Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1035)
Mulla käy töissä mukava nainen asiakkaana. Hän on minua vanhempi, mutta pirteä olemukseltaan. Tiedän, että on kiinnostunut henkisistä asioista ja vaihtoehtojutuista. Se on minulle ok, ei häiritse. Ja hänen kanssaan on mukava jutella.
Mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että nainen sivulauseessa on kertonut, että hänellä on velkaa (on pienituloinen) ja aina vaikuttaa siltä, että on rahat vähissä tai loppu, elää kädestä suuhun. Olen itse pienituloinen, mutta tarkka rahoistani enkä voi ymmärtää leväperäistä rahankäyttöä. Tai sitä, että pienituloinen ottaa itselleen vielä velkaa (naisella on aikuisia lapsia).
Toinen juttu naisesta, hän joskus alkoi tarinoida, mistä hänen mielestään ilmastonmuutos johtuu. Tuli sellaista höpölöpöä, että olin jo kiusaantunut. Minulla on itselläni tieteellisempi maailmankuva, ja suhtaudun ilmastonmuutokseen siten, että tutkijoilla on viime kädessä suurin auktoriteetti kommentoida sen syitä. Toisekseen sen syyt ovat ymmärtääkseni moninaiset, eli taviksen (kuten tämä nainenkin) ei välttämättä kannata alkaa purkaa sitä yksinkertaisiin syy-seuraus -suhteisiin.
Niin ja sitten. Naisella on ollut tämän ajan kun olen tuntenut hänet vain ulkomaalaisia miesystäviä. Siis ei-länsimaalaisia. Suhteet ovat vaikuttaneet jotenkin epäsymmetrisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli työkaveri, joka kiihkeästi halusi ystävyyttäni. Mutta minä en jaksanut, kun jokaisella tauolla kuuntelin hänen tilitystään huonoista väleistä lapsiinsa ja riitelystä puolisonsa kanssa. Vieläkö tuota olisi pitänyt vapaa-ajalla kuunnella? Hän takertui ahdistavalta tavalla. Onneksi sain vaihdettua työpaikkaa, enkä kuulu mihinkään sosiaalisen median juttuihin, niin saan olla rauhassa. Lähes neljä kuukautta työpaikan vaihdoksen jälkeen hän lähetti tekstiviestin ja ehdotti tapaamista, johon vastasin olevani kiireinen (niinkuin olinkin) ja muuttamassa toiselle paikkakunnalle (niinkuin olinkin). Nyt ei ole enää vaaraa törmätä edes vahingossa. Hän oli melkoinen rasitus ja ehdotinkin hänelle ammattilaisen puoleen kääntymistä. En tiedä kääntyikö.
Tilannetajun puute, keskustelun aiheet tuntuvat kuin etukäteen keksityiltä ja niitä aletaan puhumaan jopa meneillään olevan keskustelun päälle.
Liian erilaiset kiinnostuksen kohteet, tämä ei yleensä ole ongelma koska luonteet voivat osua yhteen vaikka toinen ei olisi samanlaisista asioista kiinnostunut. Mutta tarkoitan lähinnä siis sellaisia hyvin erikoisia kiinnostuksen kohteita kuten vaikka eläinten luiden keräämistä tehdäkseen niistä koruja niin öö ei kiitos.
Itsestään puhuminen pelkästään. Liian intiimien asioiden kertominen heti tutustumisvaiheessa tuntuu siltä että ihmisellä ei ole rajoja.
Toisten kuulumisten kertominen, ei koskaan omien. Kertoo siis minunkin asiani muille tutuilleen.
Tylsyys tai se ettei uskalla olla oma itsensä.
Alkoi riippujaksi.
Oli myös muka niin samaa mieltä kanssani kaikesta, että itsekin ihmetteli miten voidaan olla niin yhtä mieltä. Vaihtoi siis mielipidettään sen mukaan mitä minä sanoin. Jos sanoin, että onpa iso varis tuolla niin "siis ei oo totta, just meinasin sanoa samaa! Tää on jo pelottavaa!"
Oli niin epävarma ja epäaito, että feidasin tuon ihmissuhteen pian.
