Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon teille merkkaa potentiaalisen puolison varallisuus? AIKUISTEN OIKEESTII
11.05.2014 |
Moraalinen dilemma: kiva mies kuvioissa mutta valitettavan köyhä ja kunnianhimoton. : (
Itse olen hyväpalkkaisessa työssä ja urapotentiaalia löytyy, haaveilen matkailusta, shoppailusta ja kivadta asunnosta. Vaikka kuinka hyvä palkka itsellä olisi hyvä elintaso tulee liian kalliiksi yhden ihmisen kustannettavaksi.
Kaduttaako myöhemmin kun arki tulee vastaan köyhän puolison kanssa? Oppiiko luopumaan elintaso haaveistaan?
Kertokaa vanhemmat ja viisammaat elämänkokemuksia aiheesta, kiitos!
Miehet voivat myös vastata omasta puolestaan. Gold diggerit no thanks, tässä ei ole kyse elättämisestä vaan kahden työssäkäyvän yhteisestä elintasosta.
Kommentit (116)
Musta on todellakin väärin ajatella että tolla ei ole rahaa en mä voi sen kanssa olla vaikka kuinka rakastais. Ihmiset on todella pinnallisia. Oikee ottaa päähän.
P.s erittäin hyvin toimeen tuleva.
Mies24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jostain itseäni kiitän niin siitä, että puolison varallisuus oli kriteereistä tärkein, kun aikanaan perhettä perustin. Sen ansiosta lapseni elävät nyt turvattua elämää, rahanpuutteen takia ei tarvitse luopua mistään ja esimerkiksi opiskelemaan lähtö on merkinnyt sitä, että lapselle ostetaan asunto eikä tarvitse majailla jossain kavereitten nurkissa, kun ei ole varaa vuokranmaksuun.
Varallisuus ei kuitenkaan ollut ainoa valintakriteeri, joten puolisoni on hyvä isä, täydellinen rakastaja ja luonteeltaan kiltti. Lisäksi hän antaa minun olla minä. Varmasti olisin voinut löytää köyhän, kiltin miehen, josta olisi tullut hyvä isä, mutta miksi ihmeessä olisin tehnyt niin?
Ei mitään. Olisi vaikea löytää minua varakkaampaa.
69. Onneksi en ole syntynyt tuollaiseen perheeseen. En todellakaa olis halunnu että mulle ostetaan asunto ku lähin opiskelemaan. Toivottavasti lapsistas tulee järkevämpiä kuin sinusta
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.
[/quote]
Ahaa, taisi joku persaukinen gradunroikuttaja saada pultin tuosta edellisestä!
[/quote]
Gradut on jätetty ja ylempää keskiluokkaa ollaan. Usko tai älä. En ymmärrä miksi minulla olisi velvollisuus suosia yh-naista? Jossei ole sektiota niin on vaginakin jo pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.
[/quote]
Ahaa, taisi joku persaukinen gradunroikuttaja saada pultin tuosta edellisestä!
[/quote]
Gradut on jätetty ja ylempää keskiluokkaa ollaan. Usko tai älä. En ymmärrä miksi minulla olisi velvollisuus suosia yh-naista? Jossei ole sektiota niin on vaginakin jo pilalla.
[/quote]
Oletko paljonkin vertaillut synnyttäneitä ja synnyttämättömiä naisia? Kysysin juuri seksuaalisesti aktiiviselta miespuoliselta ystävältäni huomaako eron ja hän sanoi, että ei, mutta ei kuulemma tiedä huomavaatko pieni munaiset sitten. Ilmeisesti kuulut heihin, jos huomaat.
Semmoista en olisi ottanut, jolla olisi ollut kulutusluottoja niin paljon, että osa olisi jo ulosotossa, ja olisi ollut luottotiedot mennyttä jne. Kyllä aikuisen ihmisen sentään pitää osata elää niin, että pää pysyy pinnan yläpuolella.
Minun mieheni oli köyhä ja köyhästä perheestä lähtöisinkin, pienipalkkaisessa työssä ja maksoi asuntovelkaa ja remonttivelkaa. Minä olen hyväpalkkaisessa työssä ja mukavassa elintasossa, joten kyllä tämä yhteiselämä pikkuisen alensi elintasoani. Sen alenemisen olen kuitenkin saanut kumppanuudessa ja rakkaudessa takaisin monin verroin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.
[/quote]
Ahaa, taisi joku persaukinen gradunroikuttaja saada pultin tuosta edellisestä!
