Ystävät hylkäsivät kun minusta tuli äiti.

Olen kokenut saman.

Puhuin ystävieni kanssa kyllä paljon muitakin asioita kuin vauvajuttuja. Oikeastaan hieman tarkoituksella välttelin vauva-aiheen liiallista esiintuomista. Tottakai vauvastakin puhuin, olihan vauva osa elämääni, mutta mitään vaippa-puklaus-kakkajuttuja en puhunut tai valittanut unen puutteesta yms.

Joka tapauksessa muutama ystävä käänsi selkänsä, eivätkä he koskaan enää itse soittaneet ensin edes lyhyesti.

Tein siitä omat johtopäätökset ja lopetin väkinäisen yhteydenpidon. Olen saanut uusia ystäviä tilalle, ihmisissä ei pidä roikkua.

Kun elämäntilanne muuttuu, niin ystävyyskin silloin helposti jää. Ei aina edes tahallisesti. Ei vain ole enää riittävästi yhteistä, eikä tule soiteltua.

Tästä ketjusta huomaa kenellä on lapsia ja kenellä ei.

Pelkäävät tietty, että olet aina pyytämässä apua lastenhoidossa.

Minulla kaverit aikoinaan tekivät saman. Mutta selän takana puhuivat että "on se Marttakin kun ei kuvia muksustaan laita" ja sit kun laitoin niin sekin ärsytti heitä. Elämä muuttuu, tilanteet muuttuu ja se pitää vaan hyväksyä. Ei itselläni 3 lapsen äitinä ole baarissa joka viikonloppu notkuvien kavereideni kanssa enää mitään yhteistä. Heitä ei kiinnosta kuulla lapsistani eikä minua kiinnosta kuulla krapuloistaan ja siitä mikä uusi drinkki kannattaa testata. Sen sijaan sain uusia ihania ihmisiä mammakerhosta elämääni. Toivottavasti hekin baarista.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta huomaa kenellä on lapsia ja kenellä ei.

Otahan myös se huomioon, että tässä ketjussa kirjoittaa myös ihmisiä, jotka on itse olleet lapsettomia, kun heidän ystävänsä ovat saaneet lapsia. Esim. mun läheisin ystävä sai lapsen tosi nuorena, mutta ymmärsin kyllä jo siinä iässä, että en voi vaatia ystävältäni enempää kuin vauva, koska olen aikuinen ihminen. Sen sijaan teimme ystäväni kanssa kaikenlaista niin, että vauva oli mukana. Asuimme lähekkäin, ja koska olin opiskelija, mulla oli vapaammat aikataulut, ja vietin usein aikaa heillä. Hän ei ole ollenkaan ystävistäni ainoa, joka sai lapsen ennen minua, mutta en silti kokenut, että vauvan saama huomio on minulta pois. Ymmärsin sen, että tämä on tätä aikaa ja elämä muuttaa muotoaan. Ei ole pakko saada kaikkea minulle heti nyt, vaan aikuisena voin odottaa. Ja olen ymmärtänyt myös sen, että kun on pieni vauva ja on vauvan kanssa kotona, elämä pyörii sen vauvan ympärillä tosi paljon. Muutakin puhuttavaa on löytynyt vauvajuttujen lisäksi.

Olen ymmärtänyt myös ystävien muita elämäntilanteita. Vaikkapa sitä, että joku on rakastunut tulisesti, joku aloittanut mielenkiintoisen uuden työn tai tutkimuksen, joku on hurahtanut uuteen harrastukseen, tai sitten elämässä on sattunut joku ikävämpi juttu, vaikkapa kuolemantapaus, ero tai vakava sairaus, joka on vähentänyt kykyä tehdä niitä asioita, joita olemme normaalisti tehneet yhdessä.

Jaahas..lapsivihamielinen asenne jatkaa tässä ketjussa. Kaikki on aina äitien vika. Ihan kaikki. 40-vuotiaana lapsia yrittävät ovat hulluja vanhoja akkoja ja kavereiden hylkäämä äidiksi tullut on paska ihminen. Muissa ei voi koskaan olla vikaa, vika on aina äidissä. Selvä se. Tekin katkerat sinkut, ottakaa huomioon että se paras mies tinderistä on jonkun ÄIDIN kasvattama ja sinäkään et olisi täällä ilman äitiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleistä. Osa kai ajattelee, ettei enää ole mitään yhteistä. Monet luulevat, että äidit puhuvat vain vauvajutuista.

Siksi, koska tosi moni tekee niin. Jopa puoliso saattaa kyllästyä, koska elämässä ei ole muuta, eikä se ole hyvä asia.

