Onnitellaanko äitienpäivänä lastensa henkeä uhannutta äitiä?

Vanhempi lapsi on kohta 9 vuotta ja pienempi 7 vuotta.  Niin kysymys kuuluu, pitääkö teidän mielestä sellaista äitiä onnitella äitienpäivänä, joka tulee leipäveitsen kanssa keittiöstä ja huutelee tappouhkauksia  lapsilleen mielipuolisesti nauraen?  Tossa eron paikkeilla lasten äiti mokaili vähän enemmänkin, suunnilleen kirjan verran voisin näistä kirjoitella. Perimmältään eroon ja noihin tolkuttomiin väkivallankohtauksiin oli syynä nimenomaan äidin kyvyttömyys olla äiti. Sai sekä minulta (isä), että lapsiltaan huonoa palautetta. Yksinkertaisesti siksi, että oikeasti oli niin tolkuttoman huono äitinä.

Aika kivat traumat noista ajoista on ainakin isillä, jonka luona lapset asuvat.  En ole koskaan onnitellut äitiä äitienpäivänä. Voitte sitten kuvitella, kuinka vaivautunut olo on äitienpäivän lähestyessä, kun lapset lastentarhassa/koulussa askartelevat kortteja tuolle ”eteeriselle, lempeälle kaikkensa lasten eteen uhranneelle äidille” (jollaista en elämäni aikana ole koskaan nähnyt).

Niin noin yleisesti ottaen: annetaanko moisia ANTEEKSI koskaan? Pystyisitkö itse antamaan? Itse olen funtsannut, että LASTEN TAKIA en koskaan anna anteeksi. Etenkin siksi, että ihan sama leipäveitsen heiluttaja siellä taustalla vieläkin on=en aisti äidissä minkäänmoista henkistä kehitystä. Eron aikana äidillä  oli henkistä painetta, kun heivasin pihalle kotoa, siitä tolkuton väkivaltaisuus ja sekoilu. Sitä ennen meillä oli”takakammariäiti”=siinäpä uusi käsite teille. Mutta siis nytkään vuosia eron jälkeen ei äiti toisinaan osaa käyttäytyä normaalisti, vaan vähäisenkin paineen alla saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. Lapset käyvät kyllä äidillään, mutta jos siellä tulee riitaa, niin isi päivystää kotona ja on hetkessä paikalla pelastamassa lapsiaan.

Niin mitä mun tästä pitäisi ajatella? Mielipiteitä?