[/quote]
Gradut on jätetty ja ylempää keskiluokkaa ollaan. Usko tai älä. En ymmärrä miksi minulla olisi velvollisuus suosia yh-naista? Jossei ole sektiota niin on vaginakin jo pilalla.
[/quote]
Oletko paljonkin vertaillut synnyttäneitä ja synnyttämättömiä naisia? Kysysin juuri seksuaalisesti aktiiviselta miespuoliselta ystävältäni huomaako eron ja hän sanoi, että ei, mutta ei kuulemma tiedä huomavaatko pieni munaiset sitten. Ilmeisesti kuulut heihin, jos huomaat.
[/quote]
Taisi olla vaan kohtelias...
n24
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:10"]
69. Onneksi en ole syntynyt tuollaiseen perheeseen. En todellakaa olis halunnu että mulle ostetaan asunto ku lähin opiskelemaan. Toivottavasti lapsistas tulee järkevämpiä kuin sinusta
[/quote]
Miksi et olisi halunnut asuntoa? Paljon kivampi se on asua Helsingin keskustassa omassa kaksiossa kävelymatkan päässä yliopistolta kuin opiskelijasolussa Keravalla. Mutta kukin tyylillään. Vaikka sinä et arvosta vaivatonta ja ilmaista asumista, moni muu arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.
[/quote]
Ahaa, taisi joku persaukinen gradunroikuttaja saada pultin tuosta edellisestä!
[/quote]
Gradut on jätetty ja ylempää keskiluokkaa ollaan. Usko tai älä. En ymmärrä miksi minulla olisi velvollisuus suosia yh-naista? Jossei ole sektiota niin on vaginakin jo pilalla.
[/quote]
Oletko paljonkin vertaillut synnyttäneitä ja synnyttämättömiä naisia? Kysysin juuri seksuaalisesti aktiiviselta miespuoliselta ystävältäni huomaako eron ja hän sanoi, että ei, mutta ei kuulemma tiedä huomavaatko pieni munaiset sitten. Ilmeisesti kuulut heihin, jos huomaat.
[/quote]
Taisi olla vaan kohtelias...
n24
[/quote]
Meillä on hyvin avoimet välit, on exäni ja kaikesta saa kyllä sanoa ihan suoraan. Minäkin kommentoin, jos ei näytä joskus hyvältä ym.. Hänellä kyllä poikkeuksellisen suuri varustus, en tiedä vaikuttaako se. Eikä ole tietääkseni harrastanut seksiä ainakaan kovin monen kanssa, jolla olisi monta lasta. Eikä myöskään aivan pienten lasten äitien kanssa. Jos on ollut äiti ihmisen kanssa niin yleensä yksi lapsi ja väh. kolme vuotias.
76 Hankin oman asuntoni ihan itse ja nyt olen hyvin toimeentuleva ja tiedän että aina se ei ole ollut näin. Osaan arvostaa kaikkea enemmän kuin esim rikkaiden perheitten kaverit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä rupea elättämään kumpaakin. Tulee ihan varmasti eriarvoisuuden tunnetta perheeseen ja tappelu. Jos taas miehelle käy, että hoitaa kotityöt ja lapset, kun taas sinä käyt töissä niin homma toimii. Jos meinaa maata perse homeessa kotona, niin ei kannata. Parisuhteessa kannattaa olla yhteiset nukkumaanmenoajat, sama rahakäsitys ja oikeudenmukainen työnjako = ei riitoja!
Isäni on kyllä kunnianhimoinen, mutta auttamattoman laiska, kouluttamaton tyhjätasku, joka on elänyt vaimojensa (nro 3 kierroksessa) palkalla ja perinnön turvin (=velaton asunto). Isäni on ollut lähes koko aikuisikänsä työtön, eikä ole suostunut "vähäpätöisiin hommiin, koska on johtaja-ainesta."
Kun kerroin isäni tuolloiselle naisystävälle, nykyiselle vaimolle, joka on itse akateeminen ja menestynyt työssään, faktoja isästäni, jotta hän ei umpirakastuneena ostaisi sikaa säkissä, hän järkyttyi ja otti etäisyyttä saadakseen asiat selvitettyä mielessään. Hän päätti hyväksyä isäni sellaisena kuin on ja onnelliselta vaikuttavaa avioliittoa on takana yli 10 vuotta. Heillä selvästi homma toimii ja isäni vaimo ihailee isässäni luovuutta, taiteellisuutta, keskustelutaitoja jne. En ole kuullut hänen kertaakaan puhuvan isästäni vähättelevästi.
