Lue keskustelun säännöt.
Ero yli kymmenen vuoden jälkeen
Hajalla
15.12.2020 |
Mies pudotti kunnon pommin sunnuntaina sanomalla että ei rakasta mua enää ja haluaa erota. Ollaan oltu yli kymmenen vuotta yhdessä, ja vaikka on ollut ylä- ja alamäkiä, niin ihan puskista tuo tuli.
Mies oli viikonlopun kavereiden kanssa ja kotiintullessaan oli heti pahalla päällä ja yritti tehdä riitaa ihan mitättömistä asioista. Vielä viikko sitten suunniteltiin mitä tehdään ensi kesänä ja ensi talvena (lähinnä matkustusjuttuja, jos pandemia hellittää), ja sit yksi viikonloppu kavereiden kanssa ja haluaa erota. Epäilen ettei mitään kavereita ole edes nähnyt, vaan ollut jonkun muijan kans tai tavannut jonkun muijan. Ei soittanut tai viestittänyt koko viikonloppuna, enkä minäkään, koska en halua antaa sellasta kuvaa että vahtisin toisen menoja.
Me muutettiin ihan vähän aikaa sitten omakotitaloon (mies osti, onneks mun rahoja ei ole tässä kiinni) ja nyt mun pitäisi sitten muuttaa yksin johonkin yksiöön. En tule tässä kaupungissa saamaan lainaa yksin niin paljon että edes kaksion voisin ostaa, ja vuokrat on niin älyttömiä, että yksiö on ainoa vaihtoehto. Yli nelkytvuotiaana. En ole sitten opiskeluaikojen joutunut asumaan yhdessä huoneessa, ja hemmetin kiva kun just asetuttu asumaan näihin pariinsataan neliöön.
Vuoroin itken ja vuoroin haudon kostoa, mutta mikäs tässä auttaa.
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
joo olit täydellinen kynnes se tapasi jonku täydellisemmän.
taas on menty laput silmillä ja sä oot oikeasti vika kummankaan suvusta joka tajuaa mitä on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n muita vastauksia:
”Miksi provoilisin näin kipeällä asialla? Meillä on aina ollut tietynlainen dynamiikka ja tapa toimia asioissa. Mies on hyvin tarkka raha-asioissa ja halusi että talo on hänen nimissään kuten myös laina. Ihan yhtä lailla minä olen aina ollut se joka päättää minne matkustetaan ja mihin majoitutaan, tai millainen sohva ja keittiönpöytä meille tulee.”
”Sattuu ajatella että hän haluaa minut pois elämästään, etenkin kun yhdessä ja iloisina tätä kotia yhteiseksi on laitettu, olkoonkin että miehen nimi on papereissa.”
”Minulla oli se suositeltu kolmen kuukauden puskuri, ja onneksi olikin. Ihan normaalit laskut erääntyneet kun odottelin liiton rahoja, muutosta ja sisustamisesta oli kuluja, autot ja kaikki vie rahaa yllättävän paljon kun vakituinen palkka ei juoksekaan ja liiton rahoja joutuu odottelemaan.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa sivulla 8:
”Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.”
Että se siitä pelkkien laukkujen ostetusta ja itseen kaikkien varojen tuhlaamisesta. Kyseessä ei tietenkään ole miehen KAIKKI kulut mutta älytön taloudellinen etu.
Hän olisi sanonut tuon heti jo alussa. Siis provohan tämä on ja sillä siisti.
Ap kertoi että sydän on särkynyt, tuli hakemaan sääliä ja ihmetteli miksi kaikki grillaa häntä raha-asioista. Vastasi kuitenkin kun ihmettelijöitä oli paljon. Tarvitseeko vielä copy-pasteta jotain? Ai mut provohan tämän täytyy olla kun selvisi että mies on pahimman luokan lokki. Maailmassahan ei myöskään ole hyväuskoisia hölmöjä jotka uskoo siihen että avopuolisolla on vilpittömät aikeet, trolleja kaikki.
Sehän on vain hyvä, että ap pääsee pois maksamasta toisen kuluja. Kannattaa jättää myös niitä humpuukiostoksia väliin ja laittaa rahaa säästöön. Kyllä se siitä sitten ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa sivulla 8:
”Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.”
Että se siitä pelkkien laukkujen ostetusta ja itseen kaikkien varojen tuhlaamisesta. Kyseessä ei tietenkään ole miehen KAIKKI kulut mutta älytön taloudellinen etu.
Helppo muutella tarinaa jälkikäteen. Uskon ensimmäiseen viestiin.
