Lue keskustelun säännöt.
En minä pärjää aikuisena aikuisten maailmassa.
loppuun kulunut
15.12.2020 |
Ei aivot toimi, ei ole koskaan toimineet eivätkä tule toimimaan. Ylä-asteelle kun siirtyi niin vaativuustaso nousi ja sosiaaliset kanssakäymiset vaikeutuivat, oppiminen alkoi hankaloitua, ammattikoulussa kaikki vaikeutua vielä enemmän ja sen jälkeen kaikki on ollut vaikeata. Minulla ei yksinkertaisesti ole aivot koskaan kehittyneet mihinkään, jäänneet johonkin vaiheeseen.
Todella mukavaa tapella tuulimyllyjä vastaan kehittymättömillä ja rikkonaisilla aivoilla ja vielä muutenkin mielenterveysongelmaisena tässä yhteiskunnassa jossa pitäisi osata itse kaikki hoitaa. Ja vaikka apuja olisi niin hyöty olematon koska muisti huono ja kaikki pitää melkein aina uudestaan kerrata minulle moneen kertaan.
Ei aikuisena ole kiva olla, menisin mieluummin takaisin lapsuuteen vaikkei sielläkään kaikki ollut kohdillaan niin nykyisyydessä kaikki on pielessä.
En jaksa.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki edunvalvoja hoitamaan ne vaikeat asiat puolestasi, jolloin voit keskittyä elämään sellaista elämää, johon kykenet. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, jos tuntuu siltä, ettei pysty.
Jos haluaa uudestaan lapsen asemaan niin silloin edunvalvoja on hyvä juttu, esim. Jos hän päättää, että 20 euroa riittää kuukaudessa käyttörahaksi ruokaostosten jälkeen niin siihen on tyytyminen.
Edunvalvottavaksi joutuvat esim. Dementikot ja kehitysvammaiset, joten ap:n kannattaa miettiä kaksi kertaa, mihin ryhtyy. Ehkä sinulla on diagnosoimaton Asperger tms. Arjen hallintaa voi kuka hyvänsä opetella, jos ei pärjää työelämässä niin te - toimiston kautta voi mennä kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Älyssäsi ei ainakaan ole vikaa koska pystyt noinkin hyvin kirjallisesti ilmaisemaan itseäsi, ongelman juuri syyt löytynevät lapsuudenperheestä, jolta ei ole saanut eväitä aikuisen elämää varten, tuo kuulostaa lähinnä masentuneen tekstiltä. Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja sairaslomalla esim. Uupumisen takia olevat siihen päälle, joiden mielessä varmasti käy samanlaisia asioita. Ei kaikista ole menestyjiksi ulnoisesti, mutta omasta pienestä elämästään voi tehdä mahdollisimman miellyttävän monin eri tavoin.
On asperger ja muuta mutta kun asperger huomattu vasta noin vuosi sitten ja ikää jo 34 ja kun koko tämä elämä mennyt niin että yrittänyt pysyä muiden ihmisten ja tämän yhteiskunnan perässä vajailla aivoilla ja kokoajan hakannut päätä seinään kun ei ymmärrä miksei mistään tule mitään ja kaikki on hankalaa ja mahdotonta niin siinä on masentunut, ahdistunut ja ties mitä kaikkea mahdollista psyykkistä ongelmaa jotka yhdessä jo valmiiksi rikkinäisten aivojen kanssa niin tekee tästä kaikesta ihan mahdontonta. Ja kun menneisyydessä tapahtunut pari traumaattista juttua jotka kanssa aiheuttaneet peruuttamatonta tuhoa mielelle niin nämä kaikki yhdessä on ihan liikaa.
Minä väsyn melko yksinkertaisistakin asioista ja kun jotain yrittää ymmärtää niin ahdistuu ja lamaantuu ja menee paniikkiin ja alkaa itkeä jne.
Ja miespuolinen otus olen jos se jotakuta kiinnostaa.
