Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1035)
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana korkeakoulussa jotkut tyypit vaikuttivat alkuun mukavilta ja ajattelin heissä olevan ystäväpotentiaalia. Mutta todellinen karva paljastuikin vasta myöhemmin!
Nämä muutamat naispuoliset opiskelijat kiusasivat yhdessä valitsemiansa henkilöitä. Kiusanteko oli tottakai fiinimpää kuin lapsilla ja nuorilla. Kuten aikuisilla aina, jotta ulkopuolisten olisi mahdollisimman vaikea puuttua ja kiusaajat eivät joutuisi vastuuseen. Usein nämä naiset saattoivat vain vaihtaa keskenään merkitseviä katseita tai pyöritellä yhdessä silmiä, eikä näitä eleita ollut tarkoituskaan piilotella muilta. Monesti he myös puuttuivat ikävillä kommenteilla joidenkin tiettyjen henkilöiden sanomisiin ja tekemisiin. Jos joku heidän hyväksymänsä henkilö sen sijaan sanoi tai teki saman, niin eivät he tietenkään puuttuneet ja kritisoineet.
Tämän naisklikin toiminnan seurauksena yksi opiskelija jättäytyi pois ryhmästä viimeisenä vuonna, koska alkoi pelätä liikaa lyttääviä kommentteja. Kiusaajat löysivät heti tilalle uuden kiusattavan, koska ilmeisesti olivat riippuvaisia kiusaamisesta eivätkä voineet elää ilman sitä. Ensi töikseen he heittivät uuden kiusatun ulkopuolelle vuosikurssin yhteisestä someryhmästä. He levittivät valheita uudesta uhrista ja yrittivät myrkyttää koko muun ryhmän olemaan häntä vastaan. Valitettavasti ryhmän heikoimmat lähtivät tähän mukaan, koska hakivat epätoivoisesti muiden hyväksyntää eivätkä halunneet itse joutua kiusatuksi.
Nämä kiusaajanaiset olivat myös ryhmässä heitä, jotka käyttivät ensimmäisenä kyynärpäätaktiikkaa, kun koko vuosikurssille tarjottiin työtilaisuuksia tai muita mahdollisuuksia edistää uraa. He eivät todellakaan ehdottaneet tasapuolisia toimintatapoja tai huomioineet muita millään tavalla. Heillä oli aina ensimmäisenä mielessä vain minä-minä-minä!
Opintojen alussa kaikki vuosikurssilaiset olivat mielestäni lähtökohtaisesti hyviä tyyppejä, joten pidin myös kaikkia näitä naisia kivoina ihmisinä, joihin halusin tutustua paremmin. Vähitellen mielikuva alkoi muuttua ja viimeisenä vuonna olin jo täysin varma, että en todellakaan halua olla opintojen jälkeen heidän kanssa yhtään missään tekemisissä. Kuka nyt kiusaajia elämäänsä haluaisi!
Joskus tuollaisista tulee naispomoja. Muutama on tullut vastaan. Vaikka olisivat kuinka asiallisia yleensä, piirteet nousevat esiin. Pomoina eivät ole aidosti naisryhmän tai nais-mies-ryhmän jäseniä mutta voivat pitää sosiaalisista peleistä.
Mahdollisesti palkkaavat minut, koska minulla on pitkä työura ja ajattelevat hyötyvänsä. Oma alempi asemani konkretisoituu selvästi jossain vaiheessa, varsinkin jos ja kun ovat pomottajatyyppiä ja tietynlaisia suosivia. Ei ole heistä ystäviksi emmekä ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usealla ihmisellä liian urautunut/ahdas ajatusmaailma.Jotenkin turhauttavaa edes yrittää pitää yhteydenpitoa yllä kun tuntuu ettäjuttelee sellaisen ihmisen kanssa,joka jäänyt Kekkosen ajan Suomeen mielentilaltaan.
Yksi tapaus tulee mieleen, jolloin lopetin syvällisemmän tutustumisen. Tämä ihminen oli monella tapaa ihana, mutta hirmuisen kriittinen kaikkea ja kaikkia kohtaan. Minuakin moitti useampaan kertaan siitä, että olin jossain tilanteessa muka sanonut jotain väärin ja hän oli "pettynyt minuun." Ja hyvin pienistä asioista oikeasti oli kyse. Ihan niin tarkkaan syyniin en ystävän puolelta jaksaisi joutua...
