Lue keskustelun säännöt.
Tänä vuonna, isäinpäivä tulee olemaan tasan samanlainen kuin äitienpäivä.
09.05.2014 |
En ota paineita onko kaikki lapset tehnyt jotain isille, en tee lasten kanssa aamiaista, en hommaa mitään erityistä ruokaa, en kerro lapsille että isille kuuluisi laulaa. Sanon että nyt voitte viedä kerhossa tekemänne jutut, paitsi tämä pienin kun eihän se vielä oma-aloitteisesti kykyne yksin mitään tekemään. Ja huikkaan jossain välissä hyvää isänpäivää. Sen jälkeen voikin rentoutua ja miettiä mitä itse tekisi. Jos ukko mököttää tai ihmettelee jotain, kysyn että no, mikä sulla nyt on?!!
Vittu että vituttaa jo valmiiksi. Ja se etten pysty tuota tekemään, koska lapset odottaa näitä päiviä. Miten joku voi olla noin vitun itsekäs, ja varmasti tietää päivän olevan tulossa. Ja joka vitun vuosi sama homma. En vaadi ihmeitä, mutta on se ny vittu kumma kun ei voida vähän nähdä vaivaa toisen eteen!!!!!!
Kommentit (72)
Mies ei ole tullut yöksi kotiin. Laitoin viestin, että katsokin että olet huomenna kotona kun on äitienpäivä ettei lapset pety. Ja juurikin näin ettei lapset pety!!! Ja riittää kahvinkeitto, ei mitään ihmeellistä tarvi olla, kunhan isommat lapset voi korttinsa aamulla ojentaa ja tuoda kahvin sänkyyn. Ovat varmaan kuulleet päiväkodissa miten äitienpäivänä käyttäydytään, heidän isänsä ei tiedä vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 08:21"]Miksi olet ottanut itsellesi miehen, joka ei jaa samanlaista arvomaailmaa tai osaa katsoa asioita siltä kantilta, että ne ovat sinulle tärkeitä? Ihmiset ovat erilaisia ja toisen persoonaa ja käytöstä on hankala alkaa mieleisekseen muuttamaan, siksi ymmärrän kyllä miksi miehesi on tuollainen.
en myöskään usko siihen, että käytös periytyisi kaikilla suoraa omilta vanhemmilta. Meillä äitienpäivää juhlittiin kotona nimenomaan sillä hienosti pöytään katetulla aamiaisella. Ensin herätettiin äiti korttien ja lahjojen kanssa ja sit siirryttiin aamiaispöytään, isäni on aina auttanut ja ollut mukana tässä. Tämän vuoksi minä Tykkään juhlia samalla tavalla. Mieheni on alkkisperheestä, jossa ei ole juhlittu mitään, mutta silti hän muistaa minua samalla tavalla kuin minun äitiäni edelleen muistetaan. Hän tekee sen siksi, että on minun lapsuudenkodissani nähnyt kuinka iloiseksi Se tekee kaikki ja kuinka tärkeää Se on minulle. Ei tarvi valittaa kun on kumppani, joka arvostaa samoja asioita. Kyllä kumppanin valinta on mennyt pieleen, jos käytöstä ja olemusta pitää olla koko ajan muuttamassa ja valittamassa.
[/quote]
Me oltiin joskus samanlaisia, ja käytiin vuosikausia keskusteluja kuinka kasvatamme joskus tulevia lapsia. Kasvatusasioista olemmekin pääasiassa olleet samaa mieltä, monesta muusta asiasta ei. Mies kyllä on lasten kanssa oma-aloitteisesti paljonkin, mutta merkkipäivien huomioiminen ei oikein onnistu. Myöskään lasten syntymäpäiville ei uhraa ajatustakaan, on kyllä paikalla ja tekee mitä sanotaan. Mutta olisi mahtavaa jos joskus ajattelisi itse jotain. On melko itsekeskeinen ja lapsellinen muutenkin. Tämä kaikki on selvinnyt vasta vuosikymmenen jälkeen ja lasten jälkeen. Emme kasvaneet vastuuseen ja vanhemmuuteen samaa vauhtia. Hän on itse yh-perheestä, eikä isän mallia ole oikein ollut..
Ja tää kaikki selvisi yllättäen, kun mukuloita oli suollettu vähintään kolme?
Äitipatsas jalustalle, palvotaan loppu vuosi. Riittääkö uhriutujille, jotka ovat niin huomionkipeitä, että aikuinen vanhemmuus on sivuseikka?
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 23:20"]Ihanko oikeasti kitiset siitä, että mies ei järjestä sinulle käskystäisi huolimatta itsellesi mieluisaa äitienpäivähulabaloota? Mahdoton ymmärtää tuollaista manipulointia ja uhraamista.