Mutta ei vaan jaksa ja ahdistaa vielä enemmän kun miettii että tätäkö tämä loppuelämä sitten tulee olemaan ja melko varmasti pahempaan suuntaan minun tilani vaan on menossa elämästäkin tulee varmasti todella aneeminen kun se valmiiksi on niin olematon kuin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loppuun kulunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki edunvalvoja hoitamaan ne vaikeat asiat puolestasi, jolloin voit keskittyä elämään sellaista elämää, johon kykenet. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, jos tuntuu siltä, ettei pysty.
Jos haluaa uudestaan lapsen asemaan niin silloin edunvalvoja on hyvä juttu, esim. Jos hän päättää, että 20 euroa riittää kuukaudessa käyttörahaksi ruokaostosten jälkeen niin siihen on tyytyminen.
Edunvalvottavaksi joutuvat esim. Dementikot ja kehitysvammaiset, joten ap:n kannattaa miettiä kaksi kertaa, mihin ryhtyy. Ehkä sinulla on diagnosoimaton Asperger tms. Arjen hallintaa voi kuka hyvänsä opetella, jos ei pärjää työelämässä niin te - toimiston kautta voi mennä kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Älyssäsi ei ainakaan ole vikaa koska pystyt noinkin hyvin kirjallisesti ilmaisemaan itseäsi, ongelman juuri syyt löytynevät lapsuudenperheestä, jolta ei ole saanut eväitä aikuisen elämää varten, tuo kuulostaa lähinnä masentuneen tekstiltä. Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja sairaslomalla esim. Uupumisen takia olevat siihen päälle, joiden mielessä varmasti käy samanlaisia asioita. Ei kaikista ole menestyjiksi ulnoisesti, mutta omasta pienestä elämästään voi tehdä mahdollisimman miellyttävän monin eri tavoin.On asperger ja muuta mutta kun asperger huomattu vasta noin vuosi sitten ja ikää jo 34 ja kun koko tämä elämä mennyt niin että yrittänyt pysyä muiden ihmisten ja tämän yhteiskunnan perässä vajailla aivoilla ja kokoajan hakannut päätä seinään kun ei ymmärrä miksei mistään tule mitään ja kaikki on hankalaa ja mahdotonta niin siinä on masentunut, ahdistunut ja ties mitä kaikkea mahdollista psyykkistä ongelmaa jotka yhdessä jo valmiiksi rikkinäisten aivojen kanssa niin tekee tästä kaikesta ihan mahdontonta. Ja kun menneisyydessä tapahtunut pari traumaattista juttua jotka kanssa aiheuttaneet peruuttamatonta tuhoa mielelle niin nämä kaikki yhdessä on ihan liikaa.
Minä väsyn melko yksinkertaisistakin asioista ja kun jotain yrittää ymmärtää niin ahdistuu ja lamaantuu ja menee paniikkiin ja alkaa itkeä jne.
Ja miespuolinen otus olen jos se jotakuta kiinnostaa.
Mutta ei vaan jaksa ja ahdistaa vielä enemmän kun miettii että tätäkö tämä loppuelämä sitten tulee olemaan ja melko varmasti pahempaan suuntaan minun tilani vaan on menossa elämästäkin tulee varmasti todella aneeminen kun se valmiiksi on niin olematon kuin voi olla.
Onko tuota sinun tilannettasi sitten selvitetty esim. Te - toimiston tai Kelan kautta, esim. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy? Sairaslomalle varmaan ens in, ei tuo oikein työkykyiseltä nyt kuullostaa jos ei voimat vaan riitä. Vaikka olisi eläkkeellä tai sairaslomalla niin ei siihen silti mitään edunvalvojia tarvita. Millä sinä nyt elät, työmarkkinatuella vai toimeentulotuella? Oletko te - toimistossa työttömänä?
Mä enn voi toimia kokkkina kun olen liian ruma kokiksi. Muuutoin todistuksessa on 2 (3 korkein arvosana) kaikista kurssseista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä pärjäät! Kirjoitatkin noin hyvin. Rohkeesti vaan ja ota vähä löysin rantein, ei tämä elämä niin vakavaa ole.