Mulla tosin menisi hermot isäni kaltaisen miehen kanssa. Mulle on olennaista, että mies on vastuuntuntoinen ja halukas paiskimaan töitä voidakseen elättää lapsensa. Mulle koulutus ja intohimo oppimista kohtaan on itseisarvo.
Ap, selvitä mitä haluat ja minkä kanssa olet valmis elämään. Pidä silmät auki ja ole rehellinen. Ja jos päätät valita yhteisen taipaleen juuri tämän miehen kanssa, päätät myös hyväksyä hänet karvoineen päivineen.
Ja sain haluamani miehen. Meillä on samankaltainen arvomaailma ja tunne, että katsomme samaan suuntaan elämässä. Perhe-elämämme on tasapainoista ja onnellista.
Ulkopuolisin silmin tosin olemme erilaisia, sillä mieheni on näkyvästi kunnianhimoinen, opiskellut useampia yliopistotutkintoja ja edennyt pitkälle urallaan (kansainvälinen aluejohtaja), kun minä olen ns. pysyvästi kotona lasten kanssa. Mutta jos joku tuntisi taustani, hän huomaisi, että ennen perhettä, opiskelin itsekin ja olin kunnianhimoinen urasuunnitelmissa. Meitä mieheni kanssa ohjaa periaatteellisuus, velvollisuudentunto ja asioiden asettaminen tärkeysjärjestykseen. Siksi jäin kotiin, kun hän luo uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olishan se ollut ihanaa jos miehellä olisi ollut varallisuutta silloin aikanaan, itsellä oli sentään hieman. Mutta hänen tilanteensa oli hankala - elätti vanhempiaan eikä pystynyt säästämään yhtään ylläpitäessään 2 huushollia.
Siispä lähes nollasta on lähdetty. Mulle tärkeintä oli se että mies oli ja on kunnianhimoinen ja työteliäs kaikin tavoin. Yhdessä olemme n 20 vuodessa rakentaneet meille mukavan keskiluokkaisen elämän vaikka tuo elatusvelvollisuus vieläkin meitä rasittaa. Onhan se kaikki ollut meiltä ja lapsilta pois... Silti meillä on n 700k€ talo, matkustamme paljon ja jääkaapissa on aina ruokaa. Enempää en voi vaatia
Sanoisin että kunhan on töissäkäyvä tai ainakin töihin pyrkivä ja luottotiedot kunnossa niin muuta väliä ei ole. Aika hankalaa esim asumisen suhteen jos toisen menetettyjen luottotietojen takia ei saada vuokra asuntoa tai asintolainaa. Ei haittaa jos miehellä on huonommat tulot kuin itselläni. Toki pakko myöntää että onhan se raha plussaa, vaikkei näin ehkä "saisi" sanoa. Ratkaisevasti se ei kuitenkaan merkitse
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
Sitä et vain pysyt ymmärtämään että akateemista isopalkkaista miestä tuskin kiinnostaa tippaakaan yh-äiti. Menestyvällä miehellä on valinnan varaa ei heidän tarvitse tyytyä kaltaiseesi jakojäännökseen.
Kumppanin täytyy pystyä maksamaan 40 prosenttia yhteisistä menoista tämänhetkisellä elintasollani. En halua elintasoni heikkenevän yhdessä asumisen seurauksena. Mieluummin sen pitäisi parantua kulujen ja riskien jakamisen kautta.
Minulle merkitsee enemmän puolison tapa käyttää rahaa ja tyytyväisyys omaan toimeentuloon kuin se, minkä verran sitä rahaa kilahtaa tilille. Jos pystyy elättämään itsensä ja tuloillaan hankkimaan sen, minkä tarvitsee ollakseen onnellinen, eikä tuhlaile silmittömästi ja siten aja itseään umpikujaan, niin mikä tahansa tulotaso käy.
Sattumoisin pääsyin yhteen todella suurituloisen miehen kanssa (oli kylläkin persaukinen tavatessamme) ja itse olen alimmassa tuloluokassa. Olen silti taloudellisesti itsenäinen, enkä halua mieheni käyttävän rahojansa minuun. Katselen tyytyväisenä vierestä kun mies ostelee kaikenlaista mukavaa itselleen - minä kun en ole koskaan ollut materian perään enkä sellaista itselleni kaipaa.
