Elämäntapani on mennyt sellaiseksi 2 vuoden sinkkuuden aikana, että en enää varmaan osaisi....
Enkä kehtaisi alkaa parisuhteeseen. Pitäisi muuttaa aika paljon tapoja, enkä tiedä haluanko enää... Eli syön ruuat useinmiten kaupan salaattipakkauksesta, mitä käytän 3-4 kertaa. Ruokailuvälineet on pääsäääntöisesti kertakäyttövälineitä, koska vihaan tiskaamista. Minulla on keittiössä valkoinen boho matto, koska vihdoin sain laittaa sellaisen (miehen sotkemisen takia ei olisi ennen onnistunut) Samoin muut matot olen vaihtanut karvaisiin unelmiin joilla ihana astella paljain jaloin. Saan maata itse sohvalla, ennen sen tilan valtasi mies. Voin nukkua vapaapäivinä vaikka myöhälle iltapäivään asti. Harva kumppani sietäisi tällaista. Voin laiskotella muutenkin niin paljon kuin haluan, eikä kukaan syyllistä mitenkään.
Kommentit (27)
Tunnistan tästä niin itseni. Tosin, minulla on sinkkuutta takana jo kymmenisen vuotta.
En todellakaan halua tähän enää ketään kun pitkästä parisuhteesta pääsin eroon.
Eikö sinulla ole astianpesukonetta? Ja harvaa miestä nyt kiinnostaisi nuo luettelemasi asiat. Ja aina voi sopia, että asutte omissa kodeissa.
Onko helposti myös rentoa seksiä niiden komistusten kanssa 🙄
"Eli syön ruuat useinmiten kaupan salaattipakkauksesta, mitä käytän 3-4 kertaa"
Mitä helvettiä??
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole astianpesukonetta? Ja harvaa miestä nyt kiinnostaisi nuo luettelemasi asiat. Ja aina voi sopia, että asutte omissa kodeissa.
Astianpesukone täyttyisi nin hitaasti, että ei mitään järkeä odottaa 2 viikkoa. En juurikaan enää keittele tai paista mitään, että tiskiä tulee varsin vähän. Tein 20 vuotta miehelle ruuat joka päivä. Kun siitä pääsin eroon, niin syön lähinnä salaatteja ja valmiita keittoja ja hedelmäsalaatteja naposteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole astianpesukonetta? Ja harvaa miestä nyt kiinnostaisi nuo luettelemasi asiat. Ja aina voi sopia, että asutte omissa kodeissa.
Astianpesukone täyttyisi nin hitaasti, että ei mitään järkeä odottaa 2 viikkoa. En juurikaan enää keittele tai paista mitään, että tiskiä tulee varsin vähän. Tein 20 vuotta miehelle ruuat joka päivä. Kun siitä pääsin eroon, niin syön lähinnä salaatteja ja valmiita keittoja ja hedelmäsalaatteja naposteluun.
Meillä on astianpesukone ollut astiakaappina vuodesta 2006, kun muutimme tähän. Pestään molemmat lautanen kerrallaan käsin. Tein niin myös yksin asuessani. Vaimo syö niin erilaista ruokaa kuin minä, että olemme tehneet omat ruokamme koko suhteemme ajan, vuosituhannen vaihteesta saakka.
Meille molemmille tämä sopii oikein mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole astianpesukonetta? Ja harvaa miestä nyt kiinnostaisi nuo luettelemasi asiat. Ja aina voi sopia, että asutte omissa kodeissa.
Astianpesukone täyttyisi nin hitaasti, että ei mitään järkeä odottaa 2 viikkoa. En juurikaan enää keittele tai paista mitään, että tiskiä tulee varsin vähän. Tein 20 vuotta miehelle ruuat joka päivä. Kun siitä pääsin eroon, niin syön lähinnä salaatteja ja valmiita keittoja ja hedelmäsalaatteja naposteluun.
miksi odottamisessa ei ole järkeä? mulla pyörii kone juuri tuon vajaa kerran viikossa.
etsi pelimies, se ei sohvaa vie kun on koneella.
Ostin pinkin kahvinkeittimen jonka omistamisesta olen haaveillut 20 vuotta. Itseasiassa päätin, että valitsen kaikki kodinkoneeni tästä lähtien eri värisinä koska ei ole miestä huutamassa miten kamalaa on kun on värikästä. Pinkki kahvinkeitin on vain sellainen piste, että tiedän ettei siitä ole enää paluuta. Muuhun sisustukseen ei edes kannata mennä, olen palannut teini-ikääni enkä halua täältä pois.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole astianpesukonetta? Ja harvaa miestä nyt kiinnostaisi nuo luettelemasi asiat. Ja aina voi sopia, että asutte omissa kodeissa.
Meinaatko, että kun asutaan omissa kodeissa, niin kumpikaan ei käy toisen luona silloin? Kyllä sitä kahvia ja ruokaa voi läikyttää vaikka ei asukkaan vakituisesti. Samoin kun kävellä likaisilla kengillä kun silmä välttää.