No niinpä! Ei yhdyssanavirheitä ja tekstiä on helppo lukea. Eli olet aivan riittävän älykäs. Rohkeutta ja itsetuntoa tarvitset vain enemmän.
Vierailija kirjoitti:
loppuun kulunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki edunvalvoja hoitamaan ne vaikeat asiat puolestasi, jolloin voit keskittyä elämään sellaista elämää, johon kykenet. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, jos tuntuu siltä, ettei pysty.
Jos haluaa uudestaan lapsen asemaan niin silloin edunvalvoja on hyvä juttu, esim. Jos hän päättää, että 20 euroa riittää kuukaudessa käyttörahaksi ruokaostosten jälkeen niin siihen on tyytyminen.
Edunvalvottavaksi joutuvat esim. Dementikot ja kehitysvammaiset, joten ap:n kannattaa miettiä kaksi kertaa, mihin ryhtyy. Ehkä sinulla on diagnosoimaton Asperger tms. Arjen hallintaa voi kuka hyvänsä opetella, jos ei pärjää työelämässä niin te - toimiston kautta voi mennä kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Älyssäsi ei ainakaan ole vikaa koska pystyt noinkin hyvin kirjallisesti ilmaisemaan itseäsi, ongelman juuri syyt löytynevät lapsuudenperheestä, jolta ei ole saanut eväitä aikuisen elämää varten, tuo kuulostaa lähinnä masentuneen tekstiltä. Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja sairaslomalla esim. Uupumisen takia olevat siihen päälle, joiden mielessä varmasti käy samanlaisia asioita. Ei kaikista ole menestyjiksi ulnoisesti, mutta omasta pienestä elämästään voi tehdä mahdollisimman miellyttävän monin eri tavoin.On asperger ja muuta mutta kun asperger huomattu vasta noin vuosi sitten ja ikää jo 34 ja kun koko tämä elämä mennyt niin että yrittänyt pysyä muiden ihmisten ja tämän yhteiskunnan perässä vajailla aivoilla ja kokoajan hakannut päätä seinään kun ei ymmärrä miksei mistään tule mitään ja kaikki on hankalaa ja mahdotonta niin siinä on masentunut, ahdistunut ja ties mitä kaikkea mahdollista psyykkistä ongelmaa jotka yhdessä jo valmiiksi rikkinäisten aivojen kanssa niin tekee tästä kaikesta ihan mahdontonta. Ja kun menneisyydessä tapahtunut pari traumaattista juttua jotka kanssa aiheuttaneet peruuttamatonta tuhoa mielelle niin nämä kaikki yhdessä on ihan liikaa.
Minä väsyn melko yksinkertaisistakin asioista ja kun jotain yrittää ymmärtää niin ahdistuu ja lamaantuu ja menee paniikkiin ja alkaa itkeä jne.
Ja miespuolinen otus olen jos se jotakuta kiinnostaa.
Mutta ei vaan jaksa ja ahdistaa vielä enemmän kun miettii että tätäkö tämä loppuelämä sitten tulee olemaan ja melko varmasti pahempaan suuntaan minun tilani vaan on menossa elämästäkin tulee varmasti todella aneeminen kun se valmiiksi on niin olematon kuin voi olla.
Onko tuota sinun tilannettasi sitten selvitetty esim. Te - toimiston tai Kelan kautta, esim. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy? Sairaslomalle varmaan ens in, ei tuo oikein työkykyiseltä nyt kuullostaa jos ei voimat vaan riitä. Vaikka olisi eläkkeellä tai sairaslomalla niin ei siihen silti mitään edunvalvojia tarvita. Millä sinä nyt elät, työmarkkinatuella vai toimeentulotuella? Oletko te - toimistossa työttömänä?
Sairaslomalla olen ja sairaspäivärahapäätöstä odottelen ja siis toistaiseksi työmarkkinatuella ja toimeentulotuella.
