En minä pärjää aikuisena aikuisten maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestiin 48 lisäys ja varmuuden vuoksi pätkä tekstiä etten omi toisen viestiä.

"Samoja ajatuksia minulla. Olen liian herkkä ja ujo tähän maailmaan. Tarkoitan siis sitä etten kestä niin paljon ja pärjää monissakaan ammateissa. Tämä korostuu juuri siinä, kun pitäisi olla rohkea ja sosiaalinen"

Pitää tähän vielä kirjoittaa, että itsellä suuri päätös edessä, että pitäisi päättää mitä teen koulutuksen kanssa. Olen käynyt amiksessa alaa johon pieni kiinnostus. Oikeastaan pitkän ajan jälkeinen valinta ja pakko, että saisin ammatin. Tiesin jo sinne hakiessa, että pitäisi pystyä esiintymään, ohjaamaan ja olemaan sosiaalinen. Ajattelin kuitenkin, että voin järjestellä opintoja tai valita sopivia niin, ettei tarvisi niin paljon keskittyä siihen. Alku on mennytkin hyvin ja on saanut paljon itse tehdä myös paljon etänä ja etäopetus käytössä. Tosin koulutus sellainen, että kaikki tuki ja ohjaus melkein puuttuu ja jää omilleen. Nyt kaiken tämän lisäksi aletaan painostaa esiintymään ja ohjaamaan muita. Pitäisi pitää ryhmiä ja kaiken maailman "hetkiä" sekä osata näyttää muille mallia.

Alaa en viitsi sanoa, mutta jokainen voi jotain päätellä. Ei kuitenkaan lähihoitaja tai mikään ns terveysalan ammatti. Nyt tämä valinta kaduttaa ja olen lähellä sitä, että lopetan koulun. En pysty välttämättä itseäni pakottamaan esiintymään. En vaikka haluaisin sen koulun loppuun käydä. Näyttöihin liittyy paljon ohjaamista ja esillä oloa. Samalla harjoittelupaikassa olisi jo sama homma. En tahtoisi olla "heikko" antaa periksi, mutta en tiedä miten kestän ja jaksan. Oli jo vaikein talvi aiemmin. Kukaan ei ymmärrä ja vähät läheiset sitä mieltä, että valitan turhasta ja eivät ymmärrä. Ikävää on se kuinka sain lukion vielä hyvin käytyä ja esiintymiset sovittua melkein aina. Nyt taas jään nalkkiin heti. Samalla ihminen tietysti pystyy melkein mihin vaan, että en haluaisi stressata itseäni ja panikoida sentään joka päivä niin paljon. Olen myös pettymys jo läheisille ja häpeän sitä.

Jos joku lukee tämän ja haluaa antaa minulle vinkkejä tai muuten jakaa omat ajatuksensa niin olen kiitollinen. Kysynkin mitä itse tekisit. Sori myös, kun nyt kirjoitan tähän jo liikaakin itsestäni.

Huomaan, että lähipiirisi asettaa sinulle vaateita, vaikka kysymys on sinun elämästäsi. Tiedän miten raskasta ja mahdotontakin on tehdä valintoja muiden odotusten pohjalta.. Minä tein nuoruudessani suoraan sanottuna monta selvää virhevalintaa, joista ei seurannut mitään muuta kuin stressiä ja traumoja. Vaikka järki huusi että "ei, en ole halukas enkä valmis tähän", silti menin painostettuna niihin tilanteisiin ja olen edelleen itselleni hieman vihainen siitä kun en kyennyt sanomaan painostajille "ei" ja kysymään itseltäni, mitä minä itse haluan ja miltä minusta tuntuu..

Nyt sanon saman sinulle: Kuulostele omia tunteitasi elämäsi suhteen, omiin tunteisiini voit luottaa. Kysymys on SINUN elämästäsi. Ei vanhempiesi, sukulaistesi, ystäviesi, tuttaviesi elämästä. Ympäristön on aina niin kovin helppoa sanella säännöt, kun eivät itse lopulta joudu vastaamaan lopputuloksesta. Sinä kannat ne seuraamukset, joten sinulla on oikeus valita mitä tahdot tehdä. Kuuntele ensisijaisesti itseäsi, aina!

Jos koet kykeneväsi suorittamaan näytöt ja koulun loppuun, ja jos itse tahdot sitä, niin sitten teet sen. Jos teet sen ainoastaan velvollisuudentunnosta toisille, ota aikalisä ja mieti MITÄ SINÄ TAHDOT.

Onnea ratkaisuihisi, toivon että löydät sinulle sopivan tien! 😊 Voi hyvin! 🧡

Kiitos sinulle. Yritän nyt miettiä asiaa. Toisaalta en haluaisi antaa periksi. Ikävä juttu tosin se, että joka paikkaan pitää lisätä esiintymistä. Tuttuni kävi toisen linjan joka samantyylinen, mutta ei tarvinnut olla niin sosiaalinen. Hän pelastui sen vuoksi ja sai käytyä loppuun. Ystäviä ei itselläni ole, mutta ehkä jonkinlainen velvollisuus saada vanhemmille sanottua, että minulla olisi edes ammatti näiden vuosien jälkeen. Samalla kai se olisi itselle myös tärkeää. Pahoin silti pelkään ettei tämä sovi nyt minulle. Kiitos sinulle viestistä ja kaikkea hyvää myös.