Nuorena keskikoululaisena oli todella typerä, ystäviä ei ollut, ja kun sellaisen olisin välitunnilla löytänyt, niin jutteluamme seuranneet sanoivat: "kuinka sinä voit, ethän sinä voi, voi kamalaa" jne. Ja jos mitä olen katunut niin sitä, että en uskaltanut olla suoraselkäinen ja tutustua tuohon toiseen nuoreen.
Olen aika rauhallinen ja olen huomannut että minuun yrittää liimautua sellaiset, jotka ei ole kiinnostuneet itse kuuntelemaan. Suu käy koko ajan ja kaikki männyn kävytkin käydään lapi, kun jotain kerrotaan. Asian voi sanoa lyhyemminkin ja antaa toisellekin suunvuoron
Monta kertaa olisi itselläkin ollut jotain kommenttia tai asiaa josta puhua. Asia ehtii sitten jo itseltäkin unohtua kun kuuntelee sitä papatusta
Eräs puhuu ja puhuu kauan ja sitten lopettaa kuin lennosta, " Pitää lähteä lenkittämään koiraa " lausahdukseen
Alan tietoisesti vähentämään heidän seuraansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vuoksi, että hän valittaa koko ajan somessa elämästään, etenkin työstään joka on niin kuormittavaa paskaa mutta josta ei kuitenkaan ”voi” lähteä koska niin hyvä palkka. No ei siinä mitään jos päättää vuodesta toiseen kärsiä mutta kun kukaan ei juuri siinä työssä pakota olemaan, ei sitä loputonta valitusta jaksa lukea ja kuunnella. Se on ollut myös niiden parin hänen kanssaan vietetyn kahvistelun ykköspuheenaihe, hänen paska elämänsä ja työnsä. Jokaisen parannusehdotuksen tyrmää alkuunsa ennen kuin lausetta on saanut loppuun; hänen on vaan pakko kärsiä ja tienata. Vaikka ei oikeasti todellakaan ole, ei käsittääkseni isoja velkoja maksettavana eikä lapsia elätettävänä. Rahaa menee lähinnä shoppailuun ja siihen että syö koko ajan ulkona tai tilaa ruokaa kotiin.
En tiedä, ehkä hän on masentunut. Mutta minä en ole terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Olen epäsosiaalinen. En pärjää ihmisten kanssa joten tykkään olla yksin. Koulukiusaamisen kohteena olo ei ole vieläkään lähtenyt pois parinkymmenenkään vuoden jälkeen. En luota keneenkään ja minua on aina selkään puukotettu. En pysty pitämään puoliani, joten parempi olla vaan itsensä seurassa. Sori ei ole sinun syy.
Hei sama! Kaikkein ihaninta elää näin, eipä professionaalisuuden ulkopuolella kukaan uskoisi miten yksin olen. Hyvä tilanne! Perhe on toki, muut saavat suksia *******.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ystävystynyt sellaisiin ihmisiin, kun jonkin ajan kuluttua huomaan, että käyttävät vain hyväkseen. Ja varsinkin yli puheliaat ihmiset ärsyttää, ei saa omaa puheen vuoroa, yhdelle huomautin asiasta ja alkaa haukkumaan minua liian huomionhakuiseksi? Mitä ihmettä, kun toinen puhuu koko ajan ja samalla ihmisellä pitää olla känny matkassa koko ajan ja vastata viesteihin tai pitää hänestä ottaa kuvia... vuah!!!, miten uuvuttava ystävyys, siis jätin hänet tästä syystä. Ja toinen tapaus, niin soittaa vain humalassa, ei halua mitään muuta kuin valittaa koko ajan elämän tilanteestaan, mutta ei lainkaan kuuntele minua, jos kuuntelee, niin kommentti on suurin piirtein sitä luokkaa, että mitä valitat, eihän minulla saa olla huolia tai murheita? Ja jätin myös ex-mieheni, joka haukkui minua koko ajan ties mistä, ei hyvää titteliä, en osaa pukeutua oikein, en osaa puhua oikein, ja minun kanssa ei voi tanssia, kun taas muiden naisten kanssa tanssi kelpaa. Olin kaunis nainen ja mielestäni älykäs, pohdiskelija, taiteellinen, yhteiskunnasta kiinnostunut... mutta huomaan, että olen vain tavannut vääränlaisia ihmisiä ja ehkä kasvattaneet minua toisaalta, etten halua enää samanlaista.