Työkaverini olisi halunnut olla ilmeisesti ystäväni. Minulla meni häneen hermot jo työhommissa ja oltiin kiinnostuttu aivan eri jutuista ja arvot oli aika erilaiset. Vaihdoin työpaikkaa ja hän kyseli kahville mutta sanoin olevani kiireinen silloin. Kun ei maailmat kohtaa niin eipä sitä kiinnosta enempää tutustuakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin setäni kuolinpesän asioita. Sukulaiset alkoivat syyttää minua, että olen vienyt pesästä rahaa. Olen toiminut rehellisesti, joten syytös oli hyvin kuormittava henkisesti. Asiaan palattiin uudestaan ja uudestaan, vaikka paperit oli katsottu monta kertaa läpi, lakimiehenkin kanssa.
Nyt en enää pidä yhteyttä. Ikävältä tuntui menettää joukko sukulaisia, jotka toki paljastuivat ihan toisenlaisiksi kuin olin kuvitellut. Taitaa olla yleistä, että perintöriidat rikkovat välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan kestää että se kontrolloiva käytös tulee esiin?
Kyllä siinä jonkun aikaa menee, muutama kuukausi tutustumisesta. Epävakaat ja narsistit esittävät alussa normaalia, mutta sitten alkaa se pieni jäiden testailu. Kun tyyppi ehdottaa tapaamista ja kerrot että et pääse tuona viikonloppuna tulemaan muiden menojen vuoksi, alkaa tietynlainen "Aaai sulla on muuta menoa... no ei se mitään, hitsi kun olin vaan oottanut tätä... joo ei hätää, kyllä mä pärjään yksinkin.."-voivottelu jolla testataan oletko vietävissä vai et. Tarkoituksena on saada harmitus päälle että korvaat menetetyn tapaamisen toisena päivänä ja sitten vähitellen perut kaikki menosi kaverin vuoksi. Tuollaisia pieniä varoitusmerkkejä kannattaa pitää silmällä.
Samanlainen kaveri ollut minulla. Lisäksi vaikutti suutahtaneelta kun aloin seurustella. Koin että parempi pitää oma onni piilossa heiltä ja niin välit katosi. Myös dissaamista tuli välillä. Jos vaikka asuin yksiössä, ihmetteli miten kukaan voi asua yksiössä ja tuolla alueella. Samalla vähän ajan päästä hankki yksiön samalta alueelta. Tuo on esimerkki vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seppisS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
seppisS kirjoitti:
Juteltiin kivan oloisen työkaverin kanssa niitä näitä ja mentiin käymään pihalla hakemassa paketteja. Siinä odotellessa kaveri pisti tupakan palamaan ja hihan alta paljastui joku tatuointi. Kysäsin asiasta niin kehuskeli miten koko ylävartalo täynnä tatuointeja.
Eli syynä se että tupakoi ja kauttaaltaan tatuoitu, mielestäni kertoo aikalailla kaiken oleellisen ihmisen elämänasenteesta.
Niin mitä se sinulle siis kertoo, voisitko avata?
Tämä on näitä kysymyksiä joihin voi vastata vain väärin. Varsinkin jos kysyjä on itse tatuoitu tupakoija.
Mutta jos miettii tupakoinnin hyötyjä ja yhdistää sen siihen että piirretään kehoon kuvioita vammauttamalla ihoa niin eiköhän se avaudu. Jos et itse ymmärrä, niin pyydä jotakuta selventämään.
Siis kyllä ymmärrän, että joku ei itselleen halua moisin tehdä, mutta miten nuo seikat liittyvät ystävyyteen, tai siis hain takaa jotain ystävänvalintaan liittyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tutustuin baarissa erääseen henkilöön jonka kanssa synkkasi loistavasti. Juotiin yhdessä koko ilta ja juttu luisti. Selvisi että hänellä ei ole luottotiedot kunnossa. Tämä oli kuitenkin liikaa ja paljasti ettei arvot sittenkään kohtaa.
Mitä se toisen rahatilanne sinulle kuuluu?
Mielestäni se kertoo tiettyjä asioita ihmisestä jos päästää raha-asiansa siihen jamaan että luottotiedot menee. Kyse on periaatteesta.
Lisäksi jos ajatellaan käytännön tasolla, luultavasti tällaisella kaverilla olisi yleensä rahat lopussa. Voisiko käydä yhdessä syömässä, kahvilla, lomalla, ... vai olisiko se aina jatkuvaa rahan pummimista?
