Kouluaikainen kiusaaja töissä päiväkodissa?

En veisi. Kiusaajissa on väkisinkin jotain pielessä, mihinkäs ihmisen ilkeä luonne muuttuu.

Kiusaaminen ie ole erimielisyyttä tai pikkukinaa tmsm tuo on taas sitä kiusaajien paapomista.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 10:24"]En todella uskaltaisi viedä. Pääseekö muuten kiusaajaluonteinen ihminen helposti lähihoitajaksi? Eikö siellä ole tiukat psykologiset karsinnat vai onko se vaan joku muodollinen haastattelu?

[/quote]

Lähäriksi pääsee kuka vaan

En veisi, niin ei tarvitsisi stressata. En ymmärrä näitä alapeukkuja kommentteihin, joissa kerrotaan ettei uskaltaisi viedä. Kysytään näin: miksi pitäisi viedä lapsi hoitoon juuri kiusaajalleen?

En todellakaan veisi. Osa aikuista ei koskaan kehity henkisesti sellaiseksi, että kokevat empatiaa.

On naurettava kommentti tuo, että pienistä paskiaisista kehittyy mukavia aikuisia. Työpaikoilla on paljon kiusaamista ja päiväkoti ei ole poikkeus. Jos tuo ihminen ei ole oikeasti tehnyt jotain itsetarkastelua hän todennäköisesti jatkaa samalla tyylillä töissäkin.

Veisin. Ihminen voi muuttua. Olin itse sekä kiusaaja että kiusattu. Purin kotoa tulevat ongelmat ja minuun kohdistuneen kiusaamisen muihin. Otin sellaisen kuoren itselleni, että perkele minuun ette koske, hyökkään ennen sitä. Kun vaihdoin koulua yläasteella, pääsin tästä vapaaksi. Olin ihmeissäni, kun minulla olikin yhtäkkiä monta hyvää ystävää, jotka eivät nälvi, hauku, töni, revi vaatteita jne...

Se, mitä ala-asteella tapahtui, ei ohjaa minua nyt työssäni. Olen opettaja. Sen se kuitenkin on tehnyt, että osaan lukea tilanteita paremmin kuin monet kollegani, osaan ratkoa riitoja paremmin ja koen omaavani enemmän kokemusta erilaisista lasten välisistä sosiaalisista tilanteista. Siperia opettanut.

En ole ylpeä tai onnellinen taustastani. Elämä nyt vaan meni niin.

Veisitkö lapsesi hoitoon, jos hoitaja olisi kiusaamasi ihminen? Pelkäisitkö kostoa?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:20"]

Tarviiko tätä edes kysyä. Totta hitossa viesin. Jokainen terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen ymmärtää, että lapset on vain pieniä kusipäitä, jotka jossain kohtaa kasvaa terveiksi aikuisiksi.

[/quote]

no se kiusaaja on saattanut tuhota uhrinsa itsetunnon. todellakaan kaikki lapset eivät ole kusipäitä! vain pieni osa ja se osa on juuri näitä koulukiusaajia.

vastaus: en todellakaan veisi lapseni psyykkisen ja fyysisen terveyden vaarantumisen takia.

[/quote]

En usko, että on moista pelkoa. Eiköhän se siellä pk:ssa työskentelevä ole jo aikuinen. Miksi luulet hänen hakeutuneen alalle, jotta pääsis kiusaamaan kakaroita? Olethan ottanut selvää lastesi hoitajien historiasta?

[/quote]

Asia ei ole aivan selkeä. Toiset kiusaajat "paranevat", mutta ei osa jatkaa kiusaamista työpaikoilla ja muualla elämässä. Työpaikkakiusaajat ovat varmaan monesti entisiä koulukiusaajia. Kukaan ei tietenkään hakeudu päiväkotiin kiusaamaan lapsia, mutta jos persoonallisuus on sellainen, että toimintatapaan kuuluu jonkinlainen kiusaaminen, niin kyllähän kiusaamista sitten esiintyy. Päiväkodissa kiusaaminen voisi esiintyä esim. siten, että jos kiusaaja ei pidä jostakin lapsesta, jättää hänet vähemmälle huomiolle tms. 

Ihmisissä on persoonallisuushäiriöisiä. Heitä on kaikissa ammattikunnissa. Heidän lähellään ei ole kiva olla, ei ainakaan silloin, jos tällainen henkilö kokee voivansa ilman seurauksia tehdä pahaa toiselle. 

Jaa minä uskon että jotkut kiusaajat hakeutuu juurikin päiväkoteihin ja kouluihin. Toki nykyään ei voi samalla lailla kiusata ja nöyryyttä lapsia kuin ennen vanhaa, mutta kyllä se vielkäkin onnistuu. Ennen vanhaanhan kiusaajat hakeutui lastenkoteihin tms jossa kontrolli oli olematonta.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:22"]

Veisitkö lapsesi hoitoon, jos hoitaja olisi kiusaamasi ihminen? Pelkäisitkö kostoa?

[/quote]

Hys hys. Sairasta edes kysyä tälläistä. Totta kai jokainen viesi. Eihän kiusatut kiusaa. He ovat empaattisia ja kilttejä.

en veisi, perlkäisin että kiusaa lastakin.

En todella uskaltaisi viedä. Pääseekö muuten kiusaajaluonteinen ihminen helposti lähihoitajaksi? Eikö siellä ole tiukat psykologiset karsinnat vai onko se vaan joku muodollinen haastattelu?