Mitä ihmettä? Eihän nuo viestit sulje toisiaan pois. Kaikki kun on mennnyt niin siitä on riittänyt rahaa pariin laukkuun, tanskalaiseen designiin ja miehen ylläpitoon. Ei tässä tarvitse minkään eri todellisuuksien väliltä valita. Etkö muka tunne avokätisiä ihmisiä joille on tärkeämpää että kaikilla on mukavaa kuin laskea kuitteja?
Ihan kun ainoat vaihtoehdot olisi että kaikki on tuhlattu itseen tai kaikki on tuhlattu mieheen. Vai onko anteliaisuus jotain niin vierasta, että tuntuu täysin mahdottomalta edes ajatella että joku on laskematta laittanut rahoja yhteisiin asioihin luottavaisin mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta ja että on rankkaa ja sydän on särkynyt jne! Mutta joku tässä kuviossa mättää; sanokaa minun sanoneen. Tiedän ehkä mikä mutta en viitsi siitä alkaa tässä vääntämään. Tsemppiä ap:lle kuitenkin tulevaisuuteen! Kyllä se siitä elämä voittaa vaikka tottahan tilanne on aluksi raskas ja uusi.
Vierailija kirjoitti:
Mihin mies tarvitsee talossaan ilmaiseksi asuvaa lompakkoloista? Ottaa sitten jonkun nuoren ja nätin. Kun kerran koko suhde on pohjimmiltaan pelkkä "sugar daddy" kuvio.
Siivoamaan tietenkin. Se on kokopäivähommaa tuollaisen ison lukaalin nuohous, kaukana loisimisesta. Mies kartuttaa omaisuuttaan ostamalla talon ja maksamalla lainan ja saa päälle vielä pitää kodinhoitajan, ettei omaisuuden arvo ainakaan pääse laskemaan kun itsellä menee aika naisten perässä juostessa. Ja nyt sieltä sitten löytynyt se jota koko tämä aika on etsitty.
Homma etenee niin, että uusi nuori nainen muuttaa taloon ja kun kuherruskuukausi on ohi, mies huomaa että näillä nuorilla on muutakin elämää, eikä ainoastaan miehen nurkkien puunailu. Sitten heitetään tyttö mäkeen ja kokeillaan jos se vanha eukko tulisi taas hoitamaan kotia. Ja sitten taas metsästämään itse..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy vielä vaikka nyt on vaikeeta! ❤️
Tämä on foorumi, jossa pelkästään se että sanot asuvasi omakotitalossa aiheuttaa kateutta ja siihen yhdistettynä hyvät tulot on se miksi saat alapeukkuja. Kyllä monilla on tuollainen asumisjärjestely mikä teillä on/oli eikä siinä ole mitään ihmeellistä.Itse erosin lähemmäs 10 vuoden suhteesta reilu vuosi sitten ja nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Jos joudut hetkeksi muuttamaan yksiöön niin so what! Se ei tarkoita sitä, että asut koko lopun elämääsi. Kun pääset erosta yli niin panosta kauneuteen ja hanki uusi parempi puoliso. Niin mäkin tein ja nyt elämä hymyilee taas.
Monella naisella tuntuu tosiaan olevan tällainen asumisjärjestely ja sitten kun ero tulee, miehellä on iso omaisuus ja naisella ei mitään (paitsi oikeustaistelun kautta tosiaan voi olla jotain osinkoa mahdollista saada, jos on säästänyt kuitit ym).
Tämähän on ihan järjetön tilanne ja naiset asettavat itsensä näin taloudelliseen ansaan. Onko mukavaa huomata vaikkapa 50-vuotiaana olevansa tyhjätasku ja joutuvansa muuttamaan kaupungin vuokrayksiöön, kun mies löytääkin nuoremman ja kaikki yhdessä kerätty omaisuus on miehen nimissä?
Nyt valoja päälle, naiset.
No mihin sen naisen rahat sitten vuosien aikana ovat menneet, kun ei asumisesta ole tarvinnut juuri mitään maksaa?
Nainen maksanut juoksevia kuluja, esim. vastiketta, sähköä, vettä, autopaikkaa, sanomalehteä, saunamaksuja, ruokakuluja. Mies jemmannut samalla takapuolensa alle eli kerännyt omaa omaisuuttaan lyhentämällä lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy vielä vaikka nyt on vaikeeta! ❤️
Tämä on foorumi, jossa pelkästään se että sanot asuvasi omakotitalossa aiheuttaa kateutta ja siihen yhdistettynä hyvät tulot on se miksi saat alapeukkuja. Kyllä monilla on tuollainen asumisjärjestely mikä teillä on/oli eikä siinä ole mitään ihmeellistä.Itse erosin lähemmäs 10 vuoden suhteesta reilu vuosi sitten ja nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Jos joudut hetkeksi muuttamaan yksiöön niin so what! Se ei tarkoita sitä, että asut koko lopun elämääsi. Kun pääset erosta yli niin panosta kauneuteen ja hanki uusi parempi puoliso. Niin mäkin tein ja nyt elämä hymyilee taas.