En ole itsekään mikään kovin rikas mutta tulen toimeen omillani. En haluaisi kaverikseni myöskään mitään superrikasta koska luultavasti ei olisi paljoakaan yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En viitsi lukea aloitusta, mutta siksi, että joku, jonka nimeä ei tiedä, avautuu liian henkilökohtaisista asioista ja odottaa sitten sinulta samaa. Ei ventovierailta tarvitse tietää henkilökohtaisia asioita.
Sama kokemus, mutta ihmiseltä jonka jotenkuten tunsin. Hän oletti että alan kertomaan henkilökohtaisia asioitani hänelle koska hän oli kertonut minulle, vaikken ollut kysynyt enkä välttämättä edes halunnut tietää. Kun sanoin etten kerro, seurasi raivostuminen, marttyyriksi heittäytyminen ja manipuloiva syyllistäminen. Ihmiset ovat outoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tutustuin baarissa erääseen henkilöön jonka kanssa synkkasi loistavasti. Juotiin yhdessä koko ilta ja juttu luisti. Selvisi että hänellä ei ole luottotiedot kunnossa. Tämä oli kuitenkin liikaa ja paljasti ettei arvot sittenkään kohtaa.
Mitä se toisen rahatilanne sinulle kuuluu?
Mielestäni se kertoo tiettyjä asioita ihmisestä jos päästää raha-asiansa siihen jamaan että luottotiedot menee. Kyse on periaatteesta.
Lisäksi jos ajatellaan käytännön tasolla, luultavasti tällaisella kaverilla olisi yleensä rahat lopussa. Voisiko käydä yhdessä syömässä, kahvilla, lomalla, ... vai olisiko se aina jatkuvaa rahan pummimista?
En ole itsekään mikään kovin rikas mutta tulen toimeen omillani. En haluaisi kaverikseni myöskään mitään superrikasta koska luultavasti ei olisi paljoakaan yhteistä.
Itse tunnen muutaman jolta on luottotiedot menneet. Yhdeltä yrityksen kaatumisen seurauksena vaikeana aikana, toinen takasi lapsensa asuntolainaa ja kolmannelta nuoruuden mokien takia, aikuisena oppinut parempaa taloudenhallintaa. Kukaan näistä ei pummi muilta rahaa ja kaikkien kanssa voi käydä kahvilla jos halutaan. Sen sijaan en halua kaveripiiriin ihmisiä jotka tuomitsevat muita yhden seikan takia edes haluamatta tietää taustoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan jaksa. Ikää 50 v. Ulospäinsuuntautunut töissä, kotona enemmän introvertti. Tavallaan kun kaksi eri ihmistä. Ystäviä on, kavereitakin, läheisen sisko löytyy vielä.
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa. Ikää 50 v. Ulospäinsuuntautunut töissä, kotona enemmän introvertti. Tavallaan kun kaksi eri ihmistä. Ystäviä on, kavereitakin, läheisen sisko löytyy vielä.
Oho, olipas.
Tarkoitat että olen läheinen siskoni kanssa, meillä on hauskaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa. Ikää 50 v. Ulospäinsuuntautunut töissä, kotona enemmän introvertti. Tavallaan kun kaksi eri ihmistä. Ystäviä on, kavereitakin, läheisen sisko löytyy vielä.
Oho, olipas.
Tarkoitat että olen läheinen siskoni kanssa, meillä on hauskaa yhdessä.
Työminääni monet mieltyy, kyselevätkin sitten instaa, facebookkia. Mulla ei ole mitään näistä, ei mitään somessa.
Mä itse olen alkanut vältellä joitakin ystäviäni, koska ivat niin ymmärtäväisiä ja fiksuja ja hauskoja, että mä löydän itseni soekuloimasta omia asioitani liikaa heille. Jälkeen päin hävettää ja kaduttaa, että taas kuormitin omilla huolilla, mutta kun toinen vastaili niin hyvin, kyseli lisää, osasi oikeasti neuvoa. Ollut yllättäviä, haastavia käänteitä ja neuvot ovat olleet kullankalliita, olen niitä arvostanut ja niistä kiittänyt.
Itse olen feidannut sellaisia ihmisiä, jotka pyrkivät liikaa ohjastamaan olemaan samanlainen kuin itse, jokainen siirtoni on tyhmä jos se on erilainen kuin heillä. Esim uuden koulutuksen hankkiminen kun aiempi tutkinto ei enää ns. kanna. Niin tyhmä, koska eri kuin itsellä tms. Tai koko ajan vaatii kiinnostumaan samasta kuin itse yhtä innokkaasti, jos toinen aktivoituu poliittisesti, itse pitäisi yhtä paljon jne.