Työkyvyttömyyseläke taas sitten onkin toinen juttu, ensinnäkin pääsekö sille ja toiseksi haluaako sille koska hävettäisi tämän ikäisenä joutua sille ja kun minä ehkä jotain kumminkin pystyn ja haluan tehdä mutta nekin tietysti kiikun kaakun mihin pystyn. Muiden ihmisten reaktio myös siihen että jäisi työkyvyttömyyseläkkeelle, saisi varmasti paheksuntaa sieltä ja täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä pärjäät! Kirjoitatkin noin hyvin. Rohkeesti vaan ja ota vähä löysin rantein, ei tämä elämä niin vakavaa ole.
No niinpä! Ei yhdyssanavirheitä ja tekstiä on helppo lukea. Eli olet aivan riittävän älykäs. Rohkeutta ja itsetuntoa tarvitset vain enemmän.
Ei kyllä rohkeus, rentous ja itsetunto nyt taida tässä tilassa auttaa eikä niitä edes tässä tilassa saisi parannettua. Rentoutumisharjoituksia olen psykofyysisessä terapiassa yrittänyt oppia mutta eivät vaan jää päähän ja saa itseä rennoksi, harjoittelu tuottaa vaan jännitystä kehoon mikä on ihan väärä lopputulos. Kaikki tilanteet jännittää ja jännittäminenkin vain pahentunut. Se oli jossain vaiheessa parempaan päin menossa mutta paheni parisen vuotta sitten ja pahenemissuunta jäännyt päälle.
No omasta tilasta ja ajatuksista saan ehkä kirjoitettua selkeästi mutta sekin pitää tapahtua rauhassa ja omaan tahtiin, kaikki kiire missä tahansa asiassa saa aivoni ihan solmuun joten jos pitäisi nopeasti jotain kirjoittaa tai puhuen selittää siitä ei tulisi mitään. Ei tosin meinaa rauhallisesta keskustelustakaan tulla mitään koska joudun kauan miettimään mitä vastaan ja missä muodossa sen vastauksen esitän ja jossain usean ihmisen keskustelussa tämä on mahdotonta koska jos johonkin aiheeseen on saannut päässä muodostettua oman mielipiteen ja on valmis päästämään sen suustaan ulos toiset ovat jo tyyliin 5 minuuttia sitten vaihtaneet puheenaihetta. En ehdi keskusteluihin mukaan koska ihmiset puhuu ja vaihtaa aihetta liian nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki edunvalvoja hoitamaan ne vaikeat asiat puolestasi, jolloin voit keskittyä elämään sellaista elämää, johon kykenet. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, jos tuntuu siltä, ettei pysty.
Jos haluaa uudestaan lapsen asemaan niin silloin edunvalvoja on hyvä juttu, esim. Jos hän päättää, että 20 euroa riittää kuukaudessa käyttörahaksi ruokaostosten jälkeen niin siihen on tyytyminen.
Edunvalvottavaksi joutuvat esim. Dementikot ja kehitysvammaiset, joten ap:n kannattaa miettiä kaksi kertaa, mihin ryhtyy. Ehkä sinulla on diagnosoimaton Asperger tms. Arjen hallintaa voi kuka hyvänsä opetella, jos ei pärjää työelämässä niin te - toimiston kautta voi mennä kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Älyssäsi ei ainakaan ole vikaa koska pystyt noinkin hyvin kirjallisesti ilmaisemaan itseäsi, ongelman juuri syyt löytynevät lapsuudenperheestä, jolta ei ole saanut eväitä aikuisen elämää varten, tuo kuulostaa lähinnä masentuneen tekstiltä. Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja sairaslomalla esim. Uupumisen takia olevat siihen päälle, joiden mielessä varmasti käy samanlaisia asioita. Ei kaikista ole menestyjiksi ulnoisesti, mutta omasta pienestä elämästään voi tehdä mahdollisimman miellyttävän monin eri tavoin.
