Vela pohtii - tehdäkö lapsi vai ei?

Siis onhan ap vapaaehtoisesti lapseton. Tähän mennessä ei ole lasta halunnut ja on ajatellut päätöksen olevan pysyvä. Ikääkin ilmeisesti on enemmän kuin 20+.

Nyt on sitten alkanut uudelleen pohtia vaihtoehtojaan ja kyseenalaistamaan päätöstään. Jos päättää tehdä lapsen niin sitten ei enää ole vela, jos edelleen päättää pysyä lapsettomana niin on.

Ihminen voi muuttaa mieltänsä, jos ihminen ei ole päättänyt niin silloin en häntä velaksi kutsuisi.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 15:40"]

Olen myös alkanut kyseenalaistamaan parisuhteeni, sillä romanttisen tosirakkauden luulisi saavan naisen haluamaan lapsia hyvät geenit omaavan miehen kanssa. 

[/quote]

Tällainen roska kannattaa ainakin unohtaa. Minulle mies ei voi olla koskaan "se oikea", jos hän haluaa lapsia. Tosirakkaus voi syttyä vain kumppaniin, jonka kanssa jakaa elämänarvot ja tavoitteet, ja niihin eivät minun kohdallani lapset kuulu millään tavalla.

Minulla ja miehelläni on rakkaudentäyteinen suhde, ja minulla nimenomaan on kokonainen olo mieheni kanssa. Eli en kaipaa siihen lasta tai mitään muutakaan, vaan avioparina kahdestaan minusta tuntuu, että minulla on kaikki. Mieheni on toki samoilla linjoilla, eli jaamme samat arvot tärkeistä asioista kuten lastenhankinnasta. En siis allekirjoita tuota, että tosirakkaus herättää halun lisääntyä.

t. Vela

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 15:40"]

Ensiksi haluan tarkentaa että olen vapaaehtoisesti lapseton ns. positiivisessa mielessä, eli en vihaa lapsia ja manaa naapurin kirkuvia kakaroita. (Palstalla usein velat esiintyvät/esitetään edellisen kaltaisina, ei pahalla.) Olen tehnyt uraa, matkustellut, viettänyt railakasta sinkkuelämää ja lyhyesti sanottuna nauttinut elämästä. Nautin elämästä nytkin kovin eikä aika käy pitkäksi. Rakastan tiettyä itsekkyyttä jota voin harjoittaa ja etenkin vapautta. Erityistä vauvakuumetta en ole koskaan kokenut, mutta en myöskään ole kiveen kirjoittanut lapsetta jäämistä - aika ei vain ole tuntunut oikealta ja olen elänyt uskossa että joskus potisin vauvakuumetta ja vahvaa halua äidiksi ja asiat tapahtuisivat luonnollisesti. 

Niin ei kuitenkaan koskaan käynyt, ja vaikka biologinen kello jo tikittääkin, en koe henkisesti olevani valmis äidiksi. Toisaalta herää kysymys, onko kukaan valmis äidiksi vai kasvetaanko siihen rooliin? Olen myös alkanut kyseenalaistamaan parisuhteeni, sillä romanttisen tosirakkauden luulisi saavan naisen haluamaan lapsia hyvät geenit omaavan miehen kanssa. 

Olen tyytyväinen elämääni, mutta mielessä kaikuu kysymys "entä jos?" Elän todennäköisesti nämä ovat viimeisiä vuosia kun minulla on realistisia mahdollisuuksia raskautua luomusti. Toisiko lapsi elämääni jotain uutta vai pilaisiko se kropan ja katkeroittaisi koska joutuisin luopumaan tietyistä asioista jotka nyt kuuluvat elämääni?

[/quote]

Älä ainakaan nykyisen miehesi kanssa tee lasta, ja jätä hänet myös pian. Minä en ainakaan haluaisi niin karmeaa kohtaloa, että olisin tietämättäni sellaisen naisen kanssa, joka pyörittelee päässään niin typeriä ajatuksia kuin "se ei ole tosirakkautta jos en halua lisääntyä" ja joka pohtii miehen "hyviä geenejä" - tuhat kertaa yök!

Todellisuudessa haluat kokea ensirakastumisen huuman uudelleen ja olet jo päättänyt tehdä lapsen, joten kipin kapin siittäjää etsimään. Mutta älä jallita miestäsi vaan anna hänen mennä ja löytää itselleen hyvä nainen.

Kummallinen aloitus. Ethän sinä ole vapaaehtoisesti lapseton nainen kun jopa pohdit lapsen tekoa ihan tosissasi.

Vela-nainen

vapaaehtoisesti laseton, vela = ihminen, joka on päättänyt, ettei hanki koskaan lapsia

aidallaistuja = ihminen, joka ei ole päättänyt, yrittääkö hankia lapsia vai ei

Mieheni on tosi söpö lasten kanssa ja tulee heidän kanssaan hyvin toimeen. Aina välillä käy mielessä, että jos mies haluaisi lasta todella paljon, niin voisin ehkä hänelle yhden lapsen tehdä. Minä olen meistä se vela, voin hyvin kuvitella, että mies jossain toisessa suhteessa suostuisi ihan mielellään lapsen tekoon, mutta ei kuitenkaan nyt kovin aktiivisesti ole lasta haluamassa. Ja hänen elämäntilanteeseen ei tällä hetkellä kyllä sovi lapsi ollenkaan. 

Meillä on sekin ongelma, että mies on nuorempi, ja itselläni saattaa aika loppua ennen kuin miehen lapsikuume iskee, jos siis iskee. Eli se riski tässä on olemassa, että mies lähtee kävelemään sitten, kun olen nelivitonen enkä enää lasta voi saada. Tosin meillä on todella vahva suhde, mutta eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuus tuo. 

Huono provo.

Ei varmaan kannata, ennen kuin on IHAN varma, että välttämättä sen lapsen haluaa. Jos tunnet pystyväsi elämään ilmankin, nauti siitä mitä sinulla on. 

Nosto

Teitkö sä sen penskan?

Siis mä en ymmärrä miten täällä raivoavien mielestä tää määrittely siis toimii.. olen itse vasta 24v, en ole koskaan halunnut lapsia, enkä pysty kuvittelemaan, että koskaan haluaisikaan. Mutta pystyn myös ymmärtämään että en voi nähdä tulevaisuuteen, enkä etukäteen 100% varmuudella tietää, ettei mielipiteeni muuttuisi- tämän tai minkään muunkaan asian suhteen. Niin tämän luettuani en siis voi sanoa olevani vela? Vaikka olen lapseton ja en halua lapsia?