Tutustumisissa ystäväksi saattaa syventyä se suhde nopeastikin, jos vaan synkkaa. Se vain synkkaa tai ei. Sama kuin rakastuessa, se kemia joko on tai ei ole, ei sitä pysty päättämään kumpaankaan suuntaan.
Nyt kun olen äiti, sit tutustuu muihin vanhempiin. Jos perheellä ihan eri arvot, en ala rakanetaa tuttavuutta ja jos lapselta vaaditaan ihan eri sääntöjä kuin omalta tai on kauhea riehuja aina joka kerralla eikä vanhemat yhtään yritä kasvattaa ja rajoittaa, niin en ala ystävystyä. Riehuva lapsi järkevillä vanhemmilla, jotka asettavat rajoja, käy paitsijos se reihuminen alkaa olla väkivaltaista,
Mulla oli yksi tuttu, joka alkoi liikaa aina kysellä surullisesta elämäntilanteestani silloin. Oli syöpää, oli miestä joka petti ja se selvisi syöpädiagnoosin aikaan, ero siihen tilanteeseen, yt-neuvottelut töissä yms.
Hän tarkoitti hyvää, mutta imi ongelmani itselleen, yhtäkkiä oli varma, että hänelläkin on suöpä, hänenkin miehensä pettää, heillekin tulee yt-neuvottelut. Mitään näistä ei ollut, mutta halusi koko ajan minulta neuvoja näiden asioiden ennakolta arvaamiseen ja neuvoja, miten päästä testeihin jne miten varmistaa työpaikkansa. Mulla oli ihan tarpeeksi kestämistä siinä, että ne olivat mulla faktisesti päällä kaikki kolme tilannetta. Hän soitteli ja pyyteli neuvoja ja ymmärrystä siihen, että hän keksi itselleen nuo samat. Vaati aikaani noihin itse keksittyihin,
Hän jotenkin oli aina tavallaan vähän fanittanut minua, halusi oikeastaan alallenikin ilman ollenkaan kokemusta ja koulutusta. Aina neuvoja kysymässä, pitkällä kaavalla. En vain jaksanut enää pitää yhteyttä, kerroin että nyt en ehdi enkä jaksa, mikä oli totta. Emme riidelleet, vain hakeuduin etäälle. Tästä nyt muutama vuosi, voimme joskus taas löhenä, jos hän siihen mennessä on käynyt läpi oman peilaamisen tarpeensa. Hänellä siis ei ollut mitään syöpää, avioliitto edelleen tietääkseni oikein hyvissä voimissa eikä tullut yt:täkään. Ehkä häntä hävettää. Hän jotenkin eli kauttani.
Jos tulee kadulla vastaan, olen ystävällinen. Ei hän pahaa tarkoittanut. Ei vaan ollut mitään mieltä jutella hänen kanssaan enää. Siis hän oikein hankkiutui terapiaan henkisen väkivallan eli "varman avioeron ja jätetyksi tulemisen" vuoksi ja itse oikeasti katsoin muualle muuttavaa miestä eikä siinä tilanteessa ollut akuutisti rahaa terapiaan. Ihan koomista nyt kun mietin sitä vuosien jälkeen, kun kaikki hyvin.
löhenä = lähentyä. Mistä nää typot tulee?
Komentelijat ovat ehdoton ei.
Samoin ne, joilla on selkeät neuvot krooniseen neurologiseen sairauteeni. Neuvoja ei ole pyydetty. On vain lerrottu, että on näin, koska oireeni huomaa, jos kanssani viettää aikaa. Mutta parannuskeinoa ei ole, huonoja hetkiä sairauden kanssa tulee. Uudehko tuttava ei ota tätä vastaan, vaan yrittää "ratkaista" sairauden, johon maamme huippuneuorologit eivät voi antaa ratkaisuja.
Monille uusillekin tuttavuuksille asia on selvä ja ok yhdellä keskustelulla. Että on huonoja päiviä, jolloin en kykene oikein mihinkään ja silloin en esim voi lähteä teatteriin, vaikka kuinka olisi ennalta sovittu. En sovi oikein mitään pitkän ajan päähän tästä syystä.