Tuon lopun minäkin allekirjoitan isolla pensselillä. Vain alle ! %:sta tulee sellainen supersankari, mitä näemme sosiaalisessa mediassa, elokuvissa, uutisissa jne. Kun tämän sisäistää ja hyväksyy, elämästä tulee vähän parempaa :)
Hyvää joulua <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saa vaan paskaa kohtelua niin harva nousee sieltä jos on jo valmiiksi heikot lähtökohdat..
Juuri näin.
Huonot ja ymmärtämättömät vanhemmat voivat tehdä todella pahaa jälkeä lapsen kehitykselle ja vaikka niitä aukkoja pystyy paikkaamaan myöhemällä iällä, on se psykologisesti todella raskasta, varsinkin kun näkee, että joillakin menee nuoresta asti tosi hyvin. Mutta kyllä senkin oppii, kun vain jaksaa yrittää.
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiskeleville!
loppuun kulunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
loppuun kulunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki edunvalvoja hoitamaan ne vaikeat asiat puolestasi, jolloin voit keskittyä elämään sellaista elämää, johon kykenet. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, jos tuntuu siltä, ettei pysty.
Jos haluaa uudestaan lapsen asemaan niin silloin edunvalvoja on hyvä juttu, esim. Jos hän päättää, että 20 euroa riittää kuukaudessa käyttörahaksi ruokaostosten jälkeen niin siihen on tyytyminen.
Edunvalvottavaksi joutuvat esim. Dementikot ja kehitysvammaiset, joten ap:n kannattaa miettiä kaksi kertaa, mihin ryhtyy. Ehkä sinulla on diagnosoimaton Asperger tms. Arjen hallintaa voi kuka hyvänsä opetella, jos ei pärjää työelämässä niin te - toimiston kautta voi mennä kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Älyssäsi ei ainakaan ole vikaa koska pystyt noinkin hyvin kirjallisesti ilmaisemaan itseäsi, ongelman juuri syyt löytynevät lapsuudenperheestä, jolta ei ole saanut eväitä aikuisen elämää varten, tuo kuulostaa lähinnä masentuneen tekstiltä. Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja sairaslomalla esim. Uupumisen takia olevat siihen päälle, joiden mielessä varmasti käy samanlaisia asioita. Ei kaikista ole menestyjiksi ulnoisesti, mutta omasta pienestä elämästään voi tehdä mahdollisimman miellyttävän monin eri tavoin.On asperger ja muuta mutta kun asperger huomattu vasta noin vuosi sitten ja ikää jo 34 ja kun koko tämä elämä mennyt niin että yrittänyt pysyä muiden ihmisten ja tämän yhteiskunnan perässä vajailla aivoilla ja kokoajan hakannut päätä seinään kun ei ymmärrä miksei mistään tule mitään ja kaikki on hankalaa ja mahdotonta niin siinä on masentunut, ahdistunut ja ties mitä kaikkea mahdollista psyykkistä ongelmaa jotka yhdessä jo valmiiksi rikkinäisten aivojen kanssa niin tekee tästä kaikesta ihan mahdontonta. Ja kun menneisyydessä tapahtunut pari traumaattista juttua jotka kanssa aiheuttaneet peruuttamatonta tuhoa mielelle niin nämä kaikki yhdessä on ihan liikaa.
Minä väsyn melko yksinkertaisistakin asioista ja kun jotain yrittää ymmärtää niin ahdistuu ja lamaantuu ja menee paniikkiin ja alkaa itkeä jne.
Ja miespuolinen otus olen jos se jotakuta kiinnostaa.
Mutta ei vaan jaksa ja ahdistaa vielä enemmän kun miettii että tätäkö tämä loppuelämä sitten tulee olemaan ja melko varmasti pahempaan suuntaan minun tilani vaan on menossa elämästäkin tulee varmasti todella aneeminen kun se valmiiksi on niin olematon kuin voi olla.
Onko tuota sinun tilannettasi sitten selvitetty esim. Te - toimiston tai Kelan kautta, esim. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy? Sairaslomalle varmaan ens in, ei tuo oikein työkykyiseltä nyt kuullostaa jos ei voimat vaan riitä. Vaikka olisi eläkkeellä tai sairaslomalla niin ei siihen silti mitään edunvalvojia tarvita. Millä sinä nyt elät, työmarkkinatuella vai toimeentulotuella? Oletko te - toimistossa työttömänä?