[/quote]
Mitä vitun hulabaloita täällä nyt on kukaan vaatinut??!! :D Ehkä sulle on ok opettaa lapsille ettei toisista niin tarvitse piitata, heidän merkkipäivät voidaan ohittaa olankohautuksella. Minulle ei. Ja on tärkeää että olen äiti. Sinulle on ilmeisesti sekin ihan sama :)
[/quote]
En jaksa lukea loppua vastauksista mutta just näin. Vain Suomessa voidaan ylpeillä sillä että minäpä en muista tai huomioi toisia mitenkään, edes sitä varten perustetun päivän takia. On täysin kohtuutonta että kerran vuodessa tekisin toiselle aamupalan ja pienen lahjan antaisin ja muutaman ystävällisen sanan sanisin ja sitten tehtäis jotain perheenä. Miten kukaan voi vaatia ihmiseltä tällaista kohtuutonta sosiaalisuutta ja muiden huomioon ottamista puhumattakaan nyt jostain rakkauden osoituksista. MINÄ haluan kaivella muniani tasan 365 päivänä vuodessa. Ja mun vaimo on niin ylpee siitä miten hyvä jätkä se on kun sille ei tulis mieleenkään koskaan vaatia mitään muuta kuin munien kaivelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 08:45"]
Mies ei ole tullut yöksi kotiin.
[/quote]
Sori, kuulostaa siltä, että teidän perheellä on muitakin ongelmia kuin vain äitienpäivä. Teini-ikäiset kiukuttelee noin "no mä en sit tuu yöks kotiin".
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 08:45"]
Mies ei ole tullut yöksi kotiin.
[/quote]
Sori, kuulostaa siltä, että teidän perheellä on muitakin ongelmia kuin vain äitienpäivä. Teini-ikäiset kiukuttelee noin "no mä en sit tuu yöks kotiin".
[/quote]
Ei ollut ap.n mies vaan joku muu.
T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 08:21"]Miksi olet ottanut itsellesi miehen, joka ei jaa samanlaista arvomaailmaa tai osaa katsoa asioita siltä kantilta, että ne ovat sinulle tärkeitä? Ihmiset ovat erilaisia ja toisen persoonaa ja käytöstä on hankala alkaa mieleisekseen muuttamaan, siksi ymmärrän kyllä miksi miehesi on tuollainen.
en myöskään usko siihen, että käytös periytyisi kaikilla suoraa omilta vanhemmilta. Meillä äitienpäivää juhlittiin kotona nimenomaan sillä hienosti pöytään katetulla aamiaisella. Ensin herätettiin äiti korttien ja lahjojen kanssa ja sit siirryttiin aamiaispöytään, isäni on aina auttanut ja ollut mukana tässä. Tämän vuoksi minä Tykkään juhlia samalla tavalla. Mieheni on alkkisperheestä, jossa ei ole juhlittu mitään, mutta silti hän muistaa minua samalla tavalla kuin minun äitiäni edelleen muistetaan. Hän tekee sen siksi, että on minun lapsuudenkodissani nähnyt kuinka iloiseksi Se tekee kaikki ja kuinka tärkeää Se on minulle. Ei tarvi valittaa kun on kumppani, joka arvostaa samoja asioita. Kyllä kumppanin valinta on mennyt pieleen, jos käytöstä ja olemusta pitää olla koko ajan muuttamassa ja valittamassa.
[/quote]
Me oltiin joskus samanlaisia, ja käytiin vuosikausia keskusteluja kuinka kasvatamme joskus tulevia lapsia. Kasvatusasioista olemmekin pääasiassa olleet samaa mieltä, monesta muusta asiasta ei. Mies kyllä on lasten kanssa oma-aloitteisesti paljonkin, mutta merkkipäivien huomioiminen ei oikein onnistu. Myöskään lasten syntymäpäiville ei uhraa ajatustakaan, on kyllä paikalla ja tekee mitä sanotaan. Mutta olisi mahtavaa jos joskus ajattelisi itse jotain. On melko itsekeskeinen ja lapsellinen muutenkin. Tämä kaikki on selvinnyt vasta vuosikymmenen jälkeen ja lasten jälkeen. Emme kasvaneet vastuuseen ja vanhemmuuteen samaa vauhtia. Hän on itse yh-perheestä, eikä isän mallia ole oikein ollut..
[/quote] tämä siis Ap
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 23:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 23:32"]Isänpäivä, ei isäinpäivä!
[/quote]
Öö, lasten isä + vaari = kaksi isää, käsittääkseni isäin on monikko..? Kuin noloo tulla pätemäön kirjotusvirheistä tabletti- ja kännykkä aikakaudella :D
[/quote]
Tässä teille, ääliöt!