Syy oli jatkuva rahan pyytäminen lainaksi. On ollut nuorena itselläkin sitä ongelmaa ja päässyt eroon sellaisesta. Keski-ikäisiä ja sitä vanhempia ihmettelen jotka koko ajan kehtaavat kiristää vippiä ihan keneltä tahansa. Eikö tuossa iässäkään vielä hallitse raha-asioitaan ja ole oppinut budjettiaan laskemaan. Rahaa kun tulee niin eletään leveästi ja laskut tulevat yllätyksenä. Ei osaa kynää ja paperiakaan käyttää tehdäkseen mitään rahankäyttö suunnitelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs henkilö taannoin yritti kovastikin ystävystyä kanssani, mutta itselle tuli sellainen fiilis että en halua enempiä tutustua. Oli jotenkin hyvin kontrolloivan ja määräilevän oloinen. Asioiden kuului mennä juuri hänen tavallaan. Tuntui myös, että oli liian sosiaalinen omaan makuuni. Jatkuvat yhteydenotot eri somekanavissa ym. Itselle tuli vähän erakkomaisena ja kovin "omaa tilaa" arvostavana ihmisenä ahdistunut olo. Kyseessä naapuri.
Ihmiset jotka vatvovat vain omia asioitaan, jätän vatvomaan muille jotka jaksavat toimia "terapeutteina." Ystävyyden kuuluu olla vastavuoroista. Pitää osata myös kuunnella ja olla kiinnostunut tai se on arrivederci.
Vierailija kirjoitti:
Eräs henkilö taannoin yritti kovastikin ystävystyä kanssani, mutta itselle tuli sellainen fiilis että en halua enempiä tutustua. Oli jotenkin hyvin kontrolloivan ja määräilevän oloinen. Asioiden kuului mennä juuri hänen tavallaan. Tuntui myös, että oli liian sosiaalinen omaan makuuni. Jatkuvat yhteydenotot eri somekanavissa ym. Itselle tuli vähän erakkomaisena ja kovin "omaa tilaa" arvostavana ihmisenä ahdistunut olo. Kyseessä naapuri.
Ihmiset jotka vatvovat vain omia asioitaan, jätän vatvomaan muille jotka jaksavat toimia "terapeutteina." Ystävyyden kuuluu olla vastavuoroista. Pitää osata myös kuunnella ja olla kiinnostunut tai se on arrivederci.
Vika lause, se on siis "adieu" ei "arrivederci." :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa aina että todellinen ystävyys on erittäin harvinaista. Itse olen jo oppinut että kehenkään ei voi eikä kannata luottaa, se on elämän laki.
Työkaverit, jotka kahden kesken puhuu pahaa muista, ei houkuta ystävystymään tai viettämään vapaa-aikaa heidän kanssaan.
Ja nämä joilla suu vaan käy koko ajan.
Ja se yksi, joka on aina oikeassa, ihan joka asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoja. Tunkeilevia. Takertuvia. Selvästi vähäjärkisiä, fanaattisia, mustavalkoisia.
Vuorovaikutus on herkkä juttu. En ala ruhjomaan nelikulmaista palikkaa pyöreään reikään. Mun on itsekin saatava jotain ihmissuhteesta, johon ryhdyn, sillä en mä jaksa pelkästään antaa, viihdyttää, kouluttaa. En ole konsulttitoimisto enkä terapeutti.
Sellaiset ihmiset, jotka vievät energiasi totaalisesti. Ystävyys ei ole aitoa, vaan se on hyötymistä tavalla tai toisella nyt tai se idea on selvästi tulevaisuudessa. Sellainen korokkeelle asettaminen, "kun sinä tiedä ja osaat". Palveluksien pyytäminen, minusta pitäisi odottaa, että toinen tarjoutuu! Lainaajat! Ostajat halvalla! Henkilöt, jotka puhuvat kokoajan itsestään. Toisista pahaa puhujat! Kitupiikit.