Minun ystäväni suuttui siitä, kun en jaksanut lähteä heille yli tunnin ajomatkan päähän kahville, koska olin viimeisilläni raskaana ja autossa matkustaminen teki kovia supistuksia. Myös koronan takia en uskaltanut mennä toiselle paikkakunnalle, kun ei ollut tietoa kuinka korona vaikuttaa raskaana oleviin.. :D

Ystävät jakavat asioita. Jos ystävälläni ei olisi aikaa minun vauva puheilleni, en itsekään jaksaisi kuunnella hänen miessotkujaan. Mutta ollaankin siitä tehokas parivaljakko ettei lapset tai miehet ole onnistuneet ystävyyttämme pilaamaan. Asia kuin asia ja meillä on aina aikaa toisillemme. Erilainen elämäntilannekin koska minulla kaksi lasta ja mies, ystävällä ei lapsia eikä miestä. Ja mielellään kyselee lapsistakin.

Jyvät erottuvat akanoista, kun elämäntilanne muuttuu. Lapsettomien on usein vaikea hyväksyä ystävän elämäntilanteen muutosta. Vauva herättää ystävässä myös vaikeita tunteita ja pakottaa miettimään omaa elämäntilannetta.

Missään tapauksessa ei kannata roikkua ihmisissä, jotka ei osaa käyttäytyä tai jos yhteydenpito on yksipuolista.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät jakavat asioita. Jos ystävälläni ei olisi aikaa minun vauva puheilleni, en itsekään jaksaisi kuunnella hänen miessotkujaan. Mutta ollaankin siitä tehokas parivaljakko ettei lapset tai miehet ole onnistuneet ystävyyttämme pilaamaan. Asia kuin asia ja meillä on aina aikaa toisillemme. Erilainen elämäntilannekin koska minulla kaksi lasta ja mies, ystävällä ei lapsia eikä miestä. Ja mielellään kyselee lapsistakin.

Ettekö te muusta voi puhua? Ihme sakkia täällä.

Meillä taas ei sukulaisia kiinnosta tulla katsomaan vauvaa. Ei esikoista vuonna 2017 eikä tänä vuonna syntynyttä. Juhliinsa kutsuvat meidät mutta tänne eivät tule edes pyydettynä, etenkään miehen suku. Minulla olisi pari vanhempaa sukulaista, joita voisi nähdä, jos ei olisi koronaa, niin nyt ei ole uskaltanut heitäkään nähdä kuin viimeksi alkusyksystä pihalla.

Itselläni olisi hirveä tarve päästä juttelemaan jonkun aikuisen kanssa, ja mielelläni puhuisin "aikuisten asioista" enkä siitä mitä vauva syö juuri nyt. Näillä sukulaisilla on kuitenkin jo omia aikuisia lapsia ja olisin kuvitellut, että heitä kiinnostaisi pienet lapset. Mutta ei. Kyllä on yksinäinen vauvavuosi ollut taas.

Vierailija kirjoitti:

Jyvät erottuvat akanoista, kun elämäntilanne muuttuu. Lapsettomien on usein vaikea hyväksyä ystävän elämäntilanteen muutosta. Vauva herättää ystävässä myös vaikeita tunteita ja pakottaa miettimään omaa elämäntilannetta.

Missään tapauksessa ei kannata roikkua ihmisissä, jotka ei osaa käyttäytyä tai jos yhteydenpito on yksipuolista.

Mä koen myös tällaiset ihmiset, jotka eivät kestä ystävyyssuhteen hiljaisempia aikoja, ahdistavina. Takertuvuus on aina ollut sellainne asia, jota oon karsastanut, ja varmin tapa päästä musta eroon kaverina tai ystävänä, onkin aina ollut se, että vaatii tiivistä yhteydenpitoa ja mahdollisesti vielä syyllistää, jos ei jostain syystä ehditäkään tavata tai olla muuten yhteyksissä. Yksi läheinen ystävyyssuhde loppui siihen, kun muutimme eri paikkakunnille opiskelemaan, ja ymmärrettävästi sitten yhteinen aika väheni. Tuo entinen ystäväni syyllisti ihan hirveästi siitä, että en ollut häneen tarpeeksi yhteydessä ja oli mustasukkainen muista ystävistäni ja heidän kanssaan tekemistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät jakavat asioita. Jos ystävälläni ei olisi aikaa minun vauva puheilleni, en itsekään jaksaisi kuunnella hänen miessotkujaan. Mutta ollaankin siitä tehokas parivaljakko ettei lapset tai miehet ole onnistuneet ystävyyttämme pilaamaan. Asia kuin asia ja meillä on aina aikaa toisillemme. Erilainen elämäntilannekin koska minulla kaksi lasta ja mies, ystävällä ei lapsia eikä miestä. Ja mielellään kyselee lapsistakin.

Ettekö te muusta voi puhua? Ihme sakkia täällä.

