Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1035)
Mä meinasin ystävystyä, mutta kaveri paljastui vegaaniksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aihe on viime aikoina mietityttänyt, koska opiskelukaverini, jonka kanssa olisi varmaan syytä pysyä ok väleissä, pyyteli minua kanssaan milloin minnekin. Olen varsin introvertti, ja mieluummin kuuntelen vaikkapa mielenkiintoista haastattelua kuin juttelen niitä näitä sellaisen ihmisen kanssa, josta ei tule fiilistä, että surffaisimme samoilla aalloilla. Lisäksi hänestä tulee vähän sellainen viba, että tyypistä kannattaa pysyä kaukana - ehkä siksi, että kyselee kovasti kuulumisiani, mutta ei kerro itsestään mitään. En halua kertoa liian suoraan, miksi en halua tavata, mutta en myöskään joutua mihinkään valkoisten valheiden suohon. Onneksi viime aikoina kontaktiyritykset ovat vähentyneet, joten viesti on ehkä mennyt perille.
Yleisemmällä tasolla voisi sanoa, että itsekkyys, tilannetajun puute ja liika piikikkyys karkoittavat ainakin minut melko tehokkaasti.
Entinen työkaverini oli ensin ihan mukavan tuntuinen nuori mies. Tosin aika vilkkaasti hän tutustui tousiin ihmisiin. Ajan myötä hänestä alkoi liikkua huhuja että hän valehteli ja käytti härskisti hyväkseen työpaikalla nuorempia naisia. Tyyppi menetti hermonsa ja vaihtoi paikkaa taannoin kun alkoi jäädä valheistaan kiinni. Kyllä me hyvät naurut saatiin kahvipöydässä kun jokaiselle oli tämä kertonut vähän eri tarinaa. Toisille hän oli sanonut että on kotoisin esim Porista toisille että oli Oulun suunnalta. En hyväksynyt hänen kaveripyyntöään. Sen verran draamaa luova ihminen ja hukassa itsensä kanssa ettei näin vanhana tarvitse enää katsella sellaista.
Esitän sosiaalista ja mukavaa ihmistä. Tosin sitä varmasti olenkin.
Olen kuitenkin kokenut raakaa väkivaltaa, jonka aiheuttamien traumojen takia minulla ei ole halua eikä kykyä ystävystyä lähemmin.
Jopa yksinolo on vieläkin ajoittain vaikeaa ja varpaillaan oloa keho hälytystilassa.
Traumojani on hoidettu kuten kidutettujen sotilaiden.
Olen introvertti enkä halua ihmisiä elämääni, mistä johtuen olen joutunut useastikin kieltäytymään kaveruudesta toisten kanssa. Kestän hyvin ihmisiä työpaikalla ja harrastuksissa ja olen näissä tilanteissa puhelias ja sosiaalinen. Ilmeisesti jopa mukavaa seuraa koska moni on halunnut tutustua myös muuten. Siihen en kuitenkaan pysty, vaan pyhitän illat yksinäisyydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoisin syy lienee ollut toisen ihmisen kaikenlainen paremmuus itseeni verrattuna. Valovuosia fiksumpi, ahkerampi, kauniimpi, sivistyneempi ja kaikkea muuta hyvää. Hänellä oli myös paljon ystäviä. En vaan voinut käsittää mitä ihmettä hän olisi voinut saada ystävyydestämme. Pelkäsin että hän ei jotenkin vielä ollut tajunnut huonommuuttani ja järkyttyisi kun se lopulta paljastuisi, luultavasti minulle tosi nolossa tilanteessa.
Toisella kerralla alkoholismi ja yritys hyötyä minusta joka tilanteessa. Oli aina pummimassa rahaa, kyytiä, palveluksia, mitä vaan sattui tarvitsemaan sillä hetkellä. Koskaan ei mitään antanut takaisin.
Muita ei nyt muistu mieleen.
Olen tosi passiivinen ihmissuhteissa vaikka päällisin puolin olenkin ihan hauska, sosiaalinen ja pidetty. Suhteet jää usein pinnalliselle tasolle toisesta osapuolesta riippumatta, eli kyse ei ole siitä että muut olisivat erityisen tylsiä tai mitenkään epämiellyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esitän sosiaalista ja mukavaa ihmistä. Tosin sitä varmasti olenkin.