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4
[/quote]
Voi vitsit, joku haukkuu toisia ääliöiksi ja pätee sen jälkeen WIKIPEDIALLA lol!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies muistaa mua kyllä ihan joka päivä jotenkin jos jotain sopivaa osuu kohdille, laittaa vaikka unohtuneen lohkolämmittimen pistokkeen kiinni ja piirteli taaperon kanssa aaneloselle äitienpäiväkortit.... eli ehkä tätä taustaa vasten minua ei yhtään harmita lapsen kanssa leipoa itse omaa äitienpäiväkakkuani, saanpahan ainakin mieleisen.
Meillä äitien-, ja isänpäivät sekä aikuisten syntymäpäivät järjestetään lapselle ei aikuiselle. Aikuisten kesken muistamiseksi riittää onneksi olkoon ja pusu poskelle.
Jos mies ei osaa luoda oikeanlaista äitienpäivää silloin kun lapset ovat pieniä, luo se tunnelma itse. Jos et saa kukkia, lähtekää kävelylle ja kukkakaupan kohdalla pysähdys ja valitset itse itsellesi kukkaset. Jos mies ei tee sinulle aamiaista/lounasta niin siitä vaan valmiille brunssille ravintolaan. Ja kaikki tämä iloisena ja ilman mitään marttyyrinelkeitä.
Ei äitienpäivää tarvitse juhlia tietyn kaavan mukaan, johon sisältyy pakollisina elementteinä aamiainen sänkyyn kukkineen ja lahjoineen. Äitienpäivä on oikeastaan ihanin silloin, kun saa lapsen päiväkodissa askarteleman kortin ja ehkä viilipurkissa kasvatetun kesäkukkasen alun ja saa pysähtyä hetkeksi vain nautiskelemaan lapsistaan ja äitiyden tunteesta. Sänkyyn tuotu kahvikupillinen on lisäbonus.
Tulee vielä olemaan äitienpäiviä, jolloin lapset saattavat olla opiskelemassa kaukana ja äitienpäivä onkin vain postissa tullut kortti ja puhelinsoitto.
Nauttikaa hyvät mammat äitienpäivästä ilman paineita! Jos miehenne ei osaa järjestää toiveidenne mukaista päivää, tehkää päivästänne juuri sellainen kuin haluatte. Syökää omaostamaanne prinsessakakkua, poimikaa lapsien kanssa valkovuokkoja, tehkää lapsienne kanssa jotain mukavaa, sillä ilman niitä kullannuppuja ette olisi äitejä!
Muistakaa myös omia äitejänne, tässä vaiheessa tuskin he saavat enää aamiaisia sänkyyn. Äitienpäivälounas oman äidin ja anopin kanssa ei ole oikeasti pöllömpi idea (jos vaan välit ovat kunnossa). Siinäpä saa sitten kaksi sukupolvea mammoja tuntea elämän jatkuvuutta ja katsella sitä kolmatta polvea, joka varmaan mielellään askartelee kortit myös mummoille.
Kiukuttelemalla äitienpäivänä lahjojen ja ohjelman puutetta siirrätte sitä tapaa ja tunnelmaa myös lapsiinne. Kyllä he aistivat kireän äitienpäiväfiiliksen ja muistavat sen vielä aikuisina.
Nyt tämä mamma hakee korurasiasta ylioppilaslyyrat esiin huomsta varten, niin saa olla rinta rottingilla, kun on pari penskaa saanut ohjattua aikuisuuden kynnykselle. Pitää muistaa hakea se Frödingen kakku lähikaupasta myös...
AP, ongelmana ei ole yksi äitienpäivä, vaan teidän parisuhde. Mies ei varmaan muutoinkaan näytä avoimesti, että arvostaa sua/ touhua oma-aloitteisesti jotain lasten kanssa? Ymmärrän hyvin, jos tuo kaivelee. Oletteko puhuneet siitä vakavasti?
Kun mies saattaa ihan muuten vaan tuoda mulle aamupalan sänkyyn ja todellakin järjestää meille kivaa tekemistä. Oikeastaan joka viikonloppuna. Siksi siihen en lataa siihen ätienpäivään mitään isoja odotuksia. Tiedän, että minua arvostetaan. Sitä näytetään ihan arjessa, eikä ole pelkoa, että se äitienpäivä heiltä unohtuisi. Sun paha olo tulee varmaan siitä, että muina päivinä huomioimista on ilmeisesti aivan turha odottaa. Puhu sun tunteista sun miehelle! Eikö silloinkaan kuuntele?