Ihmiset muuttuu. Yksi kouluaikainen kovis on nykyään todella mukava ja ihmisten pitämä vaikka oli täys mulkku koulussa. Kasvoi sitten aikuiseksi kun peruskoulusta päästiin.

Vastustaa nykyään voimakkaasti kiusaamista, kai sillä on huono omatunto kouluajoista.

Eiköhän ne ihmiset siitä ajanmyötä kasva. Ei se tarkoita ettei aikuisena vois olla ihan normaali ihminen ja kiusaamatta muita vaikka teini/lapsuusiässä olis niin tehnykkin.

Ja kyllä ainakin yksi mua pahasti yläasteella kiusannut oli samaan aikaan lähihoitajakoulussa mun kanssa, oli tosin pyytänyt jo multa anteeksi jne. Ei ole noin mustavalkoista.

Tarviiko tätä edes kysyä. Totta hitossa viesin. Jokainen terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen ymmärtää, että lapset on vain pieniä kusipäitä, jotka jossain kohtaa kasvaa terveiksi aikuisiksi.

En veisi. En ottaisi riskiä, että kiusaaja-luonteinen ihminen pääsisi käsiksi lapseeni ja mahdollisesti pilaisi lapseni elämän, kun olisi saman tehnyt minulle kouluaikana. Miksi ihmeessä veisin? kysyisin mieluummin niin päin.

Lapset ovat lapsia, he vasta harjoittelevat ihmisyhteisöissä toimimista. Ei ole mitään estettä, miksei entinen kiusaaja voisi hakeutua ihmissuhdealalle ja pärjätä siellä hyvin. Moni koulukiusaaja on sosiaalisesti taitava, tunneherkkä ja sosiaalinen (=toimii mielellään ihmisten kanssa). Kiusatut taas (yleistän!) ovat keskimääräisesti useammin jäyhiä ja sosiaalisesti kömpelöitä.

Antakaa anteeksi ja unohtakaa. Ne teidän kiusaajanne ovat olleet keskenkasvuisia ihmisiä. Kyllä useimmille kasvaa aivot päähän iän myötä.

38: sosiaalinen ei tarkoita seurallista vaan juurikin sitä että osaa ottaa muut huomioon ja sitä kiusaajat eivät tee. Moni kiusaaja jatkaa kiusaamista koko ikänsä, tätä on ihan tutkittu. Joten enpä kyllä veisi lasta kiusaajalle hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 16:08"]

Lapset ovat lapsia, he vasta harjoittelevat ihmisyhteisöissä toimimista. Ei ole mitään estettä, miksei entinen kiusaaja voisi hakeutua ihmissuhdealalle ja pärjätä siellä hyvin. Moni koulukiusaaja on sosiaalisesti taitava, tunneherkkä ja sosiaalinen (=toimii mielellään ihmisten kanssa). Kiusatut taas (yleistän!) ovat keskimääräisesti useammin jäyhiä ja sosiaalisesti kömpelöitä.

Antakaa anteeksi ja unohtakaa. Ne teidän kiusaajanne ovat olleet keskenkasvuisia ihmisiä. Kyllä useimmille kasvaa aivot päähän iän myötä.

[/quote]

Sanonpa, että olet ihan ulalla. Enkä sano tätä edes katkeroituneena kiusattuna. 
Kiusattu voi olla kuvaamasi kaltainen, mutta hyvin usein ja ainakin aluksi juuri sellainen, mitä väität kiusaajien olevan: erityisesti tunneherkkiä. Toki varmasti useita vuosia kestänyt kiusaaminen koulii uhriaan vähän omaan suuntaansa, että vaikeapa siinä on olla sosiaalisesti taitava tai seurallinen.

Aika muovaa ja seitsenvuotias kaveria töninyt ei välttämättä ole aikuisena sadisti, mutta vähän mittasuhteita: joskus se kiusaaja on tehnyt sitä hommaansa koko peruskoulun ajan ja jatkaa hommaansa myös töissä. Vai mistä ne työpaikkakiusaajat tulevat? Ovatko hekin sosiaalisesti taitavia, tunneherkkiä ja sosiaalisia?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:28"]

Jaa minä uskon että jotkut kiusaajat hakeutuu juurikin päiväkoteihin ja kouluihin. Toki nykyään ei voi samalla lailla kiusata ja nöyryyttä lapsia kuin ennen vanhaa, mutta kyllä se vielkäkin onnistuu. Ennen vanhaanhan kiusaajat hakeutui lastenkoteihin tms jossa kontrolli oli olematonta.

[/quote]
Minun kiusaajistani taisi suurin osa pyrkiä opetusalalle. Pahin takapiru on elätellyt koko ikänsä unelmaa luokanopettajan ammatista. Mikähän siinäkin on?

No: minä olen selvittänyt välini joidenkin kiusaajien kanssa, enkä kanna kaunaa. Mutta jos selviäisi, että nämä pahimmat kiusaajat olisivat kontaktissa lapseeni, en ottaisi riskiä. Ihan tietäen heidän aikuiselämästään epäilen, että siitä ei hyvää jälkeä tule. 

Ja toisekseen: jotkut asiat haluaisin jättää taakse. Ei ole kivaa kohdata vanhaa kiusaajaansa samassa ympäristössä (esim. koulu), vaikka ei enää olekaan siinä kiusatun asemassa. Että jos suinkin on mahdollisuus, niin sitten lapsi jonnekin muualle hoitoon tai kouluun.