Olen kuitenkin kokenut raakaa väkivaltaa, jonka aiheuttamien traumojen takia minulla ei ole halua eikä kykyä ystävystyä lähemmin.
Jopa yksinolo on vieläkin ajoittain vaikeaa ja varpaillaan oloa keho hälytystilassa.
Traumojani on hoidettu kuten kidutettujen sotilaiden.
:{
Työni jälkeen viihdyn yksin. Saunon, hiljennyn ja nautin. Piirrän, maalaan ja kirjoitan. Ei tuohon mahdu "ystäviä".
Se tarkoittaisi yhteyden pitoa, tapaamisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työni jälkeen viihdyn yksin. Saunon, hiljennyn ja nautin. Piirrän, maalaan ja kirjoitan. Ei tuohon mahdu "ystäviä".
Se tarkoittaisi yhteyden pitoa, tapaamisia jne.
yhteydenpitoa* :)
Vierailija kirjoitti:
Esitän sosiaalista ja mukavaa ihmistä. Tosin sitä varmasti olenkin.
Olen kuitenkin kokenut raakaa väkivaltaa, jonka aiheuttamien traumojen takia minulla ei ole halua eikä kykyä ystävystyä lähemmin.
Jopa yksinolo on vieläkin ajoittain vaikeaa ja varpaillaan oloa keho hälytystilassa.
Traumojani on hoidettu kuten kidutettujen sotilaiden.
Samaistuin tähän viestiin. Elämässä nyt täytyy toimia tiettyjen sääntöjen mukaisesti, jos mielii pärjätä.
Olla ystävällinen ja hymyillä. Olla hillitty ja kohtelias.
Kuka tuosta ystäviä löytää? Pinnallisia kavereita korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen on täysin itsekeskeinen eikä ole kiinnostunut minusta ollenkaan. Tällainenkin on tullut vastaan mutta se itse pisti välit poikki koska oli niin kateellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä tapauksia riittää oman elämän varrelta lukuisia! Olen aika syvällinen ja rauhallinen ihminen, vaatimattomaksikin on kehuttu. No kuitenkin vastaan on tullut semmosia komentelijoita, jotenkin minun ystävällisyys on kai tulkittu avuttomuudeksi ja sitten on jotenkin koitettu päästä niskan päälle. Yhteisen harrastuksen puitteissa eräs alkoi suunnitella meidän yhteistä tulevaisuutta lajin parissa. Ahdistuin, oltiin pari kertaa vasta juteltu.
Parhaiten viihdyn yksin. En jaksa selitellä itseäni. Jos joku ymmärrä minua, olkoon ymmärtämättä. On kuitenkin joitain ihmisiä kenen kanssa on maailman helpoin olla. Kun on löytänyt kaltaisiaan.
Entinen kiusaajani olisi halunnut ystävystyä. En pitänyt ajatuksesta.
Yhteen tyyppiin jouduin pistämään välit poikki, kun hänen ja VAIN hänen kanssaan olisi pitänyt viettää joka sekunti. Hän karkotti muut ympäriltäni ja vapaa-ajalla häiriköi mankumalla kylään ja soittelemalla/viestittelemällä jatkuvasti. Tästä takiaisesta oli uskomattoman vaikea päästä eroon. Kuulin jälkeenpäin, että hän oli minut rauhaan jätettyään takertunut johonkuhun toiseen aivan yhtä tiukasti.
Vierailija kirjoitti:
Näitä tapauksia riittää oman elämän varrelta lukuisia! Olen aika syvällinen ja rauhallinen ihminen, vaatimattomaksikin on kehuttu. No kuitenkin vastaan on tullut semmosia komentelijoita, jotenkin minun ystävällisyys on kai tulkittu avuttomuudeksi ja sitten on jotenkin koitettu päästä niskan päälle. Yhteisen harrastuksen puitteissa eräs alkoi suunnitella meidän yhteistä tulevaisuutta lajin parissa. Ahdistuin, oltiin pari kertaa vasta juteltu.
