19-23-vuotiaat omillaan asuvat: millä rahalla oikein elätte?

Olen muuttanut 17v. Kotoa. Eka asuttiin poikakaverin kanssa vuokralla. 22v olin kun ostettiin talo ja ihan töissä kävin.

17v muutin pois äidin helmoista poikaystäväni kanssa yhteiseen kotiin. Alussa poikaystävä kävi vaan töissä, mutta nopeasti hommasin itselleni työpaikan koulun ohelle. Valmistuttuani molemmat oltiin töissä, kunnes jäin äitiyslomalle ja sillä tiellä edelleen. Ikää nyt 23v ja poikaystävä on nykyään aviomieheni ja lasteni isä.

Kumman vanhemmilla pitäisi asua kun on jo naimisissa? Molempien vanhemmat eronneet, pitääkö jakaa asumiset vuoroviikoin, vai esim 3kk/vanhempi?

Olen yrittäjä ja saan siitä elantoni :) Muutin kotoa kun olin 16-vuotias eikä tulisi mieleenikään palata takaisin, sen verran oman elämäni herraksi olen oppinut.

Pari vuotta sitten kun olin tuon ikäinen elin palkalla ja opintotuella.

Mikä tämä tyyppi on joka tehtailee näitä samoja aloituksia koko ajan? Varmaan se sama joka ei saanut asuntoa vuokrattua sosiaalitoimen vuokravakuudella ja joka valittaa koko ajan että vanhemmat eivät auta (vaikka saa ilmaiseksi asua kotona).
No, meidän 18v otti opintolainan, maksoi sillä vuokravakuuden ja muutti omilleen, elää jatkossa, säästeliäästi, opintorahalla ja lainalla ja satunnaisilla töillä. Olemme erittäin hyvissä väleissä mutta sekä hän että minä pyrimme siihen että hän saa elää ja oppii elämään itsenäisesti, omillaan, vaikka se tässä vaiheessa tarkoittaisikin opintorahaa ja asumislisää. Tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat selvät jo pitkälle tulevaisuuteen ja olen aina valmis tukemaan jos tarve on mutta nuorelle täytyy antaa mahdollisuus kokeilla omia siipiään ja opetella itse hoitamaan omat asiansa.
Itse lähdin jo 16v ekan kerran ulkomaille töihin ja todellakaan en voisi kuvitella että olisin asunut vanhempieni kanssa vielä 23 v, saati että lapseni asuisi kotona 23v. vaikka tulemmekin todella hyvin toimeen keskenämme. Sellainen on luonnonvastaista. Paitsi ehkä Italiassa. ;)

Opintolainalla, opintorahalla sekä kesä- ja viikonlopputöillä. Vähän hankala olisi asua vanhempien luona ja joka päivä matkustaa sieltä 400 kilometriä luennoille ja 400 kilometriä takaisin.

Että silleen, Ikis.

Täytin kyllä juuri 24v, mutta ihan opintotuella ja kesätyösäästöillä eletään. Ja vanhemmat avustavat vieläkin, vaikka näinkin vanha jo olen. 19-vuotiaana muutin omilleni yli 100 km päähän. Miksikö en asu vanhempieni luona? No ei noita yliopistoja ja haluamaani alaa tosiaan jokaisessa tuppukylässä ole.

20 vuotiaana otin asuntolainan jota makselin ihan omilla palkkatuloilla.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 20:35"]

Ja onhan se vähän noloa jos elää muiden rahoilla

[/quote]

Eli esimerkiksi sosiaalietuuksilla?

Olen töissä joten palkallani elän, olen ollut töissä 18-vuotiaasta asti. EN ole opiskelija joten en saa opintotukea, enkä mitään muutakaan sossukelarahaa, en ole sossupummi. Täysin palkallani elän. En tosin elä aivan yksin vaan mieheni kanssa,mutta kuitenkin. N19

No rahalla, joka vuokran jälkeen jää käteen, eli n. 200€.