En halua olla useimpien ihmisten ystävä koska minulla on hyvin huono itsetunto ja vaatii aika maagista elekieltä, jotta voin tulkita jonkun ajattelevan minusta hyvää, hyväksyvän minut itsenäni ystäväkseen ja kyetäkseen vastaamaan tunteisiini (toverillisiin) vastavuoroisesti. Olen monta kertaa kuvitellut, että tästä huolimatta olisin saanut ystävän, mutta kiireisenä perheellisen en ole pitänyt ilmeisesti riittävän tiheään yhteyttä. Kuvitellut, että säännöllinen ajanvietto ja treffeille ei ole aivan välttämätöntä ystävien kesken jos tosiaan ei arjessaan kumpikaan ehdi. Yllättäen nämä kaikki ihmiset ovat jonain päivänä vaikuttaneet hyvin kylmäkiskoisilta ja haluttomilta olla missään tekemisissä. Olen jäänyt miettimään mistä silloin tuulee, mutta niin on vain järkytyksekseni käynyt. Tästä johtuen olen asennoitunut pärjäämään loppu elämäni ilman mitään ylimääräisiä ystäviä tai haaveilematta ystävystymisistä. En ole pahanpuhuja, vaivaksi, valittaja, manaaja, lannistaja enkä myöskään vähättele, tuomitse tai muuten ole surkea ystävä. Toki kaikista yksityisasioistani en jaa avoimesti kaikkea jos asiat ovat henkilökohtaisia muillekin. En kuitenkaan näe, miten poikkeaisin ihmisenä tai olisin huonompi ystävä kuin kukaan, jolla ystäviä on. Itse en kenties vain ole kiinnostava tai muuten ei heillä olekaan ollut aikaa olla enää ystävällinen vastavuoroisesti. Joten voin olla hyvin hitaasti lämpenevä jatkossa, vaikea kuvitella, että joku tahtoisi aivan erityisesti olla juuri minun ystäväni. En jaksa pettyä kuvitellessani sellaista.
Kun keskustelun aihe on ainoastaan hänen erityislapset ja heidän saamat niukat resurssit terapioiden ym. suhteen. Kela maksaa jopa tarhaan viennin ja pois hakemisen, kun se on kuulemma terapiaa. Rouva itse on töissä 200m päässä ja takuulla vie kakaran hoitoon mennessä ja hakee tullessa. Mutta kela maksaa kilometrit. Oikein rehvasteli tällä.
Olen itse kovapalkkaisessa työssä ja teen pitkää päivää - ja maksan veroja itseni kipeäksi. Ei oikein nappaa kuunnella tällaista pummia. Avustukset aiheesta on ok, mutta joku raja siinä yhteiskunnalta pummaamisessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs henkilö taannoin yritti kovastikin ystävystyä kanssani, mutta itselle tuli sellainen fiilis että en halua enempiä tutustua. Oli jotenkin hyvin kontrolloivan ja määräilevän oloinen. Asioiden kuului mennä juuri hänen tavallaan. Tuntui myös, että oli liian sosiaalinen omaan makuuni. Jatkuvat yhteydenotot eri somekanavissa ym. Itselle tuli vähän erakkomaisena ja kovin "omaa tilaa" arvostavana ihmisenä ahdistunut olo. Kyseessä naapuri.
Ihmiset jotka vatvovat vain omia asioitaan, jätän vatvomaan muille jotka jaksavat toimia "terapeutteina." Ystävyyden kuuluu olla vastavuoroista. Pitää osata myös kuunnella ja olla kiinnostunut tai se on arrivederci.
Vika lause, se on siis "adieu" ei "arrivederci." :P
Mikä vikaa on arrivederci = näkemiin ?
En halunnut ystävyyttä liian puheliaisiin ihmisiin, jatkuvaa monologia ja eivät kuuntele lainkaan. Toinen ovat tämä heikko tuntoiset ihmiset, jotka etsivät sinusta vikoja, että voivat nostaa omaa egoaan. Ei kiitos.