Parhaiten viihdyn yksin. En jaksa selitellä itseäni. Jos joku ymmärrä minua, olkoon ymmärtämättä. On kuitenkin joitain ihmisiä kenen kanssa on maailman helpoin olla. Kun on löytänyt kaltaisiaan.
Tuo oli hyvin sanottu! Viihdyn muidenkin ihmisten kanssa, mutta en sellaisten, jotka haluavat tietää, miksi olen sellainen kuin olen tai miksi ajattelen jostain asista kuten ajattelen. Ihmiset, joille ystävyyden edellytyksenä on toisen elämäntarinan tunteminen tai toisen pään sisään pääseminen, ovat mielestäni erittäin rasittavia.
Jos ei henkilökemiat kohtaa niin ne ei kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan kestää että se kontrolloiva käytös tulee esiin?
Kyllä siinä jonkun aikaa menee, muutama kuukausi tutustumisesta. Epävakaat ja narsistit esittävät alussa normaalia, mutta sitten alkaa se pieni jäiden testailu. Kun tyyppi ehdottaa tapaamista ja kerrot että et pääse tuona viikonloppuna tulemaan muiden menojen vuoksi, alkaa tietynlainen "Aaai sulla on muuta menoa... no ei se mitään, hitsi kun olin vaan oottanut tätä... joo ei hätää, kyllä mä pärjään yksinkin.."-voivottelu jolla testataan oletko vietävissä vai et. Tarkoituksena on saada harmitus päälle että korvaat menetetyn tapaamisen toisena päivänä ja sitten vähitellen perut kaikki menosi kaverin vuoksi. Tuollaisia pieniä varoitusmerkkejä kannattaa pitää silmällä.
Olin kaverustumassa ikäiseni naisen kanssa. Hän oli laihduttamassa, itse olen aina ollut hoikka. Jotenkin tosi monesti kun söimme jotain yhdessä, hän dissaili hienovaraisesti ruokiani. Hän dissaili muutakin esim. olemukseeni liittyviä asioita, mutta erityisesti ruokiani. "Ai sinulla on evääksi banaani, kannattaisi ehkä valita joku vähäsokerisempi hedelmä, siinähän on tosi paljon sokeria!" "Ai sinä syöt maustamatonta rahkaa lounaaksi, minusta se ei kyllä ole mikään lounasruoka!" "Miksi otit tuota ruokaa? Se on tosi epäterveellistä " Samaan aikaan kun hän dissaili hedelmä-eväitäni ja lounasravintolavalintojani, hänellä itsellään oli eväänä suklaata ja limsaa TAI sitten menossa oli joku viikon ihme dieetti, jossa sai esim. syödä vain vihreitä kasviksia kun taivaalla paistoi kuu. Kunnes hän parin päivän päästä kyllästyi dieettiin ja oli taas suklaata ja sipsejä.
Minua on kiusattu ulkonäön takia koulussa. Olin sitä nykyä itsevarma ja pyrin ymmärtämään häntä, mutta en jaksanut sitä miten hän koitti hienovaraisesti painaa minua alas nostaakseen itseään ylös. Ja miten hän halusi jatkuvasti päteä "terveystiedoillaan ", kehuen omia valintojaan ja voimiaan paremmiksi niin kuin meillä olisi meneillään joku kilpailu. Minusta ei ollut ihan tervettä kiinnittää niin paljon huomiota kaverin syömisiin. Minulla on muita tuttavia, joilla on ylipainoa, heidän kanssa ei ollut ikinä ollut tämmöistä ihme käytöstä. En jaksanut tätä ja yhteydenpito hiipui vähän niin kuin itsestään. Eli tämän takia ystävyys ei edennyt pitemmälle.
Alue: Aihe vapaa
Mä en jaksa syyllistämistä siitä jos en heti avaa koko elämääni. Oon kuullut mm. lauseen "susta ei tiedä ootko lintu vai kala". Noh, mä tarviin vähän kauemmin että avaudun, ja jos joku on musta oikeasti kiinnostunut niin kannattaa pysytellä vierellä kärsivällisesti, ei hoputtaa ja tuomita. Kaikilla on oma tahti.