Mutta jotkut todella ivat koko ajan tuputtamassa esim ravintoneuvoja ja lääkekokeiluja (jokta luonnollisesti ammattilaisten kanssa kokeiltu heti diagnoosin tultua vuosia sitten) ja yksiuusi tuttu halusi sisustaa kotini uudellen, koska se muka auttaisi keskittymään tms. Kävi läpi kotini vääriä ykistyiskohtia. En ollut pyytänyt mitään neuvoja, päinvasoin sanonut, että tiedän kaiken, mitä tieteellä tässä vaiheessa on annettavana ja voin hyvin suurimman osan ajasta.
Nää on näitä ihmisiä, jotka on aina kertomassa että "joo mullakin tietsä on vähän niinkuin toi". Ei, sulla ei ole, jos sulla ei ole jotain sairautta. Älä yritä ymmärtää vaikka aivoverenvuotoa sillä, että sinullakin oli kerran päänsärky.
Joidenkin on todella vaikea hyväksyä sitä, että he eivät ole kaikkien alojen asiantuntijoita. Toisille tällainen tilanne ei ole mikään ongelma eikä mitenkään estä ystävyyttä tai esim parisuhdetta. Nuorempna jaksoin tällaisia energiansyöjiä, kunnes opinm ettei mun tarvitse, ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Komentelijat ovat ehdoton ei.
Samoin ne, joilla on selkeät neuvot krooniseen neurologiseen sairauteeni. Neuvoja ei ole pyydetty. On vain lerrottu, että on näin, koska oireeni huomaa, jos kanssani viettää aikaa. Mutta parannuskeinoa ei ole, huonoja hetkiä sairauden kanssa tulee. Uudehko tuttava ei ota tätä vastaan, vaan yrittää "ratkaista" sairauden, johon maamme huippuneuorologit eivät voi antaa ratkaisuja.
Monille uusillekin tuttavuuksille asia on selvä ja ok yhdellä keskustelulla. Että on huonoja päiviä, jolloin en kykene oikein mihinkään ja silloin en esim voi lähteä teatteriin, vaikka kuinka olisi ennalta sovittu. En sovi oikein mitään pitkän ajan päähän tästä syystä.
Mutta jotkut todella ivat koko ajan tuputtamassa esim ravintoneuvoja ja lääkekokeiluja (jokta luonnollisesti ammattilaisten kanssa kokeiltu heti diagnoosin tultua vuosia sitten) ja yksiuusi tuttu halusi sisustaa kotini uudellen, koska se muka auttaisi keskittymään tms. Kävi läpi kotini vääriä ykistyiskohtia. En ollut pyytänyt mitään neuvoja, päinvasoin sanonut, että tiedän kaiken, mitä tieteellä tässä vaiheessa on annettavana ja voin hyvin suurimman osan ajasta.
Nää on näitä ihmisiä, jotka on aina kertomassa että "joo mullakin tietsä on vähän niinkuin toi". Ei, sulla ei ole, jos sulla ei ole jotain sairautta. Älä yritä ymmärtää vaikka aivoverenvuotoa sillä, että sinullakin oli kerran päänsärky.
Joidenkin on todella vaikea hyväksyä sitä, että he eivät ole kaikkien alojen asiantuntijoita. Toisille tällainen tilanne ei ole mikään ongelma eikä mitenkään estä ystävyyttä tai esim parisuhdetta. Nuorempna jaksoin tällaisia energiansyöjiä, kunnes opinm ettei mun tarvitse, ollenkaan.
Tulee mieleen ihmistyyppi, joka koko ajan yrittää muuttaa sun elämää ja pelastaa sua tilanteesta, jonka katsoo olevan huono. Esim mä viihdyn ammatissani, jonka palkkaus ei ole kaikkein suurin. Pärjä.n palkallani, nautin työstäni, joka vastaa koulutustani, on unelmani, on valintani. Uusi tuttavuus suoraan kertoo, että mun tulisi hakea opiskelemaan jne. En siis ole pyytänyt mitään apua. En ole missään pulassa, en vain ole rikas. Minulla on kaikki mitä tarvitsen, en vain ole rikas.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on näitä kysymyksiä joihin voi vastata vain väärin. Varsinkin jos kysyjä on itse tatuoitu tupakoija.
Mutta jos miettii tupakoinnin hyötyjä ja yhdistää sen siihen että piirretään kehoon kuvioita vammauttamalla ihoa niin eiköhän se avaudu. Jos et itse ymmärrä, niin pyydä jotakuta selventämään.