Pilkunn*ssija. Tuttu ihmistyyppi.. Ja kiitos kysymästä, kyllä voidaan. Nuo olivat vain esimerkkejä että esimerkiksi mistä juttelemme. Ja enkai täällä alkaisi kertomaan edes tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minut taas on hylännyt kaksi vanhaa ystävääni, tultuaan äideiksi. Kun heille soitti ei heillä ollut koskaan aikaa jutella koska aina oli jotain taaperon kanssa tai sitten olivat väsyneitä. Koskaan eivät soittaneet takaisin itse. Totesin että eivät varmaan halua olla tekemisissä lapsettoman kanssa. Tästä on nyt lähes 20 vuotta. Kun jossain törmäämme sattumalta moikataan mutta muutamaan sanaan jää kuulumisten vaihto nykyisin.

Minulle on myös käynyt näin päin, eli välit useampaan ystävään katkenneet heidän perustettuaan perheen. Itse olisin kyllä mielellään jatkanut yhteydenpitoa ja lapsettomana voinut vaikka joskus toimia lapsenvahtina tai muuna apuna. Mutta monet tuntuvat lapset saatuaan käpertyvän siihen lapsiperhemaailmaansa, ja kaikki muu ympäriltä unohtuu, vaikkapa juuri ne entiset ystävätkin.

Ap alat puhua vauvastasi ystäville "se jonka nimeä ei saa mainita" jos eivät vauvastasi halua kuulla :D ystävä kysyy missä olette ja ketä teitä on ja kun olet lapsesi ja miehesi kanssa niin olet miehesi ja sen jonka nimeä ei saa mainita kanssa :)))))))

Vierailija kirjoitti:

Soita ja pyydä kahville. Kysele kuulumisia ja ole kiinnostunut ystäväsi asioista. Äläkä puhu lapsestasi, ellei toinen osoita, että on kiinnostunut. Elämässä on kaikkea muutakin, kuin lapsi, vaikka se omasta mielestä on jotain maata mullistavaa.

Vauvan äiti ei saisi puhua vauvasta mutta pitää olla kiinnostunut toisen kuulumisista? Eli lapsen saanut ei saa puhua elämäänsä mullistaneesta ihmisestä, mutta sama ei koske kaveria ja hänen asioitaan? Jos kaveri on löytänyt vaikka uuden kumppanin tai hän on juuri eronnut, pitäisikö vastaavasti olla tästä ihan hiljaa?

Kuulostaako tasapuoliselta ystävyydeltä? Ei, kenenkään ei tarvitse ystävyydessä piilotella omaan elämään vaikuttavia ihmisiä ja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita ja pyydä kahville. Kysele kuulumisia ja ole kiinnostunut ystäväsi asioista. Äläkä puhu lapsestasi, ellei toinen osoita, että on kiinnostunut. Elämässä on kaikkea muutakin, kuin lapsi, vaikka se omasta mielestä on jotain maata mullistavaa.

Vauvan äiti ei saisi puhua vauvasta mutta pitää olla kiinnostunut toisen kuulumisista? Eli lapsen saanut ei saa puhua elämäänsä mullistaneesta ihmisestä, mutta sama ei koske kaveria ja hänen asioitaan? Jos kaveri on löytänyt vaikka uuden kumppanin tai hän on juuri eronnut, pitäisikö vastaavasti olla tästä ihan hiljaa?

Kuulostaako tasapuoliselta ystävyydeltä? Ei, kenenkään ei tarvitse ystävyydessä piilotella omaan elämään vaikuttavia ihmisiä ja asioita.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Ap alat puhua vauvastasi ystäville "se jonka nimeä ei saa mainita" jos eivät vauvastasi halua kuulla :D ystävä kysyy missä olette ja ketä teitä on ja kun olet lapsesi ja miehesi kanssa niin olet miehesi ja sen jonka nimeä ei saa mainita kanssa :)))))))

Voi luoja miten tyhmä idea🙄

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos lapsi lähtisi vaikka isänsä kanssa yhdeksi illaksi evakkoon ja järjestäisit ystävillesi illanistujaiset; hyvää tarjottavaa, viiniä,seurapelejä, jutustelua, sauna... Ellet ole niitä hysteerisiä äitejä jotka eivät voi olla erossa lapsestaan kuin max.tunnin.

Ystävät varmasti arvostaisivat ja huomaisivat että hei, se onkin ihan sama tyyppi kuin ennenkin.

Todella moni on tietämättään vauvakuplassa ja 99% jutuista liittyy jotakin kautta vauvaan.

Miksi juuri vauvan saaneen pitäisi heittää vauva ulos ja järjestää kavereille jotain juhlia? Eikö ystävyydessä oteta huomioon elämäntilanne? Ei pienen vauvan äidin tarvitse hyvitellä mitään tai leikkiä lapsetonta.

Todelliset ystävät päinvastoin vie rotinat mukanaan ja ymmärtävät, että pienen vauvan äitiys voi jopa joskus väsyttää ketä tahansa.