Mäkin oon niin tottunut sinkkuuteen 20 vuoden avioliiton jälkeen, että en kyllä halua yhtäkään miestä tänne. Oma tupa, oma lupa.
Suu auki välillä luen näitä juttuja, ettei joku uskalla olla yksin ja tyytyy siksi kädenlämpöiseen suhteeseen, että kunhan vain olisi joku. Mulla taas on nyt kyllä ihan päinvastoin, mä en uskalla suhteeseen enää ja musta on tullut niin mukavuudenhaluinen. Voin tehdä asunnossani teinien kanssa mitä huvittaa, milloin vain, mitään kompromisseja ei tartte tehdä kenenkään kanssa.
En kyllä enää pystyisi parisuhteeseen, jossa koko ajan pitää huomioida toinenkin, asiassa kuin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole astianpesukonetta? Ja harvaa miestä nyt kiinnostaisi nuo luettelemasi asiat. Ja aina voi sopia, että asutte omissa kodeissa.
Meinaatko, että kun asutaan omissa kodeissa, niin kumpikaan ei käy toisen luona silloin? Kyllä sitä kahvia ja ruokaa voi läikyttää vaikka ei asukkaan vakituisesti. Samoin kun kävellä likaisilla kengillä kun silmä välttää.
kävelläänkö sisällä kengät jalassa jossain muualla kuin muoniossa?
Vierailija kirjoitti:
Ostin pinkin kahvinkeittimen jonka omistamisesta olen haaveillut 20 vuotta. Itseasiassa päätin, että valitsen kaikki kodinkoneeni tästä lähtien eri värisinä koska ei ole miestä huutamassa miten kamalaa on kun on värikästä. Pinkki kahvinkeitin on vain sellainen piste, että tiedän ettei siitä ole enää paluuta. Muuhun sisustukseen ei edes kannata mennä, olen palannut teini-ikääni enkä halua täältä pois.
Mulle myös ex miesystävä nipotti 15 vuotta, millainen kahvinkeittimen piti olla. Jouduin luopumaan melko pian seurustelun alussa siitä mikä minulla oli, koska en vaan jaksanut kuunnella sitä valitusta. Nyt saan keitellä vaikka keltaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin pinkin kahvinkeittimen jonka omistamisesta olen haaveillut 20 vuotta. Itseasiassa päätin, että valitsen kaikki kodinkoneeni tästä lähtien eri värisinä koska ei ole miestä huutamassa miten kamalaa on kun on värikästä. Pinkki kahvinkeitin on vain sellainen piste, että tiedän ettei siitä ole enää paluuta. Muuhun sisustukseen ei edes kannata mennä, olen palannut teini-ikääni enkä halua täältä pois.
Mulle myös ex miesystävä nipotti 15 vuotta, millainen kahvinkeittimen piti olla. Jouduin luopumaan melko pian seurustelun alussa siitä mikä minulla oli, koska en vaan jaksanut kuunnella sitä valitusta. Nyt saan keitellä vaikka keltaisella.
Jotkut ihmiset vain keksimällä keksii sen valittamisen syyn. Että minä inhoan niitä ankeuttajia ja pienen piikin iskijöitä joilla ei ole muuta elämää kuin kytätä mitä muut tekee ja miten. itse eivät saa aikaiseksi mitään elämässään.
Pysyttele sinkkuna. Ei tarvitse kutistaa itseään siksi ettei toinen tykkää jatkuvasta naukumisesta. Saat pitää herkkiä mattoja. Pyykkimäärä pysyy maltillisena. Eikä kukaan kyttää syömisiä tai menemisiä.
Ap on vaimomatskua, ainakin asennetta löytyy.
t: suoraan paketista syövä setämies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole astianpesukonetta? Ja harvaa miestä nyt kiinnostaisi nuo luettelemasi asiat. Ja aina voi sopia, että asutte omissa kodeissa.
Astianpesukone täyttyisi nin hitaasti, että ei mitään järkeä odottaa 2 viikkoa. En juurikaan enää keittele tai paista mitään, että tiskiä tulee varsin vähän. Tein 20 vuotta miehelle ruuat joka päivä. Kun siitä pääsin eroon, niin syön lähinnä salaatteja ja valmiita keittoja ja hedelmäsalaatteja naposteluun.
Miehelle? Jotenkin ymmärsin, että lapsille. Tätä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole astianpesukonetta? Ja harvaa miestä nyt kiinnostaisi nuo luettelemasi asiat. Ja aina voi sopia, että asutte omissa kodeissa.
Astianpesukone täyttyisi nin hitaasti, että ei mitään järkeä odottaa 2 viikkoa. En juurikaan enää keittele tai paista mitään, että tiskiä tulee varsin vähän. Tein 20 vuotta miehelle ruuat joka päivä. Kun siitä pääsin eroon, niin syön lähinnä salaatteja ja valmiita keittoja ja hedelmäsalaatteja naposteluun.
Miksi miehesi ei tehnyt ruokaa?
Jos oma parisuhde on ollut 1800-luvulta, niin miksi kuvittelette kaikkien olevan sellaisia?
Sietäisin jos kyseessä oikea=oma ja sopiva partneri.