Lue keskustelun säännöt.
Ystävät hylkäsivät kun minusta tuli äiti.
17.12.2020 |
Onko tälläinen yleistäkin? Sain esikoiseni puoli vuotta sitten, yritystä takana oli melkein 3 vuotta ja oltiin onnesta sekaisin. Paras ystäväni alkoi jo raskaana ollessani vältellä minua ja otti etäisyyttä. Lapsen syntymän jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään. Samoin toinen ystäväni, ei enää soittele eikä muutakaan. Sain elämääni yhden uuden ihmisen mutta menetin kaksi.
Kommentit (76)
Mun mielestä ystävyyssuhteet muuttuvat läpi elämän, elämäntilanteiden mukaan. Ei ne ole mitään avioliittoja, joissa joko ollaan tai ei olla. Itse jouduin opiskelemaan toisen ammatin, kun en työllistynyt, olin vuosia köyhä, tein pienipalkkaista työtä kun kaverit ostivat ensiasuntojaan, vaihtoivat autojaan ja lomailivat. Mulla ei vaan ollu pennosten laskemisten lisäksi mitään kerrottavaa, ei mitään yhteistä ihmisten kanssa jotka hyväntahtoisesti kyselivät, mitä teen kesälomalla. Ei ollut kesälomaa ja vaikka olisi ollutkin, olisin joutunut tekemään jotain työtä senkin ajan. Kestin jotenkin tuon pienituloisuuden ihan ok, olen nyt työllistynytkin, lähemmäs nelikymppisenä. Mutta en jaksa sitä terassiremppa-, keittiöremppa-, etelänmatka lässynlässyn elämää ollenkaan. Olen kateellinen, sitähän se on. Mutta toisaalta, ei vain ole mitään sanottavaa noihin. Ystävät on nyt vähän jäähyllä elämässäni. Katellaan myöhemmin.
Ottakaa rennommin ja etsikää seuraa samassa elämäntilanteessa olevasta. Mitä sitä tuoretta äitiä raahaamaan mihinkään viininlipittäjäisiin, jos se viihtyy kotona? Eikä sen menevän sinkun tarvi olla kiinnostunut kestovaipoista tai kukkuu tai kökköö -vaatteista. Ei ystävää voi hylätä, etäisyyttä voi ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulla ystäviä joilla lapsii, itellä ei vielä.
En jaksa kuunnella jatkuvasti sitä höpötystä niistä lapsista. Joo, ihan kiva tietää kuulumisia ja silleen, mutta joku raja
Olet huono ystävä.
Kyllä se on enemmänkin niin, että perheelliset ystävät unohtavat sinkkuystävän. Onhan se toki myös ymmärrettävää, jos ei ole mitään yhteistä. Suurin osa naisista ei vaan osaa keskustella muusta kuin parisuhteista ja lapsista. Ja se on ihan ok.
Ikisinkku kirjoitti:
Kyllä se on enemmänkin niin, että perheelliset ystävät unohtavat sinkkuystävän. Onhan se toki myös ymmärrettävää, jos ei ole mitään yhteistä. Suurin osa naisista ei vaan osaa keskustella muusta kuin parisuhteista ja lapsista. Ja se on ihan ok.
Eli sinkut puhuu vain parisuhteista tai sen puutteesta?
Mun mielestä kurjia vastauksia. Itse en ole mikään lapsi-ihminen varsinaisesti mutta olen aina käyttäytynyt ihan normaalisti kavereiden kanssa jotka ovat saaneet lapsen. Kieltämättä joidenkin kanssa silti etääntyy, ja joidenkin ei. Yksi kaverini suoraan sanoi lapsen saatuaan ettei kiinnosta muu, ja oli juuri sellainen joka ostaa noita kalliita gugguu juttuja, yritin kyllä silti pitää yhteyksiä mutta hän ei jaksanut tavata enää. Luultavasti hänellä on nyt äitikavereita, ja minä menin eri osastoon. On varmaan ainoa kerta kun äitikaveri on itse ehkä vähän hylännyt, toisaalta ehkei me sitten oltu niin läheisiä, niin kai se on. Eli otan osaa ap, kaverisi eivät olleetkaan kunnon ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos lapsi lähtisi vaikka isänsä kanssa yhdeksi illaksi evakkoon ja järjestäisit ystävillesi illanistujaiset; hyvää tarjottavaa, viiniä,seurapelejä, jutustelua, sauna... Ellet ole niitä hysteerisiä äitejä jotka eivät voi olla erossa lapsestaan kuin max.tunnin.