Sairaslomalla olen ja sairaspäivärahapäätöstä odottelen ja siis toistaiseksi työmarkkinatuella ja toimeentulotuella.
Työkyvyttömyyseläke taas sitten onkin toinen juttu, ensinnäkin pääsekö sille ja toiseksi haluaako sille koska hävettäisi tämän ikäisenä joutua sille ja kun minä ehkä jotain kumminkin pystyn ja haluan tehdä mutta nekin tietysti kiikun kaakun mihin pystyn. Muiden ihmisten reaktio myös siihen että jäisi työkyvyttömyyseläkkeelle, saisi varmasti paheksuntaa sieltä ja täältä.
No eihän ole sitten mitään hätää kun joka kuukausi tulee elämiseen rahaa tilille. Jos vaikka te - toimisto rupeaisi karenssin uhalla jotain ehdottelemaan, mihin ei voimavarat riitä niin saat varmasti lääkärintodistuksen. Kymmeniä tuhansia eri-ikäisiä jää joka vuosi sairaseläkkeelle mielenterveyden takia, siinä ei ole mitään häpeämistä. Toisaalta jos eläke sinua hävettää niin olet terveempi kuin mitä kriteerit eläkkeelle pääsyyn vaativat eli jos on oikeasti eläkekunnossa niin ulkomaailman reaktio on siinä vaiheessa merkityksetön asia. Sinuna miettisin sitä kuntouttavaa työtoimintaa esim. 1 kerta viikossa sen 4 tuntia, kerro rehellisesti tilanteesi niin sinua ei pistetä johonkin kirpputorin kassalle, missä olisi eduksi olla suhtkoht sosiaalinen. Kuntouttava ei edes vaadi mitään erityistä työpanosta, mutta saisit ehkä ajatuksia välillä muualle kun olisit toisten ihmisten seurassa joilla on myös sairauksia ja ongelmia. Muista aina, ettet ole yksin noiden ajatusten ja elämäntilanteen kanssa, ole itsellesi armollinen.
Minä olen +50v. Ja eläkkeelle pääseminen olisi suunnaton helpotus, saisi olla ihan rauhassa kotona lemmikkieläinten kanssa koska ei minua kukaan kuitenkaan mihinkään töihin ota. Täällä pohjois-savon/Pohjois-Karjalan alueella on Suomen pahimmat mielenterveyshäiriötilastot joten ainakin täällä on helpompi varmaan pahemmankin hihnan luistamisen kanssa elää esim. Kuopiossa kuin monella muulla seudulla Suomessa, suunnilleen joka suvussa on varmaan jotain.
Laitan sinulle tähän linkin ulkoisesti ihan tavallisenoloisista ihmisistä, jotka ovat omilla kasvoillaan tulleet esiin, etteivät henkisesti ole jaksaneet
https://yle.fi/uutiset/3-10997521
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pärjännyt minäkään tässä maailmassa. Vaaditaan liikaa. Pitää olla joku superälykäs, supersosiaalinen, superpositiivinen, superenerginen ja suhteet ja verkostot ja kulissit kunnossa jne. jne. jne...
Lukiot ja pari ammatiikoulua käyty ja en pärjännyt. 5 vuotta sitten pääsin siivoojaksi ilman koulutusta. Nykyisin siivoan koulua iltatyönä. Ei tafrvitse nähdä ketään ihmistä. Siellä pärjään.
Täällä ihan samanlainen kohtalontoveri. Vuosi vuodelta vain väsyn kaikkeen enemmän. Nuorena oli jotain innostusta ja toivoa, nyt nelikymppisenä sekin alkaa kadota. En osaa olla ihmisten kanssa, en osaa enkä jaksa sitä esittämistä. Enkä pian jaksa tätä jatkuvaa häpeää kaikesta mitä teen tai en tee.