Ja mitäs kummaa...? Mieheni on 25-vuotias ja ollut viimeiset 5 vuotta samassa paikassa vakituisissa töissä, eli 20-vuotiaasta asti. Sitäkin ennen teki töitä valmistumisensa jälkeen. On opiskellut kaksoistutkinnon.

Itse taas olen 20-vuotias ja teen tässä opiskelujen lomassa ekan lapsen yhteisestä sopimuksesta. Olemme olleet naimisissa nyt 2,5 vuotta ja tuntuisi kyllä hassulta asua vielä tämän ikäisenä vanhempien nurkissa. Muutin siis itse pois 15-vuotiaana opiskelujen perässä. Alkuun toki vanhemmat rahoittivat opiskelujani kun olin alaikäinen, sitten opintotuki ja nyt äitiyspäiväraha (lapsen laskettu aika 2 viikon päästä).

Minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää jonkun yli 20-vuotiaan halua asua vielä kotona. Luulisi, että sen ikäisellä on normaalisti halu itsenäistyä..? Poislukien tietysti ne, jotka asuvat pk-seudulla, eikä ole taloudellisesti mahdollista muuttaa pois kotoa.

Aika iso osa yli 20-vuotiaista kuitenkin käy töissä, ja sillähän sitä ihmiset yleensä elämänsä rahoittavat. Sinänsä typerä kysymys.

PS. Loppuvuodesta syntynyt 18-vuotias on voinut jo ehtiä opiskella ammatinkin ja mahdollisesti on jo töissä.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 20:19"]

Eikö olisi järkevämpää asua vielä vanhempien luona?

[/quote]

No onhan se, todellakin, ikää 43, ja vanhempieni luona asutaan. En maksa vuokraa, tai siis asumisesta muutenkaan, enkä kyllä ruoastakaan. Tyttöystäväni asuu luonamme, eikä maksa myöskään mistään. Minun palkkani on bruttona 5439€ kuussa, tyttöystävä opiskelee vielä.

Ei todellakaan hullumpaa.

Palkka kolme tonttua €, provikkatyö, kyl kelpaa & haista ap paska

Harvinaisen tyhmä kysymys :D tienasin 20veenä osa-aikaisena jo enemmän kuin äitini ja nyt 22 vuotiaana ihan hyvin pyyhkii kun on valinnut oikean alan :p yliopistossa on aika helppo käydä samalla kun käy töissä.. Rahaa tulee nettona n. 1400 e/kk ja hyvin pärjää

Kun olin tuon ikäinen, olin opiskelija. Sain opintotuen, olin koko kesän töissä ilman lomaa (aluksi ihan mitä tahansa ja loppua kohden koulutusta liippaavaa) ja tein keikkatöitä kesätyöpaikassa myös koko lukukauden ajan läpi opiskelujen. Eli olin opintojen ohessa joko parina iltana töissä tai parina viikonloppuna töissä/kk. Olin myös töissä kaikki joululomat. En nostanut lainkaan opintotukea enkä saanut vanhemmilta rahaa (vastustivat pois muuttoani, mutten kestänyt asua äitini kanssa enää hetkeäkään). Itseni elätin ja kouluni hoidin määräajassa. Opintojen lopulla muutin yhteen nykyisen mieheni kanssa ja hänkin teki kaikki lomat töitä sekä keikkaa koulun ohella. Ihan hyvin pärjättiin, käytiin jopa pari kertaa etelän matkalla. Muita tukia kuin opintotuki ei saatu.

olen 21 v opiskelija, elän opintorahalla ja käyn sen lisäksi 2 duunissa.

En nostanut lainkaan opintotukea enkä ...

 = Niin eli en nostanut opintolainaa. :)

Opintotuella ja kesätyörahoilla. Niin kuin suurinosa yliopisto-opiskelijoista. Lapsuudenkotiin en halunnut jäädä, koska paikkakunnalla ei ollut mitään alaa, mitä olisin halunnut opiskella.