Monella naisella tuntuu tosiaan olevan tällainen asumisjärjestely ja sitten kun ero tulee, miehellä on iso omaisuus ja naisella ei mitään (paitsi oikeustaistelun kautta tosiaan voi olla jotain osinkoa mahdollista saada, jos on säästänyt kuitit ym).
Tämähän on ihan järjetön tilanne ja naiset asettavat itsensä näin taloudelliseen ansaan. Onko mukavaa huomata vaikkapa 50-vuotiaana olevansa tyhjätasku ja joutuvansa muuttamaan kaupungin vuokrayksiöön, kun mies löytääkin nuoremman ja kaikki yhdessä kerätty omaisuus on miehen nimissä?
Nyt valoja päälle, naiset.
No mihin sen naisen rahat sitten vuosien aikana ovat menneet, kun ei asumisesta ole tarvinnut juuri mitään maksaa?
Nainen maksanut juoksevia kuluja, esim. vastiketta, sähköä, vettä, autopaikkaa, sanomalehteä, saunamaksuja, ruokakuluja. Mies jemmannut samalla takapuolensa alle eli kerännyt omaa omaisuuttaan lyhentämällä lainaa.
No ei nuo nyt paljoa maksa kuitenkaan. Itsellä kulut kaksiossa kaikkinensa jotain 250 euroa. Jää kyllä paljo rahaa muuhunkin. Mutta titens ne vaatteet, laukut, meikit ja ym. jutut, joiden hintoja ei edes niin tarkasti katsota? Niin voihin upota helposti heti useampi satanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tsemppiä, kyllä
No ei nuo nyt paljoa maksa kuitenkaan. Itsellä kulut kaksiossa kaikkinensa jotain 250 euroa. Jää kyllä paljo rahaa muuhunkin. Mutta titens ne vaatteet, laukut, meikit ja ym. jutut, joiden hintoja ei edes niin tarkasti katsota? Niin voihin upota helposti heti useampi satanen.
Useampi tonni.
Ihan älytöntä vääntämistä ap:n ja miehensä raha-asioista, vaikka ne eivät olleet eron syy. Jokainen järjestää taloudelliset asiat miten haluaa ja aikuinen mies osaa ilmoittaa, jos nykyinen jako ei toimi. Olen itse muuttanut ex-mieheni omistamasta isosta talosta ja muutenkin taloudellisesti huolettomasta elämästä todella ankeaan pikkuruiseen yksiöön. Hänen omaisuuttaan en ole kaivannut, mutta kyllähän siihen asuntoon ja yhteisiin hankintoihin muistoja liittyy ja unelmien hajoaminen tekee kipeää. Luopuminen kohdistuu muuhunkin kuin parisuhteeseen esim. istuttamaani ja hoitamaani pihaan, joka on ollut täysin oma projektini. Siinä on monta huolta tulevaisuudesta, vaikka omalla kohdallani minä halusin eron. Minulle ei ollut omaisuutta paljon kertynyt, koska ex-mieheni ei sietänyt ajatusta minun työnteosta muutenkaan. Sain jatkuvasti kuulla, että minun "pikkupalkoilla" ei ole mitään merkitystä koko talouden kannalta, pelkkää ajanhaaskausta.
Erosta on aikaa kymmenen vuotta. Olen ostanut oman asunnon, on sijoituksia ja säästöjä. Minulla on ihan hyväpalkkainen työ. On kyllä paljon turvallisempi olo näin. Joskus oppia tulee kantapään kautta. Ap voimia erosta toipumiseen! Todella epäreilua, että mies ei puhunut sinulle mitään eroajatuksistaan, kun suunnittelitte omakotitaloon muuttoa. Taloushaasteet ja muut käytännön asiat järjestyvät varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytöntä vääntämistä ap:n ja miehensä raha-asioista, vaikka ne eivät olleet eron syy. Jokainen järjestää taloudelliset asiat miten haluaa ja aikuinen mies osaa ilmoittaa, jos nykyinen jako ei toimi. Olen itse muuttanut ex-mieheni omistamasta isosta talosta ja muutenkin taloudellisesti huolettomasta elämästä todella ankeaan pikkuruiseen yksiöön. Hänen omaisuuttaan en ole kaivannut, mutta kyllähän siihen asuntoon ja yhteisiin hankintoihin muistoja liittyy ja unelmien hajoaminen tekee kipeää. Luopuminen kohdistuu muuhunkin kuin parisuhteeseen esim. istuttamaani ja hoitamaani pihaan, joka on ollut täysin oma projektini. Siinä on monta huolta tulevaisuudesta, vaikka omalla kohdallani minä halusin eron. Minulle ei ollut omaisuutta paljon kertynyt, koska ex-mieheni ei sietänyt ajatusta minun työnteosta muutenkaan. Sain jatkuvasti kuulla, että minun "pikkupalkoilla" ei ole mitään merkitystä koko talouden kannalta, pelkkää ajanhaaskausta.