En minä jaksa enää hoitaa asioita tai pitää asioita reilassa, antaa kaiken mennä päin ojanpohjaa. Lainat, laskut, tukihakemukset ym. ei jaksa. Kun tulee karhukirjeitä on paljon helpompi tehdä itsensä hävitys kun ahdistus pahenee kertaheitolla eikä ole rahaa niin toteaa vaan et hyvästi.
Ei kiinnosta eläminen juurikaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en jaksa.. Tämä yhteiskunta on kuin mielipuoli, joka kuristaa, hitaasti kiduttaen. Ainoa asia mikä tuntuu enää miltään on maalaaminen.. Ei ole ketään ketä varten sitä teen, pöytälaatikko kamaa se lähinnä on. En osaa hyödyntää taitoani mihinkään.. Muutakaan en osaa, enkä pysty. Ymmärrän Loppuun Kulunutta, itseasiassa erittäin hyvinkin. Kamppailen samanlaisten vaikeuksien kanssa, jotka invalidisoivat ihan kaikkea! Pahinta on tämä voimaton avuttomuus, johon ei saa apua tältä yhteiskunnalta. Puolisoni elättää minua tällä hetkellä, en kykene huolehtimaan edes kela/työkkäri asioistani. Minulla ei ole voimia puolustaa itseäni ja oikeuksiani.
Sinä päivänä kun puolisoni otetaan minulta pois, minulla on tasan kolme vaihtoehtoa: lrtolaisuus, hankkiutua vankilaan, tai itsemurha. En selviydy siitä tilanteesta mitenkään.. Ahdistaa ja pelottaa, aivan lamaannukseen sakka. Näin se on ollut koko elämäni, eikä kukaan usko sitä, millaisessa helvetissä elän. Ei tämä ole elämisen arvoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en jaksa.. Tämä yhteiskunta on kuin mielipuoli, joka kuristaa, hitaasti kiduttaen. Ainoa asia mikä tuntuu enää miltään on maalaaminen.. Ei ole ketään ketä varten sitä teen, pöytälaatikko kamaa se lähinnä on. En osaa hyödyntää taitoani mihinkään.. Muutakaan en osaa, enkä pysty. Ymmärrän Loppuun Kulunutta, itseasiassa erittäin hyvinkin. Kamppailen samanlaisten vaikeuksien kanssa, jotka invalidisoivat ihan kaikkea! Pahinta on tämä voimaton avuttomuus, johon ei saa apua tältä yhteiskunnalta. Puolisoni elättää minua tällä hetkellä, en kykene huolehtimaan edes kela/työkkäri asioistani. Minulla ei ole voimia puolustaa itseäni ja oikeuksiani.
Sinä päivänä kun puolisoni otetaan minulta pois, minulla on tasan kolme vaihtoehtoa: lrtolaisuus, hankkiutua vankilaan, tai itsemurha. En selviydy siitä tilanteesta mitenkään.. Ahdistaa ja pelottaa, aivan lamaannukseen sakka. Näin se on ollut koko elämäni, eikä kukaan usko sitä, millaisessa helvetissä elän. Ei tämä ole elämisen arvoista elämää.
Tsemppiä. Olipa juuri kuin omasta elämästäni olisi kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en jaksa.. Tämä yhteiskunta on kuin mielipuoli, joka kuristaa, hitaasti kiduttaen. Ainoa asia mikä tuntuu enää miltään on maalaaminen.. Ei ole ketään ketä varten sitä teen, pöytälaatikko kamaa se lähinnä on. En osaa hyödyntää taitoani mihinkään.. Muutakaan en osaa, enkä pysty. Ymmärrän Loppuun Kulunutta, itseasiassa erittäin hyvinkin. Kamppailen samanlaisten vaikeuksien kanssa, jotka invalidisoivat ihan kaikkea! Pahinta on tämä voimaton avuttomuus, johon ei saa apua tältä yhteiskunnalta. Puolisoni elättää minua tällä hetkellä, en kykene huolehtimaan edes kela/työkkäri asioistani. Minulla ei ole voimia puolustaa itseäni ja oikeuksiani.