Ystävät varmasti arvostaisivat ja huomaisivat että hei, se onkin ihan sama tyyppi kuin ennenkin.
Todella moni on tietämättään vauvakuplassa ja 99% jutuista liittyy jotakin kautta vauvaan.
Siinä ei ole mitään hysteeristä, jos ei halua olla vauvasta erossa pitkiä aikoja. Eivät ulkopuoliset ihmiset voi määritellä, miten joku vanhempi hoitaa vauvaansa. Se on ihan normaalia, että vauvasta erossa oleminen ei tunnu hyvältä tai luontevalta, ja on hankalaakin. Jollakulla toisella taas sitten on eri tavalla, ja sekin on ihan ok.
Mutta antaisin neuvoksi ihan kaikille, että ulkopuolelta ei kannata pyrkiä määrittelemään, millä tavalla jonkun äidin pitäisi olla äiti. Ja ulkopuolisten pitäisi myös hyväksyä se, että ihmisen elämä muuttuu tosi paljon, kun hänestä tulee vanhempi.
tässähän tulikin hyvin selitettynä se miksi hysteeriset mammat jätetään rauhaan. ulkopuoliset hyväksyvät, että hysteerikon elämä muuttuuu ja etsivät itselleen muita ystäviä
useimmiten se menee niin päin, että lapselliset parit eivät halua olla enää tekemisissä lapsettomien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkku kirjoitti:
Kyllä se on enemmänkin niin, että perheelliset ystävät unohtavat sinkkuystävän. Onhan se toki myös ymmärrettävää, jos ei ole mitään yhteistä. Suurin osa naisista ei vaan osaa keskustella muusta kuin parisuhteista ja lapsista. Ja se on ihan ok.
Eli sinkut puhuu vain parisuhteista tai sen puutteesta?
Onko ne sun mielestä ainoat puheenaiheet parisuhtekden ja lapsien lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkku kirjoitti:
Kyllä se on enemmänkin niin, että perheelliset ystävät unohtavat sinkkuystävän. Onhan se toki myös ymmärrettävää, jos ei ole mitään yhteistä. Suurin osa naisista ei vaan osaa keskustella muusta kuin parisuhteista ja lapsista. Ja se on ihan ok.
Eli sinkut puhuu vain parisuhteista tai sen puutteesta?
Onko ne sun mielestä ainoat puheenaiheet parisuhtekden ja lapsien lisäksi?
Vastasin kirjoittajalle hänen väitteeseen, ettei naiset osaa yleensä puhua muusta kuin lapsista ja parisuhteista.
Oletan, että sinkkuystävät tässä tapauksessa on yleensä naisia, joten tästä puheenaiheiden valikoimasta heille jää vaan parisuhde tai sen puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkku kirjoitti:
Kyllä se on enemmänkin niin, että perheelliset ystävät unohtavat sinkkuystävän. Onhan se toki myös ymmärrettävää, jos ei ole mitään yhteistä. Suurin osa naisista ei vaan osaa keskustella muusta kuin parisuhteista ja lapsista. Ja se on ihan ok.
Eli sinkut puhuu vain parisuhteista tai sen puutteesta?
Onko ne sun mielestä ainoat puheenaiheet parisuhtekden ja lapsien lisäksi?
Vastasin kirjoittajalle hänen väitteeseen, ettei naiset osaa yleensä puhua muusta kuin lapsista ja parisuhteista.
Oletan, että sinkkuystävät tässä tapauksessa on yleensä naisia, joten tästä puheenaiheiden valikoimasta heille jää vaan parisuhde tai sen puute.
Tämä oli tietenkin hyvin kärjistetty väite, mutta näinhän se suurimmaksi osaksi on. Siten myös määräytyy läheiset ystävyyssuhteet. Ne joita nämä asiat ei niin kiinnosta, jäävät usein ystävyyssuhteissa ulkopuolisiksi tämän takia. On omakohtaista kokemusta ja tästä olen puhunut myös monen muun ystävän kanssa, joilla samoja kokemuksia. Tosiasia vain on, että yleensä naiset ovat lähinnä kiinnostuneet ihmissuhteista ja perheen perustamisesta ja niistä puhumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitusasusi sekä narratiivosi perusteella hylkäisin sinut olitpa äiti tahi et. Raastinraudaksi kaltaisiasi ennen kutsuttiin.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni ovat aina olleet lapsettomia.