Ongelma on nykyään some, jossa ihmiset näkee ihan liikaa toisten elämästä kiiltokuvia. Sitten koetaan riittämättömyyttä ja kateutta. Ja jotkut lähtee tavoittelemaan mahdottomuuksia ja palaa loppuun. Somet voisi kieltää lailla, koska ne tuhoaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä monet sanoo, että kyllä sinä pärjäät? Jos on kerran itse huomannut ettei pärjää, niin ei pärjää ja tarvitsee apua. Kuulostaa ihan mun äidiltä:

- En jaksa enää

- Kyllä sä jaksat

- En ole vaan pystynyt tekemään asiaa x

- Kyllä sä pystyt!

No niinpä! Jokaisen kuuluu kuitenkin olla oman itsensä paras asiantuntija, niin todella ärsyttävää ja alentavaa tuommoinen toisen nonseleeraaminen!

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on nykyään some, jossa ihmiset näkee ihan liikaa toisten elämästä kiiltokuvia. Sitten koetaan riittämättömyyttä ja kateutta. Ja jotkut lähtee tavoittelemaan mahdottomuuksia ja palaa loppuun. Somet voisi kieltää lailla, koska ne tuhoaa kaiken.

Näillä some ihmisillä on kuitenkin verkostoja ja yllättävän mukava elämä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on nykyään some, jossa ihmiset näkee ihan liikaa toisten elämästä kiiltokuvia. Sitten koetaan riittämättömyyttä ja kateutta. Ja jotkut lähtee tavoittelemaan mahdottomuuksia ja palaa loppuun. Somet voisi kieltää lailla, koska ne tuhoaa kaiken.

Näillä some ihmisillä on kuitenkin verkostoja ja yllättävän mukava elämä.

Ihmetyttää miksi jotkut ovat niin hi ton suosittuja. Miten ne sen tekee?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjäät, sujuvasti ilmaiset itseäsi kirjallisesti, en usko, että aivoissasi mitään vikaa. Tsemppiä ja itseluottamusta.

Kirjoitustaidolla ei ole mitään tekemistä pärjäämisen kanssa!! Miksi kukaan edes kuvittelee että niin olisi..! Jokainen on oman itsensä paras asiantuntija, ja jos on tunne, että ei pärjää, niin sitten ei pärjää! Siihen ei sivullisten "kyllä pärjäät" -väittämisiä tarvita. Sinä et ole tutkinut ap:n aivoja, eli sinun arvailusi niiden toimintakunnosta on täysin turhaa. Itseluottamusta ei voi ostaa kaupasta, sitä joko on tai sitten ei ole ja sen kartuttaminen on monesti pitkällinen prosessi, varsinkin jos taustalla on rikkinäinen itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä monet sanoo, että kyllä sinä pärjäät? Jos on kerran itse huomannut ettei pärjää, niin ei pärjää ja tarvitsee apua. Kuulostaa ihan mun äidiltä:

- En jaksa enää

- Kyllä sä jaksat

- En ole vaan pystynyt tekemään asiaa x

- Kyllä sä pystyt!

No niinpä! Jokaisen kuuluu kuitenkin olla oman itsensä paras asiantuntija, niin todella ärsyttävää ja alentavaa tuommoinen toisen nonseleeraaminen!

Minä näen sen silleen, että autetaan henkilöä muodostumaan myös toinen näkökulma tilanteeseensa. Jos ap kykenee kirjoittamaan, sanoittamaan tunteensa ym. Niin minä näen sen taitavana piirteenä ja tulee halu tsempata häntä ettei hänen tilanteen IHAN toivoton ole.

T. Itsekin kärryistä pudonnut ja hukassa

Vierailija kirjoitti:

Missä asioissa et pärjää? Byrokratia on todella monimutkaista..

https://yle.fi/uutiset/3-8380842

https://www.kaleva.fi/byrokratia-ei-voimaannuta-ketaan/1705957

Jep. Byrokratia ON todellakin monimutkaista. Ja mitä enemmän siitä tajuaa, sitä ahdistuneemmaksi ja vihaisemmaksi myös tulee kun tajuaa miten asiat saadaan pyörimään ja mitä ihmisille puhutaan.... hyvänä esimerkkinä lääketeollisuus, mehiläisen entinen erikoislääkäri sai potkut kun kertoi julkisesti että hänen mielestään tukiverkko, keskustelu ja inhimillinen kannustaminen toimiva esim koukuttavia lääkkeitä paremmin- arvatenkin tämä soti byrokratiaa vastaan koska lääkepalkkiot... Kunnilla myös esim todella tulehtunut työilmapiiri, asiat ei etene, johto ei toimi tai ei halua toimia. Sosiaalihuolto ei toimi, huonot palkat.... siitä ei edes tarvitse mainita erikseen, ihmisten kutsumusta auttaa käytetään suoraan hyväksi ja ihmetellään sitten kun vaihtavat alaa.... Nyky- yhteiskunta perustuu oman egon pönkittäminen ohella piilomainontaan, massojen ohjaamiseen, suoraan tai epäsuorasti taloudella kiristämiseen ja jos tuntuu yläportaassa vaikealta niin tarpeeksi painavalla salkulla kuhisevaan on aina helppoa voidella

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset puolisoksi jonkun, joka huolehtii sinusta ja hoitaa nuo sinulle liian vaikeat asiat.