Erosta on aikaa kymmenen vuotta. Olen ostanut oman asunnon, on sijoituksia ja säästöjä. Minulla on ihan hyväpalkkainen työ. On kyllä paljon turvallisempi olo näin. Joskus oppia tulee kantapään kautta. Ap voimia erosta toipumiseen! Todella epäreilua, että mies ei puhunut sinulle mitään eroajatuksistaan, kun suunnittelitte omakotitaloon muuttoa. Taloushaasteet ja muut käytännön asiat järjestyvät varmasti.
Miten suostuis eksäsi määräystvaltaan saatko edes käydä töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
No ei todellakaan kukaan fiksu ihminen suostuisi tällaiseen järjestelyyn, että asunto laitetaan vain toisen nimiin ja sitten itse kiltisti maksaa muut elämisen kulut, kun toinen maksaa itselleen asuntoa ja kerryttää siis vain itselleen varallisuutta. Mikä pariskunta se tällainen on? Voi äly hoi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
Tämä on idioottimainen järjestely. Maksat kaiken, jotta toinen voi kerryttää omaisuuttaan. Naiset, ei näin, ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä asuuko yksiössä, kaksiossa tai vaikka kesämökillä?! Tärkeintä, että on onnellinen. Se tyytyväisyys omaan elämään ei ole riippuvainen asuinneliöistä.
Voi aluksi kirpaista kun muuttaa tilavasta pienempään, mutta jos on suhteellisuudentajuinen aikuinen tuon kyllä kestää ja näkee sen ehkä vaan välivaiheena. Sen ymmärrän että ns jätetylle tilanne voi olla kirpeä kun siihen ei ole osannut varautua. Mutta koeta löytää sfllainen vinkkeli, että nyt on jonkin uuden vuoro. Elämä yllättää itse kunkin. Kymmentä vuotta voi pitää hyvänä kokemuksena ja surra sitä mikä oli hyvää. Mutta hyvää on varmasti myös luvassa. Sinulla on sentään keskituloinen työ taskussa ja vaikutat ihan omillasi pärjäävältä. Huonomminkin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
No ei todellakaan kukaan fiksu ihminen suostuisi tällaiseen järjestelyyn, että asunto laitetaan vain toisen nimiin ja sitten itse kiltisti maksaa muut elämisen kulut, kun toinen maksaa itselleen asuntoa ja kerryttää siis vain itselleen varallisuutta. Mikä pariskunta se tällainen on? Voi äly hoi sentään.
Me ei olla kaikki kaikissa asioissa fiksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
Tämä on idioottimainen järjestely. Maksat kaiken, jotta toinen voi kerryttää omaisuuttaan. Naiset, ei näin, ikinä.
Tuo on tuloista ja veloista myös kiinni. Ei voi yleistää noin. Omaisuutta kerryttää jo säästämällä asumiskuluissa, so simple, olettaen siis että laittaa ylimääräisen sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksais tuhlarin kanssa. Koko ajan tietoisuus siitä että olen yksin talousvastuussa jos tulee ylläreitä, vaikka arjen kulut sujuisivat. Auto hajoaa, minun on pakko ostaa uusi. Pesukone hajoaa, minun on pakko ostaa uusi. Haluaisin kesämökin, minä ja vain minä joutuisin sen rahoittamaan. Minä ja vain minä maksaisin kiinteistöverot, jätemaksut, remontin.
Toiseen ei voisi yhtään luottaa talousasioissa.
Tuossahan ap maksoi juoksevat kulut, mies vain kerrytti omaa omaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
Tämä on idioottimainen järjestely. Maksat kaiken, jotta toinen voi kerryttää omaisuuttaan. Naiset, ei näin, ikinä.
Tuo on tuloista ja veloista myös kiinni. Ei voi yleistää noin. Omaisuutta kerryttää jo säästämällä asumiskuluissa, so simple, olettaen siis että laittaa ylimääräisen sivuun.
Mutta miksi miehellä tulee olla oikeus elää siivellä? Eli maksattaa kaikki juoksevat kulut naisella ja itse maksella vain omaisuuttaan itselleen? Jos koko talo olisi miehen nimissä, maksetaan puoliksi juoksevat kulut sekä puoliksi lainan kulut. Silloin kukaan ei elä toisen siivellä ja kummallakin on mahdollisuus sijoittaa.
Hän olisi sanonut tuon heti jo alussa. Siis provohan tämä on ja sillä siisti.