut, kun olen kotoisin rikkaasta perheestä. Näin siis, vaikka minä olin meistä kahdesta se säästäväinen osapuoli. Onneksi erottiin, sillä eihän tuollaisen kanssa olisi ikinä uskaltanut esimerkiksi ostaa asuntoa (+ miljoona muuta syytä erolle).
kunhan pystyy elättämään itsensä.
Kyllähän se merkkaa. Minä itse olen jäänyt avioerossa yksinhuoltajaksi miehen viedessä kaiken vähänkään arvokkaan. Siitä suosta olen ihan itse ja yksin noussut ja saanut hommattua miehen viemien kalusteiden ja muun tarpeellisen tilalle uudet ja elätettyä itseni ja lapseni osa-aikaisella ässän kassan palkalla ylikalliilla pääkaupunkiseudulla.
Mahdollisella puolisolla ei tarvitse olla omistusasuntoa eikä osakesalkkua, mutta itsensä pitää elättää itse tienatuilla rahoilla. Jos ei omista mitään, niin silloin ei myöskään pitäisi olla velkaakaan.
Tää on aika vaikea kysymys, koska harvemmin tulee ekoilla tai toisilla treffeillä kysyttyä palkkaa tai varallisuutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat materialisteja, joten naisille miehen varakkuus on tärkeää.
Miehiä ei yleensä kiinnosta naisen varallisuus.
Naiset ovat pinnallisempia kuin miehet, niin se vain on.
Aikuisten oikeesti ei merkannut mitään sillä kun aloimme seurustella ja muutimme yhteen niin olimme molemmat köyhiä opiskelijoita.
Elämä kantaa...olemme nykyään +40 onnellisia ja varakkaita ja 2 teini-ikäistä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei merkitse yhtään mitään. Oikeasti. Minulla on muutenkin riittävästi omaisuutta (moni ei vain tiedä sitä).
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:10"]
Naiset ovat materialisteja, joten naisille miehen varakkuus on tärkeää.
Miehiä ei yleensä kiinnosta naisen varallisuus.
Naiset ovat pinnallisempia kuin miehet, niin se vain on.
[/quote]
Vai ei kiinnosta. Kerropas sitten minulle, hyvä "niin se vain on", miksi minä olen nähnyt näitä passiivis-aggressiivisia kuittailijoita niin vanhempieni kuin muutamien ystävienikin liitoissa. Ehkä et vain ole itse herkistynyt huomaamaan asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:10"]
Miehiä ei yleensä kiinnosta naisen varallisuus.
[/quote]
Ainoastaan se et pystyy itsekin rahoittamaan elonsa eikä ole vain tukiaisrahojen varassa eläjänainen koska siihen elämään en halua tutustua.
T. Mies ei rikas mutta toimeentuleva.
Viimeisin seurustelukumppanini osoittautui niin mahdottoman huonoksi taloudensuunnittelijaksi, etten olisi voinut ajatella tulevaisuutta hänen kanssaan. Itse olen tällä hetkellä pienivarainen, mutta osaan elää tämän tilanteen kanssa ja joka päivälle on rahaa ja ruokaa+ laskut tulee maksettua. Kumppanilta odotan samaa, elää elämää jonka pystyy rahoittamaan ja itkeä ei tarvitse mistä ruokaa jne. viikko tilipäivän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään. Ei rahalla saa rakkautta. Tosipaikan tullen rahasta ei ole mitään hyötyä, kaiken maallisen voi menettää, mutta jos menettää rakkaan ihmisen tai vaikka terveyden, on se paljon isompi asia.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:25"]Ei mitään. Ei rahalla saa rakkautta. Tosipaikan tullen rahasta ei ole mitään hyötyä, kaiken maallisen voi menettää, mutta jos menettää rakkaan ihmisen tai vaikka terveyden, on se paljon isompi asia.
[/quote]
Köyhälistön puhetta koska raha ja rakkaus eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita. Kyllä raha vaan tekee elämästä huomattavasti parempaa ja rennonpaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.
Uskomatonta, että ihmiset panevat rahan rakkauden edelle. Harva osaa oikeasti rakastaa. Tunnekylmää porukkaa suurin osa ihmisistä.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.
[/quote]
Ahaa, taisi joku persaukinen gradunroikuttaja saada pultin tuosta edellisestä!
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.
[/quote]
Näin on. En kelpuuttaisi koskaan tuollaista köyhää yh-roskaa rinnalleni. Koulutettu, menestyvä ja varakas akateeminen minäkin, ja tuo yh tuossa olisi kyllä niin kaukana listan häntäpäässä, ettei sitä edes näkyisi tutkassa.
Ei merkannyt yhtään mitään kun valitsin puolison.
Lapsia kannustan hienovaraisesti siihen, että eivät rakastuessaan sulje silmiään raha-asiolta. On rankkaa olla perheen pääasiallinen elättäjä, erityisesti näinä epävarmoina aikoina.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:37"]Ei merkannyt yhtään mitään kun valitsin puolison.
Lapsia kannustan hienovaraisesti siihen, että eivät rakastuessaan sulje silmiään raha-asiolta. On rankkaa olla perheen pääasiallinen elättäjä, erityisesti näinä epävarmoina aikoina.
[/quote]
Kasvatat siis lapsistasi täysiä kusipäitä.
Alue: Aihe vapaa
Menimme yhteen tyhjätaskuina teekkareina, mutta tavoitteena oli molemmilla pärjätä valmistumisen jälkeen työelämässä. Sitä kautta on kummallekin tullut myös hyvä palkka ja taloudellisia toiveita on päästy toteuttamaan. Lapset ja kotihommatkin on saatu yhteispelillä hoidettua tasapuolisesti. Miehelle on ollut tärkeää myös se että minäkin olen työelämässä.