En suosittele kyllä kenellekään. Itse olin pitkässä suhteessa mieheen, joka ei hoitanut omaa osaansa asioissa ja se uuvutti minut täysin. Sain pahan burn outin, enkä jaksa edes kuvitella enää meneväni töihin takaisin. Pelkään koko ajan uupuvani, jos saan yhtään lisää rasitetta.

Minäkin olen todella huono oppimaan. Luen kyllä erittäin paljon, mutta mitään ei jää päähän tai en saa sitä päästäni käytännön elämään.

Tämä on näkynyt vaikeuksina työelämässä. Minun pitää aina tarkastaa ihan helppoja asioita. Tulee outoja ajatuskatkoksia. Teen työkseni käytännön hanttihommaa. On kuitenkin monia tapoja tehdä asiat ja minulta puuttuu jonkinlainen ”pelisilmä” siihen mitä tapaa käyttäisin. Vaikutan varmaan tyhmältä. Oikeasti minulla on liikaa vaihtoehtoja ja ajatuksia päässäni ja prosessoin hitaammin kuin muut. Tunnistan myös tuon ongelman, että keskusteluissa aihe vaihtuu ennen kuin ehdin ilmaisemaan itseni. Olen sen takia muiden mielestä ujo tai hiljainen. En vaan ehdi mukaan.

Minua on auttanut, että hyväksyn itse itseni. En voi olla kuin oma itseni ja muut voivat olla siitä mitä mieltä ovat… paljon olen kokenut kiusaamista ja ihmettelyä sekä ihmisten vaivaantuneisuutta. Mutta olen myös tullut hyväksytyksi ja löytänyt omaa paikkaani.

Ei sun tarvitse mahtua johonkin muottiin mitä yhteiskunta vaatii. Se on harha! Me omituiset ei olla niin näkyviä, mutta meitä on paljon . Ehkä suurinosa niistä ”normaaleista” vaan osaa esittää ja leikkiä mukana show’ssa? ;)

Elämästä on tehty liian monimutkaista. Siitä se johtuu. Ei siis ole sinun vikasi.

Vierailija kirjoitti:

Elämästä on tehty liian monimutkaista. Siitä se johtuu. Ei siis ole sinun vikasi.

Teknologialla yritetään tehdä asioista helppoja hoitaa, mutta oikeasti se tekee niistä vaan reilusti monimutkaisempaa. Tulee jos jonkinlaista lieveilmiöitä aina uuden kehityksen mukana.

Mene töihin.

Lumihiutalesyndrooma.

Puoliso ei tosiaan pitäisi olla mikään omaishoitaja. Energia minkä kumppani käyttää toiseen on luonnollisesti pois jostain muusta.

Palkkaa mielummin kotisiivooja. Ainakin saat yhden rastin nakitettua jollekin muulle.

No, se nyt vaan on niin että elämä ei ole aina reilua. Enemmistö kyllä pärjää aikuisena aikuisten maailmassa, joten teknologiaa jne. turha syyttää. Täytyy kasvattaa paksumpi nahka ja opetella pärjäämään. Näin on näreet.

Vierailija kirjoitti:

No, se nyt vaan on niin että elämä ei ole aina reilua. Enemmistö kyllä pärjää aikuisena aikuisten maailmassa, joten teknologiaa jne. turha syyttää. Täytyy kasvattaa paksumpi nahka ja opetella pärjäämään. Näin on näreet.

Kerrankin joku sanoo asiat suoraan!

Vierailija kirjoitti:

No, se nyt vaan on niin että elämä ei ole aina reilua. Enemmistö kyllä pärjää aikuisena aikuisten maailmassa, joten teknologiaa jne. turha syyttää. Täytyy kasvattaa paksumpi nahka ja opetella pärjäämään. Näin on näreet.

Onko se sitten pärjäämistä, jos odottelee koko työuransa ajan, että pääsisi eläkkeelle? Sitten kun pääsee eläkkeelle, niin huomaa, ettei onni löytynyt sieltäkään ja siinähän se elämä jo sitten olikin. Suurin osa ihmisistä on pelkkiä koulutettuja apinoita, jotka tekee mitä käsketään. Älykkyys on siitä touhusta kaukana.

Hakeudu tutkimuksiin. Jos älykkyytesi on oikeasti alhainen saat tukipalveluja tai jos on jokin diagnoosi, voit silloinkin saada apua. Vaikka tk:n kautta neuropsykologisiin tutkimuksiin.