Olen valinnut ystävikseni ihmisiä, joita ei lasten hoito kiinnosta.
Tämän ketjun ihmisillä ystävät ovat löytyneet koulusta, naapurista ja työpaikalta.
ja hupsis näin kävi....
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ovat aina olleet lapsettomia.
Olen valinnut ystävikseni ihmisiä, joita ei lasten hoito kiinnosta.
Tämän ketjun ihmisillä ystävät ovat löytyneet koulusta, naapurista ja työpaikalta.
ja hupsis näin kävi....
Kirjoitusasusi sekä narratiivosi perusteella hylkäisin sinut olitpa äiti tahi et. Raastinraudaksi kaltaisiasi ennen kutsuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ovat aina olleet lapsettomia.
Olen valinnut ystävikseni ihmisiä, joita ei lasten hoito kiinnosta.
Tämän ketjun ihmisillä ystävät ovat löytyneet koulusta, naapurista ja työpaikalta.
ja hupsis näin kävi....
Jyvät erottuvat akanoista, kun elämäntilanne muuttuu.
Missään tapauksessa ei kannata roikkua ihmisissä, jotka ei osaa käyttäytyä tai jos yhteydenpito on yksipuolista.
Eikö koiranpentu olisi pienempi riski?
Siitä ei tule luuseria , adhd .ta , läskiä ..ym,
Se ei soita ja pyydä fyrkkaa...
Se ei kerro et oot keski ikäinen , joka ei ymmärrä mistään mitään...
Se ei näytä sinulta nuorena ja hoikkana
Vierailija kirjoitti:
Minut taas on hylännyt kaksi vanhaa ystävääni, tultuaan äideiksi. Kun heille soitti ei heillä ollut koskaan aikaa jutella koska aina oli jotain taaperon kanssa tai sitten olivat väsyneitä. Koskaan eivät soittaneet takaisin itse. Totesin että eivät varmaan halua olla tekemisissä lapsettoman kanssa. Tästä on nyt lähes 20 vuotta. Kun jossain törmäämme sattumalta moikataan mutta muutamaan sanaan jää kuulumisten vaihto nykyisin.
Ei nykyään enää soitella, vaan viestitellään. Lapsen kanssa ei tosiaan aina pysty puhumaan ja saattaa ihan oikeasti olla lopen väsynyt. Viestein on helpompi, kun voi vastata omalla ajallaan, kun lapsi ei huutele vieressä tarpeitaan.
Minut taas hylkäsi äidiksi tulleet ystävät.
Lisääntyneillä ihmisillä ei monesti itsellään ole edes aikaa työn lisäksi ystävyyssuhteisiin.
Kun sitä harvinaista aikaa vihdoin saa näkemiseen, on sen monesti väsyneen äitylin puheenaiheet ja seura laadultaan huomattavasti surkeampaa kuin ennen lisääntymistä.
Heillä ei ole henkisesti välttämättä enää mitään kiinnostavaa annettavaa, joten lapsettomat ihmiset vievät voiton seuran laadukkuudessa yleensä. Toki poikkeuksia on, mutta huomattava vähemmistö.
Kun joku ystävistäni ilmoittaa lisääntymisestään, niin mielessäni ajattelen että palataan 18vuoden päästä asiaan. Silloin voisi päässä ehkä liikkua jotain kiinnostavampaa puhuttavaa ja sitä aikaakin löytyisi näkemiselle eri tavalla.
Tää on taas niin söpöä kun lapselliset kuvittelee että lapseton haluaa puhua vain baarijutuista tai miehistä 😂
Minä haluan puhua mm. politiikasta, luonnosta, työmarkkinoista, pohjoisesta, maailman johtajista, eri alojen tutkimustuloksista.. Kaikesta. Jos toinen osaa lapsensaannin jälkeen puhua enää lapsesta, parhaasta leikkipuistosta tai lapsen vaatteista niin ei meillä ole enää juuri mitään yhteistä. Sitten moni unohtuu siihen kuplaan vuoksiksi.
Se taas ei tarkoita että lapsesta ei saisi puhua yhtään. Mutta älä kadota itseäsi siihen vauvailuun. Jos minä kysyn mitä sinulle kuuluu, niin kysyn sitä, enkä sitä mitä lapselle kuuluu.
No mulla ystäviä joilla lapsii, itellä ei vielä.
En jaksa kuunnella jatkuvasti sitä höpötystä niistä lapsista. Joo, ihan kiva tietää kuulumisia ja silleen, mutta joku raja