Yhteiset menomme kyllä rahoitamme tulojen suhteessa, ei siis 50/50. Muu ei onnistuisi, koska jos maksaisimme kaiken puoliksi, mieheni joutuisi tyytymään itselleen aivan liian huonoon elintasoon. Minä taas joutuisin ottamaan joka kuukausi suuren summan velkaa, jos joutuisin maksamaan puolet mieheni haluamasta elintasosta. Kun kumpikin maksaa saman prosenttiosuuden tuloistaan, kulutusvalinnat "kirpaisevat" molempia yhtä paljon ja pystymme tekemään niitä yhdessä huimasta tuloerosta huolimatta. Jäljelle jäävät rahansa mieheni saa mielihyvin käyttää yksinomaan itseensä, ja pääosin niin tekeekin. Joskus oma-aloitteisesti ostaa minulle ehjiä sukkia tai muuta sellaista tarpeellista, johon itselläni ei millään olisi varaa. :D
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
Sitä et vain pysyt ymmärtämään että akateemista isopalkkaista miestä tuskin kiinnostaa tippaakaan yh-äiti. Menestyvällä miehellä on valinnan varaa ei heidän tarvitse tyytyä kaltaiseesi jakojäännökseen.
[/quote]
Näinhän se on. Naiset ei kyllä ole kovin fiksuja ymmärtämään asioita joita ei sanota ääneen..
Mies
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:35"]
Minä olen sinkku ja en voisi valitettavasti kuvitellakaan olevani pienituloisen tai varattoman kanssa. Vaatimuksina on melkolaillakin varallisuutta (mutta ei pelkästään mitään perittyä, pitää olla myös omaa kunnianhimoa) sekä fyysisyyttä pitää olla. Ajatukset ovat tällä hetkellä sellaiset, että jos en tällaista miestä löydä niin olen mielummin yksin. En halua ottaa nurkkiini pyörimään mitään tavallista miestä, koska viihdyn yksin ja yksi lapsikin on jo. Pärjään hyvin yksinkin on oma velaton koti ja auto, vaikka olen alle 3kymppinen. En halua elättäjää, vaan haluan miehen, joka nostaa elintasoani ja jonka menestyksestä voin olla ylpeä.
En kuitenkaan mene vannomaan, elämä voi aina yllättää ja voihan se olla, että rakastunkin vaikka johonkin työttömään ja varattomaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu tältä, komeat perus ktm:t tai di:t tuntuu vaan niin tavallisilta, enkä jaksa edes lähteä treiffeille tällaisten kanssa.
Voi olla, että elämä olisi helpompaa jos en olisi näin vaativa itseni ja muiden suhteen, mutta enpä minä itselleni mitään mahdakaan, vaikka kuinka luenkin dalai laman ym kirjoja ei ns. tavallisetkaan miehet ala kiinnostamaan. Pitää olla jotenkin erityinen.
-n26
[/quote]
No et kuule ole kaltaiselleni akateemiselle miehelle mikään kummoinen palkinto ottaen huomioon että olet jo aika vanha ja YH. Ei jatkoon.
[/quote]
Näin on. En kelpuuttaisi koskaan tuollaista köyhää yh-roskaa rinnalleni. Koulutettu, menestyvä ja varakas akateeminen minäkin, ja tuo yh tuossa olisi kyllä niin kaukana listan häntäpäässä, ettei sitä edes näkyisi tutkassa.
[/quote]
En mielestäni ole kovin köyhä ikäisekseni, kun on kokonaan maksettu asunto ja säästöjäkin, akateeminen minäkin. En toki vaadi kenenkään hyväksymään lastani. Yhtälailla kun minuakaan ei yleensä perus di:t tai ktm:t kiinnosta, ei sinunkaan tarvitse kiinnostua minusta, koska minulla on lapsi. Veikkaan kuitenkin, että jos tavaittaisiin niin minä olisin se, jota kiinnostaisi vähemmän ;).
En toki yleisesti ääneen huutele näitä kriteerejäni, mielestäni sellaiset ihmiset ovat ällöttäviä. Omana tietotani pidän, muutamat lähimmät tietävät millaiset kriteerini ovat.
Toisaalta ihmettelen sitä, että ulkonäköä saa avoimesti haluta, mutta rahaa ei. Esimerkiksi exäni, joka oli itse rahallisesti itse saamaton rikkaan perheen poika, aina arvosteli minua siitä, että minulle merkitsee raha. Toisaalta hänelle taas erittäin hyvä ja mielellään leikelty ulkonäkö oli äärimmäisen tärkeä asia, mutta se ei ollut paheksuttavaa kuulemma, koska se oli osa ihmistä. Mieletäni molemmat seikat yhtä pinnallisia.
-n26