Sinä päivänä kun puolisoni otetaan minulta pois, minulla on tasan kolme vaihtoehtoa: lrtolaisuus, hankkiutua vankilaan, tai itsemurha. En selviydy siitä tilanteesta mitenkään.. Ahdistaa ja pelottaa, aivan lamaannukseen sakka. Näin se on ollut koko elämäni, eikä kukaan usko sitä, millaisessa helvetissä elän. Ei tämä ole elämisen arvoista elämää.Tsemppiä. Olipa juuri kuin omasta elämästäni olisi kirjoitettu.
It's another day for you and me in paradise...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä pärjäät! Kirjoitatkin noin hyvin. Rohkeesti vaan ja ota vähä löysin rantein, ei tämä elämä niin vakavaa ole.
No niinpä! Ei yhdyssanavirheitä ja tekstiä on helppo lukea. Eli olet aivan riittävän älykäs. Rohkeutta ja itsetuntoa tarvitset vain enemmän.
Hetkinen, onko siis ymmärrettävä niin että elämänhallintaan liittyvät ongelmat ovat jotenkin täysin sidoksissa A: älykkyyteen ja B: oikeikirjoitustaitoon sekä tekstisisällön tuottamiseen..?? Mielestänne heillä ei voi olla mitään lahjakkuutta ja kykyä, kuten hieno kirjoitustaito?
Kyseisistä vaikeuksista kärsivät ovat yllättävän usein älykkäitä ja pohdiskelevat laaja-alaisesti asioita. Kirjoitustaito on kyky, ihan siinä missä toisella on liikunnallinen kyky ja toisella taas musikaalinen kyky. Ei mitään tekemistä pärjäämisen kanssa.
pääset ministeriksi kirjoitti:
ryhdy poliitikoksi siellä avustajat tekevät kaiken sinulle valmiiksi. etenkin sdp,n ja vihreiden jopa ministerit pärjäävät hyvin vaikka ovat täysin kyvyttömiä
Ainoa suvaittu keino rillutella veronmaksajien piikkiin.
En minäkään. Huomasin tämän jo nuorena. Siksi olenkin "syrjäytynyt".....
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en jaksa.. Tämä yhteiskunta on kuin mielipuoli, joka kuristaa, hitaasti kiduttaen. Ainoa asia mikä tuntuu enää miltään on maalaaminen.. Ei ole ketään ketä varten sitä teen, pöytälaatikko kamaa se lähinnä on. En osaa hyödyntää taitoani mihinkään.. Muutakaan en osaa, enkä pysty. Ymmärrän Loppuun Kulunutta, itseasiassa erittäin hyvinkin. Kamppailen samanlaisten vaikeuksien kanssa, jotka invalidisoivat ihan kaikkea! Pahinta on tämä voimaton avuttomuus, johon ei saa apua tältä yhteiskunnalta. Puolisoni elättää minua tällä hetkellä, en kykene huolehtimaan edes kela/työkkäri asioistani. Minulla ei ole voimia puolustaa itseäni ja oikeuksiani.
Sinä päivänä kun puolisoni otetaan minulta pois, minulla on tasan kolme vaihtoehtoa: lrtolaisuus, hankkiutua vankilaan, tai itsemurha. En selviydy siitä tilanteesta mitenkään.. Ahdistaa ja pelottaa, aivan lamaannukseen sakka. Näin se on ollut koko elämäni, eikä kukaan usko sitä, millaisessa helvetissä elän. Ei tämä ole elämisen arvoista elämää.
Minäkin tykkään maalata
Vierailija kirjoitti:
Hanki edunvalvoja hoitamaan ne vaikeat asiat puolestasi, jolloin voit keskittyä elämään sellaista elämää, johon kykenet. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, jos tuntuu siltä, ettei pysty.
Se maksaa.
ryhdy poliitikoksi siellä avustajat tekevät kaiken sinulle valmiiksi. etenkin sdp,n ja vihreiden jopa ministerit pärjäävät hyvin vaikka ovat täysin kyvyttömiä